Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä tätä parikymppisten vauvabuumia parin seurusteluvuoden jälkeen
23.03.2015 |
Pari vanhaa lukiokaveria on raskaana. Seurusteltu miehen kanssa pari vuotta jos sitäkään, koulut kesken. Raskaudet ihan suunniteltuja.
Tilanne on mielestäni ihan eri jos oltaisi oltu pidempään yhdessä ja mahdollisesti vaikka naimisissa. Ja tietty koulut käytynä.
Enkä tarkoita, että lapset pitäisi tehdä 35-vuotiaana hedelmöityshoidoilla, mutta kai tuosta välistä joku sopivampi aika löytyisi. Itsekin olen ollut avomieheni kanssa nyt pari vuotta yhdessä ja mielestäni tässä on vielä tietyllä tapaa sellainen ensihuumavaihe menossa, ei todellakaan lasten aika.
Kommentit (62)
Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää elämänsä.
Olemme yksilöitä, joten se mikä on oikein ja hyvä toiselle, saattaa olla kauhistus toiselle. Ja pitkätkin liitot hajoavat usein.
Minä kysynkin mieluummin, miksi nykyään päädytään niin helposti eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, sama "buumi" on jatkunut viimeiset 200 000 vuotta :D mikähän siinä on, että ihmiset tuppaavat lisääntymään usein samassa iässä...
Minäkään en ymmärrä, mutta jokainen tyylillään. Mulla ja poikaystävällä ei ole kiire minnekään. Kaverit suunnittelee ja miettii perheenlisäystä. Mä mietin, mihin maahan matkustaisi seuraavaksi.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 10:28"]Me ollaan mun miehen kanssa tuollainen ap:n ihmettelemä pariskunta ja esikoinen täytti viikonloppuna 18v. Mikäs sen ihanampaa kun alle nelikymppisenä on koulutukset, työpaikat, omistusasunto, matkustellaan paljon, 21vuotta onnellista parisuhdetta ja aikuinen opiskeleva lapsi :)
[/quote]
Mistä kukakin tykkää, minusta tuo ei kuulosta ihanalta.
No minun mielestä tärkeimmät kriteerit perheenperustamiseen ovat parisuhteen ikä ja henkinen kypsyys. Se fyysinen ikä, ja onko koulut kesken yms, ovat toissijaisia. Parin vuoden seurustelun jälkeen lapsen teko parikymppisenä on totta kai riski sillä kaksi vuotta on elämän mittakaavassa todella lyhyt aika, ja silloin ollaan vielä rakastuneita eri tavalla. Ihan senkin takia asia on riskejä täynnä, että suurin osa, siis ihan oikeasti suurin osa, näistä pareista eroaa alle kolmikymppisinä. Se ei ole edes mitään mutuilua, vaan ihan totta. Itse odotan ihan rauhassa, että ollaan seurusteltu jotain 4-5v, niin tuntuu homma varmemmalta, mutta kukin elää tyylillään totta kai, aikuisia kun ollaan. Ja eihän se ydinperhe ole mikään onnen tae, vaikka toki olisi kurjaa jäädä esimerkiksi kouluttautumattomaksi yh:ksi, kenestä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuo "koulut kesken" muuten nykyaikana tarkoittaa? Milloin koulut eivät ole kesken? Esimerkiksi minä olen nyt äitiyslomalla ja opiskelija. Suoritan kyllä toista maisterintutkintoani. Onko minullakin "koulut kesken"?
Niin että ap:n tapa elää on paras ja ainut vaihtoehto?
Voipi se ero tulla vaikka lapsia ei saakaan tai vaikka kuinka olisi "elämä valmis" ja kaikki ok. Toiset saa lapsen parin kk yhdessäolon jälkeen ja liitto on onnistunut kaikin puolin. Toiset tekee kultamussukan 10 vuoden yhdessä olon jälkeen ja erovat heti 1.vauvavuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleensä tykkää kateuskortista, mutta ap:sta taitaa kyllä jotenki huokua juurikin kateus. Ehkä kadehtii muiden uskallusta, halua sitoutua toisiinsa tms.
