Sopiiko inttiä käymättömälle sanoa asiasta

Tietenkin sopii. Rehellinen suoraan puhuminen kuuluu suomalaiseen kulttuuriin.

Ymmärrän että olet herkillä mutta älä.

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaveri on viikonlopun täällä, ja se ei ole käynyt inttiä. Mies pyysi että en sano mitään kun tietää isänmaallisuuteni mutta tekisi mieli. Papan veli ollut sodassa, joten eipä ole meillä totuttu olemaan hiljaa näistä asioista.

Minun isäni oli sekä talvi-,että jatkosodassa, mutta vaikka oli kuulemma nuorena poikana ennen sotia ollut isänsä mukana metsästämässäkin, niin ei milloinkaan sotien jälkeen koskenut enää mihinkään aseisiin ja vihasi niitä kaikkia .

Hänen aikanaan armeijaan menemiselle ei ollut vaihtoehtoja, mutta nyt on.

Sota on onnettomin katastrofi mihin kansakunta voi joutua. Kannatan ehdottomasti siviilipalvelusta, mutta hyväksyn vaikka totaalikieltäytymisenkin.

Mikä suhde sinulla muuten  on ollut  tuohon mainitsemaasi  isoisäsi veljeen.

Oletko keskustellut hänen kanssaan pitkäänkin sotiin liityvistä asioista  ja onko hän läheisenä ihmisenä sinulle liittynyt kasvuusi ? 

Vai oletko edes tavannut häntä ja oliko hän syntymäsi aikaan enää edes yleensä elävien kirjoissa?

Lähes kaikilla suomalaisilla, jos niikseen tulee, on mitä todennäköisimmin ollut suvussa ainakin joku lotta, tai sodassa ollut sotilas.

Nykyisin se saattaa periaatteessa tosin olla jo isoisän isä, johon ei oikeasti ole ollut minkäänlaista omaa,henkilökohtaista kosketusta.

Koska olet muuten jonkun saksalaisen (siis muun kuin nykyään ns. uusnatsin siellä) puhuvan isänmaastaan ?

( ei ollenkaan turha kysymys meille, jotka kuulumme kansakuntaan joka taisteli ns. 'aseveljenä'  taisteli silloin ns. " Suur-Saksan " rinnalla tarkoituksena murskata Neuvostoliitto ja näännyttivätpä nämä 'aseveljemme' melkein kaikki silloisen Leningradin (nyk.Pietari) kaupungin asukkaat nälkäänkin, perustivat Babi Jarin keskitysleirin Ukrainaan , tai kokosivat edetessään ihmiset kirkkoihin, löivät laudat sen oviin ja ikkunoihin ja polttivat heidät sinne ym.

Maailma paloi ympäriltämme, mutta Suomen militarisminkiiltoinen isänmaallisuus se muka  vaan  selvisi tahrattomana, vaikka olikin täysin tuon suuren aseveljen tuesta riippuvainen aikanaan ja sen tarpeiden mukaan silloin valjastettu. 

Monelle nuorelle ihmiselle nykyään se ns. 'isämaallisuus' taitaa olla vain ikäänkuin tekosyy olla edes avaamatta  mitään maamme todellisesta historiasta kertovaa kirjaa.

Siis tämän maamme (...ilman mitään 'etuliitteitä'

siihen)

(ps* olitpa provo tai ei, sillä ei nyt ole tämän asiasi ja sen miettimisen  suhteen mitään merkitystä)

Vierailija kirjoitti:

miksei pappasi ollut sodassa, joku metsäveli?

Tiedätkö edes mikä on metsäveli??

Pasifistimummo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaveri on viikonlopun täällä, ja se ei ole käynyt inttiä. Mies pyysi että en sano mitään kun tietää isänmaallisuuteni mutta tekisi mieli. Papan veli ollut sodassa, joten eipä ole meillä totuttu olemaan hiljaa näistä asioista.

