Lue keskustelun säännöt.
Teini ja "uusperheen" joulu
Mitä pitäisi tehdä, kun teini mököttää ja itkee, kun meille olisi tulossa tapaninpäivänä miesystäväni ja hänen lapsensa kylään? Tapaamme aina joskus miesystävääni ja hänen lapsiaan viikonloppuisin ja loma-aikoina, ja teini käyttäytyy aivan kuin olisin ottanut jonkun hirveän alkoholisti-isäpuolen ja kamalan kakaralauman meidän katon alle pilaamaan hänen elämäänsä. Miesystäväni on ihan mukava ja tavallinen ihminen, samoin hänen lapsensa, ja teinillä on aina oikeus olla omassa huoneessa, jos he ovat meillä kylässä. Kyläilyjä on siis ehkä kerran pari kuukaudessa. Tuntuu että teini kiristää minua jotenkin henkisesti. Ymmärrän hänen tunteitaan, mutta ei kai minun tarvitse koko elämääni viettää hänen pillinsä mukaan? Teini ei käy juuri isälläänkään, joten minulla on hyvin vähän omaa aikaa ja yritän pitää seurustelusuhdetta silti elossa mieheen. Rakastan häntä syvästi ja toivon hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta. Ymmärrän teinin tunteita, ja hänellä on selvästi oikeasti paha olla, kun hän itkeekin, mutta tämä tuntuu ihan kauhealta. En tiedä miten selittäisin miesystävällenikään, että joulusuunnitelmat on peruutettu eikä hän lapsineen tervetullut. En tiedä missä rajat menevät? Itselle on tässä vaiheessa ihan v:n sama miten se joulu menee, pelkään vain että joku pahoittaa mielensä, mies tai teini.
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä nää uusperhekuviot, jossa viattomimmat eli ne toisen osapuolen lapset on aina suurimpia kärsijöitä. Yleensä jompikumpi uusperheen vanhempi syyllistyy eriarvoistamaan lapsia, ja tietenkin sen kumppaninsa lapsia. Pitäisi olla joku laki näillekin, että lapset saavat jonkunlakipykälän turvaamaan heidän oikeuksia, jos kokevat, että heitä kohdellaan uuspeheessä huonosti. Tsemppiä kaikille lapsille ja nuorille jotka tahtomattanne joudutte vanhempienne suhdesoppien kärsijöiksi.
On se tosiaan traumaattista, jos joutuu syömään tapaninpäivän aterian äidin monivuotisen kumppanin kanssa.
No on se varmaan, jos miehen mukana tulee kakaralauma. Teini varmasti pelkää, että ukko ja kakarat muuttavat hänen kotiinsa. Siksi vastentahtoinen.
Teini on lähes aikuinen, haluaa ehkä keskittyä kouluunsa ja omaan elämäänsä, eikä halua että viimeiset vuodet kotona menee pilalle pentujen takia, tai mies ehkä iskenyt silmänsä teiniin ja kähmii kun äiti ei näe. Mitä vaan voi olla taustalla.
Tai sitten se on ihan vaan mustasukkainen äidin huomiosta, vihainen siitä, että äiti ei enää ole isän kanssa, sitä inhottaa ajatus äidistä harrastamassa seksiä, se on kuullut kavereilta pahaa "isäpuolista", hänellä on hankalaa jostain muusta syystä ja se purkautuu noin. Taustalla voi tosiaan olla monia juttuja. Joka tapauksessa teinin pitäisi kyllä kyetä sopeutumaan satunnaisesti vierailevaan miesystävään, ei ap:n toiminnassa ole mitään varsinaisesti väärää, vaikka teinin mielessä se voi semmoiseksi kääntyäkin. Teinin kanssa keskustelu ja sen vakuuttaminen, että lapsi on äidilleen edelleen tärkeä eikä mies eikä varsinkaan miehen lapset ole viemässä hänen paikkaansa.
Sopeuduitko itse? Naurattaa tämä. Yleensä nämä itse ydinperheessä kasvaneet jaksavat jeesustella omien kullisuhteidensa vaurioita lapsilleen. Hyvähän se on elostella kun on itse elänyt turvallisen lapsuuden, omista lapsista viis.
Kyllä sopeuduin. Isän uusi ensimmäinenkin naisystävä oli oikein mukava tyyppi, sen seuraavan kanssa ollaan nykyään suorastaan ystäviä. Äidin miesystävää näin vaan harvoin, vaikka ei minulla mitään sitäkään vastaan ollut.
