Mihin rakastuitte puolisossanne/mitä rakkaus mielestänne on?

Kiltteys, huomaavaisuus toisia ihmisiä kohtaan, kohteliaisuus, hyvät käytöstavat, fiksuus, hyvä yleissivistys ja rauhallinen luonne :) Niin, ja tietty se ulkonäkö :) Rakkaus on jotain mitä en osaa edes selittää. Se on sellaista tunnetta, että sitä toista kaipaa melkein joka hetki kun ei nähdä tai tekee koko ajan mieli halata/pussata, harrastaa seksiä... Ja että välillä vaan voi röhnätä sen toisen kanssa sohvalla, katsoa netflixiä ja syödä kebabia. Aina ei tarvita "romantiikkaa".

Tuollaisen miehen kanssa olen elänyt yhdessä jo kohta 6 vuotta ja yhtä rakastunut olen edelleen.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:50"]

Taidan olla rakastunut. Tunnen vain suunnatonta hellyyttä ja rauhaa kyseisen henkilön seurassa. Tunnen ja tiedän, ettei hän ole täydellinen, mutta minun silmissäni hän lähentelee täydellisyyttä. Haluan häntä intohimoisesti, mutta voisin myös aivan yhtä hyvin vain olla ihan hiljaa, rauhassa hänen lähellään ja olisin yhtä onnellinen. Voimme puhua lähes kaikesta, mutta hänen kanssaan on myös helppo olla aivan hiljaa.

[/quote]

Totta. :)

Varmaan siihen, kun se pani minua niin, että sänky hajosi.

Rakastuimme välittömästi.Ei voi olla ilman toista,heti jotain puuttuu.Mieheni on upea sisältä ja ulkoa.Meillä on aina hauskaa,on osa minua.Menimme ensitapaamisesta,parin kuukauden kulutta kihloihin,vuoden päästä naimisiin.Nyt ollaan oltu 16 vuotta naimisissa ja mikään ei ole muuttunut.Rakkaus vain syvenee.Tiedän,olen todella onnekas!

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:44"]

Varmaan siihen, kun se pani minua niin, että sänky hajosi.

[/quote]

No se oli sitten menoa...

Kauniit silmät saa syttymään. Ja lempeä ystävällinen katse. Ihan rakastumaan asti.

Rakkaus on sokea..

ihastuimme toisiimme heti vaikka menikin muutama kk ennen kuin saatiin kahdenkeskistä aikaa ja rohkeutta. Asiat etenivät kuin itsestään ja en todellakaan ole kovin tunteellinen enkä romanttinen tyyppi, mutta mies sai mut ihan sekaisin vain olemuksellaan. Huumorintaju, arvot ja tavat sopivat niin yksiin ettei siinä voinut muuta kuin muuttaa yhteen. Kaikki tuntui niin luonnolliselta. Rakastuin hänen ulkonäköönsä ja ajattelutapaan..meissä on paljon yhteistä mutta hän täydentää minua juuri sopivasti. Toivoin unelmien mieheltä kolmea asiaa; oikeissa kohtaa poikamaista vekkuliutta, jätkämäistä seksuaalisuutta ja miehekästä vastuuta&kunnioitusta. Tämän kaiken sain ja tahdon olla miehelle paras avovaimo ja parempi ihminen. meillä on yhteiset tavoitteet ja unelmat sekä kuitenkin olemme yksilöitä. Ja mä rakastaisin häntä vaikka sairastuisi tai joutuisi pyörätuoliin tms. jos munlaisen kyynisen ämmän on joku suurempi voima saanut uskomaan ja kokemaan rakkautta, niin se on todella oltava olemassa. Yksi asia mikä tekee suhteestamme kestävän on myös varmaan se että tiedetään molemmat että pitkä suhde on lopulta tahdon asia.

Rakastuttiin ensisilmäyksellä. Myöhemmin selvisi että oltiin kohdattu monta kertaa aijemminkin, jopa pikkupentuina! ja mies ajatteli jo silloin että onpa ihana tyttö :D
Sit kohtalo saatto meidät samaan paikkaan ja mies rohkaistu puhumaan :) ja kohta 10 vuoden jälkeenki ollaan kuin alkuhuumassa.
sen vaan tietää sisällään kun on oikea henkilö vierellä, jonka kanssa sitte kulkee elämän polkua ♡

Rakkautta.

up

Ihastuin erotiikkaa tihkuvaan ulkonäköön ja rakastuin hänen käytökseensä minua kohtaan.

Rakkaus on... hmmm... En ehkä osaa pukea sitä oikealla tavoilla sanoiksi mutta ainakin se on syvä halu herätä hänen kainalostaan vielä ryppyisenä mummonakin.

Rakastuimme ensi silmäyksellä, vahva henkinen yhteys löytyi ensimmäisellä juttukerralla. Sielunkumppaneiksi toisiamme kutsutaan. Aivan kun olisimme tunteneet aina, mutta olemme vain eläneet tovin erillään, kunnes taas toisemme löydettiin. Rakastan mieheni tapaa kohdella minua ja muita, herrasmiesmäinen ja komea, lempeä ja huomioon ottava. Puhumme päivän aikana paljon, ei ole ollenkaan tuppisuu sorttia, kaikki asiat voidaan keskustella läpi. Unelmamieheni ruumiillistuma. Uskomme, että rakkautemme on lujaa tekoa. Yhdessä asuttu 3vuotta, loppupeleissä pieni aika, mutta siinä ajassa ennättää jo tuntemaan, onko rakkaus kantavaa. Molemmat olemme edelleen kuin alkurakastuneita ja maailman onnellisimpia yhdessä :)

Huomaavaiseen käytökseen :).