Minun isäni oli sekä talvi-,että jatkosodassa, mutta vaikka oli kuulemma nuorena poikana ennen sotia ollut isänsä mukana metsästämässäkin, niin ei milloinkaan sotien jälkeen koskenut enää mihinkään aseisiin ja vihasi niitä kaikkia .

Hänen aikanaan armeijaan menemiselle ei ollut vaihtoehtoja, mutta nyt on.

Sota on onnettomin katastrofi mihin kansakunta voi joutua. Kannatan ehdottomasti siviilipalvelusta, mutta hyväksyn vaikka totaalikieltäytymisenkin.

Mikä suhde sinulla muuten  on ollut  tuohon mainitsemaasi  isoisäsi veljeen.

Oletko keskustellut hänen kanssaan pitkäänkin sotiin liityvistä asioista  ja onko hän läheisenä ihmisenä sinulle liittynyt kasvuusi ? 

Vai oletko edes tavannut häntä ja oliko hän syntymäsi aikaan enää edes yleensä elävien kirjoissa?

Lähes kaikilla suomalaisilla, jos niikseen tulee, on mitä todennäköisimmin ollut suvussa ainakin joku lotta, tai sodassa ollut sotilas.

Nykyisin se saattaa periaatteessa tosin olla jo isoisän isä, johon ei oikeasti ole ollut minkäänlaista omaa,henkilökohtaista kosketusta.

Koska olet muuten jonkun saksalaisen (siis muun kuin nykyään ns. uusnatsin siellä) puhuvan isänmaastaan ?

( ei ollenkaan turha kysymys meille, jotka kuulumme kansakuntaan joka taisteli ns. 'aseveljenä'  taisteli silloin ns. " Suur-Saksan " rinnalla tarkoituksena murskata Neuvostoliitto ja näännyttivätpä nämä 'aseveljemme' melkein kaikki silloisen Leningradin (nyk.Pietari) kaupungin asukkaat nälkäänkin, perustivat Babi Jarin keskitysleirin Ukrainaan , tai kokosivat edetessään ihmiset kirkkoihin, löivät laudat sen oviin ja ikkunoihin ja polttivat heidät sinne ym.

Maailma paloi ympäriltämme, mutta Suomen militarisminkiiltoinen isänmaallisuus se muka  vaan  selvisi tahrattomana, vaikka olikin täysin tuon suuren aseveljen tuesta riippuvainen aikanaan ja sen tarpeiden mukaan silloin valjastettu. 

Monelle nuorelle ihmiselle nykyään se ns. 'isämaallisuus' taitaa olla vain ikäänkuin tekosyy olla edes avaamatta  mitään maamme todellisesta historiasta kertovaa kirjaa.

Siis tämän maamme (...ilman mitään 'etuliitteitä'

siihen)

(ps* olitpa provo tai ei, sillä ei nyt ole tämän asiasi ja sen miettimisen  suhteen mitään merkitystä)

Kato, aito punikki. Onkos punalippu nyt liehunut kun maanpäällinen paratiisinne p-korea sai rauhanohjuksen?

Vierailija kirjoitti:

Pasifistimummo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaveri on viikonlopun täällä, ja se ei ole käynyt inttiä. Mies pyysi että en sano mitään kun tietää isänmaallisuuteni mutta tekisi mieli. Papan veli ollut sodassa, joten eipä ole meillä totuttu olemaan hiljaa näistä asioista.

Minun isäni oli sekä talvi-,että jatkosodassa, mutta vaikka oli kuulemma nuorena poikana ennen sotia ollut isänsä mukana metsästämässäkin, niin ei milloinkaan sotien jälkeen koskenut enää mihinkään aseisiin ja vihasi niitä kaikkia .

Hänen aikanaan armeijaan menemiselle ei ollut vaihtoehtoja, mutta nyt on.

Sota on onnettomin katastrofi mihin kansakunta voi joutua. Kannatan ehdottomasti siviilipalvelusta, mutta hyväksyn vaikka totaalikieltäytymisenkin.

Mikä suhde sinulla muuten  on ollut  tuohon mainitsemaasi  isoisäsi veljeen.

