Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos vain luovuttaisin?
25.03.2015 |
Opiskelin vaativan tutkinnon,valmistuin 25-vuotiaana.Tein mielettömästi töitä 30-vuotiaaksi.Sain esikoiseni,jonka jälkeen vielä tein töitä reilun vuoden,kunnes kakkonen syntyi.Sitten jouduin jämähtämään kotiin narsistkmiehen armoille.Lapsia syntyi vielä yksi.Olin kotona kaikkiaan kuusi vuotta nujerrettavana ja lytättävänä. Nousin sieltä kuitenkin ja olen nyt tehnyt väitöskirjaa reilun vuoden. Olen yksinhuoltaja ja voimavarat on koetuksella. Ammatillinen identiteetti on heikko.En jaksa kaikkea.Riittämättömyyttä koen kaikesta.
Jospa vain luovuttaisin?Pärjäisin kyllä työttömänä ihan peruspäivärahalla. Tuntuu,että työ vie hengen.Akateeminen maailma on täynnä kilpailua,eikä minusta ole siihen.Muuta työnkuvaa ei tällä hetkellä ole tarjolla. Jos nyt luovutan ei minulla pienten piirien ammatissa tule olemaan tulevaisuuttakaan.
Olen ihan loppu.Apua olen hakenut. Käyn terapiassa.Olen ryhmävalmennuksessa.Luen ja prosessoin.Mutta en saa kuviota toimimaan ja aina on paha olla.Musta ei ole työelämään.
Kommentit (11)
Kiitos.
Mulla on niin kovat suorituspaineet ja itseinho ettei musta voi olla kuin työttömäksi. Luuseriepäkelpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovuta ihmeessä. Edes välilyönnit eivät kohdalleen osun, akateemisuus mennyt on. Kielikin yodaksi kääntynyt.
Olisiko alan vaihto mahdollista? Ei kenenkään tarvitse tehdä stressaavaa, vaativaa työtä, jos omat voimavarat ei siihen riitä. Leppoisampiakin vaihtoehtoja löytyy. Voisit silti elättää itsesi ja tehdä mielekästä työtä.
Ei mustakaan ole työelämään. Akateemista älykkyyttä olisi, mutta pää vaan ei kestä. Itse jätin aikoinaan väitöskirjan suosiolla kesken. Traumaattinen lapsuus, skitsofreenikko juoppo äiti, hakkaava narsisti-eksä ja yksinhuoltajuus jne taustalla myös. Nykyään elelen ihan mukavasti mt-eläkkeellä. Minä entinen suorittaja ja perfektionisti.. Itseinho tuttu seuralainen mulle myös. Nykyään olen oppinut nauttimaan ihan pieneistä jutuista.. ja ehkä enimmäkseen siitä, ettei tarvitse enää yrittää kelvata kenellekään (paitsi itselleen, ja se on se suurin pala ;).
Mutta ei tämä välttämättä ole sinun polkusi.Kaunista kevättä ja voimia joka tapauksessa <3
Hei ihmiset, vaihtoehtoina eivät ole pelkästään akateeminen, vaativa ura ja työttömyys.
Monille sopii paremmin joku helpompi duuni, jossa ei tarvitse elää liian kovien paineiden alla. Ei tarvitse kokea itseänsä luuseriksi ja luovuttaa, ryhtyä työttömäksi. Miettikää mitä ihan oikeasti haluatte tehdä ja pyrkikää sitä kohti. Jos se tosiaan on työttömyys, niin fine. Mutta ehkä keksitte jonkin kivan, turvallisen ja teille sopivan homman, jolla voitte elättää itsenne JA nauttia samalla elämästä ilman jatkuvaa ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viestistä. Tutulta kuulostaa. Ex-kumppani tajusi,että kuolen,jos jatkan samalla tavalla.Aloitin terapian,mutta eivät asiat voi koskaan muuttua riittävästi.
Tämä polku on vienyt voimat ja elämä muuten itsetunnon niin,etten voi kuvitella selviytyväni mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku helppo työ voi ihan oikeasti olla parempi vaihtoehto. Ehkä se on puuduttavan tylsää, mutta etpähän aja itseäsi loppuun ja jaksat hoitaa lapset ja itsesi. Jos mä olisin sinä, tekisin alan vaihdoksen. Niin saisit ainakin teidät elätettyä, tai vaikka olisit työttömänäkin, niin olisi parempi minun mielestä. Hyvää kevättä sinulle. :)
Kiitos kannustavista viesteistä.
Kunpa minusta olisi johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerää rauhassa voimasi ja itsetuntosi takaisin, ja huomaat taas pystyväsi mihin vaan. Tai ainakin johonkin.
Alue: Aihe vapaa
Jollakulla saattaa olla hyödyllisempi ajatus tai neuvo, mutta yleisesti ottaen jos ei jaksa niin ei jaksa. Tai siis mahdotontahan se on tehdä jotain mitä ei vain jaksa tehdä. Kroppa ainakin ilmoittaa sen jossain vaiheessa. Mutta varmaan muitakin vaihtoehtoja on kuin olla työttömänä loppuikä.