Lue keskustelun säännöt.
Teini ja "uusperheen" joulu
Mitä pitäisi tehdä, kun teini mököttää ja itkee, kun meille olisi tulossa tapaninpäivänä miesystäväni ja hänen lapsensa kylään? Tapaamme aina joskus miesystävääni ja hänen lapsiaan viikonloppuisin ja loma-aikoina, ja teini käyttäytyy aivan kuin olisin ottanut jonkun hirveän alkoholisti-isäpuolen ja kamalan kakaralauman meidän katon alle pilaamaan hänen elämäänsä. Miesystäväni on ihan mukava ja tavallinen ihminen, samoin hänen lapsensa, ja teinillä on aina oikeus olla omassa huoneessa, jos he ovat meillä kylässä. Kyläilyjä on siis ehkä kerran pari kuukaudessa. Tuntuu että teini kiristää minua jotenkin henkisesti. Ymmärrän hänen tunteitaan, mutta ei kai minun tarvitse koko elämääni viettää hänen pillinsä mukaan? Teini ei käy juuri isälläänkään, joten minulla on hyvin vähän omaa aikaa ja yritän pitää seurustelusuhdetta silti elossa mieheen. Rakastan häntä syvästi ja toivon hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta. Ymmärrän teinin tunteita, ja hänellä on selvästi oikeasti paha olla, kun hän itkeekin, mutta tämä tuntuu ihan kauhealta. En tiedä miten selittäisin miesystävällenikään, että joulusuunnitelmat on peruutettu eikä hän lapsineen tervetullut. En tiedä missä rajat menevät? Itselle on tässä vaiheessa ihan v:n sama miten se joulu menee, pelkään vain että joku pahoittaa mielensä, mies tai teini.
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Teinillä on selkeästi vanhempien ero käsittelemättä edelleen. Tottakai kumman tahansa vanhemman uuteen kumppaniin tulee suhtautua kohteliaasti, vaikkei tästä erityisemmin välittäisikään. Omat vanhempani erosivat kesken pahimman teini-ikäni, mutta ei tullut mieleenkään alkaa vittuilla kummankaan uusille parisuhteille (ja/tai) näiden uusien kumppanien lapsille.
Olen itse jo 55 v. mutta muistan ihan selkeästi nyreät mietteeni, kun äiti haukkui isääni 24/7 avioeron partaalla 80-luvun alussa.
Pidin isästäni toisin kuin erittäin negatiivisesta äidistäni, jos ero olisi tullut niin tuskin olisin suhtautunut suopesti äidin uuteen "ihanaan" kumppaniin.
Onhan paljon juttuja missä aikuisetkaan, itse keski-ikäiset ja perheelliset lapset eivät hyväksy isän tai äidin uutta kumppania.
Jopa kylmästi määräävät heitä ettei saa seurustella tai ainakaan yhdessä tulla kylään. Tuomitsevat vanhempansa olemaan yksin vaikka itsellä on perhettä
Tämä jos mikä on itsekästä ja tunteetonta.
Teinin ärsytyksen ymmärrän, mutta se pitäisi juuri sen vuoksi ajoissa selvittää ja keskustella selväksi ettei kasvaisi enää uusia näitä vanhempiensa elämää hallitsevia lapsia.
Itse äitinä yritän opettaa lapsilleni, että muita ihmisiä pitää arvostaa ja missään nimessä ei saa määräillä tai pakottaa omista itsekkäistä syistä.
Jokaisella ihmisellä on itsemäärämisoikeus, myös omilla vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Teinillä on selkeästi vanhempien ero käsittelemättä edelleen. Tottakai kumman tahansa vanhemman uuteen kumppaniin tulee suhtautua kohteliaasti, vaikkei tästä erityisemmin välittäisikään. Omat vanhempani erosivat kesken pahimman teini-ikäni, mutta ei tullut mieleenkään alkaa vittuilla kummankaan uusille parisuhteille (ja/tai) näiden uusien kumppanien lapsille.
Olen itse jo 55 v. mutta muistan ihan selkeästi nyreät mietteeni, kun äiti haukkui isääni 24/7 avioeron partaalla 80-luvun alussa.