Oletko keskustellut hänen kanssaan pitkäänkin sotiin liityvistä asioista  ja onko hän läheisenä ihmisenä sinulle liittynyt kasvuusi ? 

Vai oletko edes tavannut häntä ja oliko hän syntymäsi aikaan enää edes yleensä elävien kirjoissa?

Lähes kaikilla suomalaisilla, jos niikseen tulee, on mitä todennäköisimmin ollut suvussa ainakin joku lotta, tai sodassa ollut sotilas.

Nykyisin se saattaa periaatteessa tosin olla jo isoisän isä, johon ei oikeasti ole ollut minkäänlaista omaa,henkilökohtaista kosketusta.

Koska olet muuten jonkun saksalaisen (siis muun kuin nykyään ns. uusnatsin siellä) puhuvan isänmaastaan ?

( ei ollenkaan turha kysymys meille, jotka kuulumme kansakuntaan joka taisteli ns. 'aseveljenä'  taisteli silloin ns. " Suur-Saksan " rinnalla tarkoituksena murskata Neuvostoliitto ja näännyttivätpä nämä 'aseveljemme' melkein kaikki silloisen Leningradin (nyk.Pietari) kaupungin asukkaat nälkäänkin, perustivat Babi Jarin keskitysleirin Ukrainaan , tai kokosivat edetessään ihmiset kirkkoihin, löivät laudat sen oviin ja ikkunoihin ja polttivat heidät sinne ym.

Maailma paloi ympäriltämme, mutta Suomen militarisminkiiltoinen isänmaallisuus se muka  vaan  selvisi tahrattomana, vaikka olikin täysin tuon suuren aseveljen tuesta riippuvainen aikanaan ja sen tarpeiden mukaan silloin valjastettu. 

Monelle nuorelle ihmiselle nykyään se ns. 'isämaallisuus' taitaa olla vain ikäänkuin tekosyy olla edes avaamatta  mitään maamme todellisesta historiasta kertovaa kirjaa.

Siis tämän maamme (...ilman mitään 'etuliitteitä'

siihen)

(ps* olitpa provo tai ei, sillä ei nyt ole tämän asiasi ja sen miettimisen  suhteen mitään merkitystä)

Kato, aito punikki. Onkos punalippu nyt liehunut kun maanpäällinen paratiisinne p-korea sai rauhanohjuksen?

Asenteesi näihin keskusteluihin ovat peräisin suoraan 1930-luvulta ja retoriikkasi ( 'lahtareineen' ja 'punikkeineen', 'paratiiseineen', 'työläisineen'   ja 'punalippuineen' sen mukaisesti )

Maailmankuvasi on sitten pysähtynyt ja jämähtänyt johonkin Kuuban ohjuskriisin ja presidentti Kennedyn  murhan aikaiseen 'kylmän sodan ' maailmaan ? 

Jos se muuten  sinua kiinnostaa ,niin voin kertoa, että itseäni pidän kyllä  varsin epäpoliittisena ihmisenä ( esim. en  välttämättä  ihan  kaikissa vaaleissa käy äänestämässäkään) ja yritän yleensä pyrkiä kaikessa asioiden tarkastelussani tasa-puolisuuteen.

Tuon sotahistorian suhteen se tarkoittaa esim. sitä, että ymmärrän kyllä hyvin sen miksi venäläisten, ukrainalaisten ja muidenkin niiden alueiden kansojen jotka silloin kuuluivat Neuvostoliittoon eli silloin saksalaisten masinoiman idän sotaretken hyökkäyskohteisiin , oli silloin puolustauduttava tuota kaikilla niillä sen rintamilla tapahtuvaa hyökkäystä vastaan, eikä siinä heillä yksilöinäkään ollut silloin minkäänlaisia vaihtoehtoja.

(Kuten ei tietysti ollut suomalaisillakaan. Ei enää  sen jälkeen kun sopimus Hitlerin kanssa oli tehty.

Hyökättävä siis  oli.)

