Lue keskustelun säännöt.
Appiukko ei koskaan syö yhteisellä aterialla, mikä juttu tää voi olla?
15.12.2021 |
Aina kun mennään anoppilaan kutsuttuna syömään, appiukko on syönyt jo aikaisemmin ja hengailee ja häärää muuten lähettyvillä, mutta ei istu pöytään syömään muiden kanssa. En oo kehdannut kysyä syytä moiseen. Niin ja ei ole mieheni isä vaan anopin nykyinen mies.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vastaavan tapauksen. Mies ei ole lähes koskaan syönyt yhdessä perheensä kanssa, edes kun lapset olivat pieniä. Syö kyllä julkisella paikalla ravintoloissa vaimonsa kanssa.
Syytä ei kukaan oikein tiedä.
Törppö käytös syynä.
Avaapa vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isällä on ollut kurkun alueen syöpä ja hoitojen seurauksena syöminen on kakomista ja rykimistä. Kovin epämiellyttävää sekä hänelle että muille syöjille.
Miehelläkin voi olla syömishäiriö. Esim. ahmija ei mielellään syö seurassa vaan mättää yksin jotta kehtaa syödä ahmimalla. Koska se on hänen nautintonsa.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin minä. Porukassa syöminen on kärsimystä. Vaikka toiset ruokailijat olisivat perhettä, sukua tai muuten ihan mukavia ihmisiä, niin ei.
Hiki valuu, haarukka tipahtaa, hiha viistää kastikekulhossa, jos kurotan jotain. Joku haluaa tiedustella minulta jotain ja potaattia ryöppyää suusta kun yritän samalla syödä ja puhua.
Penskasta asti on ollut samanlaista ja sen vuoksi se kouluruokailukin oli niin vaikeaa.
Syntymäpäivä-kekkereillä voi olla vaikka mitä herkkua pöydässä mutta itse siemaisen vain pikaisesti kahvin..ja sen jälkeen ulos jäähylle. Yksin.
(Tämä nyt ei kuulu tähän, mutta yhteissaunomiset ovat myös kauheita tilanteita.)
Muuten kyllä puhelen ihmisten kanssa ja pidän vilkkaasti seuraa.
Mutta voitko syödä ulkona ravintolassa tai työpaikkaruokalassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vastaavan tapauksen. Mies ei ole lähes koskaan syönyt yhdessä perheensä kanssa, edes kun lapset olivat pieniä. Syö kyllä julkisella paikalla ravintoloissa vaimonsa kanssa.
Syytä ei kukaan oikein tiedä.
Törppö käytös syynä.
Avaapa vähän.
Pystyy kuitenkin syömään vaimon kanssa julkisilla paikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vastaavan tapauksen. Mies ei ole lähes koskaan syönyt yhdessä perheensä kanssa, edes kun lapset olivat pieniä. Syö kyllä julkisella paikalla ravintoloissa vaimonsa kanssa.
Syytä ei kukaan oikein tiedä.
Törppö käytös syynä.
Avaapa vähän.
Pystyy kuitenkin syömään vaimon kanssa julkisilla paikoilla.
Mulle ei auennut edelleenkään miksi ei sitten kotona pysty syömään.
Syön sekä kotona että muualla mieluiten yksin puhelin kädessä ilman ihmisten hölinöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syön sekä kotona että muualla mieluiten yksin puhelin kädessä ilman ihmisten hölinöitä.
Häät ja muut sukujuhlat, ystävän kanssa lounaalla, perheen kesken jouluaterialla toimit noin? Olet 14v?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön sekä kotona että muualla mieluiten yksin puhelin kädessä ilman ihmisten hölinöitä.
Häät ja muut sukujuhlat, ystävän kanssa lounaalla, perheen kesken jouluaterialla toimit noin? Olet 14v?
En toki jouluaterialla enkä juuri käy kenenkään kanssa lounaalla, korkeintaan kaljalla, mutta muuten kyllä. M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun äidin mies ei edes tule tupaan jos ollaan siellä syömässä :D melkein joka kerta käy kyllä ovella kurkkimassa ja jutellaan hetki mukavia, kunnes hän jatkaa omia puuhiaan pajassa. Sellainen hän nyt vaan on ollut jo sen 15 vuotta mitä ollaan tunnettu, hyvin omalaatuinen mutta ystävällinen ja mukava mies.