Pidin isästäni toisin kuin erittäin negatiivisesta äidistäni, jos ero olisi tullut niin tuskin olisin suhtautunut suopesti äidin uuteen "ihanaan" kumppaniin.Onhan paljon juttuja missä aikuisetkaan, itse keski-ikäiset ja perheelliset lapset eivät hyväksy isän tai äidin uutta kumppania.
Jopa kylmästi määräävät heitä ettei saa seurustella tai ainakaan yhdessä tulla kylään. Tuomitsevat vanhempansa olemaan yksin vaikka itsellä on perhettä
Tämä jos mikä on itsekästä ja tunteetonta.
Teinin ärsytyksen ymmärrän, mutta se pitäisi juuri sen vuoksi ajoissa selvittää ja keskustella selväksi ettei kasvaisi enää uusia näitä vanhempiensa elämää hallitsevia lapsia.
Itse äitinä yritän opettaa lapsilleni, että muita ihmisiä pitää arvostaa ja missään nimessä ei saa määräillä tai pakottaa omista itsekkäistä syistä.
Jokaisella ihmisellä on itsemäärämisoikeus, myös omilla vanhemmilla.
Ei teiniä voi pakottaa johonkin "uusperheeseen" ja ventovieraiden lasten "sisarukseksi".
Ja tässähän nimenomaan äiti pakottaa, ihan ilman syytä, eikä arvosta lastaan pätkääkään. Miten se lapsi oppii arvostamaan ja kunnioittamaan, jos häntä ei kunnella, arvosteta eikä kunnioiteta?
Siis aloittaja on jo vuosia seurustellut tämän miehen kanssa? En ehkä nähnyt kaikkia aloittajan viestejä, mutta onko siis niin että hänen lapsensa ei ole voinut sietää uutta kumppania koskaan, vai onko tämä joku teininä alkanut vaihe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Teinillä on selkeästi vanhempien ero käsittelemättä edelleen. Tottakai kumman tahansa vanhemman uuteen kumppaniin tulee suhtautua kohteliaasti, vaikkei tästä erityisemmin välittäisikään. Omat vanhempani erosivat kesken pahimman teini-ikäni, mutta ei tullut mieleenkään alkaa vittuilla kummankaan uusille parisuhteille (ja/tai) näiden uusien kumppanien lapsille.
Olen itse jo 55 v. mutta muistan ihan selkeästi nyreät mietteeni, kun äiti haukkui isääni 24/7 avioeron partaalla 80-luvun alussa.
Pidin isästäni toisin kuin erittäin negatiivisesta äidistäni, jos ero olisi tullut niin tuskin olisin suhtautunut suopesti äidin uuteen "ihanaan" kumppaniin.Onhan paljon juttuja missä aikuisetkaan, itse keski-ikäiset ja perheelliset lapset eivät hyväksy isän tai äidin uutta kumppania.
Jopa kylmästi määräävät heitä ettei saa seurustella tai ainakaan yhdessä tulla kylään. Tuomitsevat vanhempansa olemaan yksin vaikka itsellä on perhettä
Tämä jos mikä on itsekästä ja tunteetonta.
Teinin ärsytyksen ymmärrän, mutta se pitäisi juuri sen vuoksi ajoissa selvittää ja keskustella selväksi ettei kasvaisi enää uusia näitä vanhempiensa elämää hallitsevia lapsia.
Itse äitinä yritän opettaa lapsilleni, että muita ihmisiä pitää arvostaa ja missään nimessä ei saa määräillä tai pakottaa omista itsekkäistä syistä.
Jokaisella ihmisellä on itsemäärämisoikeus, myös omilla vanhemmilla.
Tässähän näyttää siltä, että teinillä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että teinillä on turvaton olo. Tämä on aika tyypillistä lapsilla ja nuorilla ketkä ovat kasvaneet eron keskellä. Jatkuva muutos lapsuudessa ja oman turvallisuuden ja arjen rikkoutuminen aiheuttaa pysyviä arpia joiden parantumiseen menee aikaa.
Sinuna äitinä pohtisin miksi nuoren perusturvallisuuden tunne järkkyy ja mitä sille voi tehdä? Onko kumppani esitelty nuorelle liian pian eron jälkeen? Etkö ole tehnyt riittävän selväksi että ykkösprioriteettisi ei ole uusi parisuhde vaan oma lapsesi?
