Millainen kokemus on munasolujen keräys? (IVF-hoidot)

Haluan minäkin kertoa oman kokemukseni! Eilen kävin punktiossa, jota jännitin kyllä. Toisaalta ajattelin, että hyvin kaikki menee ja luotin henkilökuntaan. He olivat kaikki todella ystävällisiä, ja aina sai lisää lääkettä jos halusi. Itse toimenpide ei kestänyt kauaa, ja en tuntenut mitään lääkkeiden ansiosta. Pahempaa koko hoitoajassa oli Fyremadelin pistäminen, ne neulat oli välillä niin venkuroita, että sen pistäminen sattui. Olen todella iloinen että uskalsin mennä! Saimme paljon munasoluja ja teemme pakastetun alkion siirron sitten seuraavaan kiertoon. :) Tänään on hieman menkkamaisia tuntemuksia alavatsalla, muuten olo on hyvä.

Mä voin lohduttaa, että mulle on aina olleet ihan kaikki toimenpiteet viisurinpoistosta lähtien aivan kauhean kivuliaita ja menneet pieleen. Pelkäsin kuollakseni punktiotakin, mutta kun sai Taysissa kunnon humautuksen, kikattelin toimenpiteen aikana ja muistaakseni näytin peace-merkkiä tms.hoitajille.

Keräys ei tuntunut missään lääkkeiden ansiosta, ne veivät pelonkin heti!

Kivut tulivat vasta lääkkeiden lakattua, muistuttivat voimakkaita menkkakipuja, eli ei niitäkään kannata pelätä.

Pahaksi onnekseni en tajunnut, että tuoresiirtoa ei olis kannattanut tehdä, kun oli kipeät paikat vielä siirtopäivänä. Jouduin pitämään lämpöhaudetta siirron jälkeen, mitä kuulemma ei saisi tehdä (alkion kiinnittyminen heikkenee).

Tuoresiirto menikin kesken, ehti hipaista kohdunseinää näyttäen testipäivänä positiivista vielä. Ja vaikka alkio oli parasta laatua, ei tarttunut. Pakastesiirrossa vasta onnistuttiin heikommalla alkiolla ja keltarauhas/estrogeenituella.

Yksityisellä kuulemma eivät olisi tehneet tuoresiirtoa, kun punktiosta toipuminen oli vielä kesken silloin, mutta julkisella ”tuhlaavat” alkioita helpommin.

Voihan se olla että olis mennyt kesken kuitenkin se eka, ei voi tietää💁🏻‍♀️

Mutta älä pelkää punktiota, se on ivf-matkalla pienin stressi.

Minulle on tehty punktio lähemmäs 10 kertaa. Toimenpide on epämukava, mutta ei kivulias.

Ennen toimenpidettä saa rauhoittavaa ja kipulääkkeeksi suonensisäisesti fentanyyliä (muistaakseni se oli sitä). Se on tehokas lääke ja vaikuttaa samantien, lisää laitetaan välittömästi kun pyytää. Lisäksi laitetaan puudutuspistoksia paikallisesti, mutta kokovartalopuudutus pitää huolen että se ei satu.

Ei se silti hauskaa ole. Vähän niin kuin hammaslääkärissä, eli tuntee että jotain siellä tapahtuu (paineen tunnetta tms.) mutta ei satu. Eri kerroilla ollut hieman eroa toimenpiteen sujumisessa. Myös yksittäisissä rakkuloissa on eroa. Vain kerran toimenpide oli oikeasti epämiellyttävä, mutta silloinkin lisää lääkettä sai välittömästi.

Jälkikäteen kolottelee maltillisesti ja tulee vuotoa, rinnastuu mielestäni kuukautiskipuihin. Burana tai Panadol on riittänyt hyvin.

Jos harkitsee IVF -hoitoa tai munasoluluovuttajana toimimista, niin ei kannata punktiosta tehdä itselleen kynnyskysymystä. Se jännittää ensimmäisellä kerralla, mutta ei ole oikeasti niin iso toimenpide kuin miltä kuulostaa. Kyllä siitä selviää, ottaa vaan rauhallisesti pari päivää. Ja siitähän saa 1-3 pv sairaslomaa.