Ai, minä en sopeutunut. En suostunut ämmää tapaamaan, enkä ole edelleenkään tavannut. Jokainen hoitaa omat suhteensa sekoittamatta niitä sukulaissuhteisiin.
Kuulostatpa vastenmieliseltä ihmiseltä, on luultavasti kyseisen naisen etu ettei ole joutunut kanssasi tekemisiin.
Hänellä on ollut luonnollinen oikeus päättää itse, haluaako tavata naisen. On hyvä että hän on toiminut miten on parhaaksi tuntenut. Sinä taas halunnet pakottaa lapsen toimimaan vasten tahtoaan, olet vastenmielinen ihminen. Et kykene asettumaan lapsen /teinin asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiristystä tuo on teiniltä. Ihan selkeästi.
On tietty mahdollista, että hän on uudelle kumppanille mustasukkainen, kun teini ei ole enää maailmasi keskipiste. Ja ne miehen lapset, minkä ikäisiä he ovat?
Ehkä teinillä olisi kivaa uuden kumppanin ja tämän lasten kanssa, jos vain viitsisi tutustua heihin.
Huomaa, ettei sinulla ole kokemusta "uusperheen" lapsena olemisesta. Minulla on, enkä niele tätä ap:n tarinaa. Hän itsekin käyttää lainausmerkkejä sanassa uusperhe, joten ei pidä koko kööriä minään perheenä.
Ei keskenään vieraista ihmisistä koskaan tule perhettä, vaikka asuisivat saman katon alla. Uusperheitä ei ole olemassa, on vain väkisin ja vastentahtoisesti yhteen niputettuja eroperheitä.
käyttää termiä uusperhe
Tuolla logiikalla vain yksinhuoltajaperheet on "oikeita" perheitä. Paitsi jos puoliso/lasten vanhempi on itsen oma sisarus tai muu "oikea" perheenjäsen. Puoliso on yleensä kuitenkin vieras ihminen joka asuu saman katon alla.
Niinhän se on. Ydinperhe tai eroperhe ilman uusperhettä on lapselle turvallisin. Ei vieraat naiset tai miehet kersoineen. Vai oletko itse haalinut kotiisi jalkakäytävältä randon tyyppejä asumaan ja elämään kotiisi? Niinpä niin.
Aloittajalla ei ole uusperhettä. Hän ei ole haalinut ketään, ei edes monivuotista miesystäväänsä, kotiinsa asumaan. Mikä ihme teitä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä nää uusperhekuviot, jossa viattomimmat eli ne toisen osapuolen lapset on aina suurimpia kärsijöitä. Yleensä jompikumpi uusperheen vanhempi syyllistyy eriarvoistamaan lapsia, ja tietenkin sen kumppaninsa lapsia. Pitäisi olla joku laki näillekin, että lapset saavat jonkunlakipykälän turvaamaan heidän oikeuksia, jos kokevat, että heitä kohdellaan uuspeheessä huonosti. Tsemppiä kaikille lapsille ja nuorille jotka tahtomattanne joudutte vanhempienne suhdesoppien kärsijöiksi.
On se tosiaan traumaattista, jos joutuu syömään tapaninpäivän aterian äidin monivuotisen kumppanin kanssa.
No on se varmaan, jos miehen mukana tulee kakaralauma. Teini varmasti pelkää, että ukko ja kakarat muuttavat hänen kotiinsa. Siksi vastentahtoinen.
Teini on lähes aikuinen, haluaa ehkä keskittyä kouluunsa ja omaan elämäänsä, eikä halua että viimeiset vuodet kotona menee pilalle pentujen takia, tai mies ehkä iskenyt silmänsä teiniin ja kähmii kun äiti ei näe. Mitä vaan voi olla taustalla.
Tai sitten se on ihan vaan mustasukkainen äidin huomiosta, vihainen siitä, että äiti ei enää ole isän kanssa, sitä inhottaa ajatus äidistä harrastamassa seksiä, se on kuullut kavereilta pahaa "isäpuolista", hänellä on hankalaa jostain muusta syystä ja se purkautuu noin. Taustalla voi tosiaan olla monia juttuja. Joka tapauksessa teinin pitäisi kyllä kyetä sopeutumaan satunnaisesti vierailevaan miesystävään, ei ap:n toiminnassa ole mitään varsinaisesti väärää, vaikka teinin mielessä se voi semmoiseksi kääntyäkin. Teinin kanssa keskustelu ja sen vakuuttaminen, että lapsi on äidilleen edelleen tärkeä eikä mies eikä varsinkaan miehen lapset ole viemässä hänen paikkaansa.