Mitä taas tuohon tämän päivän Pohjois-Koreaan tulee, niin mielestäni se oli nyt kyllä aika kaukaa (niin etäisyydeltään kuin ajaltaankin) haettu esimerkki tähän keskusteluun.

En sitä paitsi usko, että tuon maailman suljetuimman valtion ja sen (osittain sotatilassakin) äärimmäisen tarkasti valvottujen rajojen ulkopuolella KUKAAN tervejärkinen lukutaitoinen ihminen pitäisi sitä missään asiassa, minkäänlaisena  'paratiisina'.

Suurin osa ei pidä sitä edes siedettävänä kohteena ulkomaanmatkoilleen (asumisesta siellä nyt puhumattakaan) .

Kukaan, siis enää tämän  nykyisen kaikkialle (paitsi Pohjois-Koreaan) ulottuvan tiedonvälityksen, -kulun ja sen  nopeuden maailmassa. 

Voisitko itse mennä viikonlopuksi johonkin muualle?

En ole käynyt armeijaa, enkä siviilipalvelustakaan, enkä käykään, mutta ymmärrän silti, että suomalaisille voi oikeasti olla elintärkeää lähestulkoon pakottaa ihmiset armeijaan. Tietenkin olisi paljon parempi jos ihmiset hakeutuisivat sinne sankoin joukoin vapaa-ehtoisesti. Siinä ei paljoa tarvitse eettisyyttä ajatella, kun sinua osoitetaan aseella naamaan, joten olisi hyvä kun kaikki kansalaiset opetettaisiin myös varjelemaan itseään. Olemme maa, jonka molemmin puolin on meille kyseenaaisen turvallisuuden takaavia valtioita. Ruotsalaiset eivät ole meistä koskaan pitäneet ja venäläisistä osa jopa vihaa meitä. Lisäksi venäjällä on valtava sotavoima, eikä meillä kieltämättä riittäisi edes resurssit sellaisen armeijan pysäyttämiseksi koko itärajan mitalta, mikäli he päättävät hyökätä. Toki venäjän kimppuun saatettaisiin käydä muualta samaan aikaan muiden valtioiden toimesta, koska kukaan ei halua toista neuvostoliittoa eurooppaan.

Mutta, ymmärrän myös saman ajatuksen omaavien kannan tähän asiaan kuin minunkin kantani on. Minulla on valtava auktoriteettiongelma, mikäli minua yritetään hyppyyttää, enkä saa siitä itse mitään. Työympäristö on eriasia, koska minulle maksetaan siitä, että teen niinkuin sanotaan. Armeijassa ilmaisena tappokoneena ollessani olisin vain putkassa niin monesti niskuroinnista ja vastaanväittämisestä, että minut laitettaisiin armeijasta pihalle tai jopa vankilaan. Jos minulle maksettaisiin sanotaan 15 €/h lisineen, niin voisin armeijaa harkita. Nykyinen armeija on näin heikossa taloustilanteessa muutenkin ei niin houkutteleva vaihtoehto nuorelle miehelle, koska sillä ajalla ei voi kerryttää omaisuuttaan, mikä on oikeasti jopa tärkeää jos haluaa ponnistaa suhteellisen hyvään elintasoon ja saada maksettua esimerkiksi asuntovelkansa pois ennen keski-ikää. Eettisyyteen vetoavia ymmärrän kyllä siinä, että vastustetaan tappamista, mutta kuten sanoin, siinä ei eettisyyttä enää paljoa mietitä, kun omaa naamaa osoitetaan aseella. Tämä on hankala asia ja sitä ei voi muuttaa jos koko maailma ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Papan veli ollut sodassa, joten eipä ole meillä totuttu olemaan hiljaa näistä asioista.

Siis kapiainen melkein itsekin? Vai tarkoitatko, että olet itse desertöörin jälkeläinen, kun oma pappasi ei osallistunut sotaan ja kompensoit sen tuottamaa häpeää tällä tavoin?

Mitä ajattelit sanoa, ja entä jos se vastaa että samat sanat sulle?

Miehesi on varmaan ihan syystä pyytänyt sua olemaan hiljaa...