Lue keskustelun säännöt.
Suru väkvallan aiheuttamana ja sumuinen turta olotila. Meneekö ohi?
15.12.2021 |
Olen aivan loppu vaikka en sitä itselleni ole halunnut myöntää. Pää ja keho tuntuu raskaalta, tervehtiminen ja kommunikointi ihmisten kanssa on tönkköä, voimia vievää sekin.
Ajatukset ja kehon koordinointi on puuromaista, kömpelöä ja väsynyttä.
Silmissä ja päässä tuntuu suru vaikka en ole itkenytkään. Samanlainen olotila kuin olisi itkenyt tuntikausia.
Tämä todennäköisesti on pitkään jatkuneiden vaikeiden olosuhteiden ja masennuksen lopputulos. Turtunut mieli joka haluaa vain vapauteen ja yrittää selvitä vähäisin voimavaroin arjesta.
Mies on viime vuosien varrella saanut minut hiipumaan. En juuri tunne mitään mutta silti kaikki tuntuu tuskalliselta ja työläältä.
Itsetunto on surkea ja minua on nöyryytetty. Henkistä alistamista ja ristiriitaista käytöstä.
Niillä ei ole enää väliä vaan haluan vain unohtaa ja olla vapaa. Surutyön olen tehnyt tai olen vähintään siinä pitkällä, itkut on itketty.
Teen tässä parhaillaan lähtöä, joten siihen en tarvitse neuvoja.
Olen vain huolissani omasta toimintakyvystäni, palautuuko se normaaliksi? Milloin ajatukseni ovat taas selkeämmät, milloin tästä hengissä mutta tyhjältä tuntuvasta ruumiistani tulee taas elinvoimainen ja luova, positiivisiin ajatuksiin nojautuva optimistinen ihminen?
Kommentit (42)
Ala kunnioittamaan itseäsi. Älä suostu ovimatoksi. Itsemyötätuntoa kannattaa opetella, ja armollisuutta itseä kohtaan. Lue Hellstenin kirjoja ja muita mistä löydät itseapua ja tukea. Lähde sielunhoitoon tai terapiaan jos tuntuu ettet yksin jaksa. Ole hyvä itsellesi ja kuuntele tunteitasi ja tarpeitasi... ehkä vihdoinkin on aika asettua itsensä puolelle. Voimia. 🧡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee ohi. Olet jo käsittelemässä asiaa, teet surutyötä. Ajan myötä huomaat muutoksen ja voit hengittää vapaasti. Pian pääset tekemään niitä asioita, jotka tuovat sinulle iloa ja mielihyvää. Keho ja mieli pääsevät toipumaan. Anna aikaa itsellesi. Olet jo ottanut askeleen parempaan. Kaikki järjestyy, halaus täältä.
Kuulostaapa tutulta, samassa tilanteessa. Itse en tiedä olenko tietämättäni narsistin kanssa naimisissa, olen ihan puhki. Kaikki vuodet luulin että asiat on ok, ihmettelin vain miksi kaikki huomio on tuntunut niin teennäiseltä. Suomimies, ampukaa minut!
Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut, joten kyllä menee ohi.
Sinusta saattaa nyt tuntua aivan toivottomalta, mutta anna itsellesi aikaa ja helli itseäsi kaikin sellaisin tavoin, joka tuo yleensä Sinulle hyvää mieltä.
Lepää sen minkä voit ja kuuntele vaikka rauhoittavaa musiikkia, koita nukkua riittävästi. Uni on parasta lääkettä alkuun.
Positiiviset ajatukset palaavat pikku hiljaa huomaamatta ja kaikki on kohta muisto vain.
Ja ajattele, kun joulu ohi, niin alkaa valoistumaankin saapuvan kevään myötä.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää Sinulle!
Kristitty pohdiskelija kirjoitti:
Ala kunnioittamaan itseäsi. Älä suostu ovimatoksi. Itsemyötätuntoa kannattaa opetella, ja armollisuutta itseä kohtaan. Lue Hellstenin kirjoja ja muita mistä löydät itseapua ja tukea. Lähde sielunhoitoon tai terapiaan jos tuntuu ettet yksin jaksa. Ole hyvä itsellesi ja kuuntele tunteitasi ja tarpeitasi... ehkä vihdoinkin on aika asettua itsensä puolelle. Voimia. 🧡
Hellstenin kirjoja välillä kuuntelen kun on tuskaisaa. Ne rauhoittavat sillä rakkaudellisella ja lempeällä sanomallaan.
Hän on kokenut samanlaisia asioita lapsuudessaan kuin minä niin siksikin saan erityisellä tavalla kirjoista lohtua.
