miehen vauvakuume, kun minä en missäännimessä tahdo

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 09:03"]Teillä kuitenkin jo on lapsi.... Meillä ei ole ja ukolla vauvakuume, jo monta vuotta. Ikää meillä on +30 ja takana yli kymmenen ihanaa, upeaa vuotta. Pelkään, että lapsi pilaa kaiken tässä, vie vapauden ja tulee kolmanneksi pyöräksi rikkoen meidän kahden kemiat ja dynamiikan.
Ja kyllä, tästä on puhuttu (monta vuotta), mutta mieskulta vain sanoo, ettei meille voi mitään pahaa tapahtua, pyydetään hoitoapua ja niin edelleen...
Huokaus. Taistelen nyt tässä sit sen kanssa, että tämä on niin (liian) iso asia tehdä kompromissia.
[/quote] Puhutpa todella ikävään ja yleistävään sävyyn perheenlisäyksestä. Lapsi on vauvana ja vaikeina aikoina riesa, mutta pääasiassa ihanin rakkauden symboli, jota voi ihmiselle tapahtua.

Minä halusin monta vuotta toisen lapsen, mies olisi kompromissina suostunut mutta en halunnut sitä kompromissilasta. Se oli viisaasti ajateltu. Meillä on yksi yhteisesti haluttu lapsi, enää en haikaile toisen perään. Ei lapsia kuulu tehdä kompromissina, onneksi minä tajusin sen vauvakuumeessakin.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 10:50"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 09:03"] Teillä kuitenkin jo on lapsi.... Meillä ei ole ja ukolla vauvakuume, jo monta vuotta. Ikää meillä on +30 ja takana yli kymmenen ihanaa, upeaa vuotta. Pelkään, että lapsi pilaa kaiken tässä, vie vapauden ja tulee kolmanneksi pyöräksi rikkoen meidän kahden kemiat ja dynamiikan. Ja kyllä, tästä on puhuttu (monta vuotta), mutta mieskulta vain sanoo, ettei meille voi mitään pahaa tapahtua, pyydetään hoitoapua ja niin edelleen... Huokaus. Taistelen nyt tässä sit sen kanssa, että tämä on niin (liian) iso asia tehdä kompromissia. [/quote] Meillä yhteiseloa takana yhdeksän vuotta ja nyt mies on alkanut puhumaan lapsista tosissaan. Mulla taas ei ole mitään mielenkiintoa hankkia lapsia, vähän samoista syistä kuin sullakin. Ikää 32v ja 33v eli ei tässä enää mitään poikasiakaan olla. 
Erohan tässä perkele tulee jos en suostu lapsen (lapsien?!?) hankintaan. En kuitenkaan halua, että mies luopuu unelmastaan mun vuoksi. Ja eläimiä on jo joten sekään ei ole vähentänyt vauvakuumetta :D
Mä salaa toivon, että mies ei edes pystyisi hankkimaan lapsia. Näin avioliitto jatkuisi sillä mies ei saisi lasta kuitenkaan kenenkään muunkaan kanssa... [/quote] IHANA kuulla, että meitä on muitakin!!! Meillä on ollut koira ja koin senkin ihanan karvapallon rajoittavan minun / meidän elämää todella. Nyt on elämä täydellistä enkä halua sit muuttaa. Mies myös nauttii elämästään todella, sen tiedän. Mutta mitenkäs sitten, pitääkö miehen "maksaa" lapsettomuudellaan muuten täydellinen elämä ja minun hintani on syyllisyys siitä? Ainahan on kuitenkin jotain, eikä kenelläkän ole oikeasti KAIKKI AINA täydellistä. Jos erotaan ja mies alkaa etsiä äiti-ehdokasta, niin löytääkö, koska ja mistäs sen tietää minkälainen se suhde olisi? Onko järkeä alkaa nyt alusta ja etsiä uutta kumppania, sitten seurustelu, muutto yhteen... Menee kuitenkin vuosia ennen MAHDOLLISTA äiti-halukkaan raskautta. Vai "tyytyä" tähän varmaan ihanaan? Itse haluan pitää vain ukosta ja minusta huolta, elää mun ainoaa elämää.

[/quote]

Joo, ihan samoja ajatuksia täällä pyöritellään.
Jos mies saa tahtonsa läpi (ja tämä nyt on niin iso asia antaa periksi, että tuskinpa saa) niin minä olen melko varmasti onneton äitinä, lapsettomana mies taas on onneton. Ja toki myös minä syyllisyyden vuoksi. 
Jos taas eroamme niin eihän sekään takaa mitään. Mies ei välttämättä saa kuitenkaan lasta.
Ei taida olla tästä tilanteesta ulospääsyä niin, että kumpikin pysyisi onnellisena...

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 11:53"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 09:03"]Teillä kuitenkin jo on lapsi.... Meillä ei ole ja ukolla vauvakuume, jo monta vuotta. Ikää meillä on +30 ja takana yli kymmenen ihanaa, upeaa vuotta. Pelkään, että lapsi pilaa kaiken tässä, vie vapauden ja tulee kolmanneksi pyöräksi rikkoen meidän kahden kemiat ja dynamiikan.
Ja kyllä, tästä on puhuttu (monta vuotta), mutta mieskulta vain sanoo, ettei meille voi mitään pahaa tapahtua, pyydetään hoitoapua ja niin edelleen...
Huokaus. Taistelen nyt tässä sit sen kanssa, että tämä on niin (liian) iso asia tehdä kompromissia.
[/quote] Puhutpa todella ikävään ja yleistävään sävyyn perheenlisäyksestä. Lapsi on vauvana ja vaikeina aikoina riesa, mutta pääasiassa ihanin rakkauden symboli, jota voi ihmiselle tapahtua.
[/quote]

"Riesa" tuntuu huomattavasti konkreettisemmalta, kuin "symboli". Lapset vanhempiensa rakkauden symboleina, todellako? Tosissako sanot näin? Johan nyt tuli yleistys, joka varmasti hakee voittajaansa. Tavallaan kadehdittavan kiiltokuvamainen maailmankuva. Tai sitten me todella nähdään lapsiperhearki niin toisin silmin. Itse näen sen työnä lähestulkoon 24/7 toistaiseksi ilman vuosilomia tai ylityövapaita. Mieluummin olen kyllä ilman Riesaa ja pidän rakkauden Symbolina sormuksen sormessa. Kiitos selkeistä ja kuvaavista sanoistasi asialle.