Taas yksi surullinen sinkun sunnuntai

Mulla on usein yksinäisen sinkun lauantai fiilis. Lapsi on isällään,minä yksin. Kaverit perheensä kanssa. Tein päivällä toki vaikka mitä kivaa, kävin ostoksilla ja keskustassa fiilistelemässä kevättä, syömässä ja elokuvissa. Törmäsin kaveriini ohimennen. Kävin saunassa ja aloin lukemaan uutta kirjaa..Mukavaa. Sitten kuitenkin iskee jossain kohtaa iltaa se fiilis,että olisipa joku tässä vierellä. Mä olen tosi aktiivinen touhuamaan  yksin kaikenlaista,mulle ei ole este mennä ja tehdä yksninään,moni kaverini ei voi lähteä edes leffaan yksin..ihan hullua. Kuitenkin kaipaan jonkun jakamaan näitä asioita. Viikolla se ei tunnu,ei yhtään, tyttöni pitää minut kiireisenä ja arjen pyöritys, nautin toisaalta sinkkuna olosta. -4v sinkkuna, 27v

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:36"]Erosin itse muutama kk sitten ja hitsit miten nautin tästä yksinolosta! :) Saan tehdä töissä pitkää päivää tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, että kotona on joku odottamassa tai mennä iltaisin rauhassa pitkälle lenkille, joogaan, salille, pilatekseen yms.. Saatan eksyä myös shoppailemaan työpäivän jälkeen. Viikonloppuisin nukun pitkään, syön rauhassa aamupalan, luen Hesaria ja katson Netflixistä jotain sarjaa. Tai sitten suuntaan ystävien kanssa brunssille. Tänään iltapäivällä kävelylenkki Helsingin kauniissa maisemissa ja sitten kahville johonkin. Sunnuntai-iltaisin hemmottelen itseäni lakkaamalla kynnet kasvonaamio kasvoilla.  Toivottavasti sait näistä jotain vinkkiä, yksinkin voi olla kivaa kun järjestää itselleen ohjelmaa. Tottakai ymmärrän, että jos on pitkään yksin niin alkaa kaipaamaan seuraa. Onko sinulla ystäviä joiden kanssa voisit keksiä tekemistä?  [/quote] Ei millään pahalla, mutta jos muutaman kuukauden sinkkuna ollut antaa tällaisia vinkkejä vuosikausia yksin olleelle niin kyseessä on puhdas v*ttuilu. Eiköhän nuo kaikki tekemiset ja paljon muuta ole kokeiltu moneen kertaan. . Nyt olen ollut puolisen vuotta suhteessa, sitä ennen 8 vuotta (!) sinkkuna ja elämä oli välillä ihan helvetin yksinäistä silloin vaikka kuinka näki kavereita, kierteli kaupungilla, kävi kävelyllä jne. Lisäksi jos asuu pikkupaikkakunnalla, on se aktiviteettitarjontakin vähäisempää. Ja kun se kumppaninkaipuuyksinäisyys iskee, ei siinä kaverit auta. Siihen auttaisi vain jos se mukava ihminen olisi lähellä (vaikka molemmat puuhastelisi omiaan) ja jota voisi käydä välillä halaamassa ja puristamassa kädestä. . Tsemppiä ap:lle!

[/quote]

Ärtyneenä olin jo aikeissa vastata tuohon viestiin, mutta ehditkin ensin. Joogat, Netflixit ja kasvonaamiot eivät yksintehtyinä kiinnosta enää vittuakaan, jos saan suoraan sanoa.

T. 15 vuotta sinkkuna

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:14"]"Hymyillä lintulaudan oravalle ja sipaista olkapäästä". :D Ei vittu. Haloo, susta paistaa tuollainen oman elämänsä herkkä pikku runotyttö ja "hauras" "haavoilla olija" ja fucking pikku myy. Miehille ja myös meille terveille naisille teatraalinen erikoisuuden tavoittelusi on strong avoid, usko pois. Vähän vähemmän yliyritystä jo ilmaisussa, niin saatat päästä edes yhden askeleen eteenpäin.
[/quote] WT Much?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:54"]

Ota kissa. Se katselis sun kanssa enemmän kuin mielellään lintulaudan oravaa ja sitä voi silitellä ja sipaista olkapäälle ohimennessään. Kahvia se ei tosin jois, jos keittäsit, mut voit kertoo sille kaikki sun asiat.

