Mitä ajattelette jos joku on tosi lihava?

Joskus olen kateellinen. Ettö joku elää kylmänviileesti sellaisena lihavana, mietin mitä kaikkia herkkuja saa syödä ilman että sillä on enää vaikutusta, ja miten ei välitä sosiaalisista normeista. Itselläni ku on päivittäistä taistelua pysyä edes tällaisena normaalipainoisena.

Vierailija kirjoitti:

Lohtusyöjiä samoin miehet.

Mitä väliä mistä se johtuu, moni ihminen nykyään "lääkitsee itseään" , syömisellä, juomisella, lääkkeillä, huumeilla yms sairaaloisella toiminnalla.

En ajattele mitään.

Jos näen isokokoisen henkilön salilla tai lenkillä, niin hymyilen ystävällisesti tsempaten.

Samoin teen myös vanhuksille ulkona liikkuessani, hymyilen ja vaihdan muutaman sanan.

Tämä herättikin mielenkiintoisen kysymyksen.

Miksi en tsemppaa ikäisiäni tai nuorempia ja kaikenkokoisia? Ehkä siksi, että he harvoin katsovat takaisin. Ehkä he eivät tarvitse sosiaalista hyväksyntää, tulla huomatuksi tai ymmärrystä?

N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on aina fiilis, ettei se kynä ole penaalin terävimpiä. Esimerkiksi korkeakouluissa en ole hirmuisesti nähnyt lihavia naisia. Heillä on äly ja kyky ymmärtää ruokavalion merkitys terveellisyyteen. 

M35

Vaikka vetoat mm. "korkeakouluihin", et kuitenkaan itse seuraa aktiivisesti poikkitieteellistä akateemista tutkimusta. Jos seuraisit, tietäisit että Suomessa ylipaino ei tutkimusten mukaan oikeastaan koskaan johdu tiedonpuutteesta. Ihmiset kyllä tietävöt mitä ja miten pitäisi syödä. Yleensä ylipainon kanssa taistelevat tietävät todella paljon ravitsemuksesta.

Olen eri, mutta lainaan tässä aikaisempaa viestiä, joka puhutteli minua:

"Harvoin tosi lihavalla on kyse siitä että ollaan kulinaristeja, vaan usein nämä ovat tunnesyöjiä. Eivät osaa analysoida itseään ja tunteitaan, suhtautua kypsästi vastoinkäymisiin, osallistua rakentavaan keskusteluun vaan sellaisen sijaan vedetään sidukkaa ja sipsejä. Näkeehän bodypositivestakin etteivät nämä osaa kohdata kritiikkiä tai keskustella rakentavasti, vaan räyhäävät ja kieltäytyvät ajattelemasta asioita laajemmin. Ylipaino ei tuhoa terveyttä ja taloutta, kun he sanovat niin.

Mutta johtaako tuollainen luonne lihavuuteen vai johtuuko tämä sokerin turruttamista aivoista, sitä en tiedä. Usein riippuvuudet kyllä ruokkivat itseään."

Lihava usein sisimmässään tietää, että syö väärin. Se väärin syöminen on yleensä tunteisiin syömistä ja jotain pitäisi tehdä. Hän kuitenkin peittää tämän defensseillä ("kehopositiivisuus, geenit, rankkaa töissä, hidas aineenvaihdunta") ja uskottelee itselleen että kaikki on kunnossa.

Oma ex oli aikoinaan lihava. Vaikka hän varmasti tiesi että syö liikaa, nuo muut asiat olivat ihan pielessä. Hän kieltäytyi jyrkästi hakemasta ammattiapua. Hänen kanssaan ei voinut keskustella suhteen tilasta, tieteestä, taiteesta, yhteiskunnasta tai kulttuurista. Hän ei hallinnut tunteitaan lainkaan, jopa heitti astioita vihaisena (onneksi ei sentään minua kohti vaan seinään). Nuo kaikki näkyivät syömiskäyttäytymisessä.

Mietin että elinaikaa ei ole hänelläkään valitettavasti kovin paljon jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on aina fiilis, ettei se kynä ole penaalin terävimpiä. Esimerkiksi korkeakouluissa en ole hirmuisesti nähnyt lihavia naisia. Heillä on äly ja kyky ymmärtää ruokavalion merkitys terveellisyyteen. 

