Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hermo loppu perhe-elämään NYT! Mikä tässä olisi oikea ratkaisu?
21.03.2015 |
Tulee pitkä juttu. Skippaa jo nyt jollet jaksa lukea.
Meillä on kaksi lasta. Miehen kanssa oltu yhdessä melkein 20 vuotta. Lapsilla iso ikäero. Meillä meni ihan hyvin tosi pitkään. Oltiin nuoria esikoisen ollessa vauva ja kaikki soljui omalla painollaan. Pankkilaina, oma talo, työt jne.
Esikoinen oli helppo lapsi ja on sitä vieläkin. Äärimmäisen rauhallinen ja kiltti, vähään tyytyvä. Hoitaa koulunsa ja kaiken muun priimasti. Mies halusi pitkään toista lasta. Itse en varsinaisesti ollut vastaan mutta mietin pitkään...esikoinen oli kasvanut vaipoista, antoi nukkua yöllä ja kävi koulua. Me vanhemmat töissä. En ollut varma, jaksaisinko ja haluaisinko enää toista lasta. Lopulta kuitenkin jätettiin ehkäisy pois ja kuten esikoinenkin, toinen sai alkunsa välittömästi kun paljaalla mentiin. Minä en ollut enää kaksikymppinen. Se yövalvominen ja kaikkien vauvajuttujen aloittaminen uudestaan oli raskasta ja ikäväkseni huomasin etten ole pätkääkään lapsi-ihminen. Ei voisi vähmpää kiinnostaa istua hiekkalaatikon reunalla tai tapittaa Hoplopissa sellainen trikoinen hassunhauskalla kuvioilla varustettu trikoopipo päässä valvomassa kun lapsi kompastelee laitteisiin ja kiljuu kun ei saa sitä ja tätä ja tuota kastiketta jäätelöannoksensa päälle.
Mies on aina ottanut vastuun isolla V:llä. Kuopuksen hoitaa lähes kokonaan, on hoitanut koko ajan. Minulle se on vastenmielistä. Menen mielummin yksin salille tai lenkille kuin uimaan pienemmän kanssa.
Viime aikoina olen miettinyt ihan helvetin paljon minkälaista elämämme olisi, jos meillä olisi vain tuo teini. Olisimme miehen kanssa vapaita tekemään mitä vaan. Esikoiseen voi luottaa, pärjää yksin kotona yön jne.
Kuopus vaatii, kitisee, valittaa, kiukuttelee, kiusaa eläimiä minkä ehtii vaikka sata kertaa on komennettu. Sanottu hyvällä, sanottu pahalla...Mikään ei auta. Illalla kun sanotaan hyvät yöt, komppaa, kilistelee ja kolistelee huoneessaan vaikka miten pitkään. Mitkään säännöt ei tunnu koskevan häntä. Mies on itse rauhallisuus mutta välillä menee hermo kuopukseen ja mieskin huutaa kuin palotorvi. Lapset on kasvatettu samalla lailla. Kuopus vain on täysi viirupää.
Itsellä kaatui kuppi tänään kun kuopus sadattaneljättäkymmenettäviidettä kertaa kiusasi eläimiä ja varoituksista huolimatta jatkoi, ja jatkoi ja jatkoi...Sanoin että jos vielä kerran tapahtuu, nappaan tukasta kiinni...No jatkuihan se ja nappasin niskavilloista lasta kiinni...
Sisällä kiehui ja pakenin ulos tupakalle.
Sitten olikin pakko tarttua näppäimistöön ja avautua palstalle. OLEN NIIN V I T U N TÄYNNÄ TÄTÄ!!! Töissä ensin klo 6-16. Kotiin. Jälkien siivoamista, pyykinpesua, tavaroiden paikoilleen raivaamista ja silti koti näyttää siltä kuin meillä ei tiedettäisi mitä siivousvälineet ovat tai mihin niitä käytetään. Jatkuvaa samaa ympyränpyörimistä päivästä toiseen.
Miehen kanssa ei riidellä muttei kyllä mitään muutakaan. Ollaan kuin kaksi kämppistä. Mitään muuta yhteistä ei ole kuin lapset ja asuntolaina.
Minulla on tunne, että karma kostaa ja kuopukselle tapahtuu jotain kun ajattelen että meidän elämämme olisi helpompaa ja vaivattomampaa ilman häntä. Tää on ihan perseestä. Kai minä rakastan, tavallaan mutta minulle on aina ollut vierasta kun kaikki muut sanoo että tärkeintä tässä elämässä on lapset ja perhe ja blaablaablaa. Joo, on ne, mutta keksin kyllä kymmenen muutakin tärkeää asiaa. Huomaan yhä enemmän kaipaavani aikaa vain itselleni ja omille jutuilleni. Minua ahdistaa tulla tösitä kotiin ja kompastua heti ovella kuraisiin kintaisiin ja kädenjäljillä lähmittyihin ikkunoihin.
