Millainen kokemus on munasolujen keräys? (IVF-hoidot)

Tavallinen papa-koe oli minusta ikävämpi tuntemuksiltaan kuin punktio. Lähinnä se jännitti, mutta itse toimenpide oli yllättävän helppo. Moni sanoo henkisen puolen olevan pahinta.
Alavatsaan sattui sen jälkeen kun klinikalla annettujen lääkkeiden vaikutus lakkasi, mutta se hoitui särkylääkkeillä.

Kipulääkkeet ovat niin hyvät, ettei siinä tunne mitään. Mutta kaikki me koemme asiat eri tavalla, on niitä, jotka itkeä pillittävät ampiaisen pistoa ja hampaanpaikkaus on maailman hirvein asia, sitten on taas niitä, jotka realistisesti suhtautuvat tapahtumiin ja ottavat ne vastaan, koska haluavat apua.

Itselleni kurjinta oli toisella kerralla alavatsan turvotus, joka kesti vielä jonkin aikaa punktion jälkeen. Joillekin voi jäädä lääkityksestä huimaava olo punktion jälkeen, sen vuoksi sieltä ei voi yksikseen lähteä pois.

Jos vuorotteluvapaalle pitää jäädä, niin kyllä se on ihan varmasti henkisen puolen takia, fyysiset vaikutukset ovat niin pienet. 

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:19"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:55"]

Mulle on tehty punktio 5 kertaa. Ekaa kertaa jännitin ja pelkäsin ihan hulluna. Viimeinen kerta meni ihan heittämällä. Sanoisin, että se kauheus ja hirveys on enemmänkin henkistä puolta. Pelkää kipua, pelkää huonoja tuloksia ym.

Aluksi saat kipulääkettä, ehkä rauhoittavaa tms. Siinä pöydällä maatessa on mukavan lämmin ja rauhallinen olo. Lääkäri hoitaa hommansa 5 min ja sitten se on ohi. Jälkeenpäin tuntuu vähän särkyä ja vuotoa. 

[/quote]

Kiitos vastauksestasi!

Itselläni on serkku miehensä kanssa nyt käyneet noita hoitoja parin vuoden ajan. En ole kehdannut hirveästi serkulta kysellä niistä, koska vaikuttaa siltä että ei mielellään kerro. Mutta viimeksi mainitsi jääneensä hoitojen takia töistä vuorotteluvapaalle, koska ei enää kestänyt työssäkäyntiä ja hoitoja samanaikaisesti. Täytyyhän sen silloin (ainakin osalle) olla aikamoisen rankkaa, ja tuskin pelkästään henkisesti, vai?

ap

[/quote]

Kyllä lapsettomuushoidot ovat rankkaa aikaa ja sanoisin, että se henkinen puoli on niin raskas, että töistä jäänti voi käydä mielessä. Siihen hoitorumbaan kun lähtee niin se on kokoajan mielessä. Siinä laskee päiviä, ehkä tuntejakin. Kokoajan tarkkailee omaa kroppaa, varsinkin piinapäivinä eli punktiosta 2 viikkoa eteenpäin. Ja sitten taas kerätään voimia monta päivää kun kaiken murskaava vuoto tuleekin. Se toivon ja pelon vuoristorata käy aika raskaaksi pidemmän päälle. 

Tavallaan töissä saa muuta ajateltavaa, mutta jos kokoajan pitää olla ajatus kasassa ja hymy huulilla, niin vuorotteluvapaa saattaa olla ihan järkevä vaihtoehto. 

Nelonen vastaa: en siis jutellut sen itkevän naisen kanssa, ja tunsin kovasti myötätuntoa häntä kohtaan. Mutta luulen, että hänelle se henkinen puoli oli tosi raskas ja halusi hellyyttä ja sääliä itkemällä miehelleen, miten häntä on sorkittu sisukaluista "sä et voi tietää miten se sattuu" ja muistaakseni "mä en kestä tätä enää". Tarkoittiko hän hoitoprosessia kokonaisuudessaan vai mitä.

Eli omalta kohdaltani alleviivaan sitä, että toimenpiteenä se ei ollut mikään miellyttävä, mutta ei myöskään älyttömän kivulias. Jälkikäteen alavatsa oli vähän hellä, mutta ei vaatinut mitään sairaslomaa. Tai ehkä en sillä mitään tehnytkään, olin kotona lasten kanssa...

Toimenpiteenä ja jälkikipujen kanssa viisaudenhampaan poisto oli hirveämpi. Mutta yritä löytää jostain vertaistukea, joka käy samoja asioita läpi samanaikaisesti.