[/quote]

Ota mieluummin koira. Koiran kanssa tutustuu hyvin äkkiä kymmeniin ihmisiin ulkoillessa. Muutenkin piristää käydä kunnon lenkeillä monta kertaa päivässä. 

Kunhan ilmat lämpenevät, niin varmasti järjestämme porukalla taas koirapicnikejä. Mukana on enimmäkseen perheettömiä naisia, mutta myös pariskuntia ja yksinäisiä miehiä. 

Työttömänä ollessani koirakuviot olivat aivan välttämättömiä mielenterveydelleni. Minulla on lapsia, mutteivät asu enää kotona. Juttuseuraa oli joka kerran, kun ulos lähti. Koirien touhuja on sitä paitsi mukava seurailla niin kotona kuin ulkona. 

[/quote]

Tuo, että koiraa ulkoiluttaessa löytäisi helposti juttuseuraa, on kyllä pelkkä uskomus. Minä otin hoitaaksni sukulaisen koiran, ystävälliseksi tunnetun rodun nuoren ja ihmisrakkaan edustajan, ja yhdessä käveltiin monta kertaa päivässä monen viikon ajan metsässä ja pienkerrostalo- ja omakotialueella, ja koirapuistossakin telmittiin. Vain eläinrakkaat pikkutytöt halusivat jutella (koiralle), kukaan muu ei sanonut koskaan sanaakaan. Koskaan. Joskus joku saattoi päästää koiransa nuuskimaan, mutta silloinkaan ei otettu katsekontaktia eikä sanottu mitään.

Ne, joille ihmiset muutenkin puhuvat mielellään, saavat juttuseuraa koiralla tai ilman. Me muunlaiset emme.

[/quote]

Ihmettelen tätä kommenttia, sillä omienkin kokemusten mukaan koiran kanssa saa aina juttukavereita. Miten itse, yrititkö itse kontaktia muihin koiran kanssa kulkeviin tai koiraasi ihaileviin ihmisiin? Silloin kun minulla oli koira elin varmaan elämäni sosiaalisinta aikaa. Aina oli juttukavereita kun käytiin lenkillä. Koiran kanssa voi aloittaa jutun kenen kanssa vain, vaikka olisi se kaikkein halveksittavin olio, eli  "keski-ikäinen mies", ja vielä kaupungissa.

[/quote]

Kuten sanoin, koiraan kiinnittivät huomiota vain pikkutytöt; aikuiset suhtautuivat minä+koira-yhdistelmään kuin ilmaan. Koirapuistossa ihmisillä oli selvät vakiryhmät, ja jos ryhmä katsoo asiakseen seistä tiukasti selkä uuteen ihmiseen päin, voi olettaa, että ei kannata yrittää liittyä juttusille.

Juttelen kyllä mielelläni kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta kun olen yrittänyt vaihtaa muutaman sanan missä tahansa tilanteessa, olen useimmiten ymmärtänyt, että ei olisi pitänyt. Minä vain en ole niitä ihmisiä, joiden kanssa vietetään aikaa tai edes näyttäydytään ihmisten ilmoillla. Siinä ei kaunis ja ihmisrakas koirakaan auta, kun hihnan toisessa päässä on ujohko ja ruma keski-ikäinen nainen.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:14"]

"Hymyillä lintulaudan oravalle ja sipaista olkapäästä". :D Ei vittu. Haloo, susta paistaa tuollainen oman elämänsä herkkä pikku runotyttö ja "hauras" "haavoilla olija" ja fucking pikku myy. Miehille ja myös meille terveille naisille teatraalinen erikoisuuden tavoittelusi on strong avoid, usko pois. Vähän vähemmän yliyritystä jo ilmaisussa, niin saatat päästä edes yhden askeleen eteenpäin.

[/quote]

Ilmaisu on hieman karkeaa, mutta tottahan tämä on. Aloittaja vaikuttaa sisäänpäin käpertyneeltä itsensä säälittelijältä. Tällaiset ihmiset eivät vedä toisia puoleensa. 

Yltiöromanttiset haavelut jostain oravien katselusta ja olkapäiden hipelöinneistä ovat lähinnä koomisia ja elämälle vieraita. Jos asenne ei muutu, niin yksin jää. 