Terapiakin on tulossa. Olen omat asiani laittamassa järjestykseen vaikka sekin on tuntunut jopa mmerkityksettömältä masennuksen keskellä. Yritän silti.
Pieni toivo jossain mielen perukoilla sanoo, että selviän ja tämä lamaantunut olo on tarpeellinen vaihe elämässäni. Yritän luottaa siihen vaikka pelkään välillä mitä tuleman pitää.
Kiitos.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi. Olet jo käsittelemässä asiaa, teet surutyötä. Ajan myötä huomaat muutoksen ja voit hengittää vapaasti. Pian pääset tekemään niitä asioita, jotka tuovat sinulle iloa ja mielihyvää. Keho ja mieli pääsevät toipumaan. Anna aikaa itsellesi. Olet jo ottanut askeleen parempaan. Kaikki järjestyy, halaus täältä.
Muuhunkaan en voi nyt luottaa kun siihen, että asiat menevät parempaan.
Välillä iskee viha, että miksi annoin kaiken mennä tähän pisteeseen saakka, niin että on tämä tyhjä kuori jäljellä. Ainakin tein parhaani.
Nykyään tuntuu kuin ympärilläni olisi "kenttä" jonka sisään en päästä ketään. En halua katsoa ihmisiä silmiin tai päästää lähelle siviilissä.
Kai tämä tästä vielä ja joskus nousen vahvempana kuin koskaan jos nyt vain rämmin tämän låpi ja käsittelen asiani terveellä ja parantavalla tavalla.
Kiitos. Nämä viestit tuntuvat tärkeiltä tähän hetkeen minulle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa tutulta, samassa tilanteessa. Itse en tiedä olenko tietämättäni narsistin kanssa naimisissa, olen ihan puhki. Kaikki vuodet luulin että asiat on ok, ihmettelin vain miksi kaikki huomio on tuntunut niin teennäiseltä. Suomimies, ampukaa minut!
Voimia.
Mielestäni tämäkin mies on narsisti josta nyt pääsen. Ylimielinen, ihmisiä rumasti haukkuva (yritin puolustaa aina ja antaa hänelle muuta näkökulmia asioihin), uhkaileva, itsekäs.
Todella suurisuinen ja pahottaessaan toisen mielen tahalleen useita kertoja, pyysi anteeksi josta teennäisyys huokui. Ainakin sitten kun "heräsin" epänormaalin käytökseen.
Aina jatkui, ei muuttunut. Normaalisti muut olivat syyllisiä tai hänellä oli syy ja oikeus huonoon käytökseen.
Pahalta tuntui mutta turruin lopulta. Olisi pitänyt lähteä jo silloin kun huomasin kaavan mutta halusin yrittää korjata tai saada takaisin jotain mitä olin menettänyt. Turhaan.
En halua miehiä enää lähelleni. Olen onnellinen, että saan olla yksin mutta jospa tämä suru ja mieli ei veisi ihan pohjalle vaan parantuisin. Ehkä terapiasta saan tukea.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverini hakeutui vaikean eron myötä terapiaan, oli selkeästi apua.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut, joten kyllä menee ohi.
Sinusta saattaa nyt tuntua aivan toivottomalta, mutta anna itsellesi aikaa ja helli itseäsi kaikin sellaisin tavoin, joka tuo yleensä Sinulle hyvää mieltä.
Lepää sen minkä voit ja kuuntele vaikka rauhoittavaa musiikkia, koita nukkua riittävästi. Uni on parasta lääkettä alkuun.
Positiiviset ajatukset palaavat pikku hiljaa huomaamatta ja kaikki on kohta muisto vain.
Ja ajattele, kun joulu ohi, niin alkaa valoistumaankin saapuvan kevään myötä.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää Sinulle!
Nämä ovat hyviä neuvoja. Yritän nyt keskittyä vain olemiseen, parantumiseen. Nukkumiseen ja hyviin asioihin.
Kiitos tuesta ja toivon jakamisesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meditaatio ja itsemyötätunto voi auttaa, esim. Tara Brach
🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️♥️
Kiitos ♥
ap
Pahin menee ohi, mutta vielä 10 v eron jälkeen traumatakaumia tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee ohi! Parinkymmenen vuoden päästä tuskin edes muistat koko keissiä👍
Vierailija kirjoitti:
Kristitty pohdiskelija kirjoitti:
Ala kunnioittamaan itseäsi. Älä suostu ovimatoksi. Itsemyötätuntoa kannattaa opetella, ja armollisuutta itseä kohtaan. Lue Hellstenin kirjoja ja muita mistä löydät itseapua ja tukea. Lähde sielunhoitoon tai terapiaan jos tuntuu ettet yksin jaksa. Ole hyvä itsellesi ja kuuntele tunteitasi ja tarpeitasi... ehkä vihdoinkin on aika asettua itsensä puolelle. Voimia. 🧡
Hellstenin kirjoja välillä kuuntelen kun on tuskaisaa. Ne rauhoittavat sillä rakkaudellisella ja lempeällä sanomallaan.
