Kuinka pian lähdit viihteelle vauvan syntymän jälkeen?

Tyttö syntyi keskiviikkona ja perantaina lähdin kavereiden kanssa juhlistamaan uutta ihmistä! :) Mies oli kotona vauvan kanssa ja hyvin pärjäsivät. 

"Vauvat" oli silloin 3 ja 2v, eli esikoinen ja kuopus hoitoon kumpikin ja äiti illanviettoon. Ikää oli silloin 27.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:48"]"Vauvat" oli silloin 3 ja 2v, eli esikoinen ja kuopus hoitoon kumpikin ja äiti illanviettoon. Ikää oli silloin 27.
[/quote]

Ai niin, mummolassa olivat.

6kk toisen kanssa 1,5-vuotta

Kyllä se lapsi jäi yksin kotiin.

Vauva 6vkoa ja olin tupareissa. Minä täytin tuona päivänä 21v. Isänsä kanssa poika oli.

1,5 vuotta. En lähtenyt varsinaisesti bilettämään vaan konserttiin aviomieheni kanssa. Äitini hoiti vauvaa 1,5 päivää.

Vauva oli 9 kk, lähdin sen jälkeen kun olin vauvan saanut nukkumaan ja tulin ajoissa kotiin jotta olin aamulla antamassa aamupulloa. Vaiva jäi isänsä kanssa. Olin tuolloin 25- vuotias.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 17:15"]Vauva 6vkoa ja olin tupareissa. Minä täytin tuona päivänä 21v. Isänsä kanssa poika oli.
[/quote]
Ja koulunpenkille läksin kun vauva oli 6kk, suht täysipäiväisiä opintoja. Isänsä kanssa silloinkin. Päiväkodin aloittikin vasta 3.5vuotiaana, eli ehdittiin me siellä kotonakin olla ;) Pääasiallisesti en pitänyt vauvaa esteenä osallistua omiin menoihini, paitsi pahimpana eroahdistuskautena.

Asiantuntijoiden mielestä lapsi voi olla lähivanhemmastaan niin monta päivää erossa kuin lapsella on ikävuosia. Eli vasta ekaluokkalainen voi olla vanhemmastaan erossa viikon.

Vauva oli parin kuukauden ikäinen, kun mummo tuli vahtimaan ja pääsin käymään yksin kaupassa. Vapauden tunne oli huumaava!

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 17:21"]Asiantuntijoiden mielestä lapsi voi olla lähivanhemmastaan niin monta päivää erossa kuin lapsella on ikävuosia. Eli vasta ekaluokkalainen voi olla vanhemmastaan erossa viikon.
[/quote]
Onneksi meitä on kaksi lähivanhempaa! Itse en kyllä kestäisi kykkiä kuukausitolkulla kotona kun meitä vanhempia on peräti kaksi. En tarkoita että baariin tarvitsee mennä, mutta kavereita kyllä näkemään ilman lasta. Pariskuntana ollaankin sitten oltu harvoin missään ja lapsi 4v. Vauvasta asti kyllä vuorotellen käyty töissä ja menoissa.

Kun vauva oli 1v 2kk, jäi isänsä kanssa kotiin kun lähdin yön yli työmatkalle ja siellä illalla baarissa työkaverien kanssa juhlittiin pienesti.

Meillä mies hoiti viihde puolen.

En ole vielä käynyt baareissa, miehen kanssa ollaan käyty syömässä päiväsaikaan ja mummo on silloin hoitanut. Parin tunnin reissuja olleet. Vauva on 6 kk ja minä 21.

Vauva oli 1 1/2 vuotias kun kävin Tallinnassa päiväristeilyllä. Kotona muun perheen kanssa.

Vauva 8kk enkä vielä ole lähtenyt. Ei myöskään ole suunnitelmissa. Miehen kanssa ollaan pari kertaa käyty yhdessä syömässä ravintolassa ja aikeissa mennä leffaan ensi viikolla.

Mä oon 37v, kolman lapsen äiti. Nuorin on nyt vastasyntynyt vauva. Vanhemmista lapsista en lähtenyt viihteelle pitkiin aikoihin ollenkaan koska olin silloin vielä reilusti alle kolmekymppinen epävarma, ajattelin että vain minä kykenen hoitamaan lasta, pelkäsin mitä muut äidit ajattelevat ja hain hanakasti marttyyriäidinkruunua kutreilleni. 

