En ymmärrä tätä parikymppisten vauvabuumia parin seurusteluvuoden jälkeen

En tiedä onko sitten parempi tämä yli 30 v naisten tyyli: 2 kk yhdessä ja heti raskaana uudelle miehelle. 

T. Kavereita vierestä seurannut

YTHS:llä oli minun opiskeluaikanani kamppanja, jolla se kannusti opiskelijoita tekemään lapsia. Taustalla on asiantuntijaverkosto, joten tuskin se nyt järin tuhoisaa on, jos nuori ihminen lisääntyy.

Elämä ei tule koskaan valmiiksi. Vaikka kuinka varmistaisi tulot ja parisuhteen, niin silti voi mennä pieleen.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 09:07"]En tiedä onko sitten parempi tämä yli 30 v naisten tyyli: 2 kk yhdessä ja heti raskaana uudelle miehelle. 

T. Kavereita vierestä seurannut
[/quote]
Joo huomannu saman :D Alkaa vissiin olla kiire...

Se on se alkuhuuma. Ei ajatella, että se kyllä vielä laimenee.

Minullekin tulee vauva-ajatuksia parin vuoden jälkeen, mutta yritän ajatella järjellä. Tosin ikinä en lasta tekemällä tekisi ennen avioliittoa.

Enemmän mua hämmentää nää lähemmäs kolmekymppiset, joilla useampia lapsia ja eri miesten kanssa. Ennen lapsen tekemistä ollaan seurusteltu aina vain hätäseen ehkä vuosi.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 09:01"]Tulevia yksinhuoltajia
[/quote]

Ei yksinhuoltajuus kaikille ole kauhistus, jotkut jopa toivovat sitä ja pärjäävät hyvin ilman kumppaniakin. Silloinhan se ei haittaa, vaikka ero tulisi.

Jokainen tehköön kuten haluaa, kunhan pitää hyvää huolta lapsistaan.

Munkaveripiirissä ollaan nyt siinä vaiheessa, että hätäisimpien suhteet on jo hajonneet, kun taas fiksut vasta suunnittelevat niitä lapsia.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 09:12"]

Enemmän mua hämmentää nää lähemmäs kolmekymppiset, joilla useampia lapsia ja eri miesten kanssa. Ennen lapsen tekemistä ollaan seurusteltu aina vain hätäseen ehkä vuosi.

[/quote]

Eikö nämä ole nuo ap:n kuvailemat parikymppiset sitten 10 v päästä?

Siis ehdottoman hyvä asia, hienoa että lapset tehdään nuorena. Kyllä sitä opiskelun pystyy hoitamaan siinä sivussa. Naimisiin meno on vain juridinen asia ja eikö kahden vuoden seurustelu ole jo riittävä aika tuntea toinen???

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 09:06"]Ne luulee varaavansa sillä miehen ja "perustavansa perheen". No lyhyeksi se perhe-elämä usein jää. Jotkut miehet saa manipuloimalla ja väkivallalla sen kulissin pidettyä vähän pidempään mutta yleensä se loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin, riippuen nautitun alkoholin määrästä ja käyttötiheydestä.
[/quote]

Aika harva noin ajattelee. Ero ei vaan ole kaikille katastrofi. Luuleeko joku sitten, että kymmenen vuoden yhdessäoloaika ennen lapsia ja avioliittoa takaa sen, ettei eroa ikinä tule? Ikinä ei voi olla varma.

Lapsi sitoo vain sen naisen itseensä ja kotiin, miehen vapaus säilyy.

Vanhempani tekivät minut parikymppisinä ihan suunnitellusti oltuaan juuri sen kaksi vuotta yhdessä. Ovat vieläkin yhdessä, yliopiston kävivät minun lapsuusaikanani ja oli kuulemma mukavaa aikaa.

Mulla ei olis tullu mieleekää hankkia parin vuoden seurustelun jälkee lasta. Tosin me kyl parin vuoden jälkeen muutettiin vasta yhteekin. Tavattiin ku oltii 17v ja nyt täytetään koht 22v ja mies 23v. Aletaan pian yrittämään varmaa lasta. Ja ehkä naimisiinkin mennään täs lähiaikoina/vuosina

Meille oli avopuolison kanssa ensimmäinen ihan puhdas vahinko. Toinen hankittiin, koska pidettiin perhe-elämästä ja ajateltiin, että toinen menee siinä samassa ja sitten onkin lapsiluku täynnä. Nyt lapset 5v ja 3v 4kk, ikää meillä avopuolison kanssa on vasta 22v. Hyvin meillä menee.

