Tutkija: "Tyttöjen välinen ystävyys on raakaa vallankäyttöä"

Kyllä tunnistan ala-asteelta ja yläasteajoilta muutamia vahvoja hovinpitäjiä joilla oli hännystelijät ja sitten nokittavat. Vallankäyttöä ja kummallisia pelejä, toisten alistamista sanallisesti jne. Osa oli kohteena säännönmukaisesti tai vain ajoittain, osa osasi pysytellä tuollaisen ulkopuolella. Nämä "sanavalmiit" muuten valittiin osin jopa tukioppilaiksi, hovinsa tukemina. Arvatkaapa uskalsivatko arat ja kiusatut tukeutua tukioppilaisiin?

Minä olen ollut koko kouluikäni juuri tuollaissen tyttöjen julmuuden uhri. Ja mikä kamalinta, luulen että minussa itsessäni asuu sama julmuus, että jos minulla vaan olisi ollut edellytykset olla se "lauman johtaja", niin minä olisin voinut olla yhtä julma kiusaaja kuin se minun pääkiusaajani. Minä vaan olin pienikokoinen, ujo rääpäle, joten minun osakseni sattui kiusatun osa.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:05"]

Mä en vaan jaksa käsittää akkojen parkumista tästä aiheesta. 

Luuleeko joku nainen, ettei miesten ryhmissä vallitse mitään ryhmädynamiikkaa? Kukaan ei ole johtaja? Allllright.

[/quote]

Nyt puhutaan lapsista ja nuorista. Miksi sulla meni heti herne nenään?

Poikien ryhmät ovat suurempia kuin tyttöjen. Niissä myös hyväksytään erilaisuus, toisin kuin tyttöjen ryhmissä.

Erimielisyyden sattuessa pojat vetelevät toisiaan turpaan ja sen jälkeen ovat taas kavereita. Tytöt harjoittavat enimmäkseen kauan jatkuvaa henkistä, henkilökohtaisuuksiin menevää kiusaamista, eristämistä ja sanallista haukkumista. Molemmat olivat yleistyksiä, toki muunlaistakin on.

Olen itse työelämässä kohdannut tätä eristämistä. Se sai alkunsa siitä, kun minut ylennettiin. Naispuoliset työtoverini lakkasivat puhumasta minulle, olin kuin ilmaa heille. Kateus onkin usein työillä ja naisilla moottorina kiusaamiskäytökselle.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:06"]

Tyttöjen "kaveruus" on raaempaa kuin poikien, 3 tyttöä ei voi yhdessä olla kavereita keskenään.

[/quote]

Olen niin vahvasti erimieltä tästä. Tämä väite on ärsyttänyt minua paikkansapitämättömyydellään jo siitä 7-vuotiaasta pikkutytöstä asti. 

Ensin kuulin tämän ala-asteella opettajan suusta, ei kolme tyttöä voi olla kavereita keskenään, no oltiin ja vuosikausia. Yhtäkään ei kiusattu tai syrjitty, oltiin sydänystäviä koko ala-asteen ajan.

Sama toistui sitten yläasteella,"ei voi tuollainen tyttökaveriporukka olla ystäviä keskenään, aina on jotain eripuraa, kerro vain rohkeasti!" sanoi silloinen auktoriteetti. No oltiin ystäviä, koko yläaste, ei kiusaamista, "bestiksiä ikuisesti", kuten silloin sanottiin.

Ja sama harhainen väite näköjään vaan toistuu, n. 25-vuotta ensikuuleman jälkeen. :D

[/quote]

Asioita ei voi arvioida vain omaan kokemukseen nojaten. Silmät ja korvat kannattaa pitää auki. 

Valitettavan usein tosiasia kolme tytön koplassa on se, että yksi heistä on se vallankäyttäjä, joka sitten välillä suosii toista ja välillä toista. 

Jo päiväkodeissa isompien ryhmissä tätä on havaittavissa.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 09:45"]

Kyllä tunnistan ala-asteelta ja yläasteajoilta muutamia vahvoja hovinpitäjiä joilla oli hännystelijät ja sitten nokittavat. Vallankäyttöä ja kummallisia pelejä, toisten alistamista sanallisesti jne. Osa oli kohteena säännönmukaisesti tai vain ajoittain, osa osasi pysytellä tuollaisen ulkopuolella. Nämä "sanavalmiit" muuten valittiin osin jopa tukioppilaiksi, hovinsa tukemina. Arvatkaapa uskalsivatko arat ja kiusatut tukeutua tukioppilaisiin?