Noh, onneksi ikä on tuonut varmuutta, rentoutta. Enää en välitä pätkääkään mitä muut minusta ajattelevat, tiedän että lasteni isä on pätevä hoitamaan ja antamaan hellyyttä lapselleni siinä missä minäkin. Vauva on juuri syntynyt, mutta yhdet illanistujaiset/keikka ystäväpiirini kesken on tiedossa johon olen menossa parin viikon päästä ja vauva on tuolloin 7 vkoa. Kuntonikin on hyvä, niin miksi en menisi? Lähden illalla kun vauva on menossa nukkumaan ja palaan ehkä n. klo 02. Vauva pärjää isänsä kanssa tuon ajan ja aikuinen isä pärjää vauvan (oman lapsensa!) kanssa helposti. 

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:37"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:35"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:34"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:33"] [quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 14:14"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 12:26"] 3 viikkoa, oli ystävän polttarit. Mieheni hoiti vauvaa. Ikää meillä 35 ja 37. [/quote] Tuo on ihan liian aikaisin!!! [/quote] Miten niin? :D Eihän tuon ikäinen edes tajua vielä, että äiti on poissa. -ohis [/quote]   Haha, no kyllä tajuaa! [/quote] No ei tajua! Vai kysyitkö omaltasi? Mitä vastasi?

[/quote]

Aa, sä luulet, että vauvat alkavat tajuamaan asioita vasta siinä iässä, kun alkavat puhua! No, ehkä ihan hyvä, että tuli puheeksi, vauvat kyllä ymmärtävät ympäristöstään todella paljon ja tunnistavat kyllä äitinsä, vaikka sinä et ole ehkä osannutkaan tulkita omaa vauvaasi. 
[/quote]
Miten äitin tunnistaminen tähän asiaan liittyy millään tavalla tai se, osasinko minä tulkita vauvojani? :D No mutta kuitenkin, omani kun olivat 3 viikkoisia vauvoja nukkuivat hyvin pitkälti vuorokauden ympäri. Söivät tosin välillä ja nukkuivat taas. Eivät reagoineet MILLÄÄN tavalla jos isä syötti tai jos kävin vaikka kaupassa tai lenkillä. Ainiin, eri asia käydä muutama tunti viihteellä kuin vaikkapa lenkillä tai harrastuksissa. Tuon ikäinen kyllä arvaa onko äiti lenkillä vai baarissa. ;)

Mä ehkä vedän nyt kyllä enkat. Synnytin esikoiden ulkomailla, olin koko raskauden ajan tosi huonossa kunnossa enkä voinut tehdä oikein mitään. Kun lapsi sitten syntyi, oli olo heti mitä parhain! Syntymää seuraavana päivänä oltiin miehen kanssa sairaalassa ja tuumattiin, että nyt olisi ihana vähän rentoutua kahdestaan pitkästä aikaa. Vietiin sitten vauva sairaalan lastenhuoneeseen (en tiedä onko Suomessa sellaisia, mutta se oli iso tila, jossa oli kätilöt paikalla ja missä vauvat punnitaan, pestään, jne. Äidit kärräsivät vauvat sinne, jättivät ne nurkkaan kärryssä nukkumaan ja juttelivat kätilöiden kanssa, pumppasivat maitoa tms.), sanottiin kätilölle, että siinä se on, voisko ihan hetken katsoa, ja lähdettiin. Sairaalan kuppila oli kuitenkin kiinni, niin että lähdettiin yksinkertaisesti ulos sairaalasta ja käveltiin lähimpään baariin ja tilattiin bisset. Eikä siis edes olla mitään kovia juomaan tai muutenkaan meuhkaamaan, mutta tuntui siltä että iso homma oli suoritettu, niin ansaittiin oluet. Hauskinta siinä oli, että mulle oli jäänyt tiputusneula teipattuna käteen. Siellä mä sitten istuin äitiysvaatteissa ja vaipoissa ja se neula kädessä. Myöhemmin selvisi, ettei sieltä sairaalasta edes olis saanut poistua (tietenkään).