Sopeuduitko itse? Naurattaa tämä. Yleensä nämä itse ydinperheessä kasvaneet jaksavat jeesustella omien kullisuhteidensa vaurioita lapsilleen. Hyvähän se on elostella kun on itse elänyt turvallisen lapsuuden, omista lapsista viis.
Kyllä sopeuduin. Isän uusi ensimmäinenkin naisystävä oli oikein mukava tyyppi, sen seuraavan kanssa ollaan nykyään suorastaan ystäviä. Äidin miesystävää näin vaan harvoin, vaikka ei minulla mitään sitäkään vastaan ollut.
Ai, minä en sopeutunut. En suostunut ämmää tapaamaan, enkä ole edelleenkään tavannut. Jokainen hoitaa omat suhteensa sekoittamatta niitä sukulaissuhteisiin.
Kuulostatpa vastenmieliseltä ihmiseltä, on luultavasti kyseisen naisen etu ettei ole joutunut kanssasi tekemisiin.
Samoin sinulle. Kuulostat isäsi kullinkannattelijalta, joka taas viittaa insestiin. Onko isäsi seksielämä sinulle muutenkin henkilökohtaisesti hyvinkin tärkeä asia? Äitisi seksielämä ei vaikuttanut olevan.
Etkö oikeasti osaa muuta ajatella kuin seksiä?
Onko kohtuullista ajatella että ap:n ei olisi pitänyt ikinä tehdä lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiristystä tuo on teiniltä. Ihan selkeästi.
On tietty mahdollista, että hän on uudelle kumppanille mustasukkainen, kun teini ei ole enää maailmasi keskipiste. Ja ne miehen lapset, minkä ikäisiä he ovat?
Ehkä teinillä olisi kivaa uuden kumppanin ja tämän lasten kanssa, jos vain viitsisi tutustua heihin.
Huomaa, ettei sinulla ole kokemusta "uusperheen" lapsena olemisesta. Minulla on, enkä niele tätä ap:n tarinaa. Hän itsekin käyttää lainausmerkkejä sanassa uusperhe, joten ei pidä koko kööriä minään perheenä.
Ei keskenään vieraista ihmisistä koskaan tule perhettä, vaikka asuisivat saman katon alla. Uusperheitä ei ole olemassa, on vain väkisin ja vastentahtoisesti yhteen niputettuja eroperheitä.
Tuolla logiikalla vain yksinhuoltajaperheet on "oikeita" perheitä. Paitsi jos puoliso/lasten vanhempi on itsen oma sisarus tai muu "oikea" perheenjäsen. Puoliso on yleensä kuitenkin vieras ihminen joka asuu saman katon alla.
Niinhän se on. Ydinperhe tai eroperhe ilman uusperhettä on lapselle turvallisin. Ei vieraat naiset tai miehet kersoineen. Vai oletko itse haalinut kotiisi jalkakäytävältä randon tyyppejä asumaan ja elämään kotiisi? Niinpä niin.
Aloittajalla ei ole uusperhettä. Hän ei ole haalinut ketään, ei edes monivuotista miesystäväänsä, kotiinsa asumaan. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ketjussa jossa miehen exä säätelee seurustelua taas huudettiin kuorossa kuinka eronneilla vanhemmilla (ainakin isillä) kuuluu olla oma elämä jota ei saa sotkea lapset, exät eikä mikään muukaan.
Ilmeisesti sama nyt ei sitten pädekään yh-äiteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi uskoa silmiäni. Vuonna 2021 keskustellaan voiko teinin äiti kutsua pitkäaikaisen miesystävän kotiinsa tapaninpäivänä syömään omien lapsiensa kanssa.
Tietenkin voi, miksi ei?
Ja täällä raivotaan, haukutaan äitiä ja maalataan uhkakuvia kuinka vaarallinen mies on teinille.
Oletteko tulleet hulluiksi? Tai oletteko jo olleet valmiiksi?
Onneksi on myös järkeviä vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole liikaa vaadittu teiniltä, jos hän joutuu yhden päivän vuodessa istumaan ruokapöydässä ihmisten kanssa, joita ei haluaisi nähdä.