T. Lapseton 27 v
Hmm. Sain ekan lapsen 24veenä. Juuri olin valmistunut, varma työpaikka, mies töissä, omistusasunto, kaksi autoa ja tietysti se kultainennoutaja... ;) eli ne kaikki mitä ns. pitäisi olla valmiina. No, nyt olen 30v, ehtinyt tehdä toisen lapsen, olla lasten kanssa kotona, olla töissä, opiskella toisen ammatin, mies on jäänyt työttömäksi, opiskellut, on uudelleen töissä... Ei se elämä lopu lapsiin, eikä se "varma" työpaikka olekaan aina niin varma. En kannata teiniäitiyttä, mutta ei myöskään kannata miettiä liikaa... Itsellä on useampi saman ikäinen kaveri jotka tuskailee kun ei ole miestä eikä näin ollen myöskään lapsia näköpiirissä ja biologinen kello tikittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä parisuhteen ikääkään välttämättä voi mitata täsmälleen ajassa. Lyhyeenkin parisuhteeseen voi mahtua vaikka minkälaista yhteistä kokemusta ja kriisiä, jotka vahvistavat yhteistä sidettä ja luottamusta siihen, että toinen pysyy vierellä.
Jos kaksi ihmistä kohtaa, ja molemmat pitävät lapsista, ovat valmiit vakavasti sitoutumaan toisiinsa ja haluavat yhdessä perustaa perheen, ei sitä voi ulkopuolinen mitata millään aika/ avioliitto/ ikä/ koulutus- mittarilla, että onko se oikein vai väärin. Kun ei kukaan tiedä tulevaa, tietää vain tämän hetken ja yhteisen vahvan tahdon.
Jep sit tuleekin viim. Parin vuoden päästä ero :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 09:19"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 09:01"]Tulevia yksinhuoltajia [/quote] Ei yksinhuoltajuus kaikille ole kauhistus, jotkut jopa toivovat sitä ja pärjäävät hyvin ilman kumppaniakin. Silloinhan se ei haittaa, vaikka ero tulisi. Jokainen tehköön kuten haluaa, kunhan pitää hyvää huolta lapsistaan.
[/quote]
Kuka toivoo yksinhuoltajuutta?! Missä lapsen oikeudet vanhempiinsa? Rehellisempää olisi mennä suoraan spermapankkiin, jos haluaa lapen yksin.
Kuka viitsii käyttää aikaansa toisten erojen ennustamiseen ja niiden kauhisteluun jo varmuuden vuoksi? Ei ero edes ole mikään juttu enää nykyään. Ikuisetkin parisuhteet on joskus olleet alussa, ja ero voi tapahtua kenelle vaan koska vaan. Jos se on este lasten saamiselle, niin sukupuuttoon kuollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme seurustelleet vuodesta 2011 ja esikoinen syntyi 2013. Nyt odotan toista. Jos ero tulee, ero tulee. Uskon eron tulevan, jos se on tullakseen. Sillä ei ole mitään tekemistä ajan kanssa.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 09:07"]
YTHS:llä oli minun opiskeluaikanani kamppanja, jolla se kannusti opiskelijoita tekemään lapsia. Taustalla on asiantuntijaverkosto, joten tuskin se nyt järin tuhoisaa on, jos nuori ihminen lisääntyy.
Elämä ei tule koskaan valmiiksi. Vaikka kuinka varmistaisi tulot ja parisuhteen, niin silti voi mennä pieleen.
[/quote]
Ei, av-mammoilla ei mikään mene ikinä pieleen.
Huvittavaa sinänsä tämä asiasta länkyttäminen, kun palstalla inistään aika ajoin siitä, että yli kolmekymppiset eivät saisi tehdä enää lapsia ja nyt ei sitten saisi parikymmpisenäkään, ellei ole löytänyt kumppaniaan 13-vuotiaana :D
Aloin seurustelee 15v ja muutimme yhteen vasta 22v. Saimme mahdollisuuden opiskella yliopistossa kotona asuen, joten säästimme rahaa tulevaisuutta varten. Asuttuin 2v vuokralla ja nyt 24v ostettiin ikioma asunto ja häät 2016. Ainii niit vauvoja ei taida olla tulossa ennekun molemmilla hyvä työ ja talous vakaa säästöjen ansiosta.