Teksti on sekavaa kuin mielenikin. Sorry.
Kommentit (98)
Voi luoja, oisit miettiny aikasemmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sulla on sentään TYÖ, jonne pääset joka päivä pakoon. Mulla on 2 nuorimmaista vuoden ikäerolla, nyt 2 ja 3-vuotiaat. Jatkuvaa kuran, pyykin ja ruokien laittamisen määrää. Ramppaamista kerhoista toiseen, pukemista ja tavaroiden etsintää. Lisäksi kodin siistinä pitämisessä on järkyttävä homma, kun kaksi sotkee sitä koko ajan samalla, kun minä siivoan. Totta, ei kovin palkitsevaa tällä hetkellä. Tsemppiä!
Olitte molemmat nuoria esikoisen syntyessä ja teillä on 20v ikäeroa?
I Feel you! Itse yhden 3.vn 34-vuotiaana äitinä olen huomannut että nämä tunteet tuntuu tulevan herkemmin yli kolmekymppisille äideille, joilla elämästä on jo vähän laajempi käsitys kun parikymppisenä. Sama täällä, välillä lasittunein silmin istun lapsen kanssa leikkimässä lattialla ja mietin miten mieluummin tekisin jotain oman firman juttuja taikka opiskelisin kiinnostavia asioita. Lapsen kasvaminen tuntuu vain ja ainoastaan helpottavalta, on ihanaa kun saa enemmän aikaa itselleen. En usko että parikymppisenä olisin ollut valmis äidiksi, mutta silloin olisi ehkä jaksanut touhuta kaikenlaista tyhjäpäistä hiekkalapion heilutusleikkiä miettimättä siinä samalla sen kummempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä, kuulostaa tutulta. Sopikaa omasta ajasta, käyttäkää siivoojaa, oikaiskaa arkea missä voitte. Voin luvata, että helpottaa kun saatte kupuksen koulutielle.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 14:30"]Olitte molemmat nuoria esikoisen syntyessä ja teillä on 20v ikäeroa?
[/quote]
oho luin ihan helvetin väärin. Sori :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hermoloma?
Onhan se fakta, että elämä olisi miljoona kertaa helpompaa ilman lapsia.
Myöhäistä pidätellä kun on jo paskat housuissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää. Ei ihme että lapsi käyttäytyy huonosti kun ei ilmeisesti saa hellimistä, huomiota tai kehuja. Hän ei ole haluttu. Kyllä lapsi sen aistii. Sääliksi käy. Toivottavasti on viimeinen kerta kun tukistat lasta.
Sama kasvatustapa ei sovi eriluonteisille lapsille, eli kannattaa käydä kirjastossa.
Sitten juttelet miehesi kanssa uusista säännöistä, yritä itsekin osallistua enemmän lapsen kanssa olemiseen, hyvän kautta, älä ajattele häntä jatkuvasti riesana, se ei ainakaan auta yhtään teidän tilanteessa. Onko neuvolassa otettu puheeksi nämä haasteet? Mahtaisiko nuoremmalla olla suorastaa jokin käytöshäiriö? Tutkimuksiin vaan rohkeasti.
t. samanmoisten lasten yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tsempeistä niitä antaneille! Möykky rinnassa ja itkukin meinaa päästä. Hyvin harvoin voin sanoa että kuopus on ihana ja sen lattioita läpsyttelevät minijalat hellyyttävät. Paljon useammin on niitä negatiivisia tuntemuksia.
Tänään päätin että varaan ajan sterilisaatioon. Ei enää yhtään lasta minulle. Lapsi ansaitsee rakastavan ja välittävän äidin.
-ap
Tuo on aika surkea tilanne. Menee vähän ohi mutta.. Itselläni 4 lasta, toisiksi nuorimmassa on alkanut näkyä juuri tuota eläinten kiusaamista ja empatiakyvyn puutetta. Vihaan yli kaiken muutenkin ihmisiä jotka kiusaavat/kiduttavat eläimiä ja nyt oma lapseni on sellainen. Voin sanoa että, en nyt vihaa häntä, mutta halveksun. Hoidan toki hänen perustarpeensa jne luen iltasadut, mutta on sellainen olo kuin hän ei olisi minun. Samoin kasvatettu kuin muutkin. Yksinäni näitä kiellettyjä asioita mietin, koska ääneenhän näitä ei saa puhua, eikä kukaan muu tätä huomaa, mutta luulen ihan oikeasti kasvattavani psykopaattia, enkä osaa rakastaa häntä niinkuin pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 14:35"]
Sama kasvatustapa ei sovi eriluonteisille lapsille, eli kannattaa käydä kirjastossa.