Teini joutuu kestämään noita ihmisiä pari kertaa kuussa. Miksi ap ei itse kyläile itse miehen luona? Miksi se mies pitää raahata aina kotiin?
Eikä pidä. Kaikkina muina kertoina hän saa olla huoneessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi uskoa silmiäni. Vuonna 2021 keskustellaan voiko teinin äiti kutsua pitkäaikaisen miesystävän kotiinsa tapaninpäivänä syömään omien lapsiensa kanssa.
Tietenkin voi, miksi ei?
Ja täällä raivotaan, haukutaan äitiä ja maalataan uhkakuvia kuinka vaarallinen mies on teinille.
Oletteko tulleet hulluiksi? Tai oletteko jo olleet valmiiksi?
Onneksi on myös järkeviä vastauksia.
nykyään teinitkin nähdään ihmisinä
Aloitus on trolli.
Ap olisi voinut jutella asian selväksi teininsä, kanssa ennekuin kutsui miesystävän kotiinsa Tapaninpäivänä.
Silloin ei tarvitsisi perua mitään vierailuja.
Ap:n tyhmästä päästä kärsiin nyt useampi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joulua pitää viettää heilan kanssa? Joulu on perhejuhla, miesystävä lapsineen ei ole teidän perhettä.
Tuo kyseinen "heila" on minulle kaikkein läheisin aikuinen tässä maailmassa. Jos kävisin hänen kanssaan vihillä, niin sittenkö tilanne muuttuisi? Koen että mies on perhettäni. Olemme seurustelleet jo vuosia.
Miksi ette asu yhdessä? Ajatteleeko mies samalla tavalla sinusta kuin sinä hänestä?
Emme asu yhdessä nimenomaan lasten takia, että he eivät joudu vaihtamaan kouluja ja heidän elämänsä ei muutenkaan mullistuisi. Mies ajattelee minusta ihan samalla lailla. Olemme puhuneet tästä usein. Suhteemme on vakaa, mutta elämäntilanne on haastava, kun kummallakin on lapsia, emmekä halua sotkea heidän elämäänsä.
Ette halua sotkea lasten elämää ja kuitenkin sotkette. Miksi ette tapaile enemmän kahden kesken? Miksi ne miehen lapsetkin on teillä kyläilemässä, eikö se mies voi tavata sinua ilman niitä lapsia ja myös hänen luonaan?
Tapailemme myös kahden kesken, mutta koska lapset ovat melkein aina meillä, sellaisia aikoja on hyvin vähän. Miehen lapset ovat meillä siksi, että he ovat vielä aika pieniä, eikä heitä voi jättää kotiin yksin. Olisi ehkä myös vähän kummallista, jos mies jättäisi omat lapsensa hoitajalle ja tulisi tänne minun ja teinini luo. Niin se vaan menee, että jos ihmisillä on perhettä, niin he myös toimivat jossain määrin perheenä.
Onko mies totaaliyksinhuoltaja, vai miksi lapset ovat aina hänen luona eikä äidillään?
Pitääkö tässä nyt avata meidän perheiden kaikki aikataulut, että täällä saa tällaiset inttäjät nyt tarvitavia faktoja. Meidän kummankin perheessä ovat lapset enimmäkseen meillä. Meillä on myös jonkin verran sellaista aikaa, että toisen lapset on eksillään ja toisen kotona, ja silloin voidaan tavata niin että on mies+minä+toisen lapset. Joskus tavataan niin että on vain aikuiset. Tilanne on minun kannaltani sellainen, että koska teini ei näitä tyyppejä siedä, tapaan miestä paljon vähemmän kuin haluaisin. Hän lapsensa eivät vaikeile tässä tilanteessa tällä tavalla. Ainoastaan minun teinini pitää tätä tilannetta vaikeana.
Jos teet aloituksen, pitää.
Kaikki revitellään täällä auki, etkä helpolla pääse.
By the way - olen teinin puolella. Mene jouluksi itse miesystävän luo, äläkä pakota teiniä istumaan omassa kodissaan, ihmisten kanssa joiden kanssa ei halua.