M35

Vaikka vetoat mm. "korkeakouluihin", et kuitenkaan itse seuraa aktiivisesti poikkitieteellistä akateemista tutkimusta. Jos seuraisit, tietäisit että Suomessa ylipaino ei tutkimusten mukaan oikeastaan koskaan johdu tiedonpuutteesta. Ihmiset kyllä tietävöt mitä ja miten pitäisi syödä. Yleensä ylipainon kanssa taistelevat tietävät todella paljon ravitsemuksesta.

Olen eri, mutta lainaan tässä aikaisempaa viestiä, joka puhutteli minua:

"Harvoin tosi lihavalla on kyse siitä että ollaan kulinaristeja, vaan usein nämä ovat tunnesyöjiä. Eivät osaa analysoida itseään ja tunteitaan, suhtautua kypsästi vastoinkäymisiin, osallistua rakentavaan keskusteluun vaan sellaisen sijaan vedetään sidukkaa ja sipsejä. Näkeehän bodypositivestakin etteivät nämä osaa kohdata kritiikkiä tai keskustella rakentavasti, vaan räyhäävät ja kieltäytyvät ajattelemasta asioita laajemmin. Ylipaino ei tuhoa terveyttä ja taloutta, kun he sanovat niin.

Mutta johtaako tuollainen luonne lihavuuteen vai johtuuko tämä sokerin turruttamista aivoista, sitä en tiedä. Usein riippuvuudet kyllä ruokkivat itseään."

Lihava usein sisimmässään tietää, että syö väärin. Se väärin syöminen on yleensä tunteisiin syömistä ja jotain pitäisi tehdä. Hän kuitenkin peittää tämän defensseillä ("kehopositiivisuus, geenit, rankkaa töissä, hidas aineenvaihdunta") ja uskottelee itselleen että kaikki on kunnossa.

Oma ex oli aikoinaan lihava. Vaikka hän varmasti tiesi että syö liikaa, nuo muut asiat olivat ihan pielessä. Hän kieltäytyi jyrkästi hakemasta ammattiapua. Hänen kanssaan ei voinut keskustella suhteen tilasta, tieteestä, taiteesta, yhteiskunnasta tai kulttuurista. Hän ei hallinnut tunteitaan lainkaan, jopa heitti astioita vihaisena (onneksi ei sentään minua kohti vaan seinään). Nuo kaikki näkyivät syömiskäyttäytymisessä.

Sama kokemus erittäin lihavista ja myös välillä langanlaihoista. Ei minkäänlaista impulssikontrollia tai henkistä kypsyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mistä se on löytänyt esim kivannäköiset farkut kun en itsekään löydä mistään.

T:75kg

Embrace jeans, kun vyötärö on ok, housut istuvat täydellisesti. En enää muita käytäkään.

Voitko laittaa linkin tai kertoa mistä noita embrace jeansejä löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Että mitähän traumoja sen taustalla mahtaa olla. Ei normaali ihminen ahmi ellei jotain ole vialla.

Kaikki lihavat eivät suinkaan ahmi.

Niin ilmaa vaan haukkovat ja ihmettelevät kun paino se vaan nousee :D

Tai sitten syövät liikaa, mutta ahmimatta. Normaalia isommalla annoksella makaronilaatikkoa ja öljyisiä uunikasviksia tai/ja ylimääräisellä iltapalalla saa ihan kivasti kerrytettyä kiloja parissa vuodessa.

Omalla kylällä on yksi sairaalloisen lihava mies. Hänet nähdessäni olen kieltämättä pariin otteeseen miettinyt, miten on mahdollista päästä siihen jamaan. Sitten ajattelen, ettei asia mulle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on aina fiilis, ettei se kynä ole penaalin terävimpiä. Esimerkiksi korkeakouluissa en ole hirmuisesti nähnyt lihavia naisia. Heillä on äly ja kyky ymmärtää ruokavalion merkitys terveellisyyteen. 

M35

Vaikka vetoat mm. "korkeakouluihin", et kuitenkaan itse seuraa aktiivisesti poikkitieteellistä akateemista tutkimusta. Jos seuraisit, tietäisit että Suomessa ylipaino ei tutkimusten mukaan oikeastaan koskaan johdu tiedonpuutteesta. Ihmiset kyllä tietävöt mitä ja miten pitäisi syödä. Yleensä ylipainon kanssa taistelevat tietävät todella paljon ravitsemuksesta.