[/quote]

Meillä oli koulussa myös niin että luokan "kuningatar", joka oli myös pahin kiusaaja, ja tätä hännystelevä ja hännystelynsä kautta suosioon päässyt tyttö, valittiin aina tukioppilaiksi ja saivat hymytyttöpatsaita. Oi kun oli kivaa katsella sitä niiden tyttöjen lyttäämänä uhrina...  Oppi ainakin ettei tässä maailmassa oikeus toteudu eikä karman laki toimi.

Yläasteella oli vähän tuontyyppistä. Sen jälkeen oli ikää jo vähän enemmän, menin lukioon, jonka keskiarvoraja oli yli 9, ja siellä oli vain fiksuja tyyppejä.

Minulle on tuttua nämä kolmen hengen kaveriporukat. Kerran olin itse se pomo ja toisella kerralla toinen tyttö. Tuollaista ulosjättämistä tuli kyllä toisinaan harjoitettua, yleensä juuri niin että porukan johtaja on jommankumman kanssa. En kuitenkaan näe että itsetuntoni olisi siitä hajonnut. Yleensä riidat oli parissa päivässä sovittu ja unohdettu. Suurimman osan ajasta kaikilla oli yhdessä tosi hauskaa.

Enemmän ulosjättäminen näkyi luokalla, jolla olin oikeasti se syrjitty enkä kelvannut kaveriksi kellekään paitsi toiselle syrjitylle. En pahemmin muista enää juttuja, koska minulle oli sanottu ettei kiusaamisesta tule välittää ja että se johtuu kateudesta. Mutta olisin kyllä heti vaihtanut luokkaa jos olisin voinut.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:19"]Minkä ikäisenä tämä alkaa?

t. Ekaluokkalaiset Helsingissä leikkii yhdessä niin pojat kuin tytöt eli ei siinä mitään kahden tytön liigaa pääse syntymään
[/quote]
Päiväkodissa varhaisimmillaan. Ei tota kaikki tytöt tee. Mutta oma tyttö on juuri "pois pullautettu".

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 00:54"][quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 00:02"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:57"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:49"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:45"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:33"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:12"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:05"]Mä en vaan jaksa käsittää akkojen parkumista tästä aiheesta.  Luuleeko joku nainen, ettei miesten ryhmissä vallitse mitään ryhmädynamiikkaa? Kukaan ei ole johtaja? Allllright. [/quote] Jaaha, kolahtiko? Miehillä se kiusaaminen on erilaista, ei ole tällaista ulossulkemista samalla tavalla kuin tytöillä. Ihmettelen sitä, mikä tekee joistakin tytöistä niin julmia? Onko tässäkin taustalla keittiöpsykologien suosikkidiagnoosi, narsismi? -ap [/quote] Olet epälooginen. Väität, ettei miehillä ole ryhmädynamiikkaa ja riitoja, ja kun sinun huomautetaan olevan väärässä alat vinkua, että kyllä seläntakana paskanpuhuminen on ihan varmana vakavampaa kuin esimerkiksi väkivalta tai sillä uhkailu. Mihin perustat tämän erikoisen väitteesi? [/quote] Älä laita sanoja suuhuni. En ole missään vinkunut, että poikien kokema väkivalta olisi vähemmän vakavaa kuin tyttöjen. Mutta tässä ketjussa puhutaan nimenomaan tyttöjen ystävyyssuhteiden vallankäytöstä, jolla on omat erityispiirteensä. Perusta oma ketju, puhutaan siellä sinusta <3 -Ap [/quote] Tämä liittyy aiheeseen niin olennaisesti, ettei sitä voi sivuuttaa. Edelleenkin elää sitkeästi sellainen uskomus, että miehet eivät syrjisi ja se on nimenomaan tyttöjen juttu. Ei pidä paikkaansa, ja tällaiset uskomukset ovat haitallisia varsinkin pojille. [/quote] Ok, ymmärrän pointtisi, pahoittelut aiemasta. Ihan mielenkiinnosta, onko sinulla linkittää jotain tutkimusta väitteesi tueksi vai puhutko omista kokemuksista? Ylen artikkelin tutkimuksessa puhutaan vain tyttöjen ystävyydestä, käyn keskustelua sen pohjalta. - Ap [/quote] Minusta olisi kiintoisampaa nähdä sellainen tutkimus, jossa kerrotaan ettei jossain ihmisten muodostamassa ryhmässä olisi hierarkisia suhteita. Kun nyt tulit maininneeksi ettei miehillä ole valtasuhteita omissa ryhmissään, tuntuu melko erikoiselta [/quote] Minä en miehenä pysty käsittämään, miten kaveriporukassa voisi olla minkäänlaista hierarkiaa. Tuli tätä ketjua lukiessa mieleen lukioaikainen tapahtuma, kun eräs luokallani oleva tyttö kysyi pojalta, että oliko Lasse kaveriporukan pomo. Minusta tuo kysymys oli aivan naurettava ja ihmetteli sitä ääneen myös se heppu, jolta sitä kysyttiin. Siis oikeasti, mitä helvettiä? [/quote] Hyvä huomio. Todellisten ystävien kesken ei ole minkäänlaisia hierarkioita. -ap