Sitten juttelet miehesi kanssa uusista säännöistä, yritä itsekin osallistua enemmän lapsen kanssa olemiseen, hyvän kautta, älä ajattele häntä jatkuvasti riesana, se ei ainakaan auta yhtään teidän tilanteessa. Onko neuvolassa otettu puheeksi nämä haasteet? Mahtaisiko nuoremmalla olla suorastaa jokin käytöshäiriö? Tutkimuksiin vaan rohkeasti.
t. samanmoisten lasten yh.
[/quote]
Mä en KOSKAAN kertoisi kenellekään näitä juttuja ääneen. Kaikista vähiten lähes tuntemattomalle neuvolantädille.
-ap
Perheneuvola? Mielestäni kuulostaa, että kaikki ei ole ihan kohdallaan.ja olet uupunut. Hankkikaa apua arkeen jos suinkin on varaa. Ehkä sinun olisi myös syytä käydä juttelemassa jonkun kanssa. Tiedäthän, että tulostaminen on ruumiillista kuritusta ja laitonta.
Mites olisi ap pieni loma, ihan yksin?
Voimia ap! Minäkin sain lapsen nuorena, 20-vuotiaana. Emme ole toista tehneet, luulen että se olisi virhe. Lapsemme alkaa olemaan jo iso, emmekä halua enää aloittaa alusta. Nuorena oli helppoa viettää ne kotivuodet, oli tosi antoisaa ja ihanaa. Nyt minusta ei olisi enää luopumaan niistä asioista mut lapsi tuo tullessaan. Ei sovi persoonalleni lainkaan!! Onneksi sain pojan nuorena, mies on menossa vasektomiaan. Uskon että me ollaan onnellisimpia juuri näin, välillä ollut niitä rankkoja kausia lapsen kanssa jolloin jo yhdenkin kanssa kironnut. Heikot hermot ja ei kiinnosta elää lasten kautta. Nyt on sopivassa suhteessa kaikkea ja omaa tilaa näin tarpeeksi. On meitä siis muitakin jolle sopii maks. yksi lapsi... Meillä se eka oli jo haastava!
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 14:37"]
Tuo on aika surkea tilanne. Menee vähän ohi mutta.. Itselläni 4 lasta, toisiksi nuorimmassa on alkanut näkyä juuri tuota eläinten kiusaamista ja empatiakyvyn puutetta. Vihaan yli kaiken muutenkin ihmisiä jotka kiusaavat/kiduttavat eläimiä ja nyt oma lapseni on sellainen. Voin sanoa että, en nyt vihaa häntä, mutta halveksun. Hoidan toki hänen perustarpeensa jne luen iltasadut, mutta on sellainen olo kuin hän ei olisi minun. Samoin kasvatettu kuin muutkin. Yksinäni näitä kiellettyjä asioita mietin, koska ääneenhän näitä ei saa puhua, eikä kukaan muu tätä huomaa, mutta luulen ihan oikeasti kasvattavani psykopaattia, enkä osaa rakastaa häntä niinkuin pitäisi.
[/quote]
Näin. Mutta koskaan en ole kuullut kenenkään sanovan näitä tuntemuksia ääneen. Kun lapset on parasta mitä minulle on tapahtunut ja elämän tähtihetki on ehdottomasti ollut synnytys ja olen saanut aikaan maailman ihanimmat lapset ja elämäni tarkoitus on äitinä olo ja odotan jo iisovanhemmuutta ja lapset on elämän suola.
Minusta ei ole. Ilman lapsia ei ole velvollisuuksia. Sinun ei ole pakko mitään. Voit käyttää kesälomasi maaten takapihalla aurinkolasit nenällä ja liikkua ehkä sen verran että käännät kirjan sivua. Sinä voit tuhlata veronpalautukset omaan lomareissuusi jonnekin äärimmäisen kauas. Sinun ei tarvitse tyytyä lyhennettyyn viikkoon Tropiclandiassa.
-ap
Alue: Aihe vapaa
Ei auta itkut enää, katsotaan noin 18v päästä uusiksi!