Tämä voi kuulostaa hurjalta, mutta lopputulos on kaiken arvoinen. Mulla punktio sattui jostain syystä kipulääkkeistä huolimatta, mutta kyllä sen kestää :) Alavatsa oli aivan turvoksissa ja hellänä. Olin sairaslomalla viikon, kun ma tehtiin punktio ja ke alkionsiirto. Viikko pari myöhemmin oli koko vatsani turvonnut, etten oikein pystynyt kävelemään, kun tärinä aiheutti kipua vatsassa enkä pystynyt myöskään kumartumaan. Silloin mulla todettiin hyperstimulaatio, jota alkanut raskaus pahensi. Jouduin sairaalaan tiputukseen ja vatsaonteloon kertyvää nestettä poistettiin litrakaupalla monta päivää. Olin sairaalassa puolitoista viikkoa ja sairaslomalla yhteensä 3 viikkoa. Olin kuitenkin onneni kukkuloilla, koska olin raskaana. Siitä sitten tilanne tasoittui ja olo parani.

Nyt pienokaiseni on 2-vuotias ja niin rakas. Tekisin kaiken uudestaan, kun lopputulos on niin ihana. Tarkoitukseni ei ollut pelotella, mutta riskit on tietysti hyvä tiedostaa. Eihän se mikään lomamatka ollut, mutta ei nyt niin kauheaakaan. Olen onnekas, kun sain lapsen. Tsemppiä sinulle!

Mulle on ivf tehty kolme kertaa. Kaksi kertaa luonnolliseen kiertoon ja kerran pysäyttämällä hormonitoiminta. Luonnollinen kierto tarkoittaa lähinnä sitä, että munasolujen kasvatus lääkkeillä aloitetaan kierron omassa rytmissä. Eli oma hormoonituotantoa ei pysäytetä keinotekoisesti. Tästä on nyt 10 vuotta aikaa, joten jos meni muistelot pieleen, saa korjata! :) Luonnolliseen kiertoon tehdessä  lääkkeistä aiheutuvat sivuvaikutukset olivat mitättömät. Niitä ei ollut. Pysäytyspiikin saamisen jälkeen, mulle tuli 2 viikon päänsärky. Inhottava vaiva. Muuten hoidoissa ei minulle ollut eroa.

Itse punktiot ovat sujuneet kivuttomasti. Aina sai kunnon lääkityksen ja punktio oli kivuton sekä nopeasti ohitse. Menkkamaista kipua toimenpiteen jälkeen. Muutenkin hoidon aikana kannattaa välttää liikaa rehkimistä munasarjojen kiertymisen estämiseksi.

Piikitys on helppoa. Sitä ei kannata pelätä. Ensimmäisen kerran jälkeen se ei tunnu missään ja ihmettelet miten tätäkin on jännittänyt.

Lääkkeiden kalliuden takia hoidot kannattaa aloittaa alkuvuodesta. Vai meneekö tämä lääkekatto enää kalenterivuoden mukaan? Saa mahdollisten muiden hoitojen lääkkeet sen jälkeen veloituksetta. Lääkekatto täyttyi ainakin minun aikana jo ekasta hoitokerrasta. Vinkki vinkki: Pyydä lääkäriltä kaikki mahdolliset lääkkeet (allergialääkkeet, rasvat yms.) reseptillä, saat ne veloituksetta lääkekaton täyttymisen jälkeen. Ellei tämäkin ole jo muuttunut.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:57"]

Luonto ei koskaan estä kahden yksilön lisääntymistä sattumalta. Tähän voidaan kyllä puuttua lääketieteen keinoin, ja saadakin tuloksena terve jälkeläinen. Mutta se jokin, joka esti luonnollisen hedelmöityksen, on yhä tämän jälkeläisen soluissa, ja voi ilmetä vasta sukupolvien päästä.

[/quote]

Haluaisin tähän tarkempaa perustelua. Koska me kävimme 3 vuotta lapsettomuushoidoissa. Meille tehtiin inseminaatioita, 3 icsi-hoitoa, pas. Ei yhtään alkanut raskautta.

Ennen neljättä icsi-hoidon aloitusta, tulin "luomusti" raskaaksi. Tämä tapahtui vuonna 2006. Toisen kerran tulin "luomusti" raskaaksi vuonna 2011.

Mitä se luonto tässä meille kertoi?

Terv. vastaaja nro 17

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:57"]

Luonto ei koskaan estä kahden yksilön lisääntymistä sattumalta. Tähän voidaan kyllä puuttua lääketieteen keinoin, ja saadakin tuloksena terve jälkeläinen. Mutta se jokin, joka esti luonnollisen hedelmöityksen, on yhä tämän jälkeläisen soluissa, ja voi ilmetä vasta sukupolvien päästä.

[/quote]

Haluaisin tähän tarkempaa perustelua. Koska me kävimme 3 vuotta lapsettomuushoidoissa. Meille tehtiin inseminaatioita, 3 icsi-hoitoa, pas. Ei yhtään alkanut raskautta.