[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Ei ap ole mitenkään ainoa laatuaan, minäkin olen tuollainen, samoin mieheni.

Miksi "elämäksi" lasketaan vain rumat asiat, ja kaikki hyvät ja kauniit asiat hienosteluksi ja "elämälle vieraiksi"? Tiedoksi: maailmassa on ihmisiä, jotka elävät "kauniisti", ja se on ihan yhtä paljon "elämää" kuin teidän rumatkin elämänne.

"Runotyttöjä" tarvitaan todellakin maailmaan enemmän, roskaväkirääväsuita ei tarvita yhtään mihinkään.

[/quote]

Sanos muuta, monet suomalaiset menevät elämän läpi hampaat irvessä ja se on sitä elämää. Mitä hyötyä siitä on? Ei yhtikäs mitään. 

Onnea ap:lle! Toivon sydämestäni sinulle kumppanin löytymistä! t. sinkku minäkin

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 14:28"]

Lättyjä parvekkeella Suomessa maaliskuussa. Olette masokisteja kaikki.

Tämän varatun naisen sunnuntaihin kuului aamulenkki ja aamuriita puolison kanssa, ja kaupungille painuminen ilman aamiaista. L'inferne, c'est les autres.

Yksin oleminen on toki taito jota kaikilla ei ilmeisesti ole, mutta kauniilla haaveilla varustettu ihminen pettyy suhteessa todennäköisemmin kuin ilman; yksinään saa rauhassa haaveilla, suhteessa käy kyllä tasan selväksi että niin kauan kuin haaveilet jostain muusta kuin munan lutkuttamisesta saat jatkaa haaveiluasi, ihan ypösen yksin. Ja yksin oleminen parisuhteessa on minusta yksinäisempää kuin jos on oikeasti yksin.

[/quote]

Huh huh, ei ole tuokaan mikään onnentila. Kyllä parisuhde voi olla myös kaunis ja muuhun ei kannata suostuakaan.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 19:28"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:14"]"Hymyillä lintulaudan oravalle ja sipaista olkapäästä". :D Ei vittu. Haloo, susta paistaa tuollainen oman elämänsä herkkä pikku runotyttö ja "hauras" "haavoilla olija" ja fucking pikku myy. Miehille ja myös meille terveille naisille teatraalinen erikoisuuden tavoittelusi on strong avoid, usko pois. Vähän vähemmän yliyritystä jo ilmaisussa, niin saatat päästä edes yhden askeleen eteenpäin.
[/quote] WT Much?
[/quote]
Wt:t eivät kykene kauneuden näkemiseen ja kokemiseen.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:27"]Parempi sinkkuna kun huonossa suhteessa :-)
[/quote]
Parempi hyvässä suhteessa kuin sinkkuna!

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:14"]"Hymyillä lintulaudan oravalle ja sipaista olkapäästä". :D Ei vittu. Haloo, susta paistaa tuollainen oman elämänsä herkkä pikku runotyttö ja "hauras" "haavoilla olija" ja fucking pikku myy. Miehille ja myös meille terveille naisille teatraalinen erikoisuuden tavoittelusi on strong avoid, usko pois. Vähän vähemmän yliyritystä jo ilmaisussa, niin saatat päästä edes yhden askeleen eteenpäin.
[/quote]
Siis what the fuck sä oikeet selität. Onks cool kun sä kirjotat vähän english ja finnish mixed. Or what? Kommenttisi on niin fucking ärsyttävä, give me a break! Mut have a nice day idiootti ja sillai

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:26"]

Ei tarvitse olla yksin. Tulen heiluttamaan kyrpää poskeen.

[/quote]

Mä voisin ottaa kyrpää poskeen, mut mies ei anna. 

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:27"]Parempi sinkkuna kun huonossa suhteessa :-) [/quote] Parempi hyvässä suhteessa kuin sinkkuna!