Hei, vastaan sinulle kysyjä. En voi syödä ravintolassa jos siellä on kovin paljon muita ihmisiä. Työpaikkaruokalassa yritin kytätä aikaa, ettei ollut muita syöjiä paljon tai hotkaisin soppani kolmessa minuutissa.
Paniikkihäiriöhän se siellä taustalla. Ihmettelen itsekin, miten se tulee aina syömistilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha suomalainen tapa aiheutti mulle ainakin syömisneuroosin enkä oikein pysty syömään ihmisten kanssa.
Ja tapa oli siis tämä missä perhe kokoontuu yhdessä syömään aina, mutta samalla käsitellään kaikki sattuneet ongelmat yms. Jos oli tehnyt jotain pahaa, saattoi saada huudot ja rangaistukset siinä päivällisen aikana. Itkeä ja syödä samalla, muut tuijottaa. Pakko oli syödä, mutta sitten myös siitä syömisestä huudettiin, jos oli lihonut. Ja taas sai itkeä ja syödä, kun muut tuijottaa.
Mainio tapa.
Voi olla joku opittu tapa, jolle ei ole enää olemassa mitään käytännön syytä. Esim että isäntäväki aterioi erikseen, joskus ehkä ollut kohteliasta ja vieraanvaraista.
Tai sitten voi olla joku sairaus, syömishäiriö, ahdistus, erikoinen ruokavalio, mitä ei halua selittää, todella hidas ruokailija (tiedän yhden, jolla menee tavalliseen ruokalautasen tyhjentämiseen 30-40mim, ei luea/selaa puhelinta samalla, on vaan hidas. Ravintolassa meillä meni kerran 2,5h (alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka) kaikki seisovastapöydästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut syö vain kerran päivässä. Usein se on sitten joko aamupäivällä tai myöhään illalla. Ei mitään ihmeellistä.
Omassa tuttavapiirissä muutama samanlainen kuuhailija. Kyse ainakin näillä terveydestä. Yksi ei pysty nielemään yskimättä, toinen häpeilee puuttuvia hampaitaan, kolmas tuskailee tekohampaiden hankaluutta. Yhdellä taas on ruuansulatusongelmien vuoksi äärimmäisen tarkka ja yksipuolinen ruokavalio.
Jos kuitenkin puolison kanssa ravintoloissakin käy, ongelmahan voi olla ennemminkin psykologista laatua. Puoliso on tuttu, luotettava, seurassaan voi rentoutua, mutta jo yksikin vieras, oli se sitten vaikka puolison lapsi, tai tämän koko perhe, voi jo laukaista stressin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vastaavan tapauksen. Mies ei ole lähes koskaan syönyt yhdessä perheensä kanssa, edes kun lapset olivat pieniä. Syö kyllä julkisella paikalla ravintoloissa vaimonsa kanssa.
Syytä ei kukaan oikein tiedä.
Aika mielenkiintoinen tapaus, ehkä ei todellakaan nauti asiasta ja mutta julkisilla paikoilla tekee sen pakosta ettei ihmiset ihmettele.
Onko se salaisuus? Miksei ap voi kysyä asiasta? Itse kysyisin ilman muuta. Selitys voi olla hyvin yksinkertainen, esim. miehellä on ollut koko ikänsä erilaiset säännölliset ruoka-ajat. Eräs britti-suomalaispariskunta kutsuu minua jatkuvasti luokseen syömään, mutta he syövät kello 15 ja se ei sovi minulle alkuunkaan. Meillä syödään kello 13 lounas. He taas syövät raskaan brittiaamiaisen aamulla niin lounas heille ei kello 13 käy.
Aivan kuin minä. Porukassa syöminen on kärsimystä. Vaikka toiset ruokailijat olisivat perhettä, sukua tai muuten ihan mukavia ihmisiä, niin ei.
Hiki valuu, haarukka tipahtaa, hiha viistää kastikekulhossa, jos kurotan jotain. Joku haluaa tiedustella minulta jotain ja potaattia ryöppyää suusta kun yritän samalla syödä ja puhua.
Penskasta asti on ollut samanlaista ja sen vuoksi se kouluruokailukin oli niin vaikeaa.
Syntymäpäivä-kekkereillä voi olla vaikka mitä herkkua pöydässä mutta itse siemaisen vain pikaisesti kahvin..ja sen jälkeen ulos jäähylle. Yksin.
(Tämä nyt ei kuulu tähän, mutta yhteissaunomiset ovat myös kauheita tilanteita.)
Muuten kyllä puhelen ihmisten kanssa ja pidän vilkkaasti seuraa.