Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako hankkia lapsia, kun ei pidä lapsista?
24.03.2015 |
Toisessa ketjussa eräs mies sanoi, että pitää kyllä lapsista mutta ei ole kuitenkaan tullut hankkineeksi niitä. Tästä tuli mieleeni kysyä oman mieheni tilanteesta. Hän ei nimittäin pidä lapsista mutta olisi kyllä valmis yrittäm''n yhtä lasta, jos minä haluan. Olen kuullut joidenkin äitien sanovan, etteivät he pidä muiden lapsista mutta omiaan he rakastavat. Voiko tästä päätellä, että miehenikin kannattaa ryhtyä isäksi?
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:30"]
Miksi niitä lapsia on pakko tehdä, jos ei niitä halua? Ja miksi kaikki naiset luuvevat että he voivat tai heidän täytyy muuttaa miestään? Jos se ei tykkää lapsista niin se ei sitten tykkää lapsista. Ei se ole mikään haaste, että naisen pitäisi muuttaa mies pitämään lapsista. Ei se niin toimi.
[/quote]
Ei, mutta kysymys onkin siitä, kannattaako lapsia hankkia siitä huolimatta. Ainakin osa vanhemmista on hankkinut lapsia, vaikka muiden lapset ovat aina ärsyttäneet ja ärsyttävät yhä. Mutta jos ei ole lapsirakas, ehkä sen vastapainona on sitten ollut voimakas halu saada kuitenkin oma lapsi? Kertokaa te, jotka tiedätte. -ap
[/quote]
Jos ajattelee elämänkulkua ja siihen liittyviä sisältöjä, niin sanoisin, että kannattaa. Lapsi tuo muassaan niin paljon ihan konkreettista tekemistä ja tunne-elämän skaala laajenee sfääreihin, joista ei ole tiennyt mitään.
Varsinkin näin myöhemmällä iällä (olen neljän lapsen isoäiti) en voisi kuvitellakaan, mitä elämäni olisi ilman sukuani, joka minusta ja miehestäni on lähtöisin. Jotkin kirjallisuuspiirit ja seniorijumpat eivät koskaan voisi olla elämäni todellinen sisältö. Em. toiminnot vain höystävät sitä sivujuonteena.
Todellinen sisältö tulee rakkaudesta lapsiin ja lapsenlapsiin -- heidän tukemiseensa, ilojen ja murheiden jakamiseen.
Lapsettomat ikätoverini ovat minulle vieraita. Jotenkin jääneet kummaan itsekeskeisyyden tilaan kuin lapset. Niuhottavat leikkivistä lapsista, koirankakasta, kaikesta mahdollisesta. Voitottelevat vaivojaan riesaksi asti. Vain lasten kautta oppii suhteuttmaan asiat omille paikoilleen maailmankaikkeudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:38"]
Aloin rakastaa omaa lastani! Halusinpa vielä toisen ja kolmannenkin. Sittemmin olen oppinut pitämään muidenkin lapsista kylläkin valikoiden. Mankujahirviöt etovat edelleen.
Oma lapsi on vain niin eri asia. Sitä ei ymmärrä etukäteen. Näin on käynyt monelle muullekin niin miehelle kuin naiselle.
[/quote]
Tässä on kyllä, kolmesta omasta lapsesta huolimatta, jäänyt nyt jotain aivan olennaista tajuamatta elämästä, lapsista ja aikuisuudesta.
[/quote]
Muotoilen uudestaan. Minulta ei oikein heru sympatiaa edelleenkään huonosti käyttäytyville lapsille. Vanhempien vikahan se on ei tosiaan näiden "mankujahirviöiden". Tunne kohdistuu vain valitettavasti usein heihin.
Välejä on mennyt poikkikin, kun vierailulle on tullut ystäväni lapsineen ja ei suun vuoroa edes saa, kun kersa kiljuu vieressä: Lähdetään jo kotiin.. ja tämä noin sata kertaa tunnissa.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:38"]
Olen nainen, en pitänyt nuorena lapsista laisinkaan. Outoja olioita, joiden kanssa ei ollut mitään puhuttavaa. Yksikään vauva tai pikkulapsi ei näyttänyt silmissäni viehättävältä, vaikka muut kehuivat maasta taivaaseen söpöksi.
Ei herättänyt yhtään mitään tunteita. En minä lapsia mitenkään vihannut, mutta mitään positiivista näistä mini-ihmisistä en löytänyt, tyhmiä, usein huonokäytöksisiä, vajaakykyisiä toimimaan.
