Lue keskustelun säännöt.
Minimalismi - miten muutti elämääsi?
24.03.2015 |
Olen hurahtanut täysin tuohon minimalismiin. Olen huomannut olleeni viime vuodet kauhea keräilijä. Uskomattomat määrät on tullut kerättyä jotain hyviä cv-levyjä ja elokuvia, joita en tule ikinä katsomaan tai kuuntelemaan. Muutenkin olen ulkomailta esimerkiksi ostellut täysin turhia koriste-esineitä, jotka vain vievät tilaa pöydiltä. Olen alkanut tyhjentämään kotia ja koko ajan vain löytyy lisää turhia tavaroita laatikoiden pohjilta. Paljon olen laittanut tavaraa myyntiin nettiin, koska en missään nimessä halua heittää tavaraa hukkaan. Vaikka olen hinnoitellut matalaksi hinnat, niin tuntuu vaan tosi hitaasti menevän tavarat kaupaksi. Haluaisin jo heti kodin tyhjäksi! :)
Miten teidän muiden elämä on muuttunut minimalismin myötä? Itselläni on vasta vaikuttanut tavaranpaljouden vähentämiseen.
Kommentit (62)
Mä pyrin olemaan minimalisti (jotenkin) mutta mun kaikki kiinnostuksen kohteet tekee siitä vaikeaa. Koti täyttyy taidetarvikkeista ja taide-esineistä, kasveista, astioista(järjestän paljon juhlia ja illanistujaisia ystäville ja tykkään tehdä ne teemalla, paljon ruokaa jne), vaatteita (rakastan pukeutua erilaisiin juttuihin), musiikkijuttuja, käsityötarvikkeita jne... Yritän pitää tavaramäärän kuosissa ja olen esimerkikisi saanut luovuttua kaikista cd:istä (ovat nyt digitaalisina) ja isosta osasta kirjoja (digitaalisena) ja vanhoista vaatteista, mutta aina keksin jonkun projektin jolloin kamaa taas kertyy... En osaa olla tekemättä näitä asioita, ja ne vaatii tavaraa. Miten te muut pystytte harrastamaan ilman tavaraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin olla minimalisti, mutta se on vaikeaa kun elää hamstraajamiehen kanssa. No, kohtuus kaikessa, kompromisseja...
Stressiä ja pahaa mieltä tulee siitä, että materiaan on mennyt paljon rahaa ja osa aika uuttakin. Myyminen on hankalaa vaikka hinnat olisivat mitättömät ja roskiin en haluaisi mitään heittää. Meiltäkin on silti lähtenyt tavaraa monen monta isoa jätesäkillistä ja silti sitä vaan riittää. Lapsen tavarat koen haasteelliseksi sillä niitä on liikaa, mutta hävittäminen monesta syystä tosi hankalaa.
Itse olen tehnyt jonkin aikaa tuota raivaustyötä ja samalla tärkeää oli olla ostamatta ja tuomatta lisää tavaraa kotiin. Nyt ollaan siinä pisteessä että kaikkea käytetään ja tavaraa vähenee sitten kun tavaroita ja vaatteita on käytetty loppuun. Hyvältä tuntuu ja selkeämmältä. Tietää mitä tavaraa kaapeissa on ja on hieman helpompaa siivota. Ei tunnu enää ylitsepääsemättömältä kodin järjestäminen. Vielä on työtä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 10:07"]
Mä pyrin olemaan minimalisti (jotenkin) mutta mun kaikki kiinnostuksen kohteet tekee siitä vaikeaa. Koti täyttyy taidetarvikkeista ja taide-esineistä, kasveista, astioista(järjestän paljon juhlia ja illanistujaisia ystäville ja tykkään tehdä ne teemalla, paljon ruokaa jne), vaatteita (rakastan pukeutua erilaisiin juttuihin), musiikkijuttuja, käsityötarvikkeita jne... Yritän pitää tavaramäärän kuosissa ja olen esimerkikisi saanut luovuttua kaikista cd:istä (ovat nyt digitaalisina) ja isosta osasta kirjoja (digitaalisena) ja vanhoista vaatteista, mutta aina keksin jonkun projektin jolloin kamaa taas kertyy... En osaa olla tekemättä näitä asioita, ja ne vaatii tavaraa. Miten te muut pystytte harrastamaan ilman tavaraa?
