Lotta Hintsa ja Don Bowie seurustelevat!

Eiks ookkin huippu herkkää ja kaunista?

Täällä kokoontuu juoruämmien mitalistit. Tulee mieleen dragqueen Aarnin tyyli. Ketä kiinnostaa joku ex-missi ylipäätään? Kun maisaa ei saa mollata, otetaan saaliiksi joku toinen.

Mitä ihmeen "asiaa" täällä väkisin väännetään, vuorikiipeilyyn liittyvä on käsitelty jo.

Pysähdy.

Katsokaa itseänne peiliin.

Miksi kukaan ansaitsee tällaista trollausta. Suomessa voidaan huonosti.

Vierailija kirjoitti:

T

Miksi kukaan ansaitsee tällaista trollausta. Suomessa voidaan huonosti.

Pitää muistaa, että Lotta on se, joka voi huonosti. Hänhän on kertonut mielenterveysongelmistaan ja vaikeasta isä suhteestaan. Tässä vuorikiipeily hommassa hän vaikuttaa olevan maanisessa vaiheessa ja kuvittelee itsestään suuria. Mediat moraalittomasti käyttävät häntä hyväkseen ja katsovat rahankiilto silmissään, kun "rekka" hidastettuna putoaa vuoristotiellä rotkoon. Jos Lotan lähiomaisilla on pientäkään valtaa tai mahdollisuuksia, niin heidän pitäisi kaikin keinoin yrittää "herättää" Lotta tästä tuhon unestaan. Tämä ei tule päättymään hyvin. Hänen mielensä ei tule kestämään tätä suuruudenhulluuden ja valheiden taakkaa. Toivon, että kaikki päättyy parhain päin, mutta jos tämä jatkuu, niin on vaikea kuvitella onnellista loppua tälle tarinalle. Surullista!

Who cares :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lotan kirjasta: Lotta melkein tippui syvään railoon,(hengenmeno lähellä) mutta häntä vain nauratti.

Sitten tuli monta lumivyöryä jotka uhkasivat viedä kaikki ja haudata heidät alleen, mutta Lottaa vaan nauratti lisää.

Tuo vaara lumivyöryn vaarallisuudesta oli valetta. Muistan jutun missä hän kertoi olleensa jossain välileirissä ja tuo lumivyöry tuli. Välileiri oli harjanteella, kuten yleensä ja harjanteen tarkoitus on jakaa mahdollinen lumivyöry harjanteen molemmille tai toiselle puolelle. Siitä voi turvallisesti seurata lumivyöryjä, jotka vyöryvät solassa. Väite on yhtä absurdi, kuin jalankulkija tien laidassa kertoisi kotona, että meinasin jäädä rekan alle, kun se normaalisti ohitti ajorataa pitkin. Se meni kahden metrin päästä ja olin lähellä kuolemaa.

Railot, lumivyöryt, kivivyöryt, jäävyöryt, sumu, myrsky, jne luonnonilmiöt. Ne ovat peruskauraa kokeneelle kiipeilijälle. Niitä pyritään välttämään mutta ne eivät aiheuta suuria tunteita eikä niistä kerrota kotiväelle. Lotalle nämä ovat ihmeellisiä ilmiöitä joista "selviäminen" kerta toisensa jälkeen on jotain yliluonnollista ja julkaisemisen arvoista. Toki kokemattomalle aliittelijalle nämä ovat ihmeellisiä kokemuksia. Mutta että vielä niinkin monen reissun jälkeen. Harva meistä taviksusta hehkuttaa että selvisimpä taas kauppamatkalla hiuksenhienosti tienylityksistä ja täpäristä liikennetilanteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lotan kirjasta: Lotta melkein tippui syvään railoon,(hengenmeno lähellä) mutta häntä vain nauratti.

Sitten tuli monta lumivyöryä jotka uhkasivat viedä kaikki ja haudata heidät alleen, mutta Lottaa vaan nauratti lisää.

Tuo vaara lumivyöryn vaarallisuudesta oli valetta. Muistan jutun missä hän kertoi olleensa jossain välileirissä ja tuo lumivyöry tuli. Välileiri oli harjanteella, kuten yleensä ja harjanteen tarkoitus on jakaa mahdollinen lumivyöry harjanteen molemmille tai toiselle puolelle. Siitä voi turvallisesti seurata lumivyöryjä, jotka vyöryvät solassa. Väite on yhtä absurdi, kuin jalankulkija tien laidassa kertoisi kotona, että meinasin jäädä rekan alle, kun se normaalisti ohitti ajorataa pitkin. Se meni kahden metrin päästä ja olin lähellä kuolemaa.

