Mitä kadut elämässäsi eniten?

Ei olisi pitänyt lopettaa adhd- lääkkeitä. Meni moni asia takapakkia.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 07:48"]Se että irtaannuin kavereista. Taisin aikuistua liian nopeasti? Ja ikää vasta 21-vuotta.
[/quote]
Mulla sama. Olen 20-v. ja kaipaan kavereitani, joita vielä muutama vuosi sitten oli useampi. Nyt enää 1 hyvä ystävä. En jaksanut ihiii-teinipissistelyä niin kauaa kuin muut, siksi tarkoituksella otin etäisyyttä.

Olisi kannattanut olla kärsivällinen vielä pari vuotta, nythän noi vanhat kaverit näyttävät olevan ihan tolkun aikuisia. Harmittaa. Vaikea niitä on enää takasinkaan saada..

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:32"]Ei olisi pitänyt lopettaa adhd- lääkkeitä. Meni moni asia takapakkia.
[/quote] Mutta nyt aloitan viiden vuoden jälkeen uudestaan. Varokaa tutut; robotti tulee töihin :D

etten vastannut kahteen puheluun syksyllä 2002.

-m35

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:28"]

Sitä etten opiskellut enempää:(

[/quote]

Minä taas kadun sitä että opiskelin. Minulle kun nuo korkeakouluopinnot olivat menolippu elinikäiseen työttömyyteen ja köyhyyteen. Jos olisin vain mennyt amikseen, olisi minulla varmasti asiat nyt paremmin.

Se että aloitin aikanaan tupakoida. Sen seurauksena terveydestä ei ole kun muisto jäljellä enään.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 23:29"]

Sairaanhoitajaksi opiskelua. Suoritettu tutkinto, jolla ei tee mitään, on vaan taakka - ens vuonna tulee kiintiöt. Toivottavasti pääsen opiskelemaan ennen sitä..

[/quote]mitkä kiintiöt?

En kadu mitään ja olen tehnyt paljon tyhmyyksiä. Jokainen teko tuntui silloin, kun sen tein, ainoalta mahdolliselta. Onneksi elämäni on nyt menneisyyttä parempaa.

Sitä että vakiinnuin 20-vuotiaana, enkä sen takia lähtenyt vaihtoon, muuttanut ulkomaille kuten olin suunnitellut, tai edes nähnyt kavereita enää. Sen sijaan aloin leikkiä jotain kotirouvaa. Nyt kaikki tuo on liian myöhäistä, mulla ei ole ystäviä eikä kokemuksia, on vain takana loistava tulevaisuus. Sentään mies on sama ja lapsetkin on, mutta en ole onnellinen vaan katkera.

Toinen mitä kadun on nettielämä. Sen takia jätin kaikki harrastukset 1990-luvulla. Luin paljon kirjoja, tanssin ja maalasin. Netin käytön jälkeen en ole tehnyt enää mitään noista. Nettielämä on pilannut mm. keskittymiskyvyn ja luovuuden ja edesauttanut masennusta, minkä takia en ole edes valmistunut. Lisäksi painan 100 kg koska mieluummin istun ja istuin netissä kuin menen ulos.

Voisipa näillä tiedoilla aloittaa alusta. Olisi ihan kiva tietää mihin sitä päätyisi erilaisilla valinnoilla.

Muutin lapsuudenkodista 18v suoraan poikaystävän kanssa yhteen,hän oli myös eka poikaystävä. Sitä oli olevinaan aikuinen vaikka näin jälkikäteen ajateltuna ihan kakara. Lapsetkin tuli sitten tehtyä parikymppisenä kun niin kuului tehdä. Ei sitä osannut yhtään kyseenalaistaa omaa pientä ajatusmaailmaa. Joo,on sanomattakin selvää että tekisin asiat toisin jos nyt saisin uuden mahdollisuuden. Lapsiani rakastan mutta isän olisi voinut valita paremmin ja myöhemmin. Siinä oli kaksi äidin essun alta muuttanutta leikkimässä kotista.

Etten matkustellut nuorena enkä panostanut kielten opiskeluun

Turmelin ensimmäisen pitkän suhteeni kun koin ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Kohtelin exää huonosti ja jätin hänet. Jälkeenpäin on kaduttanut. Jos saisin hänet takaisin, haluaisin lapsia ja mennä naimisiin hänen kanssaan.

Lasteni ollessa pieniä ja alakoulussa, olin koko ajan huolissani. Olin huolissani siitä, onko lapsilla kavereita, että heitä ei kiusata, riittävätkö rahani, syömmekö riittävän terveellistä ruokaa, mitä mieltä kaverit/naapurit/sukulaiset ovat meidän perheestä, onko lapsilla kylmä/kuuma/riittäcästi vaatetta päällä, teenkö tarpeeksi hyvää työtä työnantajalle, saavutanko budjetin, onko koira hyvin koulutettu, ehdinkö käydä lenkillä, meneekö lasten koulu hyvin, miten pystyn mksamaan sähkölaskun, lenkillä mietin miten kotona menee ja kotona suren sitä, että en ehdi lenkille, mitä jos tulee tulipalo, jne jne.

MIKÄÄN uhkakuvista ei toteutunut.

Olisi kannattanut opetella miten voi elää ilman kokoaikaista murehtimista ja vaan nauttia lasten seurasta ja elämästä heidän kanssaan.

Kadun joitain tekemiäni valintoja, mietin olisiko elämäni parempaa jos olisin valinnut toisin.. toisaalta elämä voisi olla myös huonompaa.

Ihastumisia vääränlaisiin tyyppeihin

Työmoraaliani.

Sen takia menetin suuren rakkauden vuonna 94 ja muutama vuosi sitten terveyden.

En kadu mitään, muuten en olisi minä. Ei tarkoita että olisin täydellinen - päinvastoin - mutta haluan olla oma itseni kaikkine virheineni.

En kadu mitään. Jokainen asia, minkä olen tehnyt, on sillä hetkellä tuntunut oikealta ratkaisulta. Elämässäni on tapahtunut hyvin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt mennää peruskoulun jälkeen duuniin eikä mihinkään paska-akateemisiin taidekuvioihin. Ei tässä maassa makseta luovuudesta.

Jos sinulla on ihan akateeminen koulutus taidealalta ja et menesty taloudellisesti, vika voi olla myös siinä ettet olekaan niin luova mitä luulet.

Avioliittoa vakavasti persoonallisuushäiriöisen kanssa - rahat menneet ja luottamus ihmisiin.