[/quote]

Miesten kaveriporukassa ei yleensä ole mitään "todellista ystävää". Miehet on kavereita keskenään ja niitä kavereita saattaa olla todella paljon. 

Miesten kaveriporukassa heitetään rankkaa huulta ja vittuillaan paljon. Sillä ei kuitenkaan tarkoiteta mitään. Se on miespuhetta.

Naisten kaveriporukassa kaikki kehuvat kilpaa toisiaan. Hekään eivät tarkoita sillä mitään. Se on naispuhetta.

Työpaikalla kaksi naista on ok. Kun siihen tulee kolmas, helvetti aukeaa. Kaksi liittoutuu aina yhtä vastaan ja tämä kuvio pyörii uhria vaihdellen loputtomiin. Useamman naisen työpaikassa syntyy toisiaan vihaavia "leirejä". 

Useamman naisen työpaikalla ainoa pysyvä tila on kyyninen norsunvittunaamaisuus.

Nykyään työskentelen miesvaltaisella alalla ja se on ihanaa. Ei mitään kyräilyä, asiat sanotaan niinkuin ne on. Rehellistä elämää. 

Joitakin naisiakin alalla on. Olen heidän valintaansa aina kysellyt ja jokainen vastaa samalla tavalla. He eivät kuulemma kestä ämmien jatkuvaa naljailua, leiriytymistä ja kyttäämistä. Heidän mielestään miesten kanssa on mukava työskennellä. Miehet ovat suoria ihmisiä.

T. eräs mies

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 09:04"]

Mun kokemuksen mukaan tuon uutisen tyylinen vallankäyttö liittyy lähinnä "suosittujen" porukkaan ja siihen pyrkimiseen. Jos olet tavis etkä hingu koulun mukakuningattaeeksi, ei tollasta valtataistelua tarvi pitää yllä.

[/quote]

Ei päde jos joutuu käymään pikkukoulua jossain maalla. Siellä suositut on niin lähellä, pakostakin joutuu mukaan selkkauksiin eikä kaverivaihtoehtoja vaan ole.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 08:20"]

Riippuu niin tytöstä. Esikoisellani (11v) ei ole ollut mitään ongelmia, heillä on neljän samanhenkisen (hiukan hiljaisia, rauhallisia tyttöjä) tytön kaveriporukka ja tapaavat vaihtelevalla kokoonpanolla.

9-vuotiaalla sen sijaan on sellainen kolmen kaveriporukka, jossa leikit sujuvat hyvin yksiin, mutta sitten yhden tytön kanssa tämä ei onnistu. Tämä tyttö on todella mukava kaksin leikkiessä, mutta hän on myös dominoiva ryhmässä. Hän ja eräs toinen tyttö asuvat meidän suunnallamme, ja kotimatkalla aina joko minun tyttöni tai toinen jää ulkopuolelle, dominoivan seurasta kilpaillaan. Sitten mm. juostaan "kolmatta pyörää" karkuun tms. En ymmärrä mikä tämän tytön luonteessa on niin erikoista, hän on hiljainen ja kiltti muuten. Sama tyttö tosin on myös välillä kaksinaamainen: hän oli kirjoittanut yhdestä toisesta ilkeyksiä koulun seinään katuliidulla ja väitti minun tyttöäni kirjoittajaksi, vaikka samaan aikaan olivat vapaa-ajalla parhaita kavereita ja edellisiltanakin olivat leikkineet yhdessä. Koska en enää jaksa selvitellä näitä riitoja, olen sanonut tytölleni että hakeutuisi mieluummin muiden seuraan, koska tuon tytön kanssa aina pahoittaa lopulta mielensä.