[/quote]

Niitä hyviä suhteita vaan ei ole tarjolla tuosta vaan.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:01"]No mutta totuushan olisi kuitenkin toinen. Keräisit tyhjiä tölkkejä, ja mies makaisi krapuloissaan, ja kun sen hakiessa loiventavaa iltapäivällä sipaisisit olkapäästä, se örähtäisi että panettaa, annatko vai vedänkö käteen.
Mulla on takana kasapäin niitä huonoja suhteita, onpa millä muistuttaa itselleen jos alkaa yksinäisyys joskus vaivaamaan.
[/quote]
Mulla taas ei ole yhtään tuollaista suhdetta takana, eikä edessäkään. En ole koskaan ollut kiinnostunut juopoista. Oma kiintiöni kännikaloja tuli täyteen jo lapsuudenkodissa, ei ikinä enää. Miksi ryhdyit noin huonoihin suhteisiin? Etkö arvosta itseäsi?
[/quote]
Minä en vain saanut parempaa. Ilman noita suhteita olisin vieläkin varmaan sinkku jolla olisi ruusuisia kuvitelmia siitä mitä mukamas olisin menettänyt.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:27"]Parempi sinkkuna kun huonossa suhteessa :-) [/quote] Parempi hyvässä suhteessa kuin sinkkuna!

[/quote]

Niitä hyviä suhteita vaan ei ole tarjolla tuosta vaan.
[/quote]
Hyvää kannattaa odottaa, eikä lähteä kaikkien yrittäjien mukaan. Itse löysin parhaan vasta yli 40-vuotiaana. Sitä ennenkin pari hyvää suhdetta ja vuosikausia sinkkuna.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:01"]No mutta totuushan olisi kuitenkin toinen. Keräisit tyhjiä tölkkejä, ja mies makaisi krapuloissaan, ja kun sen hakiessa loiventavaa iltapäivällä sipaisisit olkapäästä, se örähtäisi että panettaa, annatko vai vedänkö käteen.
Mulla on takana kasapäin niitä huonoja suhteita, onpa millä muistuttaa itselleen jos alkaa yksinäisyys joskus vaivaamaan.
[/quote]
Mulla taas ei ole yhtään tuollaista suhdetta takana, eikä edessäkään. En ole koskaan ollut kiinnostunut juopoista. Oma kiintiöni kännikaloja tuli täyteen jo lapsuudenkodissa, ei ikinä enää. Miksi ryhdyit noin huonoihin suhteisiin? Etkö arvosta itseäsi?
[/quote]
Minä en vain saanut parempaa. Ilman noita suhteita olisin vieläkin varmaan sinkku jolla olisi ruusuisia kuvitelmia siitä mitä mukamas olisin menettänyt.
[/quote]
Varmaan olisit onnellisempi ilman noita kurjia kokemuksia, mutta jotain kai niistäkin olet oppinut? Ei enää samaa paskaa?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 14:02"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:01"]No mutta totuushan olisi kuitenkin toinen. Keräisit tyhjiä tölkkejä, ja mies makaisi krapuloissaan, ja kun sen hakiessa loiventavaa iltapäivällä sipaisisit olkapäästä, se örähtäisi että panettaa, annatko vai vedänkö käteen.
Mulla on takana kasapäin niitä huonoja suhteita, onpa millä muistuttaa itselleen jos alkaa yksinäisyys joskus vaivaamaan.
[/quote]
Mulla taas ei ole yhtään tuollaista suhdetta takana, eikä edessäkään. En ole koskaan ollut kiinnostunut juopoista. Oma kiintiöni kännikaloja tuli täyteen jo lapsuudenkodissa, ei ikinä enää. Miksi ryhdyit noin huonoihin suhteisiin? Etkö arvosta itseäsi?
[/quote]
Minä en vain saanut parempaa. Ilman noita suhteita olisin vieläkin varmaan sinkku jolla olisi ruusuisia kuvitelmia siitä mitä mukamas olisin menettänyt.
[/quote]
Varmaan olisit onnellisempi ilman noita kurjia kokemuksia, mutta jotain kai niistäkin olet oppinut? Ei enää samaa paskaa?
[/quote]
Niin, opin sen että pysyn sinkkuna lopun elämääni. Ei enää päätä seinään.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 14:02"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:01"]No mutta totuushan olisi kuitenkin toinen. Keräisit tyhjiä tölkkejä, ja mies makaisi krapuloissaan, ja kun sen hakiessa loiventavaa iltapäivällä sipaisisit olkapäästä, se örähtäisi että panettaa, annatko vai vedänkö käteen. Mulla on takana kasapäin niitä huonoja suhteita, onpa millä muistuttaa itselleen jos alkaa yksinäisyys joskus vaivaamaan. [/quote] Mulla taas ei ole yhtään tuollaista suhdetta takana, eikä edessäkään. En ole koskaan ollut kiinnostunut juopoista. Oma kiintiöni kännikaloja tuli täyteen jo lapsuudenkodissa, ei ikinä enää. Miksi ryhdyit noin huonoihin suhteisiin? Etkö arvosta itseäsi? [/quote] Minä en vain saanut parempaa. Ilman noita suhteita olisin vieläkin varmaan sinkku jolla olisi ruusuisia kuvitelmia siitä mitä mukamas olisin menettänyt. [/quote] Varmaan olisit onnellisempi ilman noita kurjia kokemuksia, mutta jotain kai niistäkin olet oppinut? Ei enää samaa paskaa? [/quote] Niin, opin sen että pysyn sinkkuna lopun elämääni. Ei enää päätä seinään.