Sitten kävi vahinko... ja raskaus eteni niin pitkälle, ettei mahdollisuutta aborttiin ollut. Pitkään ajattelin antaa lapsen adoptioon raskausaikana. Mutta sitten kuin poika syntyi, niin tulin toisiin aatoksiin.
Aloin rakastaa omaa lastani! Halusinpa vielä toisen ja kolmannenkin. Sittemmin olen oppinut pitämään muidenkin lapsista kylläkin valikoiden. Mankujahirviöt etovat edelleen.
Oma lapsi on vain niin eri asia. Sitä ei ymmärrä etukäteen. Näin on käynyt monelle muullekin niin miehelle kuin naiselle.
[/quote]
Juurikin näin Kuin omalta tai monien ystävieni näppikseltä. Paitsi, että vahingon sijaan tarkoituksella vuosien harkinnan jälkeen pelko persiissä osalla ja osalla luottavainen olo. Itse tein kliseisesti "niinkuin sydän sanoo" ja luotin siihen, kun oma äiti sanoi, että kyllä sitä sitten omistaan pitää, vaikka ennen omia lapset olikin välillä sellaisia nilviäisiä että :D
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:31"]
Älä tee. Planeetta kiittää.
[/quote]
Suomalainen vanhustenhuolto ei kiitä.
Te, jotka ette pidä muiden lapsista: Onko lapsen kanssa olo raskasta? Hyvittääkö kiintymys huonot puolet?
Onko kenenkään miehellä ollut vastaavia kokemuksia? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:21"]
Te, jotka ette pidä muiden lapsista: Onko lapsen kanssa olo raskasta? Hyvittääkö kiintymys huonot puolet?
Onko kenenkään miehellä ollut vastaavia kokemuksia? -ap
[/quote]
Uskon, että lapsen kanssa aina on raskaat hetkensä, piti alun perin lapsista tai ei. Omaan lapseen suhde on NIIN erilainen, ettei sitä tästä näkökulmasta katsele. Oman lapsen etu on niin yksiselitteisesti myös oma etu.
En ollenkaan pitänyt lapsista ennen oman syntymää, mutta omastani pidän tai siis rakasta häntä. Muiden lapsia päiväkodeissa, leikkipuistoissa ym. olen oppinut sietämään ja joistain jopa pitämään. Minua viehättävät fiksut lapset, ikätasoonsa verbaaliset, motorisesti kyvykkäät jne.
Olen siis jonkin sortin elitisti tässä asiassa ja ymmärrän, jos se herättää negaatiota. Onneksi oma lapseni on varsin näppärä kaikessa. Luki nelivuotiaana, käveli 9-kuisena, nyt koulussa menestyy vähän liiankiin hyvin (pelkään turhautumista).
Mutta kai olisi sopeutunut vaikka kehitysvammaiseen, omahan se on.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:21"]
Te, jotka ette pidä muiden lapsista: Onko lapsen kanssa olo raskasta? Hyvittääkö kiintymys huonot puolet?
Onko kenenkään miehellä ollut vastaavia kokemuksia? -ap
[/quote]
Meillä ei ole huonoja puolia juurikaan ollut. Lapset käyttäytyy kauniisti tai normaalisti nyt ainakin. Kaikki se tuntuu luonnolliselta. äänet ja mielialat ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:44"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:38"]
Oma lapsi on vain niin eri asia. Sitä ei ymmärrä etukäteen. Näin on käynyt monelle muullekin niin miehelle kuin naiselle.
[/quote]
On se varmasti eri asia, se on selvä. Mutta riittääkö se kiintymys, jos ei muuten pidä lasten kanssa toimimisesta? -ap
[/quote]
Omien lasten kanssa touhuaminen on eri asia. Se tuntuu luontevalta. Se on omaa elämää.