[/quote]
Mulla on sama juttu: maalaan, neulon, ompelen, teen saippuaa, luen, soitan, hoidan huonekasveja. Siksi en kutsu itseäni minimalistiksi enkä havittele tyhjää sisustuslehtikotia. Mutta viime aikoina olen käynyt läpi harrasterojujani ja kysynyt itseltäni: tuovatko nämä esineet iloa ja inspiraatiota vai sijoittuvatko ne samalle tekemättömien töiden listalle ikkunoiden pesun kanssa?
Sitten lähti muuttolaatikollinen lankoja ja kankaita hyväntekeväisyyteen ja toinen varastoon. Esille jätin vain ne houkuttelevimmat.
t. 23 (ei minimalisti)
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 10:07"]
En osaa olla tekemättä näitä asioita, ja ne vaatii tavaraa. Miten te muut pystytte harrastamaan ilman tavaraa?
[/quote]
Itselläni harrastukset on sellaisia että ne ei tarvitse aivan tolkuttomasti välineitä. Pyöräily kaikkine tarvikkeineen on varmaan se jossa tarvii eniten kaikkea oheiskampetta. Mitään keräämisharrasteita minulla ei enää ole, eli kaikki elokuvat, musiikki ym on digitaalisena ja kirjoista en ole koskaan innostunut. Keräämisharrasteethan ne mielestäni onkin ne jotka sen asunnon täyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 10:07"]
En osaa olla tekemättä näitä asioita, ja ne vaatii tavaraa. Miten te muut pystytte harrastamaan ilman tavaraa?
[/quote]
Itselläni harrastukset on sellaisia että ne ei tarvitse aivan tolkuttomasti välineitä. Pyöräily kaikkine tarvikkeineen on varmaan se jossa tarvii eniten kaikkea oheiskampetta. Mitään keräämisharrasteita minulla ei enää ole, eli kaikki elokuvat, musiikki ym on digitaalisena ja kirjoista en ole koskaan innostunut. Keräämisharrasteethan ne mielestäni onkin ne jotka sen asunnon täyttää.
[/quote]Mä en näe mun taideharrastuksia niinkään keräämisharrasteina, koska se tekeminen on se pääasia..mutta ehkä tietty se että haluaa ympärilleen taidetta on eräänlaista keräystä. Mulla just musiikki ja kirjat on digitaalisena, en osta enää paperikirjoja (taidekirjat on eri asia). Luen nii pajon (kirja viikossa) että päädyin e-kirjoihin heti ensimmäisen kindlen ilmestyttyä. Mäkin harrastan lenkkeilyä ja pilatesta, mutta mun treenikamat ei vie tosiaan kovin paljoa tilaa. Miehen kalastus- ja urheilukamat on sitten taas juttu erikseen.. huokaus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja juttuja kuin monilla muillakin.
-Helpompi siivota, ja ihmiselle joka inhoaa siivousta mutta myös sotkua tämä on iso juttu
-Tavarat löytyy helpommin
-Ei jatkuvaa hinkua hommata kaikkea kivaa ja ihanaa, mutta silloinjos tarvitsen jotain voin huolettaa ostaa jotain kalliimpaa.
-Keventynyt olo, henkisesti. Sai aikaan myös sen että kevennyin fyysisesti eli sain pudotettua 5 kg.
Mitä harrastusvälineisiin tulee, niin tykkän tehdä käsitöitä, askarrella, piirtää jne. Nykyisin en kuitenkaan hamstraa hirveästi tarvikkeita, vaan lähinnä otan jonkun projektin johon hommaan tarvikkeet ja sitten käytän ne. Toki jotain on koko ajan varastossa (ompelilankoja, vesivärejä jne) mutta olen valinnut niille tietyn tilan ja sen enempääen hommaa.
Hurahdin muutama vuosi sitten minimalismiin ja tein aluksi suurraivauksen. Tuntui hyvältä ja vihdoin pääsin eroon turhasta roinasta! Sain kämpästä paljon siistimmän ja organisoidumman.
Sitten menin vähän liian pitkälle ja aloin luopumaan monista kivoista, tärkeistä ja höydyllisistäkin jutuista. Kadun monia myyntejä/poisheittoja jonkin verran, mutta toisaalta osasin odottaa, että luovun innostuksissani myös monista tärkeistä asioista.