Ennen neljättä icsi-hoidon aloitusta, tulin "luomusti" raskaaksi. Tämä tapahtui vuonna 2006. Toisen kerran tulin "luomusti" raskaaksi vuonna 2011.

Mitä se luonto tässä meille kertoi?

Terv. vastaaja nro 17

[/quote]

Älä välitä noista hölmöistä huutelijoista. Luonto ei "kertonut" teille yhtään mitään. Onneksi olkoon raskaudesta!

Mulle on tehty kaksi kertaa, kun olen luovuttanut munasoluja. Sain hyvän lääkityksen eikä itse punktio tuntunut miltään. Molemmilla kerroilla sain ensin diapamia esilääkkeeksi ja suoneen sitten jotain tujumpaa mömmöä. Munasoluja kertyi noin 20 kpl kerralla.

Kannattaa juoda vettä niiden hoitojen aikana. Itse hormonit eivät aiheuttaneet mulle ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:02"]

Mulle on tehty kaksi kertaa, kun olen luovuttanut munasoluja. Sain hyvän lääkityksen eikä itse punktio tuntunut miltään. Molemmilla kerroilla sain ensin diapamia esilääkkeeksi ja suoneen sitten jotain tujumpaa mömmöä. Munasoluja kertyi noin 20 kpl kerralla. Kannattaa juoda vettä niiden hoitojen aikana. Itse hormonit eivät aiheuttaneet mulle ongelmia.

[/quote]

Vau, hienoa että olet ollut valmis käymään tuon läpi epäitsekkäistä syistä, ja vielä kaksi kertaa! Minun on kyllä pakko myöntää että hoitoihin lähteminen jännittää itseäni niin paljon, että en ole varma pystynkö siihen edes oman lapsitoiveeni nimissä.

ap

Täällä kanssa käynyt läpi operaation kahdesti, luovuttamassa. Se hormonien pysäytyspiikki oli jännä, olosta tuli tosi seesteinen.

Ja operaatioon itseensä saa hyvät kipulääkkeet, sanoisin ettei se nyt tuntunut oikeastaan missään.

Mutta kun makoilin siellä takahuoneessa hetken aikaa toipumassa sermin takana nainen itki miehelleen sydäntäsärkevästi, miten hirveää kokemus se oli. Mutta hänellä olikin pelissä enemmän kuin minulla, minullahan kaikki oli siinä vaiheessa ohi, hänen piti odottaa vielä alkionsiirtoa ja raskauden alkamista...

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:16"]

Täällä kanssa käynyt läpi operaation kahdesti, luovuttamassa. Se hormonien pysäytyspiikki oli jännä, olosta tuli tosi seesteinen.

Ja operaatioon itseensä saa hyvät kipulääkkeet, sanoisin ettei se nyt tuntunut oikeastaan missään.

Mutta kun makoilin siellä takahuoneessa hetken aikaa toipumassa sermin takana nainen itki miehelleen sydäntäsärkevästi, miten hirveää kokemus se oli. Mutta hänellä olikin pelissä enemmän kuin minulla, minullahan kaikki oli siinä vaiheessa ohi, hänen piti odottaa vielä alkionsiirtoa ja raskauden alkamista...

[/quote]

Selittikö hän lainkaan, millä tavalla kokemus oli hirveä? Tätä juuri ihmettelen, kun jotkut sanovat ettei tuntunut missään ja toiset taas kertovat sen olleen koko elämän kammottavin kokemus. Onko niin, että ne kipulääkkeet eivät kaikilla tehoa, vai minkä takia tuo on osalle niin kauhea toimenpide?

ap

Mulle on tehty punktio 5 kertaa. Ekaa kertaa jännitin ja pelkäsin ihan hulluna. Viimeinen kerta meni ihan heittämällä. Sanoisin, että se kauheus ja hirveys on enemmänkin henkistä puolta. Pelkää kipua, pelkää huonoja tuloksia ym.

Aluksi saat kipulääkettä, ehkä rauhoittavaa tms. Siinä pöydällä maatessa on mukavan lämmin ja rauhallinen olo. Lääkäri hoitaa hommansa 5 min ja sitten se on ohi. Jälkeenpäin tuntuu vähän särkyä ja vuotoa. 

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:55"]

Mulle on tehty punktio 5 kertaa. Ekaa kertaa jännitin ja pelkäsin ihan hulluna. Viimeinen kerta meni ihan heittämällä. Sanoisin, että se kauheus ja hirveys on enemmänkin henkistä puolta. Pelkää kipua, pelkää huonoja tuloksia ym.

Aluksi saat kipulääkettä, ehkä rauhoittavaa tms. Siinä pöydällä maatessa on mukavan lämmin ja rauhallinen olo. Lääkäri hoitaa hommansa 5 min ja sitten se on ohi. Jälkeenpäin tuntuu vähän särkyä ja vuotoa. 