Joillekin se kyllä näyttää vaikealta palstan perusteella, muttei se mielestäni liity siihen tykkääkö lapsista ylipäätään
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:11"]
Jaa mitäkö tarkoittaa, ettei mieheni pidä lapsista? Hän ärsyyntyy lasten metelöinnistä, ei pidä vauvoja suloisina, ei halua koskaan pidellä pieniä lapsia, piti lastenkutsuja "helvetillisenä kokemuksena" ja valitsee kaupassakäyntiajatkin niin, ettei marketissa olisi paljon lapsiperheitä. Toisaalta koiramme kanssa mies leikkii innoissaan ja jaksaa lenkittää sitä kelistä riippumatta. -ap
[/quote]
Mun mies on samanlainen, mutta on silti hyvä isä ja isäpuolikin. Inhoaa edelleen lastenkutsuja, ja silloin kun olemme kaksin, ei halua mennä esim ravintolassa pöytään jossa on lapsia lähellä. Omien kanssa kuitenkin haluaa olla, ei ole mikään leikkijä, mutta pelaa sählyä ja käy pyörälenkillä, tarkastaa läksyt, huolehtii ja välittää. Ei siis ole lapsirakas, mutta rakastaa omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:47"]
Jos vinkumankupenikat ja rääkyvät räkänokat raivostuttavat - tyhmistä lapsista puhumattakaan - parempi jättää tekemättä.
[/quote]
Kyllä sitä omaa "tyhmää vinkumanku- räkänokkaa" rääkyvänäkin rakastaa, ellei joku tunnevammainen ole. Joskus on kovilla tietysti ja vanhemmuuteen kuuluu myös kielteiset tunteet. Kyllä saa joskus ajatella, että nyt tekee mieli heittää seinään. Terve ei kuitenkaan näin tee.
Pakko myöntää, etten minäkään yleisesti pidä lapsista. Tai joistakin lapsista pidän, mutta en kaikista. En ikimaailmassa haluaisi työskennellä päiväkodissa... Mutta silti olen raskaana ja olen kauhean innoissani omasta lapsestani. Ehkä rakkaus lapsia kohtaan yleisestikin kasvaa tämän oman myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä sitten kaikki ne isät, jotka eivät kestä lapsiperhearkea ja vetäytyvät autotalliin tai nostavat kokonaan kytkintä? -ap
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:39"]
Pakko myöntää, etten minäkään yleisesti pidä lapsista. Tai joistakin lapsista pidän, mutta en kaikista. En ikimaailmassa haluaisi työskennellä päiväkodissa... Mutta silti olen raskaana ja olen kauhean innoissani omasta lapsestani. Ehkä rakkaus lapsia kohtaan yleisestikin kasvaa tämän oman myötä?
[/quote]
Hyvinkin näin!
Siitä lapsia ignooraavasta, ylimielisestä nuoresta naisesta joka olin, on sukeutunut jopa lapsirakas täti. Pihan lapset ovat ihan innoissaan, kun minut näkevät pikkukoirani kanssa. Ja lapsillehan ei voi teeskennellä. Tykkäävät vain.
En tiedä olisko näin käynyt ilman omia lapsia. Pidän epätodennäköisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:43"]
Entä sitten kaikki ne isät, jotka eivät kestä lapsiperhearkea ja vetäytyvät autotalliin tai nostavat kokonaan kytkintä? -ap
[/quote]
Niin... mutta onko taustalla ollenkaan se, pitääkö lapsista vai ei?
Arki käy vain liian rankaksi. Seksiä ei tipu alati nalkuttavalta vaimolta, koko elämä tuntuu pelkältä suorittamiselta. Ja siihen saumaan jos joku nainen iskee, niin asetelma on valmis.
Serkulleni kävi juuri näin. Nuorin lapsi kaksivuotias, vanhin ekaluokkalainen. Mies vain otti ja lähti, vetosi masennukseen, mutta sittemmin selvisi, että toinen nainenhan siellä. Nämähän eivät tietysti ole toisiaan poissulkevia seikkoja.
Mutta ei sekoiteta asioita. Kyse ei käsittääkseni ole millään tavoin siitä, tykkäsikö lapsista ennen omia.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:48"]
Mutta ei sekoiteta asioita. Kyse ei käsittääkseni ole millään tavoin siitä, tykkäsikö lapsista ennen omia.
[/quote]
Eikö? Voit olla oikeassakin, mutta minun järkeni sanoo, että jos lasten hoito tuntuu väkinäiseltä, kitinä ja parku ahdistavat eikä osaa olla lapsen kanssa luotnevasti, lapsiperhearkea on vaikeampi sietää. Tuolla aikaisemmin joku kommentoi, että oma mies osasi toimia vasta vanhemman lapsen kanssa. En jaksaisi sinnitellä yksin sinne asti.
