Mitä ajattelette jos joku on tosi lihava?

Mietin että miten on saanut itsensä niin kamalaan kuntoon. Ahmiiko hirveästi herkkuja, eikö ole itsekuria. Pieni pyöreys ei enää nykyaikana herätä mitään huomiota, mutta todella lihava vaappuja kyllä kääntää katseita.

Oikeastiko te ihmiset käytätte energiaanne tällaisten asioiden pohtimiseen?

Säälittää, jos esimerkiksi näyttää liikkuminen hankalalta. Ei muita tunteita.

Lihavuus on jokaisen oma valinta. Sama koskee juomista. Jos ei halua olla lihava, niin laihduttaa. Jos ei halua juoda, niin pistää korkin kiinni.

Tietysti joku voi olla sairas ja lihoa siitä syystä. Sellaisia luonnollisestikaan en tarkoita. Harva lihava on lihava sairauden takia.

En mitään, en varmaan edes huomaa heitä. Olen tosi vähän kiinnostunut ihmisistä ympärilläni, kelailen vain omia juttuja kulkiessani.

Harvoin tosi lihavalla on kyse siitä että ollaan kulinaristeja, vaan usein nämä ovat tunnesyöjiä. Eivät osaa analysoida itseään ja tunteitaan, suhtautua kypsästi vastoinkäymisiin, osallistua rakentavaan keskusteluun vaan sellaisen sijaan vedetään sidukkaa ja sipsejä. Näkeehän bodypositivestakin etteivät nämä osaa kohdata kritiikkiä tai keskustella rakentavasti, vaan räyhäävät ja kieltäytyvät ajattelemasta asioita laajemmin. Ylipaino ei tuhoa terveyttä ja taloutta, kun he sanovat niin.

Mutta johtaako tuollainen luonne lihavuuteen vai johtuuko tämä sokerin turruttamista aivoista, sitä en tiedä. Usein riippuvuudet kyllä ruokkivat itseään.

Vähän mietin että miten ihmeessä saa itsensä lihotettua edes tollasiin mittoihin ja millä ruokavaliolla. Saa siis ihan huolella mättää rasvaa ja sipsejä ja karkkia naamaan koko ajan .

Että varmaan ikävä olla. Kaikilla meillä on omat ongelmamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän mietin että miten ihmeessä saa itsensä lihotettua edes tollasiin mittoihin ja millä ruokavaliolla. Saa siis ihan huolella mättää rasvaa ja sipsejä ja karkkia naamaan koko ajan .

Mistä olet saanut tuollaisen käsityksen? Riittää, että syö enemmän kuin kuluttaa, ei se vaadi mitään ihmeellistä sipsi-karkki-ruokavaliota. Myös moni hormonaalinen tila sekä vaikkapa lääkitys lihottaa. Muutamat lääkkeet voivat lihottaa kymmeniä kiloja muutamassa kuukaudessa. Silti yleensä potilas mieluummin lihoo, kuin kuolee.

Muista sitten ihmeessä nämä häiriintyneet käsityksesi, jos itse lihot jossain vaiheessa elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

En ajattele mitään, mutta toisten kyseenalaistajista ajattelen, että onpa pikkusieluisia ja törkeitä.

Aivan oikein.  Nämä "ajattelijat" ovat äärimmäisen vioittuneita ihmisiä, joilla on kova tarve kiusata. Painosta on tullut heille jotenkin hyväksyttävä kiusaamiskohde.

Lisäksi nämä kiusaajat ovat todella tyhmää väkeä, joka ei ymmärrä edes perusasioita. Lässyttävät jotain sloganeitaan muka syistä  -  ja viesti on tietysti se, että ylipainoiset ovat muka heitä itseään huonompia ihmisiä.  Eivät ole. 

En ole uskaltanut tehdä omaa avausta mutta hävettääkö teitä muita kulkea oikein lihavan tuttavan kanssa kaupungilla? En minäkään heitä ole koskaan haukkunut/syrjinyt ja tapaan näitä huomattavan lihavia tunteestani huolimatta, mutta jotenkin julkisilla paikoilla liikkuessa tulee nolo olo.

Ei tarvi mättää koko ajan herkkuja. Paino jos nousee pari kiloa vuodessa eikä tee korjausliikettä elämäntapoihin niin 20 vuoden päästä onkin 40-50 kiloa lisää.

Mietin, onko hänellä diabetes 2. Aina väitetään, että se on elintasosairaus, joka on ylipainoisilla. Juu, kyllä sen riski kohoaa, mutta tiedän monta huomattavan ylipainoista, joilla on ihan hyvät sokeriarvot. Itse sen sijaan olen normaalipainoinen, mutta olen saanut sukumme rasituksena tuon aikuistyypin diabeteksen, vaikka syön tosi terveellisesti yms. Suvussa ei ole edes ylipainoisia, vaikka tuo DM2 periytyykin meillä vahvana. Lievästi alipainoinen perheenjäsenkin kärsii korkeista sokeriarvoista, vaikka syö superterveellisesti ja urheilee valtavasti. Eli siis ihan puhtaasti itsekkäästä uteliaisuudesta mietin asiaa ja tekisi usein mieli kysyä, mutta en tietenkään kehtaa. 

Muuten en ajattele ylipainoisista sen kummempia kuin muistakaan vastaantulijoista. 

Ei arvosta itseään.

Ajattelen, että "Oho, onpas lihava." Sitten ajattelenkin jo jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

En ajattele mitään, mutta toisten kyseenalaistajista ajattelen, että onpa pikkusieluisia ja törkeitä.

Jeesustelija.

Olen tyytyväinen jos joku on itseä lihavampi. Ei tarvitse kokoajan pingottaa ja miettiä painoa

Vierailija kirjoitti:

En ole uskaltanut tehdä omaa avausta mutta hävettääkö teitä muita kulkea oikein lihavan tuttavan kanssa kaupungilla? En minäkään heitä ole koskaan haukkunut/syrjinyt ja tapaan näitä huomattavan lihavia tunteestani huolimatta, mutta jotenkin julkisilla paikoilla liikkuessa tulee nolo olo.

Ei sinänsä hävetä, mutta en esim. halua lähteä matkalle lihavan ystäväni kanssa, koska hän puuskuttaa ja läähättää ja ylipäätään hengittää kuuluvasti, mikä ärsyttää minua. Samaten hän kuorsaa yöllä niin, että siihen ei auta edes korvatulpat.

Joskus käyn hänen kanssaan kävelylenkillä, mutta se "lenkkeily" on itselleni lähinnä painon siirtoa jalalta toiselle ja palelen, koska en voi kävellä reippaasti omaa vauhtia, vaan joudun hituroimaan hänen tahdissaan.

Onneksi on lihavia ja rumia ihmisiä, koska he saavat meidät muut näyttämään entistä paremmilta.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi etukäteen, mutta ajattelen että hän on tyhmä ja saamaton, täysin vailla mitään itsekuria. Ei tee mitään asioita kunnolla. 

Tähän on yksi käytännön esimerkki minua lähellä, yksi työkaverini joka on roimasti ylipainoinen ja töissäkin menee aina vähän siitä missä aita on matalin ja sitten muut kärsivät siitä.

Tiedän että kamala kommentti enkä sanoisi tuota koskaan ääneen mutta näin ajattelen. 

Yhden ihmisen takia ajattelet näin?

Mites esim.Martti Ahtisaari,Nobelin rauhanpalkinnon saanut? Tyhmä ja saamaton?

Voi voi..