Railot, lumivyöryt, kivivyöryt, jäävyöryt, sumu, myrsky, jne luonnonilmiöt. Ne ovat peruskauraa kokeneelle kiipeilijälle. Niitä pyritään välttämään mutta ne eivät aiheuta suuria tunteita eikä niistä kerrota kotiväelle. Lotalle nämä ovat ihmeellisiä ilmiöitä joista "selviäminen" kerta toisensa jälkeen on jotain yliluonnollista ja julkaisemisen arvoista. Toki kokemattomalle aliittelijalle nämä ovat ihmeellisiä kokemuksia. Mutta että vielä niinkin monen reissun jälkeen. Harva meistä taviksusta hehkuttaa että selvisimpä taas kauppamatkalla hiuksenhienosti tienylityksistä ja täpäristä liikennetilanteista.

Jaa, 12 huippua dokumentissa ne aiheutti kyllä suuriakin tunteita, mutta Sinähän se olet ainut kiipeilijä joka päättää kuka tuntee ja mitäkin ;)

Vierailija kirjoitti:

Lotan kirjasta: Lotta melkein tippui syvään railoon,(hengenmeno lähellä) mutta häntä vain nauratti.

Lotta on Suomen rohkein nainen, joka uhmaa kuolemaa. Samalla kun railoon tippuminen naurattaa hän riisuutuu kalsarisilleen ja ottaa kuvia instaan. Varsinainen vuorikiipeilijä.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ketjussa mainitun Netflix-dokkarin Nims Purjan 14 8-tonnisen kiipeämisestä reilussa puolessa vuodessa. Kyseessä on näköjään poikkeusyksilö ja varmasti tukena oli hyvä logistiikka. Mutta miten ihmeessä hän onnistui huiputtamaan yksittäiset vuoret noin nopeasti, jotkin päivässä-parissa?

Siten ettei jää ihmettelemään juuri sopivaa keli-ikkunaa ja odottelemaan että tapahtuu jotakin joka "estää" kiipeämisen. Mitä kauemmin Don hengaa teltassa niin sitä todennäköisemmin siellä tapahtuu jotain jollekin jolloin Don voi ottaa radiopuhelimen käteen ja alkaa jakamaan "pelastusohjeita".

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ketjussa mainitun Netflix-dokkarin Nims Purjan 14 8-tonnisen kiipeämisestä reilussa puolessa vuodessa. Kyseessä on näköjään poikkeusyksilö ja varmasti tukena oli hyvä logistiikka. Mutta miten ihmeessä hän onnistui huiputtamaan yksittäiset vuoret noin nopeasti, jotkin päivässä-parissa?

Syynä juurikin tuo 14 huiputusta lyhyessä ajassa. Akklimatisoitumiseen ei mennyt aikaa välileireissä edestakaisin ramppaamiseen.

Lisäksi nepalilainen, eli tottunut korkeuksiin päinvastoin kuin merenpinnan tasalla tallaajat.

Tietysti myös fyysisesti huippukunnossa.

^ Lumivyöryt aiheuttavat reitin ulkopuolella ihastelua ja helpotusta siitä, että niiden myötä tiedetään olosuhteiden parantuvan mahdollisesti myös reitillä ja seuraavana päivänä voidaan suht turvallisesti jatkaa jos lunta ei tule lisää. Kaikkia lumivyöryjä reitillä ei voida ennustaa, mutta kokenut kiipeilijä tarkastelee, mitä reitillä on tapahtunut lumisateen osalta kolme/neljä päivää aikaisemmin ja miten tuuli on "huuhtonut" rinnettä vähälumiseksi ja suht hyväksi. Toki, myös kiikaroidaan kauden kertymää ylhäällä ja minkälaisia lumilippoja on kertynyt jossain vaiheessa alastulevaksi. Jos reitillä joutuu lumivyöryyn, niin vaihtoehtoina on usein, huono tuuri, huono säänlukeminen tai piittaamattomuus. Siksi eteneminen pyritään aina, jos mahdollista, tehdä harjanteita tai muita sopivia reittejä, jotta ylhäältä, vaikkapa kilometriä ylempää laukeava vyöry ei ohjaudu reitin kohdalle.

