Tutkija: "Tyttöjen välinen ystävyys on raakaa vallankäyttöä"

Mulla on kaksi naiskaveria, joita en aio enää tavata samaan aikaan, vaikka erikseen ovat oikein kivoja. Kun ollaan kolmistaan, toinen näistä naisista alkaa aina repiä huumoria nauramalla minulle. Selkeästi yrittää tätä toista saada "puolelleen" ja minua vastaan. Onneksi tämä toinen on aina asiallinen eikä lähde mukaan tuohon. 

Oltiin kavereita jo lukiossa, silloin tätä ei tapahtunut. Vasta aikuisena. 

Minua ärsyttää, että nämä julistetaan aina yleispätevinä totuuksina. Jo pienille tytöille toitotetaan, että he eivät voi leikkiä kolmen ryhmissä, koska ovat tyttöjä. Tässäkin artikkelissa oli tasan yksi "asiantuntija", joka kertoo asioista omien näkemystensä valossa. Tutkimustenkin mukaan ihmisten käsityksiä toisten käyttäytymisestä ohjaavat hyvinkin pitkälle omat ennakokäsitykset. Huomataan siis ne asiat, jotka vahvistavat omia oletuksia, ja jätetään huomaamatta muut. Kiinnostaisi oikeasti lukea jotain puolueetonta tutkimusta, jossa on vähän kattavampi otos kuin yhden hengen elämänkokemus. Minulla nimittäin on aivan päinvastaiset kokemukset. Olen koko elämäni leikkinyt ja kulkenut joko tyttö- tai poikaporukoissa, enkä kyllä ole huomannut mitään sukupuolisidonnaista eroa. Pojat kiusaavat, sulkevat ulos ja puhuvat paskaa selän takana ihan siinä missä tytötkin, ja toisaalta kummassakin sukupuolessa on mahtavia, lojaaleja kavereita. Riippuu siis ihmisistä, ei sukupuolesta. Voisitteko siis olla opettamatta niille omille lapsillenne, että heidän kuuluu olla tietynlaisia vain sukupuolensa vuoksi. Niillä ennakkoasenteilla kun on suuri vaikutus myös omaan minäkuvaan ja osaamiseen.