Ymmärräthän, että jos perheet yhdistetään niin nuoren perusturvallisuuden tunne järkkyy taas ja hän joutuu rakentamaan täysin uuden käsityksen siitä mitä perhe hänelle tarkoittaa. Uusi kumppani voi olla perhettä sinulle, mutta teinilläsi ei ole velvollisuutta pitää heitä perheenjäseninä. On ihan luonnollista ja tavallista että tällainen tilanne lasta tai nuorta ahdistaa.
Voit kutsua miesystäväsi ja hänen lapsensa jouluna vierailulle ja velvoittaa teinin käyttäytymään fiksusti joulun ajan, mutta kannattaa miettiä minkälaisen viestin se nuorelle antaa. Selkeästi kaipaa lisää aikaa tutustumiseen ja tunneside/luottamus omaan äitiin ei nyt ole riittävän vahva.
OLen vahvasti tällä linjalla.
Äidin miesystävä ei ole teinille mikään random tyyppi, mutta ei myöskään läheinen vain sillä perusteella, että äidille on. Jos teinille ja miesystävälle, hänen lapsista puhumattakaan, ei ole muodostunut mitään varsinaista yhteistä suhdetta, vierailut ihan taatusti ovat kiusallisia ja raskaita. Siinä ei auta se, että saa vetäytyä omaan huoneeseen, kun koko muu koti on silloin ikään kuin varattu niille toisille. Tämähän ei tarkoita sitä, etteikö äidillä saisi olla suhdetta tai että kumppania ei saisi kutsua kotiin tapanina. Jos se teini kuitenkin tätä asiaa itkee, en nyt ihan ensimmäisenä olisi pitämässä sitä manipulointina ja vallankäyttönä. Mielestäni tässä tarvitaan tosi paljon herkkyyttä kuulla niitä teinin tunteita. Jos se vaatii ääritilanteessa vaikka koko tapaninpäivän vierailun perumisen, parisuhde ei varmasti siihen kaadu. Se aikuinen mies varmasti kestää pettymyksen, ja onhan hänelläkin lapsia, joiden tunteita hän luultavasti myös joutuu huomioimaan, vaikka juuri tämä suhde ei niitä kuohuttaisikaan.
Teinin kanssa olisi ehdottoman tärkeää keskustella tästä. Hänelle on luotava varmuus siitä, että häntä edelleen rakastetaan, hän on tärkeä, hän saa kertoa mielipiteensä, ja että hänen tunteillaan on väliä. Sen jälkeen voi pikkuhiljaa alkaa keskustella siitä, saneleeko joku yksinvaltiaana yhteisen kodin sääntöjä, kenellä siihen on oikeus, millaisista asioista päätetään yhdessä ja mistä päättää vain aikuinen. Eli esimerkiksi äiti saa päättää milloin miesystävä tulee kylään, mutta teiniä olisi hyvä kuulla vaikkapa siinä miten koti silloin ”jaetaan”, eli onko miehen lapset lähinnä vieraina ruokapöydässä vai koko päivän ”uusperheenä” hengailemassa, onko heille siellä tilaa ja tavaroita, odotetaanko teiniltä jotain roolia heidän suhteensa, pitääkö hänen jakaa heidän kanssaan jotain jne. Ei sitä tänne palstalle tarvitse avata, mutta omalle lapselle on kyllä syytä selkiyttää, onko kyse vierailulla käyvästä perheestä vai pitääkö heihin suhtautua kuin perheenjäseniin. Äiti saa edellyttää lapseltaan hyvää käytöstä miesystävän läsnäollessa, mutta äiti ei voi vaatia, että teini tykkäisi miesystävästä tai tämän lapsista. Äiti saa seurustella, paneskella, rakastaa eikä ole yksityiskohdista tilivelvollinen, mutta on varmaan ihan vähimmäisvaatimus, että teini saa selkeän kuvan siitä, mikä se kuvio kokonaisuudessaan on ja minkä verran se vaikuttaa hänen elämäänsä.