Ymmärrän, että tämä on pahin skenaario, ei todennäköisin. -ap
Mua ei muut lapset kiinnosta, mutta omani on maailman tärkein ja viihdyn hänen kanssaan mainiosti. Oma lapsi on niin eri asia kuin muut lapset. Ennustin asian kyllä jo ennen raskautta. Oma lapsi on auttanut ymmärtämään muitakin lapsia ja pystyn nykyään näkemään monet lapset suloisina ja herttaisina, mutta ei mua erityisemmin kiinnosta niiden kanssa mitään touhuta.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:48"]
Mutta ei sekoiteta asioita. Kyse ei käsittääkseni ole millään tavoin siitä, tykkäsikö lapsista ennen omia.
[/quote]
Eikö? Voit olla oikeassakin, mutta minun järkeni sanoo, että jos lasten hoito tuntuu väkinäiseltä, kitinä ja parku ahdistavat eikä osaa olla lapsen kanssa luotnevasti, lapsiperhearkea on vaikeampi sietää. Tuolla aikaisemmin joku kommentoi, että oma mies osasi toimia vasta vanhemman lapsen kanssa. En jaksaisi sinnitellä yksin sinne asti.
Ymmärrän, että tämä on pahin skenaario, ei todennäköisin. -ap
[/quote]
Se on jännä, että kun lapsettomien kanssa puhuu, niin koko lapsiperhe-käsite kiteytyy johonkin vaippoihin, pyykkivuoreen, parkuun, unettomiin öihin jne.
Osasyy on varmasti median. Minä muista hauskat hetket, kun lapsi tapaili ensimmäisiä lauseitaan, oppi potalle ennen aikojaan, lauloi ja hytkyi musan tahdissa.. Oltiin vauvauinnissa, muskarissa ja vaikka missä. Myöhemmin kaikenlaista, on ylioppilasjuhlaa, harrastetoiminnan pikkujoulua KAIKKEA HAUSKAA!
Mistä tämä käsitys lapsiperheen kurjuudesta? Onko valittajien äitien ryhmä (vaikka heitä olisi vain kaksi prosenttia) niin äänekäs, että se leimaa lapsiperheet joiksikin onnettomiksi, itsemurhan partaalla oleviksi ihmisraunioiksi.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:11"]
Jaa mitäkö tarkoittaa, ettei mieheni pidä lapsista? Hän ärsyyntyy lasten metelöinnistä, ei pidä vauvoja suloisina, ei halua koskaan pidellä pieniä lapsia, piti lastenkutsuja "helvetillisenä kokemuksena" ja valitsee kaupassakäyntiajatkin niin, ettei marketissa olisi paljon lapsiperheitä. Toisaalta koiramme kanssa mies leikkii innoissaan ja jaksaa lenkittää sitä kelistä riippumatta. -ap
[/quote]
Kyllä tuo hyvin vahvasti siltä vaikuttaa, ettei tuolloin kannata lapsia ainakaan nykyisen miehen kanssa hankkia, jos mielipiteet ovat tuollaiset. Eihän se ole etu lapsillekkaan, jos heidän elämässään on mies, joka ei pidä heistä.
Jos sulla taas on tärkeysjärjestyksessä elämässä korkealla lasten saaminen, niin silloin ei oikein ole tuossa mitään muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa miestä.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:09"]
Mistä tämä käsitys lapsiperheen kurjuudesta? Onko valittajien äitien ryhmä (vaikka heitä olisi vain kaksi prosenttia) niin äänekäs, että se leimaa lapsiperheet joiksikin onnettomiksi, itsemurhan partaalla oleviksi ihmisraunioiksi. [/quote]No ainakin minun elämääni verrattuna tyypillinen lapsiperhe-elämä on todella kurjaa. Ei se ole mikään perusteeton kauhukuva. En tiedä sitten, millaista näiden lisääntyjien elämä on ollut ennen lasten hankintaa, mutta omani ei ainakaan parantuisi lasten hankinnan myötä millään tavalla.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:38"]
Aloin rakastaa omaa lastani! Halusinpa vielä toisen ja kolmannenkin. Sittemmin olen oppinut pitämään muidenkin lapsista kylläkin valikoiden. Mankujahirviöt etovat edelleen.
Oma lapsi on vain niin eri asia. Sitä ei ymmärrä etukäteen. Näin on käynyt monelle muullekin niin miehelle kuin naiselle.
[/quote]
Tässä on kyllä, kolmesta omasta lapsesta huolimatta, jäänyt nyt jotain aivan olennaista tajuamatta elämästä, lapsista ja aikuisuudesta.