Mihin rakastuitte puolisossanne/mitä rakkaus mielestänne on?

Rakkautta on vaikea kuvailla.. Sen kyllä tietää, kun on rakastunut.

En tosiaan tiedä, mihin rakastuin. Ehkä en rakastunut.

Olen ollut kerran rakastunut, mutta hänestä ei tullut puolisoani. Pöom rakastunut hänen olemukseensa, pieniin yksityiskohtiin, ajatusmaailmaan... Häneen sellaisenaan oikeastaan. Vaikea sanoa. 

Monet, jotka eivät rakastu, etsivät vain ominaisuuksia miehessä, koska se on ainoa tapa, jolla voivat erotella kumoppaniehdokkaita toisistaan. Jos ihastuu ja rakastuu, niin etsii sitä tunnetta ja henkilöä, joka sytyttää sen.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:36"]

Olen ollut kerran rakastunut, mutta hänestä ei tullut puolisoani. Pöom rakastunut hänen olemukseensa, pieniin yksityiskohtiin, ajatusmaailmaan... Häneen sellaisenaan oikeastaan. Vaikea sanoa. 

Monet, jotka eivät rakastu, etsivät vain ominaisuuksia miehessä, koska se on ainoa tapa, jolla voivat erotella kumoppaniehdokkaita toisistaan. Jos ihastuu ja rakastuu, niin etsii sitä tunnetta ja henkilöä, joka sytyttää sen.

[/quote]

Pöom = olin...

Taidan olla rakastunut. Tunnen vain suunnatonta hellyyttä ja rauhaa kyseisen henkilön seurassa. Tunnen ja tiedän, ettei hän ole täydellinen, mutta minun silmissäni hän lähentelee täydellisyyttä. Haluan häntä intohimoisesti, mutta voisin myös aivan yhtä hyvin vain olla ihan hiljaa, rauhassa hänen lähellään ja olisin yhtä onnellinen. Voimme puhua lähes kaikesta, mutta hänen kanssaan on myös helppo olla aivan hiljaa.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:36"]

Olen ollut kerran rakastunut, mutta hänestä ei tullut puolisoani. Pöom rakastunut hänen olemukseensa, pieniin yksityiskohtiin, ajatusmaailmaan... Häneen sellaisenaan oikeastaan. Vaikea sanoa. 

Monet, jotka eivät rakastu, etsivät vain ominaisuuksia miehessä, koska se on ainoa tapa, jolla voivat erotella kumoppaniehdokkaita toisistaan. Jos ihastuu ja rakastuu, niin etsii sitä tunnetta ja henkilöä, joka sytyttää sen.

[/quote]

Pöom = olin...

[/quote]Eikö ole kiva kun huomaa jotakin tuollaista jääneen tekstiin? :-D No, tuo oli vähän kevennystä vakavaan aiheeseen! ;)

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:59"]

ihastuimme toisiimme heti vaikka menikin muutama kk ennen kuin saatiin kahdenkeskistä aikaa ja rohkeutta. Asiat etenivät kuin itsestään ja en todellakaan ole kovin tunteellinen enkä romanttinen tyyppi, mutta mies sai mut ihan sekaisin vain olemuksellaan. Huumorintaju, arvot ja tavat sopivat niin yksiin ettei siinä voinut muuta kuin muuttaa yhteen. Kaikki tuntui niin luonnolliselta. Rakastuin hänen ulkonäköönsä ja ajattelutapaan..meissä on paljon yhteistä mutta hän täydentää minua juuri sopivasti. Toivoin unelmien mieheltä kolmea asiaa; oikeissa kohtaa poikamaista vekkuliutta, jätkämäistä seksuaalisuutta ja miehekästä vastuuta&kunnioitusta. Tämän kaiken sain ja tahdon olla miehelle paras avovaimo ja parempi ihminen. meillä on yhteiset tavoitteet ja unelmat sekä kuitenkin olemme yksilöitä. Ja mä rakastaisin häntä vaikka sairastuisi tai joutuisi pyörätuoliin tms. jos munlaisen kyynisen ämmän on joku suurempi voima saanut uskomaan ja kokemaan rakkautta, niin se on todella oltava olemassa. Yksi asia mikä tekee suhteestamme kestävän on myös varmaan se että tiedetään molemmat että pitkä suhde on lopulta tahdon asia.

