Miten varaudut avioeroon, puolet avioliitoista kuitenkin päättyy eroon?

Siten, että kuulumme siihen toiseen puolikkaaseen, joka ei enää eroa. Olemme jo tehneet osuutemme erotilastoihin, kun kumpikin on "toisella kierroksella". En ala elää niin, että pelkäisin ja petaisin eroa jatkuvasti, se olisi itsensä toteuttavaa ennustetta.

Tahdon rakastaa ja pitää liiton koossa, niin myös mies. Teemme sen eteen parhaamme. On se 11 vuotta nyt toiminut ja lapsetkin kasvaneet isoiksi.

Elän onnellisessa avioliitossa, mutta tiedostan avioeron riskit. Linjani on avioehto, omasta osaamisesta ja työurasta huolehtiminen ja henkilökohtaisen omaisuuden kartuttaminen. Jälkimmäinen tarkoittaa sekä 100% mun nimissä olevaa omaisuutta ja yhteisen omaisuuden omistussuhteiden selvää kirjaamista.

Jos avioero tulisi, olisi vaikea uskoa että enää päätyisin uuteen suhteeseen, koska tuskin voisi olla niin hyvää tuuria että saisin yhtä ihanaa suhdetta kuin rakkaan mieheni kanssa. Kaipa eläisin sinkkuna ja joskus panisin jonkun satunnaisen äijän kanssa.

Täysin samoin kuin edellinen (nro 3).

Lisäksi pyrin pienentämään avioeron todennäköisyyttä mm. siten että olemme käyneet aina muutaman vuoden välein parisuhdekursseilla.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 17:21"]

Saati sitten avoliitot, joista ei ole edes kunnon tutkimustietoa.

Itse suhtaudun jo kyynisesti parisuhteisiin. Telkkarin hääohjelmista tulee ontto olo, ja lapsiperhehehkutus täällä palstallakin saa minussa aikaan sellaista...(miten korvaan kyynisyys-käsitteen..) no, vähän onttoa oloa.

Itse elin avoliitossa 17 vuotta, lapset jäi sitten kokonaan minun harteilleni, tai paremminkin rakastaville käsivarsilleni. 

Jotenkin ihan säälin noita nuoria pareja, nuoria lapsiperheitä. He eivät tiedä mitä tulevaisuus tuo, mitä todennäköisimmin eron, kuitenkin. 

He eivät tiedä, mitä he tekevät.

[/quote]

Lähinnä olen ajatellut, etten hingu naimisiin, kun se ei varmaan tekisi minua yhtään sen onnellisemmaksi. Taloudellisia järjestelyjä voi tehdä muutenkin kuin avioliiton kautta.

En mitenkään kummemmin. Olen fiksu rahankäyttäjä, ja töissä sellaisella alalla, että töitä riittää.

Olen jo kerran eronnut avoliitosta niin, että kun lähdin, oli tililläni alle 100 € rahaa ja mukaani otin vain vaatteet mulle ja muksulle.

Ja sittenkin pärjäsin ja rakensin meille uuden elämän, ihan tyhjästä (toki ystävien avustuksella, siis saatiin mm. tuttavapiiriltä meille vanhat sängyt).

Mikään materialisti en ole, ja tuo aiempi ero opetti ainakin sen, että kaikesta selviää.

Jos nykyinen avioliitto joskus päätyisi eroon, olen oikeutettu puoleen omaisuudestamme, mutta ajattelen niin että vaikken täältäkään saisi mitään mukaani, niin mitä sitten. En ole materialisti, oma ja lapsen onni on tärkeintä, ei materia!

En suostunut allekirjoittamaan avioehtoa. Toimii.

Avioehto, jotta omaisuuden erottelu sujuisi helpommin. Siihen se sitten jääkin.

Minä maksan miehen elämistä nyt kun hän opiskelee ja minä käyn töissä. Niitä rahoja en enää näe jos eroamme, koska aviopuolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus.

Suurin osa tavaroistamme on yhteisiä hankintoja, omat opiskeluboksien kahvinkeittimet on jo lahjoitettu eteenpäin. Suunnittelemme yhteisen firman perustamista parin vuoden päästä.

En aio alkaa elää elämääni ikävien todennäköisyyksien mukaan. 

Pyrin miellyttämään miestä lähes kaikessa, joten tuskin se kehtaa eroa ottaa.