Hoitoalan työntekijät! INHOATTEKO potilaitanne? Minä inhoan, vaikka tietysti yritän peitellä sitä parhaani mukaan.

Sadistisia, nalkuttaviä ämmiä. Potilaista mä yleensä tykkään, niitä vartenhan mä siellä töissä oon.

Ja tämä johtuu ihan siitä, että työskentelen vanhusten kanssa ja se ei todellakaan ole mun alaa. Tulevaisuudessa aion työskennellä lasten kanssa, ja en todellakaan usko että heitä vihaisin.



Mut niin. Tottahan se on, ettei millään kaikista voi tykätä. Ammattitaitoa on se, että osaa silti käyttäytyä myös heidän seurassaan.

Potilaista tykkään:)

Nyt olen taas palanut töihin hoitovapaan jälkeen ja ihan mahtavalta päästä taas tekemään tätä työtä. Erilaiset asiakkaat työn parasta antia :)

Onneksi olen päivystyksessä töissä jossa yhtä potilasta ei tarvi sietää kuin max. 24h... En voisi kuvitellakaan olevani osastotyössä!

Miksi hakeutua tälle alalle jos ei suvaitse erilaisuutta.



Monet potilaat ovat kipeitä ja siksi ehkä " ärsyttäviä" tai äkäisiä, mutta se pitää osata ottaa huomioon.

Vierailija:

Miksi hakeutua tälle alalle jos ei suvaitse erilaisuutta.

Monet potilaat ovat kipeitä ja siksi ehkä " ärsyttäviä" tai äkäisiä, mutta se pitää osata ottaa huomioon.

ja täytyy sanoa, että sellaset potilaat (tai oikeammin omaiset) ärsyttää, jotka istuvat potilaan sängyn vierellä ja haittaavat hoitotoimia. Lisäksi kännikalaääliöt ärsyttää, ne on sellasia meluavia " heti mulle kaikki tänne" -tyyppejä. Lisäksi narisevat potilaat ärsyttävät, siis sellaiset, joilla on sellainen asenne, että kun ollaan sairaalassa, ei tarvitse itse tehdä mitään. Ärsyttää kun hyväkuntoiset potilaat yrittävät passuuttaa hoitajaa " peitto on huonosti" tai " hoitaja, saisiko tyynyä vähän paremmin" .



Yleisesti ottaen potilaat ei ärsytä, mutta joskus on sellasia ärsytyspäiviä, jolloin jo pelkkä jonkun määrätyn potilaan olemassaolo saa käyrän nousemaan.

Eniten ärsyttää keski-ikäisten miesten " hauskat" kaksimieliset vitsit ja se, että ihmiset kuvittelevat hoitajan olevan joku palvelija, joka tekee ihan mitä vain hymy naamalla. Tällaisiä pompottavia turhan valittajia inhoan ja tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa päin naamaa.

Kaiken sen siedän hymyille, ymmärtäen sairasta. Silti heitä inhoten.



Vaan on minua halattu, kiitetty, ikuiseen uneen olen saatellut.



Onnen pieniä hetkiä, sirpaleita pieniä. Pinei hymy, kiitos joskus, silloin jaksan taas monenmonta viikkoa, kuukautta.

Aamukierroilla osastolla minua ärsyttää se että ihmiset eivät usko sitä että en minä voi lähteä heitä vessaan viemään, aina kun menee 6hengen huoneeseen niin vähintään neljä mummoa/vaaria rääkyy sängystä että vie minut vessaan. Yritän kiltisti selittää että olen labrasta enkä voi lähteä heitä liikuttelemaan koka a.) en osaa b.) ei ole koulutusta siihen c.) en tiedä heidän hoidosta mitään ja aina ei saa potilasta liikuttaa d.) jos veisin kaikki haluavat mummot vessaan niin olisin vielä iltapäivälläkin aamukierrolla.



Ja sellaiset potilaat ärsyttävät jotka rupeavat huomauttelemaan minun ulkonäöstä, vaikka on sairas ja ikävä olla niin minun ulkonäköni on minun asiani eikä heidän kuulu huomautella siitä että olisin nätimpi jos tukkani olisi pitkä, olisi kiva jos minulla ei olisi silmälaseja ym. muuta paskaa.



Myöskään se ei ole mukavaa että vanhemmat ihmiset halveksuvat minun ammattitaitoa, olen todella nuoren näköinen vaikka työvuosia on jo takana. Usein kuvitellaan että olen harjoittelija tai juuri valmistunut. Monesti on mennyt jauhot kurkkuun kun olenkin onnistunut heidän mielestä mahdottomassa tehtävässä tai jos vanhempi hoitaja on hakenut minut auttamaan kun hän ei ole saanut näytettä ja minä saan ensimmäisellä yrityksellä.



Hieman kunnioitusta hoitohenkilökuntaa kohtaan niin potilaita on mukavampi hoitaa!!!