Minimalismi on todella hyvä juttu ja se antoi elämääni paljon: opin ettei tavaroilla ja materialla voi eikä saa olla niin suurta merkitystä, että ne sitoisivat kohtuuttomasti. Jos tulee tulipalo ja kaikki menee, nyt osaan varmaan suhtautua vähemmän hysteerisesti omaisuuden menettämiseen: se on vain materiaa.
Opin myös olemaan shoppailematta niin paljon kaikkea turhaa!! Vieläkin teen jonkin verran heräteostoksia, mutta harkitse paljon huolellisemmin mitä osta, pidänkö siitä todella ja tarvitsenko sitä. En enää haali tavaraa ajattelemattomasti.
En ole enää minimalisti, vaan päinvastoin pidän runsaudesta: pitää olla paljon kirjoja, kivoja esineitä, värejä, antiikkihuonekaluja, koukeroita ja kiekuroita. ;)
Minimalismi oli vaihe, joka antoi paljo, joten en kadu sitä. Enää ei kuitenkaan tavarat ja niiden määrä aiheuta ahdistusta, koska minulla on tietty kontrollin tunne: jos joku tavar häiritsisi, niin hankkiutuisin siitä eroon. Mutta ympäröin itseni vain sellaisilla tavaroilla, joista todella pidän.
Kerskakulutusta ja jatkuvaa vaihtelua en enää harrasta. Kaikki ostokseni on sellaisia, oli kyse kodinkoneista, puhelimestä, TV:stä. ruokapöydästä tai ruoka-astiastosta, että vaihtelun vuoksi niitä ei vaihdeta. Eikä muodin vuoksi. Vaihtoon menevät vasta sitten, kun menevät kokonaan ja lopullisesti rikki, eikä korjata enää voi. Sitoudun siis omistamiini esineisiin paljon uskollisemmin nyt. Tämä tuntuu olevan tosi harvinaista nykyaikana.
Mulle jäi minimalismivaiheesta noin parikymmentä lempikirjaani sekä noin 10 CD-levyä, jotka jätin. En kerää niitä enempää, mutta näistä jäljellä olevistakaan en enää luovu. :
Minimalismini meinasi mennä liiallisuuksiin, kun vähäisetkin tavarat alkoivat ahdistamaan, eli touhu muuttui käänteiseksi. Nyt olen oppinut siitä pois, mutta keski aikaa että pääsin palautua normaaliuteen niin, etten hamstraa, mutten myöskään ahdistu tavaroista.
Ymmärrän nyt, että jotain on pielessä jos liiallisesti miettii omaa kotiaan ja omia tavaroitaan ja antaa niiden hallita elämäänsä. Kaikki ääripäät ovat merkki jonkinlaisesta ahdistushäriöstä, jota yrittää lievittää kontrolloimalla omaa ympäristöä ja tavaran määrää.
Koti ja tavarat on mulle elämistä varten, eivät elämän kiintopiste. Täytyy olla muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minimalismi on muuttanut puoli elämääni. :) Tosin mulla urakka on vielä kesken, vaikkakin voiton puolella. Reilun vuoden olen vähentänyt tavaroitani.
Joitakin vaikutuksia:
-Koti on järjestyksessä. Duh. :) Kuten joku muukin ketjuun kirjoitti, minäkään en ole mitenkään järjestelmällinen ihminen. Mutta nyt vähän niin kuin olen.
-Koti on siisti. Kotitöitä on vähemmän ja niitä on helpompi ja nopeampi tehdä. Nykyisin monesti pyöräytän lattiat mopilla ihan vaan siksi, kun nyt on sopiva hetki. Ennen niitä villakoiria juoksi lattialla... Silloin kuin aloin imuroimaan, piti monesti puolivälissä huokaista ja keittää kahvit. :D Koti on nyt myös yleensä hyvin lähellä esittelykuntoa, ei stressiä jos joku tulee kylään 10 minuutin varoitusajalla.
-Tykkään sisustaa. Uusia piirteitä itsessäni. Koti on kaunis, valoisa ja avara. Aina mulla on ollut nättejä tavaroita, ja nyt yhtäkkiä osaankin väljässä tilassa tehdä nättejä asetelmia jne. Ennen kodinsisustus oli sellaista roinat piiloon -juttua, nyt koti tuntuu melkein taideteokselta. Jää nähtäväksi, innostunko remppaamaan kun saan tavaranvähentämisen valmiiksi, pieni maalausprojekti tulisi tarpeeseen.