Hei, toivottavasti tätä ketjua lukee vielä joku. Mikä on ohjeistus toimeenpiteen jälkeen? Luin että ei saa saunoa tai uida 2 viikkoon, mutta saako harrastaa liikuntaa? Omalla kohdallani istutus ei ole heti ajankohtainen, mutta pari jalkapallopeliä olisi vielä jäljellä ennen taukoa... :D

Kiitos teidän voin mennä toimenpiteeseen rauhallisin mielin :)

Tehty 10 kertaa ja joka kerta inhottava kokemus. Tunsin kun se piikki tökkkäsi siellä läpi ja sitten tuli sellainen voimakas kuin kuukautiskipu, oksettava ja todella epämiellyttävä.

Soluja kerättiin aina monta kerralla. En meinannut päästä enää ylös siitä sängystä, kun vatsaan sattuu niin paljon. Kerran tuli vertakin ihan ruiskuamalla, sitä oli lääkärin takissakin ja solmussa. Ja joka kerta viikon sairausloma, koska en päässyt kävelemäänkään kuin kippurassa ja aaltomaista kipua ja särkyä koko ajan. Itse asiassa tuntuu, että olin noina vuosina aina sairauslomalla, onneksi oli ymmärtäväinen pomo.

Eli tällainen kokemus sitten kaikkien noiden "ei tuntunut missään" -kokemusten väliin.

On sitä jonkun oltava realistinenkin ja sanottava, että minulle ainakin oli pirullinen kokemus.

Rauhoittaakseni kysyjiä ilmoitan kuitenkin, että olen valtavan kipuherkkä ihminen muutenkin. Olen lisäksi aspergeerikko ja tunnen sisäelimeni, vaikka väitetään, että niissä ei ole tuntoa. Minulla on. Minulla sattuu jopa hiusten leikkaaminen, jos kampaaja leikkaa "väärään suuntaan," en osaa sitä oikein selittää.

Vierailija kirjoitti:

Tehty 10 kertaa ja joka kerta inhottava kokemus. Tunsin kun se piikki tökkkäsi siellä läpi ja sitten tuli sellainen voimakas kuin kuukautiskipu, oksettava ja todella epämiellyttävä.

Soluja kerättiin aina monta kerralla. En meinannut päästä enää ylös siitä sängystä, kun vatsaan sattuu niin paljon. Kerran tuli vertakin ihan ruiskuamalla, sitä oli lääkärin takissakin ja solmussa. Ja joka kerta viikon sairausloma, koska en päässyt kävelemäänkään kuin kippurassa ja aaltomaista kipua ja särkyä koko ajan. Itse asiassa tuntuu, että olin noina vuosina aina sairauslomalla, onneksi oli ymmärtäväinen pomo.

Eli tällainen kokemus sitten kaikkien noiden "ei tuntunut missään" -kokemusten väliin.

On sitä jonkun oltava realistinenkin ja sanottava, että minulle ainakin oli pirullinen kokemus.

Rauhoittaakseni kysyjiä ilmoitan kuitenkin, että olen valtavan kipuherkkä ihminen muutenkin. Olen lisäksi aspergeerikko ja tunnen sisäelimeni, vaikka väitetään, että niissä ei ole tuntoa. Minulla on. Minulla sattuu jopa hiusten leikkaaminen, jos kampaaja leikkaa "väärään suuntaan," en osaa sitä oikein selittää.

Siis solmiossa. Ei solmussa....

Vierailija kirjoitti:

Tehty 10 kertaa ja joka kerta inhottava kokemus. Tunsin kun se piikki tökkkäsi siellä läpi ja sitten tuli sellainen voimakas kuin kuukautiskipu, oksettava ja todella epämiellyttävä.

Soluja kerättiin aina monta kerralla. En meinannut päästä enää ylös siitä sängystä, kun vatsaan sattuu niin paljon. Kerran tuli vertakin ihan ruiskuamalla, sitä oli lääkärin takissakin ja solmussa. Ja joka kerta viikon sairausloma, koska en päässyt kävelemäänkään kuin kippurassa ja aaltomaista kipua ja särkyä koko ajan. Itse asiassa tuntuu, että olin noina vuosina aina sairauslomalla, onneksi oli ymmärtäväinen pomo.