[/quote]

Sama suosittelin omalle tyttärelleni, kun koko alakouluaika oli viiden tytön välistä draamaa. Kokoajan sattui ja tapahtui. Yläkouluun siirtyessä pahin vallankäyttäjä jätettiin ulkopuolelle ja siitä saatiin aikaan kiusaamistapaus. Oli ikävää kaikille ja epäreiluakin, koska oma tyttäreni oli vuosia siinä pompoteltavana.

Nyt tytöt on edelleen kimpassa. Vähän sopuisammin kuin ennen. Varmaan jotain säätöä on vieläkin, muttei se enää vaikuta niin paljoa. kaveripiirin vaihtoa ei voinut ajatellakaan, kun nämä on niin rakkaita. Nämä tytöt on fiksuja ja suosittuja, hyviä koulussa.

Mutta helppoa ei ole ollut

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 15:51"]

#26: "Meidän miesten keskuudessa sanotaan asiat suoraan, jos on jotain sanottavaa." LOL. Ei pidä paikkansa.

[/quote]

LOLlottele vaan, tyhjännauraja. Asia nyt vaan on niin, että miehet sanoo asiat suoraan. Sen takia miesvaltaiset työyhteisöt toimii ja hommat luistaa.

Taidat olla kateellinen nössö. Koita miehistyä!

Ala-asteella, kun vielä oli muutama kaveri, niin tuo kolmen kopla oli yleinen. Ylä-asteelle mentäessä ainoat kaverit muutti pois ja olin täysin yksin. Mua on kiusattu ja syrjitty päiväkodista ysiluokkaan ja kärsin siitä lopun elämäni. On ollut syömishäiriöitä, rikoksia, päihdeongelmia, mt-ongelmia, masennusta yms. En saanut osittain huonon itsetunnon takia opiskeltua, enkä enää uskalla, olen liian tyhmä. Olen siis työtön, ihmis suhteet on mulle vaikeita. Tulen aina pitämään itseäni pelkkänä paskana.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:19"]Minkä ikäisenä tämä alkaa?

t. Ekaluokkalaiset Helsingissä leikkii yhdessä niin pojat kuin tytöt eli ei siinä mitään kahden tytön liigaa pääse syntymään
[/quote]

Minun kohdalla syrjiminen alkoi jo päiväkodissa.

Kyllä näitä valtataisteluja on alkanut ennakoimaan jo meidän 1. ja 2. luokkalaisten tyttöjen leikeissä ja puheissa kaveritten kesken. Pojilla valtataistelu voi olla fyysisempää, otetaan mittaa urheilussa tai poikien leikeissä, tytöt keskittyy sen materiaalin (lelujen ja muun sälän) ja seurasta poisulkemisen avulla näyttämään kenellä on valtaa. Vaatteissa ja asusteissa ei vielä kilpavarustelua ekoilla luokilla. Tytöt tajuaa jo hyvin varhain sen sanansäilän jolla voi loukata ja alentaa toisen itsetuntoa. On nähty ja koettu.