Hän on kokenut samanlaisia asioita lapsuudessaan kuin minä niin siksikin saan erityisellä tavalla kirjoista lohtua.Terapiakin on tulossa. Olen omat asiani laittamassa järjestykseen vaikka sekin on tuntunut jopa mmerkityksettömältä masennuksen keskellä. Yritän silti.
Pieni toivo jossain mielen perukoilla sanoo, että selviän ja tämä lamaantunut olo on tarpeellinen vaihe elämässäni. Yritän luottaa siihen vaikka pelkään välillä mitä tuleman pitää.
Kiitos.
ap
Kyllä sä siitä selviät. Tulee parempia aikoja ja iloa elämään. 🌻
Myös Krito- vertaisryhmät on mahtavia, niissä moni uskaltaa puhua sellaisista kivuista joita ei helposti muille puhu. 🍀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa tutulta, samassa tilanteessa. Itse en tiedä olenko tietämättäni narsistin kanssa naimisissa, olen ihan puhki. Kaikki vuodet luulin että asiat on ok, ihmettelin vain miksi kaikki huomio on tuntunut niin teennäiseltä. Suomimies, ampukaa minut!
Voimia.
Mielestäni tämäkin mies on narsisti josta nyt pääsen. Ylimielinen, ihmisiä rumasti haukkuva (yritin puolustaa aina ja antaa hänelle muuta näkökulmia asioihin), uhkaileva, itsekäs.
Todella suurisuinen ja pahottaessaan toisen mielen tahalleen useita kertoja, pyysi anteeksi josta teennäisyys huokui. Ainakin sitten kun "heräsin" epänormaalin käytökseen.
Aina jatkui, ei muuttunut. Normaalisti muut olivat syyllisiä tai hänellä oli syy ja oikeus huonoon käytökseen.
Pahalta tuntui mutta turruin lopulta. Olisi pitänyt lähteä jo silloin kun huomasin kaavan mutta halusin yrittää korjata tai saada takaisin jotain mitä olin menettänyt. Turhaan.En halua miehiä enää lähelleni. Olen onnellinen, että saan olla yksin mutta jospa tämä suru ja mieli ei veisi ihan pohjalle vaan parantuisin. Ehkä terapiasta saan tukea.
ap
Myös Fisherin eroseminaarit hyvä apu. Suosittelen.
Sinä selviät. Katso ulos, mitä näet siellä? Näetkö kuun, tähdet? Niitä katselee moni muukin, joka on samassa tilanteessa kuin sinä. Ympäri planeettaa ihmiset miettivät samoja ajatuksia. Nosta pääsi, kaikki järjestyy vielä. Älä anna yön synkkyyden sinua musertaa, pian paistaa aurinko ja saat jälleen iloita. Voimia sinulle Ap.
Palautuu normaaliksi. Olotilasi itseasiassa suojelee sinua juuri nyt. Ole armollinen ja kiitollinen kehollesi, se on fiksu. Vaikein jakso alkaa noin 3kk päästä ja voi jatkua kuukausia. Voimia siihen ja lepää kunnolla ennen sitä. Hakeudu terapiaan viimeistään silloin kun ensimmäiset oireet alkaa äläkä jää yksin niiden kansssa. Sekin jakso menee ohi. Aivosi vapautuu silloin kemikaaleista jotka on pitäneet sinua tuossa tilanteessa ja se on toipumisen tuskallisin vaihe, kuin vierottautuisi huumeista. Sille on kuitenkin myös vanhenemispäivä. Kaikelle tuskalle on vanhenemispäivä. Sitten on kaikki hyvin.
Minua vainottiin ilman, että olisin voinut edes estää sitä. Miesporukka huumasi minua eli aivokemiat ovat huumeiden takia olleet vinksallaan. Ymmärrän hyvin. Vihaan miehiä ja ainoa asia, josta olen onnellinen on se, etten ole ehtinyt tekemään lapsia. Myös se, että olen elänyt sinkkuna.
Kaikki tehtävät tuntuvat painavan harteilla ja tekisi mieli lyyhistyä, en anna periksi kuitenkaan. Pahinta on kun muisti takkuilee ja muutenkin ajatukseni ovat irtonaista mössöä jotka unohdan ja joista en saa kiinni.
Onneksi tässä kuitenkin mennään ihan robottivalmiudessa sentään eikä suurempaa ajattelukykyä tähän tilanteeseen varmaan tarvitsekaan. Kunhan vain teen ja hengitän.
ap