Eli tällainen kokemus sitten kaikkien noiden "ei tuntunut missään" -kokemusten väliin.

On sitä jonkun oltava realistinenkin ja sanottava, että minulle ainakin oli pirullinen kokemus.

Rauhoittaakseni kysyjiä ilmoitan kuitenkin, että olen valtavan kipuherkkä ihminen muutenkin. Olen lisäksi aspergeerikko ja tunnen sisäelimeni, vaikka väitetään, että niissä ei ole tuntoa. Minulla on. Minulla sattuu jopa hiusten leikkaaminen, jos kampaaja leikkaa "väärään suuntaan," en osaa sitä oikein selittää.

Oi onpa ikävä kuulla 🥺 eikö edes kipulääkkeet auttaneet?

Mulla oli kierukan laitto tosi kivulias, ja sen takia pelkäsin munasolujen keräämistä. Toimenpide oli eilen, otin 45 minuuttia ennen toimenpidettä parasetamolia, diatsepaamia ja vielä yhden kipulääkkeen joka sisälsi parasetamolia ja kodeiinia. Just ennen toimenpidettä ja sen aikana sain vielä 3 kertaa jotain suoraan suoneen 😁 Niin ja sitten paikallispuudutus vielä, sen pistäminen teki eniten kipeää mutta se on nopeasti ohi. Toimeenpiteen aikana tunsin kun mentiin neulalla munasarjaan, eli yhteensä kaksi kertaa (vasen ja oikea puoli), mutta se oli ihan ok rajoissa. Munasolujen keräys ei tuntunut miltään.

Toimenpiteen jälkeen lepäsin ja pidin lämpöpussia alavatsan päällä. Kävin vessassa ja sitten sain kanyylin pois. Siitä junalla kotiin, mentiin puolison kanssa kauppaan ja kävelin ainakin 1,5 kilometriä. Vauhti oli hidas ja kipua tuntui hieman. Kotona sitten 6 tuntia ja 14 tuntia operaatiosta 800 mg Buranaa. Suositus oli Panadolia mutta itsellä Burana auttaa paremmin. Nyt kun heräsin seuraava päivänä niin huomaan että mahalaukku on vihainen kaikista lääkkeistä 😁 ja edelleen outo tunne kun käy vessassa mutta tuntuu että tänään saattaa jo selvitä ilman kipulääkkeitä ja voi keskittyä mahalaukun rauhoittamiseen.

Viikon päästä saadaan tietää, kuinka monta alkiota saatiin. Jännittävää!

En tiedä lukeeko tätä ketjua enää kukaan mutta itsellä ivf:n munasolujen keräys parin viikon päästä suunnilleen ja jännitän ihan kamalasti. Olen kipuherkkä ja pelkään eniten sitä toimenpidettä, en jälkiolotilaa tai edes komplikaatioita. Tää ketju on vähän rauhoittanut mieltä, kuitenkin useampi sanonut ettei se ole ollut niin paha kuin on pelännyt. Tuliko teille piikeistä eli lääkkeistä paljon oireita?

Mielenkiintoinen on lukea näitä "ei tunnu missään" kommentteja. Itse en ole kipuherkkä mutta punktio oli itselleni yksi pahimpia kokemuksia. Henkisesti olen asian/asioiden kanssa sujut, mutta kipu oli poikkeuksellisen kovaa.

Jo kaksi päivää ennen punktiota lyllersin kuin ankka kun vatsani oli niin turvonnut. Vointi oli tuskainen ja "täysi". Otin ennakkoon kipulääkkeet, sain toimenpiteen aikana 5 annosta kipulääkettä ja silti tunsin epämiellyttävän tunteen jokaisen munarakkulan kohdalla. Keräsivät yli 30. Jo silloin ilmeni että vatsaonteloon on kertynyt nestettä, punktiosta nyt viikko enkä ole vieläkään työkykyinen. Hyperiä lähti kehittämään.

