"Pitää olla tavoitteita elämässä"
Monet naiset aina hokevat tuota, eli sitä että miehellä pitää elämässä olla tavoitteita. Miehet itsekin ovat sitä mieltä että ihmisellä pitää olla tavoitteita. Mutta jos näiltä tavoitteiden vaatijoilta kysyy, mitkä ovat heidän tavoitteet, niin vastaukset ovat epämääräisiä. "Pitää pyrkiä eteenpäin, bla bla" jne. Yleensä noilla tavoitteilla tarkoitetaan lisää materiaa tai lisää rahaa. Miksei sitten suoraan sanota, että ihmisen tulee kaikin keinoin havitella lisää kunniaa, rahaa, materiaa jne? Pitääkö tuo verhoilla "tavoitteiksi"?
Koska jos tavoitteiksi kelpaa esim. onnellisempi elämä, halu tulla paremmaksi ihmiseksi ja muu henkinen kehitys, niin jos pahimmat päihdeongelmaiset lasketaan pois, niin melkein kaikki täyttävät nuo kriteerit. Kyllähän kaikki nyt jollain tavalla menevät eteenpäin.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 11:22"]
Mulla on pakko olla jotaintavoitteita aina, edes pieniä, muuten en voi elää. En vaan kestä sellaista elämää jossa vaan ollaan samassa pisteessä koko ajan..
[/quote]
Mutta eikös meillä kaikilla ole edes pieniä tavoitteita? Jos minä menen käymään kaupassa, tavoitteena on saapua kotiin elävänä ja terveenä tarvittavien elintarvikkeiden kanssa. Jos aloitan leffan katsomisen, tavoitteena on nauttia elokuvasta. Voihan sitä nyt hieman suunnitella elämää eteenpäin. Jos haluaa löytää kivan työpaikan, niin sen eteeen joutuu varmaan jotain tekemään. Mutta sitten kun se on löytynyt, niin eikös sitten kannata junnata paikallaan? Ainakin työpaikan suhteen. Muutenhan elämä menee itsestään eteenpäin.
Mä olen tavoitteeton vain silloin, kun olen masentunut ja kaikki menee olotilan kannatteluun. Ei sellaisista vuosista edes muista mitään, kun elämä on sitä samaa koko ajan. En tajua edes sitä mindfullnessia, en myöskään sellaista, että pitää olla tekemättä mitään ja sitä kautta hakea jotain mystistä täyttymystä.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 11:47"]
Mä olen tavoitteeton vain silloin, kun olen masentunut ja kaikki menee olotilan kannatteluun. Ei sellaisista vuosista edes muista mitään, kun elämä on sitä samaa koko ajan. En tajua edes sitä mindfullnessia, en myöskään sellaista, että pitää olla tekemättä mitään ja sitä kautta hakea jotain mystistä täyttymystä.
[/quote]
Tuo ei varmaan sitten ole sinun tiesi tuollainen, eikä sen ole pakko olla. Maailmassa tarvitaan niin tekijöitä kuin mietiskelijöitäkin, kummassakaan ei ole mitään pahaa. Pääasia kunhan valitsee oman sisimpänsä mukaisen elämän eikä sellaista mitä ulkomaailma arvostaa.
Samallakin ihmisellä voi olla elämän varrella eri vaiheita. Itse olin nuorempana kovinkin tavoitehakuinen. Minulla oli tavoitteita uralla, tavoitteita sosiaalisen elämäni suhteen, tavoite saada mies ja lapsia, tavoite saada omakotitalo ja tietynlainen auto. Muut tavoitteet saavutinkin paitsi mitään vakituista miestä en saanut, enkä lapsia. Jossain vaiheessa kuitenkin väsyin tavoitteiden tavoitteluun, huomasin että vaikka saan kaiken mitä tavoittelen, se ei syvästi tyydytä minua. Uuutuudenviehätys uusimmasta saavutuksesta kesti vain hetken ja sitten palasi tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne.
Tajusin että minun on pakko löytää jotain muuta, merkitys muulta tasolta kuin saavutusten ja tavoitteiden tasolta. Alkoi hengellinen etsintä, jossa tutustuin monien uskontojen ja perinteiden ajatuksiin. Aloin myös mietiskellä ja joogata. Ja kyllä minä voisin sanoa että olen löytänyt pysähtymisen kautta sellaisen mystisen täyttymyksen, jota etsinkin. Ja nykyisin kaipaan ulkomaailmasta kovin vähän, koska se rauha ja ilo on aina sisälläni, ihan pelksätä olemisesta ja aistimisesta. En tarvitse siis enää onnentunteita siitä että olen saavuttanut jotain.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 11:22"]
Mulla on pakko olla jotaintavoitteita aina, edes pieniä, muuten en voi elää. En vaan kestä sellaista elämää jossa vaan ollaan samassa pisteessä koko ajan..
[/quote]
Mutta kun on mahdottomuus olla samassa pisteessä koko ajan, tätähän te ette käsitä. :)
[/quote]
En käsitä minäkään, voisin edelleen olla lapseton, vuokralla, koiraton, työtön, kouluttamaton, ajokortiton...kokoajan tietoisesti kehitän elämääni ja itseäni. Olisin hyvin voinut jäädä siihen samaan pisteeseen kuin olin tietenkin olisi siinä pisteessä nyt pari ryppyä enemmän ja ikää kymmenenvuotta llsää.
Itsellä on suuri tarve mennä eteenpäin, en pysty nautiskelemaan elämästä ilman projekteja, ihminen ei olisi kehittynyt älyköksi jos ei olisi tahtoa keksiä keinoja päästä helpommalla ja kehittyä jatkuvasti.
Ei mulla ainakaan ole ollut yhtäkään tavoitetta, enkä niitä miehiltäkään vaadi. Haluan elää niin, että elämäni on mahdollisimman nautinnollista ja helppoa, enkä siten, että teen vastenmielisiä tai vaikeita asioita hampaat irvessä samalla hokien itselleni kuinka on mentävä eteenpäin. Siis minne vitun eteenpäin? Mun mielestä elämä menee eteenpäin ihan kaikilla, ei se mitään paikallaan pysy.
Tavoitteeton ihminen = laiska ihminen
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 11:22"]
Mulla on pakko olla jotaintavoitteita aina, edes pieniä, muuten en voi elää. En vaan kestä sellaista elämää jossa vaan ollaan samassa pisteessä koko ajan..
[/quote]
Mutta kun on mahdottomuus olla samassa pisteessä koko ajan, tätähän te ette käsitä. :)
[/quote]
Joo, mutta sitten se on sellaista ajelehtimista ei tietoista eteenpäin menemistä. Jotenkin itselleni hirveän ahdistava ajatus, ymmärrän kyllä ettei kaikki koe samalla tavalla.