Itse seurustelin 5v ex kanssa eikä hän tuona aikana lämmennyt yhtään lasten teolle tai naimisiinmenolle, nyt seurustelen uuden miehen kanssa. Ollaan oltu yhdessä kohta 2 v ja suunnitellaan perheen perustamista.mihmiset ovat erilaisia. Me kaipaamme jo perhe elämää emme mtn bileitä.....
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 09:19"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 09:01"]Tulevia yksinhuoltajia [/quote] Ei yksinhuoltajuus kaikille ole kauhistus, jotkut jopa toivovat sitä ja pärjäävät hyvin ilman kumppaniakin. Silloinhan se ei haittaa, vaikka ero tulisi. Jokainen tehköön kuten haluaa, kunhan pitää hyvää huolta lapsistaan.
[/quote]
Kuka toivoo yksinhuoltajuutta?! Missä lapsen oikeudet vanhempiinsa? Rehellisempää olisi mennä suoraan spermapankkiin, jos haluaa lapen yksin.
[/quote]
Esim minä toivoin yksinhuoltajuutta. Sain esikoisen yksin, toisen lyhyessä avioliitossa josta lähdin koska mies oli alistava ja voin pahoin. Sitten oli 10v avoliitto josta lapsia. En olisi halunnut sen päättyvän mutta loppujen lopuksi se oli paras ratkaisu. Huonojen suhteiden jälkeen en kyllä enää sellaisessa sitkuttelis. Meitä on myös itsenäisiä naisia jotka eivät tarvitse miestä elämäänsä täydentämään. Moni tuntuu tyytyvän mihin tahansa vätyksiin ja väkivaltaisiin juoppoihin, pääasia vaan että välttää yh-leiman. Juu en ymmärrä.
Itselleni alunperin yksinhuoltajuus tuntui ihan luonnolliselta. Äitini oli yh ja se aika eron jälkeen ja ennen uutta miestä oli lapsuuteni onnellisinta aikaa. Myös äitini mielestä mitä nyt näin aikuisena ollaan juteltu. Itse en taas ymmärrä miten nykymaailmassa vielä nainen ttarvitsee välttämättä miehen ollakseen onnellinen. Nykyään kun tuntuu vielä että monissa perheissä niistä miehistä ei ole edes mitään hyötyä. Eivät tee kotitöitä, hoida lapsia, ole edes kotona koskaan vaan nainen hoitaa kaiken työssäkäynnin lisäksi, myös sen miehen. Itselläni on nyt hyvä parisuhde, jos ei olisi hyvä niin olisin mielummin ilman miestä.
Ei ikinä lapsia ennen avioliittoa. Ei ikinä. Mielummin jään lapsettomaksi, sekään ei mikään kauhistus ole.
Kyllä parisuhde ja aikuisten sitoutuminen toisiinsa on perheen perusta. Ja joku kuitenkin yrittää länkyttää että avioliitto on vain paperin pala. Niin on, mutta siinä aviopuolisot valitsevat toisensa lähimmäksi sukulaisekseen, perustavat PERHEEN. Ja siihen sitten joko tulee lapsia tai ei tule.
Kyllä toki avopuolisotkin voivat perustaa perheen, mutta.... ovatko sitoutuneita silloin lapsiinsa vai toisiinsa.
Me ollaan mun miehen kanssa tuollainen ap:n ihmettelemä pariskunta ja esikoinen täytti viikonloppuna 18v. Mikäs sen ihanampaa kun alle nelikymppisenä on koulutukset, työpaikat, omistusasunto, matkustellaan paljon, 21vuotta onnellista parisuhdetta ja aikuinen opiskeleva lapsi :)