-Ruoanlaitto on kiva harrastus. Ennen ruokailu oli enemmän valmisruokapainotteista. Nyt kun keittiö on väljä ja kaikki tarpeellinen helposti esillä, ruoanlaitto ei olekaan enää velvollisuus vaan ihan hauskaa. (Suurin osa keittiötarvikkeista lähti mäkeen, tosi vähällä roimalla pärjää.) Tykkään myös siitä, että kaapeissa on tyhjiä hyllyjä ja isommatkin ruokaostokset uppoavat helposti hyllyihin.
-Ruokavalio on muuttunut terveellisemmäksi edellisen kohdan johdosta. Otan myös töihin jämäruokaa evääksi ainakin parina päivänä viikossa. Ennen sen sopivan muovirasian ja siihen sopivan kannen etsintä vei jo liikaa vaivaa ja aikaa. Nyt on tasan kaksi eväsrasiaa, ja ne löytyvät vaikka silmät suljettuina.
-Pukeudun paremmin. En varmasti ole mitenkään erityisen tyylikäs ja se on ihan ok, riittää kun olen nätti, siisti ja asiallinen. Vaatteita vähentäessäni olen joutunut miettimään ne omat, itselleni ja toisiinsa sopivat värit. Vaikeampi sitten tehdä hassuja väriyhdistelmiä. :) Pukeutuminen on helpompaa ja pyrin siihen, että jonain päivänä melkein kaikki kaapista sopii melkein kaiken kanssa yhteen. Tämä vaateosio on mulla vielä osin työn alla, vaatehuone uusiutuu sitä myöten kun ostan uutta ja vanhaa tulee vastaavasti käyttöiän päähän. Sitä myöten ostan sitten paremmin toisiinsa sopivaa vaatetta ja pärjään nykyistä vähemmällä. Nyt mulla on myös ihan suunnitelma siitä, mitä aion ostaa. Ennen ostin enemmänkin jotain kivaa joka vastaan tuli.
-Muisti on parantunut. Mulla on aina ollut melko hyvä muisti ja olen esimerkiksi aina tiennyt, missä mikin tavarani on. Nyt sitä muistettavaa on kodin suhteen tosi paljon vähemmän, ja selkeästi muistikapasiteettia on vapautunut muuhun (lähinnä kylläkin työelämän tarpeisiin).
-Vähemmän stressiä. Minusta ajatus siitä, että liika tavara toisi stressiä, oli ihan naurettava. Olen kuitenkin huomannut tavaran vähetessä tietynlaisen (ennen tiedostamattoman) stressin helpottaneen. Tekemättömät työt kuitenkin vähän hiersivät... Suunnitelmissa on vuosien ajan ollut "joku päivä" siivota kellarivarasto ja vinttikomerot, lukea loppuun ne keskenjääneet kirjat... Nyt ne ikuisuusprojektit todella tulee tehtyä, ja se vähän parantaa minäkuvaakin.
Olen luopunut turhasta roinasta ja se on tuonut vain iloa. Valtavat vanhat videokokoelmat. C-kasetit (kyllä). Cd-levyt. Elokuvat. Kirjat. Vinyylilevyt. Turhat vaatteet. Turhat tarvikkeet, esim. keittiössä.
Turha tavara SYÖ elämää, ilman sitä on kevyempi ja onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin että minimunalismi ja hetkeksi säikähdin. En ryhdy siihen.
Minimalismi on tyylikästä, jos sisustaa vain muutamilla näyttävillä kalusteilla, joille jää tilaa.
Minimalismi sai arvioimaan kriittisesti, mitä tavaraa todella tarvitsee ja mistä oikeasti nauttii. Sen ansiosta kaapeissa on nyt tilaa, ja osaan pakata minkä tahansa reissun kamat käsimatkatavarakokoiseen laukkuun. En pelkää tulevaa muuttoa, koska tiedän, ettei tarvitse muuttaa mitään turhaa roinaa. En ole kiintynyt tavaraan, vaan voin luopua siitä helpommin. En myöskään haali uutta tavaraa, ellei sille ole oikeaa tilausta.
Minäkin olen materialisti siinä mielessä, että haluan omistaa kauniita ja toimivia asioita ja pitää huolta niistä tavaroista, joita pidän arvossa. Laatu ennen määrää.