[/quote]

Ihana tarina!

Rakkaus on valhetta.

Ei ole puolisoa.

M27

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 21:38"]

Rakastuimme ensi silmäyksellä, vahva henkinen yhteys löytyi ensimmäisellä juttukerralla. Sielunkumppaneiksi toisiamme kutsutaan. Aivan kun olisimme tunteneet aina, mutta olemme vain eläneet tovin erillään, kunnes taas toisemme löydettiin. Rakastan mieheni tapaa kohdella minua ja muita, herrasmiesmäinen ja komea, lempeä ja huomioon ottava. Puhumme päivän aikana paljon, ei ole ollenkaan tuppisuu sorttia, kaikki asiat voidaan keskustella läpi. Unelmamieheni ruumiillistuma. Uskomme, että rakkautemme on lujaa tekoa. Yhdessä asuttu 3vuotta, loppupeleissä pieni aika, mutta siinä ajassa ennättää jo tuntemaan, onko rakkaus kantavaa. Molemmat olemme edelleen kuin alkurakastuneita ja maailman onnellisimpia yhdessä :)

[/quote]

Minä taas ajattelen, että rakkaus on jotakin paljon arkisempaa kuin sitä tässä on kuvailtu. Rakkaus ei mielestäni lopultakaan ole tunne vaan paremminkin tahtoa tehdä toiselle hyvää silloinkin kun tuntuu ettei jaksa eikä oikein tunnekaan mitään. Rakkaus on minulle toisen asettamista itsensä edelle, että haluaa toiselle vielä parempaa kuin itselle. Tietyllä tapaa rakkaus on päätös, jota vuosien varrella koetellaan. Tunteetkin saattaa välillä hävitä, mutta päätös toisen asettamisesta itsensä edelle pitää. Silloin ne tunteetkin sieltä jostain löytyvät aina uudelleen ja uudelleen, ja vielä niin, että joka kerta sitä rakastuu toiseen yhä syvemmin. Myös luottamus ja usko yhteiseen elämään kasvaa joka kerralla vahvemmaksi. Todella syvä rakkaus tarvitseekin siksi mielestäni aina aikaa eikä se niinkään perustu siihen pakahduttavaan tunteeseen vaan luottamukseen, toisen tuntemiseen, kumppanuuteen ja yhteen kasvamiseen. 

Mieheni hymy ja ulkonäkö
rakkaus voitti tullaan olemaan koko elämä yhdessä

ehkä se epäilys vahvana naisen milenterveydellisistä ongelmia ja väkinäinen rakastumisyritys saikin karttamaan kuin ruttoa ja siirtymään oikeaan suuntaan.

En ole ollut koskaan rakastunut mieheeni, vaikka olemme olleet yhdessä jo yli 20vuotta. Kurjaa huomata se tosiasia. Tarvitsin vain jonkun turvan silloin, kun olin aivan rikki ja päädyin tuon turvan kanssa naimisiin. 

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 23:24"]

Mieheni hymy ja ulkonäkö rakkaus voitti tullaan olemaan koko elämä yhdessä

[/quote]

Kaunis aito hymy saa rakastumaan.

Minä ihastuin mieheeni ensin huumoriin, koska me tapasimme maikkarin chatissä. Sitten soiteltiin, nettiä kun ei vielä ollut käytössä. Ihastuin miehen nauruun, ääneen muutenkin, siihen että meillä oli molemmilla menneisyyttä sen verran että elämän nurjaapuolta oli nähty ja ymmärrystä kertynyt kaikenlaiseen, mies osasi sanoa juuri niitä asioita joita halusin kuulla.