Kyllä se siskot on vaan niin että nainen on naiselle susi, ei tarvii kun lukea tätäkin palstaa.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 00:54"][quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 00:02"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:57"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:49"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:45"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:33"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:12"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:05"]Mä en vaan jaksa käsittää akkojen parkumista tästä aiheesta.  Luuleeko joku nainen, ettei miesten ryhmissä vallitse mitään ryhmädynamiikkaa? Kukaan ei ole johtaja? Allllright. [/quote] Jaaha, kolahtiko? Miehillä se kiusaaminen on erilaista, ei ole tällaista ulossulkemista samalla tavalla kuin tytöillä. Ihmettelen sitä, mikä tekee joistakin tytöistä niin julmia? Onko tässäkin taustalla keittiöpsykologien suosikkidiagnoosi, narsismi? -ap [/quote] Olet epälooginen. Väität, ettei miehillä ole ryhmädynamiikkaa ja riitoja, ja kun sinun huomautetaan olevan väärässä alat vinkua, että kyllä seläntakana paskanpuhuminen on ihan varmana vakavampaa kuin esimerkiksi väkivalta tai sillä uhkailu. Mihin perustat tämän erikoisen väitteesi? [/quote] Älä laita sanoja suuhuni. En ole missään vinkunut, että poikien kokema väkivalta olisi vähemmän vakavaa kuin tyttöjen. Mutta tässä ketjussa puhutaan nimenomaan tyttöjen ystävyyssuhteiden vallankäytöstä, jolla on omat erityispiirteensä. Perusta oma ketju, puhutaan siellä sinusta <3 -Ap [/quote] Tämä liittyy aiheeseen niin olennaisesti, ettei sitä voi sivuuttaa. Edelleenkin elää sitkeästi sellainen uskomus, että miehet eivät syrjisi ja se on nimenomaan tyttöjen juttu. Ei pidä paikkaansa, ja tällaiset uskomukset ovat haitallisia varsinkin pojille. [/quote] Ok, ymmärrän pointtisi, pahoittelut aiemasta. Ihan mielenkiinnosta, onko sinulla linkittää jotain tutkimusta väitteesi tueksi vai puhutko omista kokemuksista? Ylen artikkelin tutkimuksessa puhutaan vain tyttöjen ystävyydestä, käyn keskustelua sen pohjalta. - Ap [/quote] Minusta olisi kiintoisampaa nähdä sellainen tutkimus, jossa kerrotaan ettei jossain ihmisten muodostamassa ryhmässä olisi hierarkisia suhteita. Kun nyt tulit maininneeksi ettei miehillä ole valtasuhteita omissa ryhmissään, tuntuu melko erikoiselta [/quote] Minä en miehenä pysty käsittämään, miten kaveriporukassa voisi olla minkäänlaista hierarkiaa. Tuli tätä ketjua lukiessa mieleen lukioaikainen tapahtuma, kun eräs luokallani oleva tyttö kysyi pojalta, että oliko Lasse kaveriporukan pomo. Minusta tuo kysymys oli aivan naurettava ja ihmetteli sitä ääneen myös se heppu, jolta sitä kysyttiin. Siis oikeasti, mitä helvettiä? [/quote] Hyvä huomio. Todellisten ystävien kesken ei ole minkäänlaisia hierarkioita. -ap

[/quote]

Miesten kaveriporukassa ei yleensä ole mitään "todellista ystävää". Miehet on kavereita keskenään ja niitä kavereita saattaa olla todella paljon. 

Miesten kaveriporukassa heitetään rankkaa huulta ja vittuillaan paljon. Sillä ei kuitenkaan tarkoiteta mitään. Se on miespuhetta.

Naisten kaveriporukassa kaikki kehuvat kilpaa toisiaan. Hekään eivät tarkoita sillä mitään. Se on naispuhetta.

Työpaikalla kaksi naista on ok. Kun siihen tulee kolmas, helvetti aukeaa. Kaksi liittoutuu aina yhtä vastaan ja tämä kuvio pyörii uhria vaihdellen loputtomiin. Useamman naisen työpaikassa syntyy toisiaan vihaavia "leirejä". 

Useamman naisen työpaikalla ainoa pysyvä tila on kyyninen norsunvittunaamaisuus.

Nykyään työskentelen miesvaltaisella alalla ja se on ihanaa. Ei mitään kyräilyä, asiat sanotaan niinkuin ne on. Rehellistä elämää. 

Joitakin naisiakin alalla on. Olen heidän valintaansa aina kysellyt ja jokainen vastaa samalla tavalla. He eivät kuulemma kestä ämmien jatkuvaa naljailua, leiriytymistä ja kyttäämistä. Heidän mielestään miesten kanssa on mukava työskennellä. Miehet ovat suoria ihmisiä.

