Työkaverin koskettaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen millenniaali ja samaa mieltä kuin joku täällä: työkaverit ei ole terapiaa varten eikä esimieskään. Liian moni ikätoveri odottaa ihan liikoja kollegoiltaan, jotka eivät ole hänen perhettä tai ystäviä (yleensä). Kerrotaan liikaa henkilökohtaista eikä ymmärretä että muilla on omat ongelmansa eivätkä voi olla tukipylväinä.

Mutta toisaalta jokaisella on elämässä isoja hetkiä kun on ymmärrettävää itkeä töissä. Silloin halaus voi olla paikallaan.

Toki kannattaa myös ymmärtää se, että kaikki eivät ehkä kerro henk.koht. asioitaan oletuksena, että kollegoista tai esihenkilöstä saisi tukipylväitä. Moni voi kertoa asioita, koska ne avaavat henkilön käyttäytymistä. Esim. syitä sille, miksi joku ei halua ylitöitä, koska on henk.koht. elämänsä vuoksi jo niin kuormittunut. Tai miksi joku ei jaksa iloita toisten kanssa tai miksi jollakulla ei ole varaa yhteiseen illanviettoon kollegouden kesken.

Tämä on täysin eri asia ja ammattimaistakin. Tarkoitan sitä, kun osa ikäisistäni ja nuoremmista puhuu asiansa kuin olisin hyväkin ystävä olettaen että kollegalle voi vuodattaa asiansa. Samalla yritän tehdä töitä, ja vapaalla elän omaa kuormittavaa elämäntilannettani. En missään nimessä haluaisi olla tyly mutta en voi myöskään olla kiltteyttäni kenenkään kuunteleva puhelin.

Ja tuollaiset asiat kuuluu yleensä kertoa ennen kaikkea esihenkilölle, ei rivikollegalle välttämättä ollenkaan.

Kaikilla meillä on välillä vaikeaa. Jos haluaa työkavereiden kanssa läheisempää, pitää pyytää aftereille ja tutustua eikä oksentaa keskelle työpäivää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen halannut naispuoleisia työkavereita, syynä se että he ovat itkeneet.

Ei pitäisi silti halata ja töissä ei kuulu itkeä. Ongelmat käsitellään vapaa-ajalla.

Työongelmat käsitellään työajalla, joskus ne voi aiheuttaa itkemistäkin. 

Työongelmat eivät kyllä aiheuta itkemistä, kyse on täysin rationaalisista asioista. Työpaikan ihmissuhde ongelmat voivat aiheuttaa tunteita, mutta nekin kannattaisi opetella käsittelemään rationaalisesti.

Kyllä vaan väsyynenä ja ylikuormittuneena voi joku alkaa itkeä. 

Voi kyllä, mutta ei pitäisi. Omat tunteet pitää hallita eikä sitä ainakaan pidä palkita jos joku ei hallitse.

Toivottavasti sulla ei ole alaisia. Kuulostat kamalalta. 

Töissä tehdään töitä ja terapiat sitten erikseen. Toki töissä voi olla hauskaa, rupatella ja vitsailla.

Minä olen itkenyt töissä perheenjäsenen kuolemaa. Ihan normaalia. On epänormaalia, jos joku ei itke sellaisessa tapauksessa. Ihmiset eivät voi täysin eristää muuta elämäänsä työelämästään. Sivusta kommentoin.

Ei kuulu töihin. Minä vedin läheisen kuoleman jälkeen naamarin päähän työpäivän ajaksi ja itkin yksin töiden jälkeen sopivalla hetkellä. Se on omien tunteiden hallintaa. Työyhteisöä ei pidä tälläisillä asioilla kuormittaa. Jos ei pysty töitä tehdä niin sairasloma on sitä varten. Ei palkkaa kuulu maksaa siitä, että itkeä tuhrustaa töissä ja aiheuttaa toisille pakottavaa oloa lohduttaa ja kuunnella. Kuormittaa muitakin.

Kuulostaa todella creepyltä työkaverin koskettelu.

On niin monenlaisia työyhteisöjä, että vaihtelee suuresti, kuinka suhtaudun koskettamiseen. Edellisessä työpaikassa meitä oli melko tiivis naisporukka, josta osa oli tuntenut vuosikymmeniä, ja siellä oli tapana välillä halata ja koskettaa olkapäätä. Nykyisessä työssä joudun itse joskus koskettamaan asiakkaita, mihin pidän hyvin korkeaa kynnystä. Muutama naispuolinen työkaveri on taputtanut olalle ja yksi ulkomaalaistaustainen ohittaessaan ohjannut pitäen kiinni vyötäröltä. Minua ei haittaa, jos harrastuksissa tai töissä naiset tai miehet selkeissä (ohitus, ohjaus, tsemppaus)tilanteissa koskettavat, mutta itse en juuri koskaan kosketa ensin.