Se, että nuorta kuullaan ja joitakin asioita ehkä tehdäänkin hänen toiveidensa mukaan, ei ole sitä, että nuori määräilee ja sanelee. Se on hänen kunnioittamistaan omassa kodissaan, ja lisäksi se luultavasti on paljolti ihan vain asioiden selkiyttämistä ja turhienkin huolien poistamista. Tässä ap:n jutussa on helposti vaarana, että äiti pelkää liikaakin sitä, että mikä tahansa periksiantaminen on vaaran merkki ja teini pyörittäisi koko taloutta. Mielestäni se on vähän turhan vastakkainasettelun rakentamista. Varsinkin jos tästä vetäisee heti johtopäätöksen, että tuohan ei täällä määrää, ja minä kyllä elän elämääni miten haluan, keskusteluyhteys saattaa katketa kokonaan. Jos vaikuttaa, että teini kerjää huomiota, ehkä sitä kannattaa antaa. Keneltä muulta sitä olisi parempi hakea kuin omalta äidiltä? Koska kyllä sitä sitten jostain lähdetään hakemaan, jos se kotona jää saamatta. Jos lapsella sitten onkin ihan oikeita huolia, on ihan hirveää tulla leimatuksi vain huomionkipeäksi ja jäädä vaille oman vanhemman turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko per...sä armoton kutina,että pitää väkisin joku vieras äijä ujuttaa kylään.Teinille vaan rohkeutta
vastustaa moista ja pidä vaan oma pääsi tunkeilijan suhteen.
Kauanko pitää seurustella, ennen kuin kyseessä ei ole enää vieras äijä? Jos "vuosia" ei riitä, niin ehkä kymmeniä vuosia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko per...sä armoton kutina,että pitää väkisin joku vieras äijä ujuttaa kylään.Teinille vaan rohkeutta
vastustaa moista ja pidä vaan oma pääsi tunkeilijan suhteen.
Kauanko pitää seurustella, ennen kuin kyseessä ei ole enää vieras äijä? Jos "vuosia" ei riitä, niin ehkä kymmeniä vuosia?
Sille teinille se voi olla aina ihan vieras äijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole ihan sama tilanne mutta samankaltainen. Teini on helposti ahdistuvaa tyyppiä. Jos hän saisi päättää, meillä ei kävisi minkäänlaisia vieraita. Hän ei koskaan kutsu kavereitaan kylään, emmekä mekään saisi tehdä niin.
Me vanhemmat totesimme, että emme voi jatkaa tuolla linjalla. Meillä käy vieraita hyvin harvoin, mutta silti käy. Jos teini ai halua tulla keittiöön, hän saa vierailun ajan olla omassa huoneessaan, jopa syödä siellä. Jos ahdistuu liikaa, voi mennä kävelylle tai kaverille.
Me kuitenkin haluamme turvallisesti altistaa tätä lasta kyläilyihin ja muihinkin häntä ahdistaviin asioihin. Ei voi ihan eristäytyä siksi, että ahdistaa. Ja juu, hoitotaho on olemassa ja ohjeet sieltä.
Anna pillittää. Ilmoita, että huonon käytöksen takia lahjoja ei tipu. Ota myös kännykät yms. pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tarvitse tehdä mitään. Teini kiukuttelee aikansa.
Ööö. Se on tapaninpäivä. Vanha tanssi- ja vierailupäivä. Ei mikään jouluaatto tai joulupäivä. Tottakai saa kutsua vieraita omaan talouteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut tuossa samassa tilanteessa ja olin silloin siis tuo teini-ikäinen. Muistan kuinka osoitin mieltäni ja linnoittauduin omaan huoneeseeni, kun äitini miesystävä tuli meille kylään. Jos vaikka grillasivat ulkona, niin en todellakaan mennyt mukaan. Pikkusiskolleni tämä oli helpompaa, kun ei ollut vielä teini-iässä. Vähitellen kaikki meni hyvin minunkin osaltani kun vähän vartuin ja viisastuin.