Reitin valinta, sään ymmärtäminen, kiipeilyajankohta ja välileirien sijoittaminen, on ensisijassa lumivyöryiltä välttymiselle. n. 80% kasitonnisten kuolemista tapahtuu laskeutuessa ja lumivyöryjen osalta se on se ikävin vaihe isoilla vuorilla. Ei voida enää kovin paljoa reagoida yllättäviin säänmuutoksiin, koska on pakko mennä alas, tai ainakin niin alas, että päästään reilusti kuolemanvyöhykkeen alapuolelle. Silloin on mentävä niissä olosuhteissa mitkä on, toisin kuin noustessa, jolloin voidaan jäädä odottelemaan tai pakittaa vuorelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ketjussa mainitun Netflix-dokkarin Nims Purjan 14 8-tonnisen kiipeämisestä reilussa puolessa vuodessa. Kyseessä on näköjään poikkeusyksilö ja varmasti tukena oli hyvä logistiikka. Mutta miten ihmeessä hän onnistui huiputtamaan yksittäiset vuoret noin nopeasti, jotkin päivässä-parissa?

Syynä juurikin tuo 14 huiputusta lyhyessä ajassa. Akklimatisoitumiseen ei mennyt aikaa välileireissä edestakaisin ramppaamiseen.

Kiitos asiallisesta vastauksesta, tämä tosiaan vaikuttaa järkeenkäyvältä. Eli näinhän tämä 14 huipun haaste siis kannattaakin tehdä, eikä haaskata vuosia rinteiden ramppaamiseen ylös alas. Ei ilmeisesti vaan ollut tullut kenellekään aiemmin mieleen yrittää näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ketjussa mainitun Netflix-dokkarin Nims Purjan 14 8-tonnisen kiipeämisestä reilussa puolessa vuodessa. Kyseessä on näköjään poikkeusyksilö ja varmasti tukena oli hyvä logistiikka. Mutta miten ihmeessä hän onnistui huiputtamaan yksittäiset vuoret noin nopeasti, jotkin päivässä-parissa?

Syynä juurikin tuo 14 huiputusta lyhyessä ajassa. Akklimatisoitumiseen ei mennyt aikaa välileireissä edestakaisin ramppaamiseen.

Kiitos asiallisesta vastauksesta, tämä tosiaan vaikuttaa järkeenkäyvältä. Eli näinhän tämä 14 huipun haaste siis kannattaakin tehdä, eikä haaskata vuosia rinteiden ramppaamiseen ylös alas. Ei ilmeisesti vaan ollut tullut kenellekään aiemmin mieleen yrittää näin.

Lähinnä tulee mieleen, että mitähän tuo lysti maksoi eli onko jossain mainittu?

Vielä tuosta Nims Purja -dokumentista. Näytti siltä, että siinä kuvatuissa pelastusoperaatioissa käytännön pelastusta hoitivat lähinnä nepalilaiset. Länkkäreitä vuorilla riitti, mutta eivät juuri näyttäneet osallistuvan.

Näihin Lotta Hintsan älyttömiin vuorijuttuihin kantaa ottamatta, 34-vuotiaan miehen vaimona en voi ymmärtää millainen puolisokea-Reetta kuvittelee että Don Bowie menisi 35-vuotiaasta? Ehkä 45-vuotiaasta, mutta kannattaa varata aika specsaversille jos kuvittelee että Don menisi ulkonäkönsä puolesta 80-luvun loppupuolella syntyneestä…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ketjussa mainitun Netflix-dokkarin Nims Purjan 14 8-tonnisen kiipeämisestä reilussa puolessa vuodessa. Kyseessä on näköjään poikkeusyksilö ja varmasti tukena oli hyvä logistiikka. Mutta miten ihmeessä hän onnistui huiputtamaan yksittäiset vuoret noin nopeasti, jotkin päivässä-parissa?

Siten ettei jää ihmettelemään juuri sopivaa keli-ikkunaa ja odottelemaan että tapahtuu jotakin joka "estää" kiipeämisen. Mitä kauemmin Don hengaa teltassa niin sitä todennäköisemmin siellä tapahtuu jotain jollekin jolloin Don voi ottaa radiopuhelimen käteen ja alkaa jakamaan "pelastusohjeita".

Bowie kuitenkin tekee noita pelastushommia myös Kaliforniassa ja 2019 oli G7 vuorella pelastamassa italialaista kiipeilijää. Ei hän Venäjälläkään ollut lomalla 2017, vaan etsimässä kadonnutta jenkkikiipeilijää. Annapurnan huiputus jäi kesken 2015, kun hän retkikuntansa kanssa lähti auttamaan Nepalin maanjäristyksen uhreja, enkä edes muista missä kaikkialla hän on ollut pelastushommissa... ja pelastajatkin riskeeraavat usein oman henkensä auttaessaan muita, se on hyvä muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ketjussa mainitun Netflix-dokkarin Nims Purjan 14 8-tonnisen kiipeämisestä reilussa puolessa vuodessa. Kyseessä on näköjään poikkeusyksilö ja varmasti tukena oli hyvä logistiikka. Mutta miten ihmeessä hän onnistui huiputtamaan yksittäiset vuoret noin nopeasti, jotkin päivässä-parissa?