Olen eri, mutta lainaan tässä aikaisempaa viestiä, joka puhutteli minua:

"Harvoin tosi lihavalla on kyse siitä että ollaan kulinaristeja, vaan usein nämä ovat tunnesyöjiä. Eivät osaa analysoida itseään ja tunteitaan, suhtautua kypsästi vastoinkäymisiin, osallistua rakentavaan keskusteluun vaan sellaisen sijaan vedetään sidukkaa ja sipsejä. Näkeehän bodypositivestakin etteivät nämä osaa kohdata kritiikkiä tai keskustella rakentavasti, vaan räyhäävät ja kieltäytyvät ajattelemasta asioita laajemmin. Ylipaino ei tuhoa terveyttä ja taloutta, kun he sanovat niin.

Mutta johtaako tuollainen luonne lihavuuteen vai johtuuko tämä sokerin turruttamista aivoista, sitä en tiedä. Usein riippuvuudet kyllä ruokkivat itseään."

Lihava usein sisimmässään tietää, että syö väärin. Se väärin syöminen on yleensä tunteisiin syömistä ja jotain pitäisi tehdä. Hän kuitenkin peittää tämän defensseillä ("kehopositiivisuus, geenit, rankkaa töissä, hidas aineenvaihdunta") ja uskottelee itselleen että kaikki on kunnossa.

Oma ex oli aikoinaan lihava. Vaikka hän varmasti tiesi että syö liikaa, nuo muut asiat olivat ihan pielessä. Hän kieltäytyi jyrkästi hakemasta ammattiapua. Hänen kanssaan ei voinut keskustella suhteen tilasta, tieteestä, taiteesta, yhteiskunnasta tai kulttuurista. Hän ei hallinnut tunteitaan lainkaan, jopa heitti astioita vihaisena (onneksi ei sentään minua kohti vaan seinään). Nuo kaikki näkyivät syömiskäyttäytymisessä.

Sama kokemus erittäin lihavista ja myös välillä langanlaihoista. Ei minkäänlaista impulssikontrollia tai henkistä kypsyyttä.

Totta. Kokemukseni mukaan monet lihavat eivät ole mitään leppoisia vaan pikemminkin aggressiivisia ja jopa uhkaavia/väkivaltaisia, koska heikolla vihanhallinnalla on yhteys myös ylipainoa kerryttäviin ominaisuuksiin.

En ajattele yhtään mitään koska mua ei voisi vähempää kiinnostaa muut ihmiset eikä heidän elämä.

Miten niin elämä menee hukkaan?

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että elämänhallinta on pielessä. Päästää itsensä siihen kuntoon syömällä liikaa. Kukaan ei synny lihavana vaan lihoaa ihan omasta valinnastaan.

Et ole koskaan kuullut makrosomiasta tai sokerivauvoista?

Ihan kamala ketju. Hirveää kuulla, mitä minustakin tuolla kadulla näköjään ajatellaan. Mutta sen kyllä sanon, että olen elämässäni käynyt läpi niin hirveitä asioita, että nämä tuomitsijat tuskin sellaisiin ovat omassa elämässään törmänneet. Jos olisivat, niin ymmärtäisivät sen, että joskus se paino on murheista pienin. Itse olen ylpeä siitä, että olen kaikesta huolimatta edelleen hengissä ja järjissäni.

Jos itse näen toisen ylipainoisen, ajattelen, että hänkin ehkä on kokenut jotain hyvin traumatisoivaa, eikä ole saanut oikeanlaista apua. Herää myötätunto, sillä hyvin harva nimenomaan haluaa olla sairaalloisen lihava. Pikemminkin se on usein seurausta jostain muusta, hoitamattomasta ongelmasta. Tiesittehän muuten, että esimerkiksi PTSD:n hoito ja ymmärrys siitä on Suomessa hyvin lapsenkengissä edelleen? Hyvin harva terveydenhuollon ammattilainen ymmärtää tänäkään päivänä, kuinka laaja-alaisesti esimerkiksi vakava traumatisoituminen lapsuusiässä vaikuttaa ihmiseen.

Sitä en sitten tiedä, mikä niitä ihmisiä vaivaa, joita toisten ulkonäkö ällöttää ja oksettaa. Fiksu ja hyvinvoiva ihminen ei reagoi sillä tavalla, vaan yleensä havainnoi asioita hieman sivistyneemmin.

Tarkoitusko on hajottaa lihavien itseluottamusta nollaan? Varmasti lihavat lukevat näitä aloituksia ja tarkoituksen omainen kiusaaminen vaan rehottaa täällä. Noi ovat jo psykopaatin piirteitä rikkoa toisten ihmisten sieluja. Ette te lihavat ole yhtään sen vähempiä ihmisinä. Alhaiset ihmiset vaan yrittää egoilla toisten kustannuksilla/olemuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on aina fiilis, ettei se kynä ole penaalin terävimpiä. Esimerkiksi korkeakouluissa en ole hirmuisesti nähnyt lihavia naisia. Heillä on äly ja kyky ymmärtää ruokavalion merkitys terveellisyyteen. 