T. eräs mies

[/Olen samaa mieltä kanssasi, vaikka nainen olenkin.]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 06:37"]Itse taas muistan, että kolme tyttöä olivat ala-asteella todella hyviä kavereita ja minä roikuin niiden mukana aina silloin, kun minua ei eristetty joukon ulkopuolelle. Heitä sattui yhdistämään sellaiset asiat kuin blondi tukka ja aiempi ura päiväkodissa. Itselläni oli pierunharmaa tukka ja aiemmin olin ollut vain seurakunnan päiväkerhossa, enkä siis tuntenut juuri ketään ala-asteen luokaltani etukäteen.
Muistan kerrankin, kun jäin yksin välitunnilla ja nuo tytöt häipyivät ilman minua kolmestaan leikkimään jonnekin puskaan. Itkua pidätellen seisoin ja katsoin kun nuo leikkivät kauempana.
Jo päiväkerhoaikoina alistuin siihen, että minulla oli kavereita vain silloin, kun jonkun paras ystävä oli kipeä tai mehiläiskuningatar ei ollut paikalla valvomassa alamaisiaan. Muistan ikuisesti sen, kun joku vanha kerhokaveri sanoi minulle yläasteella "muistatko, kun leikittiin kerhossa aina kun Riina (nimi muutettu) oli kipeä?". Tuli ikävät muistot mieleen siitä, kun hiljaisena tyttönä leikin yksikseni kaikki päivät, eivätkä kerho-ohjaajatkaan puuttuneet asiaan mitenkään.
[/quote]

Mulla oli ala-asteella tuo sama ja mua kiusattiin/jätettiin ulkopuolelle jo päiväkodissa.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 09:45"]Kyllä tunnistan ala-asteelta ja yläasteajoilta muutamia vahvoja hovinpitäjiä joilla oli hännystelijät ja sitten nokittavat. Vallankäyttöä ja kummallisia pelejä, toisten alistamista sanallisesti jne. Osa oli kohteena säännönmukaisesti tai vain ajoittain, osa osasi pysytellä tuollaisen ulkopuolella. Nämä "sanavalmiit" muuten valittiin osin jopa tukioppilaiksi, hovinsa tukemina. Arvatkaapa uskalsivatko arat ja kiusatut tukeutua tukioppilaisiin?
[/quote]

Meidänkin ylä-asteella suosituimmat valittiin kaikkiin tuommoisiin ja vastaaviin tehtäviin, ei siinbä ujo lapsi uskalla tosiaan alkaa puhumaan sellaisten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 23:08"]Jotenkin oudosti kiihottavaa, että naiset ovat tuollaisia :D [/quote] Tunnistan. Miksi ilkeä ja julma nainen kiihottaa, sitä en tiedä. Jo lapsena kaikki pahat naishahmot (noidat yms. ellei niitä kuvattu syyläneninä) tuntuivat jännän kutkuttavilta. Näin siis mielikuvatasolla! En mä muijaksi sellasta haluaisi

[/quote]

Varmaan monetkin hännystelijät ovat juuri salaa kiihottuneita katsellessaan samanlaisina toistuvia näytöksiä, joissa he saavat olla aina pikku apulaisina eli melkein vain yleisönä arkoine hihityksineen. Jos joutuvat itse kohteeksi, tunnelma muuttuu hetkessä kangistavaksi. Suomessa kuitenkin tykätään tästä Monni, Pilli ja Pulla -asetelmasta, peesarin ei tarvitse olla yhtään rohkea vaan liimautua vain uuden iskän tai äiskän kylkeen.

Onhan se totta että aika tavallista on puhua paskaa selän takana mutta tiedän että mustakin puhutaan paskaa. Sitten jos joillain on selvästikin välit huonot ja ollaan silti samaa porukkaa niin sitä haukkumista selän takana on jo ihan liikaakin. Jos meet siihen sanomaan jotain niin se tulkitaan että valitsit puoles. Jossain vaiheessa tulee se yhteenotto ja sitä ei saa loppumaan kukaan muu kun sellanen jota kaikki pelkää ja kuuntelee. Sen jälkeen on sitten syy olla taas kavereita ja surkutella miten huonosti kohdeltiin. Se kaveruus sitten kestää tai ei kestä. Toiset ei tuu keskenään toimeen kuin pakosta. Kaveriporukkaan on ihan mahdoton ottaa sellaista jolla on erilaiset kiinnostuksen kohteet ja ihan erilaiset mielipiteet. Kaveruus perustuu ainakin meillä siihen että ollaan aika samanlaisia oltu kaikki. Ei se sama enää ole mitä joskus teininä kun kaikki piti olla samaa ja mitään muuta ei hyväksytty.