[/quote]

Kiitos vastauksestasi!

Itselläni on serkku miehensä kanssa nyt käyneet noita hoitoja parin vuoden ajan. En ole kehdannut hirveästi serkulta kysellä niistä, koska vaikuttaa siltä että ei mielellään kerro. Mutta viimeksi mainitsi jääneensä hoitojen takia töistä vuorotteluvapaalle, koska ei enää kestänyt työssäkäyntiä ja hoitoja samanaikaisesti. Täytyyhän sen silloin (ainakin osalle) olla aikamoisen rankkaa, ja tuskin pelkästään henkisesti, vai?

ap

Käsittääkseni jossain yksityisillä on mahdollisuus humautusnukutukseen (n.200e), jos kokee munasolujen keräyksen pelottavana tms...
T:itsekin pelkäävänä ja hoitoja miettivänä...

Vaikka onkin vanha aloitus niin vastaan tähän, koska monilla punktio vielä edessä.

Minulle tehtiin eilen munasolujen keräys, joka oli ainakin minun kohdallani huomattavasti mainettaan simppelimpi. Henkilökunta oli ystävällistä, rauhoittavaa sai pyydettäessä riittävästi ja samoin kipulääkettä. Koko toimenpiteen aikana en tuntenut kipua lainkaan. Tsemppiä kaikille, hyvin se menee! Nyt vaan jännäillään tuloksia...

Vanha ketju, mutta jaan oman tuoreen kokemukseni. Olin tänään aamusta punktiossa, jota jännitin aika lailla. Kaikki sujui kuitenkin kivuttomasti. Kanyylin laitto taisi olla ainut vaihe, jossa tuntui minkäänlaista kipua. Itse toimenpide oli täysin kivuton eikä ymmärtääkseni lääkemäärä ( kipulääke suoneen ) ollut suuri, vaan mentiin pitkälti minimi annoksella. Mitään rauhoittavaakaan en tahtonut. Toimenpiteen jälkeen olo on skarppi ja ihan normaali. Otin kotiin tullessa vielä pandolia varmuuden vuoksi ja toivottavasti olo pysyy hyvänä. Jonkinlaista vatsakipua varmasti on edessä, mutta toivottavasti siedettävää. Olen nimittäin suht kipuherkkä. Tsemppiä kaikille kenellä tämä on edessä. Ei kannata pelätä :)

Hei! Itse kävin vajaa viikko sitten punktiossa. Särkylääkkeiden lisäksi otin myös rauhoittavan ennen toimenpidettä. Punktio oli nopeasti ohi, vasen puoli ei sattunut pahasti, oikea puoli huomattavasti enemmän. Sain sen jälkeen vielä antibioottia sekä lisää särkylääkettä. Lepäsin heräämössä noin 2h ja sen jälkeen mieheni haki mut kotiin. Olin saman+2 päivää sairaslomalla. Punktiota pahempi on ollut vatsan ja rintojen jälkiturvotus sekä jomotus ja pieni vihlaisu, kun lähtee liikkeelle/tekee jotain äkkinäistä liikettä. Alkion siirrossa 5 päivää punktiosta kaikki näytti olevan lääkärin mukaan kunnossa. Hermotkin on kyllä todella kireellä, osittain johtuu koko elämäntilanteesta sekä varmaan kyllä kaikista lääkkeistä. Toivotaan, että pian helpottaa ja tulee toivottu lopputulos. :)

Olin juuri tänään keräyksessä. Aika kipeä tuo vatsan seutu on ja ulostaminen on vaikeaa, koska vatsaan sattuu aivan jäätävästi kun ponnistaa kakkaa. Tällaisesta kukaan ei varoittanut mitään enkä siihen osannut varautua. Itse toimenpide sujui hyvin ja oikeasti tämä kakkajuttu on pahin asia koko hommassa. Onneksi kipulääkkeillä sekin vähän helpottaa.

Hei, oma kokemukseni punktiosta erinomainen! Luulen että jännitys etukäteen ja pelko aiheuttavat isoimmat ongelmat. Tulin juuri toimenpiteestä, enkä ottanut minkäänlaista kipulääkitystä enkä puudutusta. Omalla kohdallani olisivat olleet täysin turhia. Homeopaattisia käytin, en tiedä vaikuttivatko. Pistot eivät tuntuneet lainkaan. Pientä menkkamaista paineen tunnetta keräyksen aikana munasarjoissa, ei muuta. Olkaa mahd rentoja ja muistakaa hengittää. Toimenpide ei ole paha. Tuntemukset ovat isommat keräyksen jälkeen, mutta täysin siedettävät. Toki olemme yksilöitä ja koemme asiat eri tavalla, mutta pelko on kuitenkin turhaa. Tsemppiä kaikille! Älkää pelätkö :)