M35

Vaikka vetoat mm. "korkeakouluihin", et kuitenkaan itse seuraa aktiivisesti poikkitieteellistä akateemista tutkimusta. Jos seuraisit, tietäisit että Suomessa ylipaino ei tutkimusten mukaan oikeastaan koskaan johdu tiedonpuutteesta. Ihmiset kyllä tietävöt mitä ja miten pitäisi syödä. Yleensä ylipainon kanssa taistelevat tietävät todella paljon ravitsemuksesta.

Olen eri, mutta lainaan tässä aikaisempaa viestiä, joka puhutteli minua:

"Harvoin tosi lihavalla on kyse siitä että ollaan kulinaristeja, vaan usein nämä ovat tunnesyöjiä. Eivät osaa analysoida itseään ja tunteitaan, suhtautua kypsästi vastoinkäymisiin, osallistua rakentavaan keskusteluun vaan sellaisen sijaan vedetään sidukkaa ja sipsejä. Näkeehän bodypositivestakin etteivät nämä osaa kohdata kritiikkiä tai keskustella rakentavasti, vaan räyhäävät ja kieltäytyvät ajattelemasta asioita laajemmin. Ylipaino ei tuhoa terveyttä ja taloutta, kun he sanovat niin.

Mutta johtaako tuollainen luonne lihavuuteen vai johtuuko tämä sokerin turruttamista aivoista, sitä en tiedä. Usein riippuvuudet kyllä ruokkivat itseään."

Lihava usein sisimmässään tietää, että syö väärin. Se väärin syöminen on yleensä tunteisiin syömistä ja jotain pitäisi tehdä. Hän kuitenkin peittää tämän defensseillä ("kehopositiivisuus, geenit, rankkaa töissä, hidas aineenvaihdunta") ja uskottelee itselleen että kaikki on kunnossa.

Oma ex oli aikoinaan lihava. Vaikka hän varmasti tiesi että syö liikaa, nuo muut asiat olivat ihan pielessä. Hän kieltäytyi jyrkästi hakemasta ammattiapua. Hänen kanssaan ei voinut keskustella suhteen tilasta, tieteestä, taiteesta, yhteiskunnasta tai kulttuurista. Hän ei hallinnut tunteitaan lainkaan, jopa heitti astioita vihaisena (onneksi ei sentään minua kohti vaan seinään). Nuo kaikki näkyivät syömiskäyttäytymisessä.

Sama kokemus erittäin lihavista ja myös välillä langanlaihoista. Ei minkäänlaista impulssikontrollia tai henkistä kypsyyttä.

Onneksi tässä ketjussa normaalipainoiset osoittavat henkistä kypsyyttä. Toisten ulkonäölle yökkiminen on ehkä aikuisinta mitä voi olla.

Harvemmin edes kiinnitän huomiota, jos kyseessä ei nyt ihan oikeasti ole joku 300 kg painava. Tällaiset tapaukset taas vain tekevät minut surulliseksi, pakkohan taustalla on olla jokin mt-juttu tai fyysinen sairaus jos itsensä vetää tuollaiseen kuntoon.

Että hänen todennäköisyytensä sairaalaan ja jopa teholle on merkittävästi kasvanut, jos hän saa koronataudin. Toisin sanoen hän vie omilla valinnoillaan tehopaikkoja pahempiin sairauksiin sairastuneilta, eli on todella itsekäs. 

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitusko on hajottaa lihavien itseluottamusta nollaan? Varmasti lihavat lukevat näitä aloituksia ja tarkoituksen omainen kiusaaminen vaan rehottaa täällä. Noi ovat jo psykopaatin piirteitä rikkoa toisten ihmisten sieluja. Ette te lihavat ole yhtään sen vähempiä ihmisinä. Alhaiset ihmiset vaan yrittää egoilla toisten kustannuksilla/olemuksilla.

Samalla tavalla sitä ruoditaan täällä miesten pituutta yms mutta sillä erolla että ylipainolle voi jokainen oikeasti tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko iso kakka?

Mä monesti mietin miten ylilihavat ihmiset, joilla kädet harottavat sivuille kainalo- ja kylkiläskien takia, saavat pyyhittyä takapuolensa vessakäynnin jälkeen. Luultavasti eivät mitenkään. Kuvottava ajatus.