Syynä juurikin tuo 14 huiputusta lyhyessä ajassa. Akklimatisoitumiseen ei mennyt aikaa välileireissä edestakaisin ramppaamiseen.

Kiitos asiallisesta vastauksesta, tämä tosiaan vaikuttaa järkeenkäyvältä. Eli näinhän tämä 14 huipun haaste siis kannattaakin tehdä, eikä haaskata vuosia rinteiden ramppaamiseen ylös alas. Ei ilmeisesti vaan ollut tullut kenellekään aiemmin mieleen yrittää näin.

Lähinnä tulee mieleen, että mitähän tuo lysti maksoi eli onko jossain mainittu?

Seurasin Nimsin projektia kun se oli meneillään (hänen instastsaan )ja siinä hän mainitsi, että joutuivat avaamaan reittejä ja fiksaamaan köysiä muille, koska muuten ei ollut rahaa tarpeeksi. Tuosta hommasta sitten maksettiin. (Toki Nimsillä oli myös sponsoreita, mutta se raha ei riittänyt.)

Tässäkin valossa tuntuu oudolta Lotan kritiikki Nimsiä kohtaan. Lotta on moittinut Nimsiä tavasta, jolla ennätyksensä teki ja antanut ymmärtää, että hän on päässyt ”helpolla.” Kun todellisuudessa Nims veti köydet muille ja hoiti kaiken lusäksi muiden kiipeilijöiden pelastusoperaatioita siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ketjussa mainitun Netflix-dokkarin Nims Purjan 14 8-tonnisen kiipeämisestä reilussa puolessa vuodessa. Kyseessä on näköjään poikkeusyksilö ja varmasti tukena oli hyvä logistiikka. Mutta miten ihmeessä hän onnistui huiputtamaan yksittäiset vuoret noin nopeasti, jotkin päivässä-parissa?

Siten ettei jää ihmettelemään juuri sopivaa keli-ikkunaa ja odottelemaan että tapahtuu jotakin joka "estää" kiipeämisen. Mitä kauemmin Don hengaa teltassa niin sitä todennäköisemmin siellä tapahtuu jotain jollekin jolloin Don voi ottaa radiopuhelimen käteen ja alkaa jakamaan "pelastusohjeita".

Bowie kuitenkin tekee noita pelastushommia myös Kaliforniassa ja 2019 oli G7 vuorella pelastamassa italialaista kiipeilijää. Ei hän Venäjälläkään ollut lomalla 2017, vaan etsimässä kadonnutta jenkkikiipeilijää. Annapurnan huiputus jäi kesken 2015, kun hän retkikuntansa kanssa lähti auttamaan Nepalin maanjäristyksen uhreja, enkä edes muista missä kaikkialla hän on ollut pelastushommissa... ja pelastajatkin riskeeraavat usein oman henkensä auttaessaan muita, se on hyvä muistaa.

Kyllä Don on todella kovan luokan kiipeilijä todellisuudessa, vaikka tällä palstalla tietämättömät yrittää muuta väittää ja haukkuu( Lotan ohessa)

Don onnistui tulemaan alas K2 vuorelta huiputuksen jälkeen 8000 m korkeudesta ilman kenkiin kiinnitettäviä jäärautoja. Joku oli varastanut raudat.

K2 on yksi vaarallisimmista vuorista ( ellei vaarallisin) ja kiipeilyosuudet ovat hyvin teknisiä ja vaativia.

Hatunnoston arvoinen suoritus todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Näihin Lotta Hintsan älyttömiin vuorijuttuihin kantaa ottamatta, 34-vuotiaan miehen vaimona en voi ymmärtää millainen puolisokea-Reetta kuvittelee että Don Bowie menisi 35-vuotiaasta? Ehkä 45-vuotiaasta, mutta kannattaa varata aika specsaversille jos kuvittelee että Don menisi ulkonäkönsä puolesta 80-luvun loppupuolella syntyneestä…

Hmmm.. Tässä kuvassa https://www.google.com/search?q=Don+bowie&client=ms-android-huawei-rev1…

näyttää noin 39-45 vuotiaalta. Vois olla myös rankan elämän elänyt 35-vuotiaskin ;)

Iästä viis, on kyllä komea mies vaikka ei ihan omaa tyyppiäni olekaan!

Mun mielestä Veikka Gustafssonissa on aina ollut tiettyä vetovoimaa……..