Kun muutaman kuukauden päästä tavattiin ihan oikeasti, niin kyllä siinä seksuaalinen vire heti oli, vaikka mies ei uskaltanut tehdä aloitetta, enkä minäkään sen kummemmin tehnyt kun pyysin mun parisänkyyn nukkumaan, mies kun jäi yöksi pitkän välimatkan takia. Mies sanoi jälkeenpäin että ei tehnyt aloitetta koska ajatteli että olisin pitänyt häntä törkeänä tyyppinä :) Minä pyysin miestä hieromaan hartioitani, joten mun mielestä olisi voinut jotain yrittää.

Mies oli selvästi minuun ihastunut, ja vaikka seksi ei aluksi ollut kauhean hyvää, mutta se ei haitannut kun se muutaman kerran jälkeen oli jo hyvää. Vajaa pari kuukautta siitä kun oltiin tavattu livenä, tuli tunne että olen rakastunut, ja siitä on jo kohta 15 vuotta, ja edelleen rakastan, vaikka on viimevuosina ollut vaikeitakin aikoja.

Mulle juuri rakastelu on se mikä pitää meidät yhdessä, kun sitä ei ole mulle tulee tunne että mies ei ehkä rakastakaan mua enää. Ja jos alkaisi tuntua että seksuaalista vetoa ei enää ole ollenkaan, niin sittenhän oltaisiin kaveripohjalla, ja voisin helpompiakin ihmisiä kämppikseksi löytää, tai vaikka elää yksin. En halua olla miehelleni pelkkä kaveri, me ollaan aviopari, ja se avioliitto on rakkautta, fyysistä ja psyykkistä. Me ollaan yksikkö, lapset ja me muodostetaan perhe.

Jotenkin on tuntunut aina että meidän tapaaminen oli kohtalo, ja meidät on tarkoitettu yhteen, eikä me koskaan erota vaikka välillä on vaikeaa ja tuntuu että kuka hitto toi mies on joka asuu meillä.

Se on parasta rakkaudessa, että toisen viat eivät silloin ole turn off. Surullista kyllä, kun olen kerran tuntenut näin, siitä ei suhdetta tullut. 

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 23:44"]

En ole ollut koskaan rakastunut mieheeni, vaikka olemme olleet yhdessä jo yli 20vuotta. Kurjaa huomata se tosiasia. Tarvitsin vain jonkun turvan silloin, kun olin aivan rikki ja päädyin tuon turvan kanssa naimisiin. 

[/quote]

Mulla sama, mutta mies paljastui onneksi kultakimpaleeksi. Mutta intohimo yms kyllä puuttuu.

En osaa selittää mihin miehessä rakastuin. Eräänä päivänä vaan tiesin sen. Noin 2kk tapaamisesta meni ennen kuin tämä tunne tuli. Samana päivänä myös mies tiesi asian.

Rakastuin mieheen kuukauden seurustelun jälkeen. On ihana huomata kuinka ei enää kiinnitä muihin miehiin huomiota ja on vain hän :)

Tunnen juuri kaltaisesi miehen, joka yritti iskeä minua lähes vuoden, piiritti, jumaloi, ihaili ja kosketteli. Kun sitten pikkuhiljaa itsekin ihastuin häneen, niin olinkin yhtäkkiä "mielisairas" ja "hullu" stalkkaaja, vaikka en tehnyt muuta kuin kerroin tykkääväni hänestä. Luojan kiitos välillämme ei päässyt tapahtumaan mitään muuta..!

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 23:32"]

ehkä se epäilys vahvana naisen milenterveydellisistä ongelmia ja väkinäinen rakastumisyritys saikin karttamaan kuin ruttoa ja siirtymään oikeaan suuntaan.

[/quote]