Nyt muistelen, että kaipasin tuossa tilanteessa jotenkin enemmän äitini huomiota. Mielestäni sinun kannattaa ottaa asia puheeksi teinisi kanssa ja kertoa hänelle, että hän on edelleen sinulle yhtä rakas ja tärkeä eivätkä miesystävä ja hänen lapsensa ole mitenkään uhkana tässä. Kerro myös, että et halua halua viettää loppuelämääsi yksin. Jossain vaiheessahan lapsesi kuitenkin muuttaa pois kotoa ja hänellä on oma elämä. Sinullakin on oikeus omaan elämääsi.
Tsemppiä teille ja hyvää joulua!
..voit sanoa lapselle, että niin pitkään kun elätät häntä, niin ei ole sananvaltaa sinun suhteissasi. Mitä tätä yhteiskuntaa vaivaa, kun penskat päättävät miten vanhemmat elävät elämäänsä, vaikka olisikin murkkuikä, niin ei oikeuta säätelemään vanhemman yksityiselämää. Jos teinillä on toinen vanhempi olemassa, niin voit pyytää siirtymään hänen kortteeriinsa, jos ei muu kelpaa. Jos olet maksanut hänelle puhelimet yms. viihdevälineet, niin voit nuo ottaa haltuusi. Sinun ei tarvitse maksella kiukuttelevan kakaran puhelinliittymiä tai vermeitä, jotka eivät ole elämälle niin oleellisia. Ainoastaan tarpeellisia on normaali ylläpito; ruoka, vaatteet ja katto pään päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
..voit sanoa lapselle, että niin pitkään kun elätät häntä, niin ei ole sananvaltaa sinun suhteissasi. Mitä tätä yhteiskuntaa vaivaa, kun penskat päättävät miten vanhemmat elävät elämäänsä, vaikka olisikin murkkuikä, niin ei oikeuta säätelemään vanhemman yksityiselämää. Jos teinillä on toinen vanhempi olemassa, niin voit pyytää siirtymään hänen kortteeriinsa, jos ei muu kelpaa. Jos olet maksanut hänelle puhelimet yms. viihdevälineet, niin voit nuo ottaa haltuusi. Sinun ei tarvitse maksella kiukuttelevan kakaran puhelinliittymiä tai vermeitä, jotka eivät ole elämälle niin oleellisia. Ainoastaan tarpeellisia on normaali ylläpito; ruoka, vaatteet ja katto pään päällä.
Sitten on mummelin turha kitistä perään myöhemminkään. Tai kysellä lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
..voit sanoa lapselle, että niin pitkään kun elätät häntä, niin ei ole sananvaltaa sinun suhteissasi. Mitä tätä yhteiskuntaa vaivaa, kun penskat päättävät miten vanhemmat elävät elämäänsä, vaikka olisikin murkkuikä, niin ei oikeuta säätelemään vanhemman yksityiselämää. Jos teinillä on toinen vanhempi olemassa, niin voit pyytää siirtymään hänen kortteeriinsa, jos ei muu kelpaa. Jos olet maksanut hänelle puhelimet yms. viihdevälineet, niin voit nuo ottaa haltuusi. Sinun ei tarvitse maksella kiukuttelevan kakaran puhelinliittymiä tai vermeitä, jotka eivät ole elämälle niin oleellisia. Ainoastaan tarpeellisia on normaali ylläpito; ruoka, vaatteet ja katto pään päällä.
Sitten on mummelin turha kitistä perään myöhemminkään. Tai kysellä lapsenlapsia.
..taisi osua ja upota. Olet näköjään näitä "teinejä", ei varmaan kauheasti vanhempaa kiinnostakaan sellaisen penskan kitinä, jossa yritetään roikkua napanuorassa kiinni loppuelämä. Kannattaisi aikuistua ja itsenäistyä, eikä kitistä täällä palstalla...
Huomasin työskennellessäni opetustehtävissä teinien parissa, että he useimmiten haluavat että heitä kohdellaan kuin aikuisia. Jos joku perseili, sanoin hänelle, että jos haluat että sinua kohdellaan kuin aikuista, sinun on pyrittävä myös itse käyttäytymään kuin aikuinen. Ts. jos kiukuttelet, venytät sääntöjä tai jätät ne noudattamatta ja jätät toisten tarpeet ja oikeudet huomioimatta, et voi olettaa että suhtaudun sinuun kuin aikuiseen, koska et selvästikään ole kypsä.