No montas vuotta sun täytyy tutustua ja asua ihmisen kanssa että osaat päättää haluatko olla hänen kanssaan vakavasti?

Faktahan on että lapset kannattaa tehdä nuorena. Me teimme esikoista kolme vuotta vaikka olin alle 25 kun saimme hänet. Hedelmöityshoitoihin en halunnut, no kolmekymppisinä lapset olis varmaan jääneet haaveeksi.

Lisäksi olimme jo tukevasti työelämässä (mieheni on 5v vanhempi ja aloittanut nuorena uransa) ja olimme naimisissakin kun lapset saatiin. Tiedän riskit mutta olen valmis ne ottamaan, ja tiedän myös että haluan olla mieheni kanssa loppuun saakka - sitä ei ole nämä nyt takana olevat vuodetkaan mihinkään muuttaneet.

Työnantajallekin on edullisempaa että tein lapset kun olin vielä helpommin korvattavissa, äitiyslomien kannalta. Opiskelijallakin on paljon enemmän joustovaraa kuin vaikkapa asiantuntijatehtävissä tai vastuullisessa asemassa olevalla, monella jää ura siihen jos mielii olla pois töistä kovin pitkään.

Ja vastapainoksi väitteelle, että parikymppisenä lapsensa tekevät ovat auttamatta kolmikymppisenä toisella kierroksella, voin kertoa että lähipiirissäni näitä tapauksia on useita ja kukaan Heistä ole toisella kierroksella vaan parisuhde on kestänyt kymmeniä vuosia tai kunnes kuolema on erottanut. Tietysti tästäkään ei voi päätellä että aina kestää, ei pidä yleistää kumpaankaan suuntaan. Tiedän kyllä kolmikymppisenä lapsensa tehneitä ja sittemmin eronneita. Ja joskus se elämä yllättää julmemminkin.

Onko tämä aloitus tehty lievittämään tuskaasi kun et ole löytänyt "sitä oikeaa" parikymppisenä vai miksi sinua kutittaa muiden valinnat?

Ja mä toivon, että olisin saanut vaikka jonkun vahinkolapsen silloin parikymppisenä, ei olisi nyt sitä paniikkia, että aika loppuu kesken ja missä välissä sen lapsen sitten tekee ja saako sitä sitten edes. Nyt olen 30v ja tällä hetkellä mun urani on juuri siinä vaiheessa, että mulla ei ole mahdollisuutta jäädä pois töistä seuraavaan pariin vuoteen, jos haluan oikeasti edetä mielenkiintoisiin tehtäviin. Kadehdin samanikäisiä miehiä, jotka voi hankkia lapsia samaan aikaan kuin etenevät urallaan.

Omassa kaveripiirissäni ei ole tällaista ilmiötä havaittavissa... Tapasin mieheni 18-vuotiaana ja nyt ikää 24 vuotta, eikä lapsien teko ole vielä päällimmäisenä mielessä. Haluan suorittaa ensin opinnot loppuun ja kerätä työkokemusta alaltani pari vuotta, ja sitten voisi olla aika niille lapsille. Sama kuvio tuntuu pätevän myös kaveripiiriini.

No ihan samanlaista se oli 20 vuotta sitten. Ja varmaan ollut aina. Jos oikein alkaa miettimään mahdollisia pieleen meneviä asioita, niin meistä ei kukaan tekisi lapsia.

Exällä kaks lasta kahden eri naisen kanssa. Ensimmäisen kanssa sai lapsen vähän yli vuoden seurustelun jälkeen ja tämä tytön äiti jätti exäni toisen miehen takia ja nyt tekee kaikkensa uuden miehen kanssa, ettei exäni tapaisi lastaan. Toisen lapsen tämä exäni sai nykyisen tyttöystävänsä kanssa 10kk seurustelun jälkeen. Toivon kovasti, että tämä exäni nykyinen suhde kestäisi.

Olen myös ollut avopuolisoni kanssa parisen vuotts yhdessä, ollaan 23. Vielä ei todellakaan ole lasten aika, valmistunkin vasta 28-vuotiaana. Tämän jälkeen yritän saada vakipaikan mikä alallani on lähes mahdotonta ja sitten matkustelen ja nautin siitä että on rahaa. Ei minua haittaisi vaikka en saisi lapsia ikinä.