[/quote]

Eii, ei niin! On olemassa hyviäkin miehiä ja onnellisia parisuhteita. Älä luovuta!

Sama juttu mullakin, mutta eipä niitä naisia ole enää vapaana 30+ ja vaikka oiskin, niin ei niille kelpaa minun kaltainen mies.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:14"]

"Hymyillä lintulaudan oravalle ja sipaista olkapäästä". :D Ei vittu. Haloo, susta paistaa tuollainen oman elämänsä herkkä pikku runotyttö ja "hauras" "haavoilla olija" ja fucking pikku myy. Miehille ja myös meille terveille naisille teatraalinen erikoisuuden tavoittelusi on strong avoid, usko pois. Vähän vähemmän yliyritystä jo ilmaisussa, niin saatat päästä edes yhden askeleen eteenpäin.

[/quote]

Ilmaisu on hieman karkeaa, mutta tottahan tämä on. Aloittaja vaikuttaa sisäänpäin käpertyneeltä itsensä säälittelijältä. Tällaiset ihmiset eivät vedä toisia puoleensa. 

Yltiöromanttiset haavelut jostain oravien katselusta ja olkapäiden hipelöinneistä ovat lähinnä koomisia ja elämälle vieraita. Jos asenne ei muutu, niin yksin jää. 

[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Ei ap ole mitenkään ainoa laatuaan, minäkin olen tuollainen, samoin mieheni.

Miksi "elämäksi" lasketaan vain rumat asiat, ja kaikki hyvät ja kauniit asiat hienosteluksi ja "elämälle vieraiksi"? Tiedoksi: maailmassa on ihmisiä, jotka elävät "kauniisti", ja se on ihan yhtä paljon "elämää" kuin teidän rumatkin elämänne.

"Runotyttöjä" tarvitaan todellakin maailmaan enemmän, roskaväkirääväsuita ei tarvita yhtään mihinkään.

[/quote]

Kiitos tästä <3 

Minun elämässäni on vain kauniita ja hyviä asioita, mikäli itsestäni riippuu. Karkeat, kiroilevat kiusaajatytöt jätän omaan arvottomuuteensa. Yksin elän, mutta pyrin levittämään iloa ja toivoa paremmasta sinne, missä liikun. :)

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:54"]

Ota kissa. Se katselis sun kanssa enemmän kuin mielellään lintulaudan oravaa ja sitä voi silitellä ja sipaista olkapäälle ohimennessään. Kahvia se ei tosin jois, jos keittäsit, mut voit kertoo sille kaikki sun asiat.

[/quote]

Ota mieluummin koira. Koiran kanssa tutustuu hyvin äkkiä kymmeniin ihmisiin ulkoillessa. Muutenkin piristää käydä kunnon lenkeillä monta kertaa päivässä. 

Kunhan ilmat lämpenevät, niin varmasti järjestämme porukalla taas koirapicnikejä. Mukana on enimmäkseen perheettömiä naisia, mutta myös pariskuntia ja yksinäisiä miehiä. 

Työttömänä ollessani koirakuviot olivat aivan välttämättömiä mielenterveydelleni. Minulla on lapsia, mutteivät asu enää kotona. Juttuseuraa oli joka kerran, kun ulos lähti. Koirien touhuja on sitä paitsi mukava seurailla niin kotona kuin ulkona. 