Sama pätee luultavasti tässäkin. Joskus on siedettävä sellaisten ihmisten seuraa josta ei hirveästi välittäisi. On myös otettava huomioon toisten ihmisten tarpeet ja tunteet, jotka saattavat poiketa omista, ja hyväksyä että vanhemmillakin on niitä. Vaikka teini on teini eikä aikuinen, niin silti hänen on opeteltava näitä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
..voit sanoa lapselle, että niin pitkään kun elätät häntä, niin ei ole sananvaltaa sinun suhteissasi. Mitä tätä yhteiskuntaa vaivaa, kun penskat päättävät miten vanhemmat elävät elämäänsä, vaikka olisikin murkkuikä, niin ei oikeuta säätelemään vanhemman yksityiselämää. Jos teinillä on toinen vanhempi olemassa, niin voit pyytää siirtymään hänen kortteeriinsa, jos ei muu kelpaa. Jos olet maksanut hänelle puhelimet yms. viihdevälineet, niin voit nuo ottaa haltuusi. Sinun ei tarvitse maksella kiukuttelevan kakaran puhelinliittymiä tai vermeitä, jotka eivät ole elämälle niin oleellisia. Ainoastaan tarpeellisia on normaali ylläpito; ruoka, vaatteet ja katto pään päällä.
Sitten on mummelin turha kitistä perään myöhemminkään. Tai kysellä lapsenlapsia.
..taisi osua ja upota. Olet näköjään näitä "teinejä", ei varmaan kauheasti vanhempaa kiinnostakaan sellaisen penskan kitinä, jossa yritetään roikkua napanuorassa kiinni loppuelämä. Kannattaisi aikuistua ja itsenäistyä, eikä kitistä täällä palstalla...
Minun äitini oli tällainen keskenkasvuinen ns aikuinen ja raahasi kotiimme uusmiehiä isäni kuoltua. Häipyi myös öiksi.
Lähdin kotoa jo lukioaikana, en ole tekemisissä ja lapsenlapsiaan ei ole tavannut.
Nyt kun lapseni ovt twinwjä, vasta tajuankin miten järkyttävän ala-arvoinen äiti hän olikaan.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin työskennellessäni opetustehtävissä teinien parissa, että he useimmiten haluavat että heitä kohdellaan kuin aikuisia. Jos joku perseili, sanoin hänelle, että jos haluat että sinua kohdellaan kuin aikuista, sinun on pyrittävä myös itse käyttäytymään kuin aikuinen. Ts. jos kiukuttelet, venytät sääntöjä tai jätät ne noudattamatta ja jätät toisten tarpeet ja oikeudet huomioimatta, et voi olettaa että suhtaudun sinuun kuin aikuiseen, koska et selvästikään ole kypsä.
Sama pätee luultavasti tässäkin. Joskus on siedettävä sellaisten ihmisten seuraa josta ei hirveästi välittäisi. On myös otettava huomioon toisten ihmisten tarpeet ja tunteet, jotka saattavat poiketa omista, ja hyväksyä että vanhemmillakin on niitä. Vaikka teini on teini eikä aikuinen, niin silti hänen on opeteltava näitä juttuja.
Myös aikyisilta pitää edellyttää aikuisen käytöstä. Ap on törkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko per...sä armoton kutina,että pitää väkisin joku vieras äijä ujuttaa kylään.Teinille vaan rohkeutta
vastustaa moista ja pidä vaan oma pääsi tunkeilijan suhteen.
Kauanko pitää seurustella, ennen kuin kyseessä ei ole enää vieras äijä? Jos "vuosia" ei riitä, niin ehkä kymmeniä vuosia?
Teinille se on aina vieras äijä. Ei mitään sukua tai lukua, koskaan. Se että äijä panee äitiä, ei tee äijää teinille läheiseksi ja tutuksi.
Sitten teini voisi kysyä ap:lta, haluaisiko tämä että teini tuo tyttö/poikaystävän vanhempineen kylään jouluna. Sama asia.
Jos äidistä on ok, että oma miesystävä tulee lapsineen, voisi teini vastaavalla logiikalla kutsua oman kullan vanhempineen.