Moni täällä kritisoi uusperheitä ja ”vieraiden” ihmisten tuomista teinin kotiin. Totta kai jokainen on alkuun vieras, mutta kyllä teininkin pitäisi tottua ja tutustua, jos toistuvasti tapaavat. Aloittaja on kuitenkin ollut miehensä kanssa yhdessä jo vuosia. Meille muutti isäpuoli, kun olin 13 v. Nykyään on mulle läheisempi kuin oma isä. Näin kolmekymppisenäkin pidän yhteyttä isäpuoleen myös suoraan äitini ohi. Ei tietenkään kaikilla näin käy, mutta uusia perheenjäseniä voi kyllä saada vanhemmallakin iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini ei sanele sääntöjä. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä kritisoi uusperheitä ja ”vieraiden” ihmisten tuomista teinin kotiin. Totta kai jokainen on alkuun vieras, mutta kyllä teininkin pitäisi tottua ja tutustua, jos toistuvasti tapaavat. Aloittaja on kuitenkin ollut miehensä kanssa yhdessä jo vuosia. Meille muutti isäpuoli, kun olin 13 v. Nykyään on mulle läheisempi kuin oma isä. Näin kolmekymppisenäkin pidän yhteyttä isäpuoleen myös suoraan äitini ohi. Ei tietenkään kaikilla näin käy, mutta uusia perheenjäseniä voi kyllä saada vanhemmallakin iällä.
Ne eipä tosiaankaan kaikille käy noin. Minun äitini vaihtoi isäni lennosta toiseen mieheen, kun olin 13, jäin isäni luokse asumaan. Olen nyt 40, ja olen laskujeni mukaan nähnyt äitini uuden puolison yhteensä kolme kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä kritisoi uusperheitä ja ”vieraiden” ihmisten tuomista teinin kotiin. Totta kai jokainen on alkuun vieras, mutta kyllä teininkin pitäisi tottua ja tutustua, jos toistuvasti tapaavat. Aloittaja on kuitenkin ollut miehensä kanssa yhdessä jo vuosia. Meille muutti isäpuoli, kun olin 13 v. Nykyään on mulle läheisempi kuin oma isä. Näin kolmekymppisenäkin pidän yhteyttä isäpuoleen myös suoraan äitini ohi. Ei tietenkään kaikilla näin käy, mutta uusia perheenjäseniä voi kyllä saada vanhemmallakin iällä.
Miksi? Kohta muuttaa pois ja voi skipata tuon ns äidinkin.
Aikuinen sitoutuu lapsiinsa, toisaalta teini ei sääntöjä sanele. Itsellä aikuisena ei tulisi silti koskaan mieleen, että viettäisin joulun lasten tahdon vastaisesti. Lapset on lapsia ja teinejä vain lyhyen ajan, en ymmärrä miten aikuisten mielihalut olisivat tärkeämpiä. Vi tun säälittävää leikkiä jotain uus perhettä jos kaikki tietää, että se on vaan fuulaa. Toki se voi toimiakin, silloin eri asia.
Kyllä on monien yh-mammojen kuten aloittajan ajattelu minäkeskeistä.
Lapsella mahdollisesti joku trauma kun käyttäytyy noin. Voisiko se olla avioero, jonka ap on hakenut? Ja nyt pitää aiheuttaa lisää murhetta lapsen elämään roudaamalla tämän dissaamia ihmisiä jouluna omaan kotiin.
Kai tuossa tilanteessa voi odottaa muutaman vuoden ei-toivottujen vieraiden kutsumisessa tai koko suhteenkin osalta. Nykylapsi elää pitkälti yli 80 vuotta, ap:n vastuu kattaa siitä vain neljänneksen. Mutta minäminäminä…, hetihetiheti…
Kun etsin uutta miestä, edellisen mieheni lapsi tuli minun tielle.
Minä taas olisin mielelläni tutustunut äitini miesystävään. Oma isä kun lähti lätkimään eikä koskaan saatu mitään isä-lapsi-suhdetta muodostettua. Olisin oikeasti kaivannut ihan normaalin miehen mallia.
Mutta ei, äitini pitää hänet vieläkin piilossa.
Vierailija kirjoitti:
Teini ei sanele sääntöjä. Piste.
Eikä maksulliset naiset"pilkku" ja piste. Mutta jos tekee lapsen maailmaan pitäisi ehkä ottaa siitä joku vastuu tai olla tekemättä?
Minä olen lähdössä viettämään joulua isäni, tämän naisystävän ja teini-ikäisten lasten kanssa. Ihan hyvin tuntuvat nuo teinipojatkin tulevan toimeen isäni kanssa, sietävät jopa "isäpuolen" pieniä lapsenlapsia, jopa leikittävät heitä. Ei uusperhekuviot vaan automaattisesti ole paha asia, vaikka niissä omat haasteensa onkin.