Näin jälkeenpäin ajateltuna en ole koskaan rakastunut mieheeni, suhteemme vain osui aikanaan molemmille hyvään saumaan ja asiat etenivät painollaan. Melkein 20 vuotta liittoa takana ja järkiliitto tämä on täysin. On miehessä ollut erittäin upeita puolia paljon, mutta olen saanut tutustua myös niihin vähemmän hyviin puoliin liian läheisesti. Liittomme on kaatumassa omaan mahdottomuuteensa ja myös tuohon rakkauden puuttumiseen. Olemme toisillemme enää lähinnä riesa. Ehkä me molemmat löydämme tahoiltamme rakkauden vielä joskus, tosistamme emme sitä löydä.

Hän oli todella herrasmies! Ja samanlainen (erittäin huono) huumorintaju! Ja ymmärrettiin toisiamme joka asiassa. Ja komeakin vielä. Täydellinen synkkaus. Oi niitä aikoja... ja vieläkin menee täydellisesti 2 lapsen ja 3 avioliittovuoden jälkeen

En taida olla rakastunut mieheeni missään vaiheessa, vaikka luulin niin. Mutta ei se haittaa. Mies tietää tämän ja asia ok. Olenkin vain avoliitossa. 

Mutta mentyäni jo yhteen mieheni kanssa olen mielestäni kokenut rakkauden, mutta en ole kyseisen henkilön kanssa, eikä meillä ole ollut koskaan suhdetta (ennen miestäni oli jonkinlaista vipinää, mutta ei suhdetta silloinkaan)

Jaan tämän kirjoittajan kanssa näkemyksen rakkaudesta:

"Me voimme valita pysymmekö rakkaudessa – tilassa jossa toteutuu lempeys, totuus jne. Ehdotukseni on, että rakkaus on ennenkaikkea jotain mitä meillä voi olla tai sitten ei. Se on lahja, jonka voimme ottaa vastaan ja antaa eteenpäin tai kieltäytyä siitä (valinta, päätös,tahto). Valintana se näyttäytyy kuitenkin kokemukseni mukaan usein niin, että rakkaus minussa valitsee itse kohteensa. Sen kohteen, jonka rakkaus haluaa minun kauttani kohdata. Ensimmäistä valintaa en siis tee minä.

Yhteytenä rakkaus kahden ihmisen välillä on se tila, missä nämät lahjat vaihdetaan -rakkaus virtaa. Lahjat ovat aina vapaaehtoisia ja niitä ei voi ansaita. Ihmisten välinen vapaa, elämää luova flow-tila. Vaikka yhteys voi toteutua hetkellisessä kohtaamisessa, en kuitenkaan pidä itse rakkautta hetkellisenä vaan ajattomana, suorastaan ikuisena.
No eihän kaikki tämä sitten kuitenkaan vastaa siihen kysymykseen mitä itse rakkaus, se lahja on. Kokemuksestani tiedän, etten pysty rakkautta tahdonvoimallani tuottamaan. Voin kyllä suorittaa rakkaudelta näyttävää toimintaa mutta…. En siis usko pelkkään ”tahtorakkauteen” mutta pystyn valitsemaan rakkauden, pysymään rakkaudellisessa tilassa. Uskon, että meillä on sisäsyntyinen kyky vastaanottaa ja antaa rakkautta, mutta itse rakkaus on jokin meitä suurempi elementti, voima, jumalallinen energia riippuen itsekunkin elämänkatsomuksesta. Ja ensin olisi hyvä ottaa vastaan, että olisi jotain mitä antaa.
Ja mitä tulee siihen median välittämään vastuuttomaan vaihtuvien salarakkaiden ”muka rakkauteen” niin uusimmat tieteelliset tutkimukset osoittavat, että siitä on olemassa oikeakin versio. Oikea romanttinen rakastumisen tunne (ei siis pelkkä tahtorakkaus vaain intohimoinen rakastuminen) voi kestää eliniän saman kumppanin kanssa. Se on harvinaista, mutta mahdollista. ”Parisuhteen innostustalous” -Ilman raskasta työtä -siis sitä ideaa että parisuhde ja avioliitto on vain kovaa työtä. Yksi turhauttava mantra, jota on myös trendikästä hokea. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Kaikesta edellä kirjoitetusta huolimatta joudun edelleen toteamaan, että syvimmiltään rakkaus on minulle mysteeri – se ei ole tyhjentävästi selitettävissä ja kesytettävissä tai kontrolloitavissa. Ja siihen on suostuttava. Jostainhan ne lukemattomat rakkauden ihmeellisestä ja vastustamattomasta voimasta kertovat runot, laulut, oopperat, elokuvat jne. ovat saaneet alkunsa."

http://ajattelunammattilainen.fi/2013/11/13/rakkaus-ei-ole-tunne/ mutta HUOM! kommenteissa nim. Karina Lujan 13.11.2013, ei itse blogisti.

Onko rakkautta ilman intohimoa?

Rakkaus on sitä että hyväksyy toisessa kaikki piirteet, hyvät ja huonotkin. Ja sitä, että ei ole suhteessa koska pelkää yksin oloa vaan siksi että pelkää elävänsä elämää ilman sitä toista, jota kohtaan kokee rakkautta. Rakkaus on suurin tunne.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 23:56"]Rakkaus on sitä että hyväksyy toisessa kaikki piirteet, hyvät ja huonotkin. Ja sitä, että ei ole suhteessa koska pelkää yksin oloa vaan siksi että pelkää elävänsä elämää ilman sitä toista, jota kohtaan kokee rakkautta. Rakkaus on suurin tunne.
[/quote]

Itse en enää muista 20 vuoden taakse, miksi ihastun ja koin rakastumisen tunteita. Se rakkaus, mitä koen tänä päivänä, vastaa kuitenkin just tätä kuvailua