[/quote]

Tuo, että koiraa ulkoiluttaessa löytäisi helposti juttuseuraa, on kyllä pelkkä uskomus. Minä otin hoitaaksni sukulaisen koiran, ystävälliseksi tunnetun rodun nuoren ja ihmisrakkaan edustajan, ja yhdessä käveltiin monta kertaa päivässä monen viikon ajan metsässä ja pienkerrostalo- ja omakotialueella, ja koirapuistossakin telmittiin. Vain eläinrakkaat pikkutytöt halusivat jutella (koiralle), kukaan muu ei sanonut koskaan sanaakaan. Koskaan. Joskus joku saattoi päästää koiransa nuuskimaan, mutta silloinkaan ei otettu katsekontaktia eikä sanottu mitään.

Ne, joille ihmiset muutenkin puhuvat mielellään, saavat juttuseuraa koiralla tai ilman. Me muunlaiset emme.

[/quote]

Tietysti, jos on epäsosiaalinen muutenkin, niin eihän siinä koira auta. 

Mutta takuusti auttaa tutustumaan, jos on helposti lähestyttävä ihminen muutenkin. Koirien tuttavuudesta alkaa ihmisten tuttavuus. Ainakin täällä monet ovat löytäneet jos ei nyt elämänkumppania, mutta ulkoiluseuraa ja useat sellaista kahvittelutason ystävyyttä. 

En tietenkään osaa sanoa, miksi kohdallasi näin kävi. Ehkä muutama viikko ei vain riittänyt. Tarvitaan monia tervehdyskertoja ensin. Sitten siirrytään small talkiin, sitten vasta paremmin tutustutaan, jos tutustutaan. 

Eihän näistä tervehdystutuistakaan minulle ole kuin muutama prosentti ystäviksi muodostunut. Eli varmaan aikasi oli vain liian lyhyt. Ja tietysti itse tulee olla aloitteellinen, kuten aina elämässä muutoinkin eikä vain odottaa, että joku tulee hymyillen rupattelemaan yrmynaamalle. 

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:54"]

Ota kissa. Se katselis sun kanssa enemmän kuin mielellään lintulaudan oravaa ja sitä voi silitellä ja sipaista olkapäälle ohimennessään. Kahvia se ei tosin jois, jos keittäsit, mut voit kertoo sille kaikki sun asiat.

[/quote]

Ota mieluummin koira. Koiran kanssa tutustuu hyvin äkkiä kymmeniin ihmisiin ulkoillessa. Muutenkin piristää käydä kunnon lenkeillä monta kertaa päivässä. 

Kunhan ilmat lämpenevät, niin varmasti järjestämme porukalla taas koirapicnikejä. Mukana on enimmäkseen perheettömiä naisia, mutta myös pariskuntia ja yksinäisiä miehiä. 

Työttömänä ollessani koirakuviot olivat aivan välttämättömiä mielenterveydelleni. Minulla on lapsia, mutteivät asu enää kotona. Juttuseuraa oli joka kerran, kun ulos lähti. Koirien touhuja on sitä paitsi mukava seurailla niin kotona kuin ulkona. 

[/quote]

Tuo, että koiraa ulkoiluttaessa löytäisi helposti juttuseuraa, on kyllä pelkkä uskomus. Minä otin hoitaaksni sukulaisen koiran, ystävälliseksi tunnetun rodun nuoren ja ihmisrakkaan edustajan, ja yhdessä käveltiin monta kertaa päivässä monen viikon ajan metsässä ja pienkerrostalo- ja omakotialueella, ja koirapuistossakin telmittiin. Vain eläinrakkaat pikkutytöt halusivat jutella (koiralle), kukaan muu ei sanonut koskaan sanaakaan. Koskaan. Joskus joku saattoi päästää koiransa nuuskimaan, mutta silloinkaan ei otettu katsekontaktia eikä sanottu mitään.

Ne, joille ihmiset muutenkin puhuvat mielellään, saavat juttuseuraa koiralla tai ilman. Me muunlaiset emme.

[/quote]

Ihmettelen tätä kommenttia, sillä omienkin kokemusten mukaan koiran kanssa saa aina juttukavereita. Miten itse, yrititkö itse kontaktia muihin koiran kanssa kulkeviin tai koiraasi ihaileviin ihmisiin? Silloin kun minulla oli koira elin varmaan elämäni sosiaalisinta aikaa. Aina oli juttukavereita kun käytiin lenkillä. Koiran kanssa voi aloittaa jutun kenen kanssa vain, vaikka olisi se kaikkein halveksittavin olio, eli  "keski-ikäinen mies", ja vielä kaupungissa.