Jokainen kokee kivun omalla tavallaan ja varmasti on lääkärissäkin eroja, tiedän että kohdallani ollut on aika kovakourainen. Mielummin otan virtsatiekivet uudelleen kuin tuon punktion. Mutta se minun kokemus.

Helvetin kivuliasta ja itkin hulluna vaikka antoivat lääkettä.

Ihan paskaa siis.

Saatiin vain 2 pakkaseen :/

Kävin hiljattain luovuttajana punktiossa. Itse toimenpide oli kivuton, lähinnä vähän epämukava. Kokoajan tarjottiin lisää kipulääkettä jos olisi halunnut, mutta itselläni perusannos riitti tekemään operaatiosta jo mukavamman, kuin kierukan asennuksesta.

Kun lääkkeiden vaikutus alkoi hälvetä, alkoi tuntua vatsassa, että kyllä jotakin on tehty. Makuulta seisomaan pääsy oli varsinaista ähellystä, ja loppupäivä menikin rauhallisesti kävellessä. 

Illalla vatsa oli varsin turvonnut ja pinkeä. Seuravana päivänä vielä aamusta olo oli vähän tukala turvotuksen vuoksi, mutta muuten yleistila oli hyvä. Jotenkin tuli mieleen ahmimiskohtauksen jälkeinen ähky olo yhdistettynä kuukautiskipuihin.

Unohdan usein ottaa rauhallisesti ja välttelen kipulääkkeitä, jotta pystyn varomaan ja arvioimaan omaa toimintakykyä paremmin. Tästä syystä en operaation jälkeen ottanut särkylääkkeitä. Kivasti pystyi toimimaan kuitenkin. 

Vielä pitää odotella, ettei tule mitään komplikaatioita. Jos ei, niin pitäisin kokemusta hyvinkin toleroitavana kokonaisuutenaan ja varmasti voisin luovuttaa uudelleenkin. 

Mäkin kävin hiljattain punktiossa. Jännitin todella paljon, mihin rauhoittava lääke onneksi auttoi. Itse punktiossa tunsin jokaisen piston kuhunkin munarakkulaan. Se kun neula läpäisi kohdun seinämän (?) sattui kaikkein eniten. Operaation loppua kohden kipulääke tuntui toimivan paremmin (sitä myös lisäiltiin pikkuhiljaa) ja toka puoli sujui vähemmillä tuntemuksilla. Henkilökunta oli todella mukavaa ja tuntui kokoajan että on hyvissä käsissä.

Luulen että kohdallani kipukokemukseen vaikutti runsas munarakkuloiden määrä; vatsa oli jo alkanut kipuilla kunnolla punktiota edeltävänä päivänä ja itse punktio kesti kauemmin sillä kerättävää oli niin paljon. Olin myös saanut esim. voimakkaita pahoinvointi oireita pistoksista ja olo alkoi olla pistosvaiheen loppua kohti heikko. Tuoresiirrosta luovuttiinkin hyperin riskin ollessa kohdallani korkea. Punktion jälkeen kivut olivat kovemmat kuin kuukautisten yhteydessä (ja mulla siis nekin yleensä todella kipeät) - hyvä kun käveleminen onnistui!

Ei siis mukava kokemus kaikenkaikkiaan missään nimessä, mutta kyllä hoidot kestää kun miettii mitä on vaakakupissa. Punktio voi siis olla omasta keissistä riippuen suht epämukava tuntemuksineen, mutta ei tullut sellaista oloa etteikö henkilökunta olisi tehnyt kaikkeaan mahdollisimman mukavan ja kivuttoman kokemuksen eteen! Olo oli turvallinen ja hetkellinen kipu täysin siedettävän rajoissa.

Ehkä se oman kehon vaste pistoshoidolle ja olotila ennen punktiota voisi ennustaa jossain määrin punktiokokemusta. Jos on paljon kerättävää toimenpide tulee kestämään pidempään ja pistoja siis on enemmän. Ja ehkä aristus/ kivut ennen punktiota vaikuttaa myös asiaan (munasarjat on jotenkin aikoina jo valmiiksi).

Punktiota ei kannata pelätä, tsemppiä!