Hereillä muita ahdistuneita?

Samat fiilikset.

Otin juuri Xanorin. Ahdistus potenssiin tuhat. Joskos tässä saisi unta'otin aiemmin 6 mg melatoniinia. Vedin villasukat jalkaan, yritän lukea ja saada unta.
Voimia sinulle

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 02:03"]Miten voikin olla näin kurja olo. Kunpa saisi edes unta, niin voisi herätä huomenna aikaisin taas uuteen turhaan päivään. Olen niin yksinäinen, että voisin hukuttaa itseni. Kunpa saisin iloa edes jostakin. Ihmiset kaikkoavat läheltäni - usein eivät kyllä lähelleni tulekaan. Mites teillä siellä?
[/quote]
Tsemppiä sinne ap:lle. Täälläkin ollaan hereillä. Tosin siksi että olen sairaana ja niin kovia kipuja etten pysty nukkumaan...

Täällä yksi. Tosin nyt vähän helpottaa, kun sain tukea. Tsemppiä!

Haluatko avautua tarkemmin? Kuuntelen jos on tarvis.

Tsemppiä vaan kaikille ahdistuneille. Nykyaika on muutenkin julmaa, talousahdinkoa, sairauksia, kaikkea. Unta olisi hyvä saada mutta ikävät asiat valvottavat... Täytyy vaan koettaa rentoutua ja uskoa että asiat muuttuu vielä paremmiksi...

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 02:17"]Haluatko avautua tarkemmin? Kuuntelen jos on tarvis.
[/quote]

Noh avaudun sen verran, että en oikein kestä olla ihmisten seurassa enää. Jälkeenpäin iskee aina hirveä häpeä itsestäni. Mä katson kaikkia jotenkin ylöspäin ja pidän itseäni, suoraan sanottuna, lehmän paskan arvoisena. Tuntuu ettei ole jäljellä muita tunteita kuin häpeää, ahdistusta ja surua. Mä en tahtoisi mitään niin paljon kuin sitä, että joku välittäisi musta tällaisena kuin olen, halaisi tiukasti ja tuudittaisi mut edes hetkelliseen turvallisuuden tunteeseen. En luultavasti olisi silloinkaan onnellinen, mutta ainakin se olis hyvä alku. Kannan myös huolta läheisistäni koko ajan, välitän niin paljon, että se sattuu. Haluaisi antaa heille kaiken ja tasoittaa kaikki mutkat tieltään, ahdistaa, kun en tähän tietenkään pysty. Miksen voi olla iloinen, kepeä ihminen? En jaksa painia mieleni kanssa.
ap

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 02:24"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 02:17"]Haluatko avautua tarkemmin? Kuuntelen jos on tarvis. [/quote] Noh avaudun sen verran, että en oikein kestä olla ihmisten seurassa enää. Jälkeenpäin iskee aina hirveä häpeä itsestäni. Mä katson kaikkia jotenkin ylöspäin ja pidän itseäni, suoraan sanottuna, lehmän paskan arvoisena. Tuntuu ettei ole jäljellä muita tunteita kuin häpeää, ahdistusta ja surua. Mä en tahtoisi mitään niin paljon kuin sitä, että joku välittäisi musta tällaisena kuin olen, halaisi tiukasti ja tuudittaisi mut edes hetkelliseen turvallisuuden tunteeseen. En luultavasti olisi silloinkaan onnellinen, mutta ainakin se olis hyvä alku. Kannan myös huolta läheisistäni koko ajan, välitän niin paljon, että se sattuu. Haluaisi antaa heille kaiken ja tasoittaa kaikki mutkat tieltään, ahdistaa, kun en tähän tietenkään pysty. Miksen voi olla iloinen, kepeä ihminen? En jaksa painia mieleni kanssa. ap

[/quote]

Kuule, tiedän tunteen. Kuulun ihmisryhmään, jonka puolet suomalaisista haluaisi lukkojen taakse ja kolmasosan mielestä saisin kuolla pois. Viattomana. Itsetunto on romuna.

Onko mitään erityistä syytä sille, miksi tunnet olosi niin arvottomaksi? Onko sinua esimerkiksi kohdeltu kaltoin? En ole mikään psykologi, mutta taustalla voisi ehkä olla joku trauma. Miten elämässä muuten menee, onko työtä, luurankoja kaapissa yms? Kutsu muuten K:ksi.

Täälläkin yksi. Kipuja ja rahahuolia.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 02:04"]

Samat fiilikset.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 02:17"]

Haluatko avautua tarkemmin? Kuuntelen jos on tarvis.

[/quote]