"Pitää olla tavoitteita elämässä"
Monet naiset aina hokevat tuota, eli sitä että miehellä pitää elämässä olla tavoitteita. Miehet itsekin ovat sitä mieltä että ihmisellä pitää olla tavoitteita. Mutta jos näiltä tavoitteiden vaatijoilta kysyy, mitkä ovat heidän tavoitteet, niin vastaukset ovat epämääräisiä. "Pitää pyrkiä eteenpäin, bla bla" jne. Yleensä noilla tavoitteilla tarkoitetaan lisää materiaa tai lisää rahaa. Miksei sitten suoraan sanota, että ihmisen tulee kaikin keinoin havitella lisää kunniaa, rahaa, materiaa jne? Pitääkö tuo verhoilla "tavoitteiksi"?
Koska jos tavoitteiksi kelpaa esim. onnellisempi elämä, halu tulla paremmaksi ihmiseksi ja muu henkinen kehitys, niin jos pahimmat päihdeongelmaiset lasketaan pois, niin melkein kaikki täyttävät nuo kriteerit. Kyllähän kaikki nyt jollain tavalla menevät eteenpäin.
Kommentit (28)
Tuolla aloituksessa jäi mainitsematta, että naisilla itselläänkin on tavoitteita. Enemmänkin kuin miehillä ainakin opiskelun suhteen. Miesten tavoitteet sitten yleensä liittyvät rahaan. Lehdessä oli hiljattain tutkimustulokset joiden mukaan mies haluaa korkeaa palkkaa, nainen mukavaa työtä (ja sitten niille jotka tulkitsevat tämän niin että naisen euroksi riittää 80 senttiä: ei riitä).
Aloituksessa oli täysin perusteettomasti väitetty että kaikki elämäntavoitteet ovat sama asia kuin materia ja raha. Siinä vain yleensä käy niin, että jos tavoitteita saavuttaa ja menestyy, tuloksena sitä rahaa alkaa kertyä. Jos rakastaa työtään ja on siinä hyvä, palkkakin alkaa nousta. Usein jää huomaamatta, että se on positiivinen asia jos ihmisellä on rahaa.
Aloituksessa väitettiin että jos tavoitteena on tulla paremmaksi ihmiseksi, melkein kaikki täyttävät kriteerit. Täyttä roskaa. Hyvin pieni osa ihmisistä tekee yhtään mitään henkisen kehityksensä eteen. Muita kritisoidaan kyllä innolla, mutta omiin vikoihinsa juuri kenelläkään ei ole kiinnostusta puuttua.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 20:35"]
Tavoitteeton ihminen = laiska ihminen
[/quote]
No jaa... Niinhän nuo eläimetkin luonnossa koko ajan ahertaa, ruoan haussa tai pesän teossa tai parittelukumppanin etsinnässä tai jälkeläisten hoitopuuhissa, silti vaikkei niillä varmastikaan ole mitään älyllisiä tavoitteita mihin yrittävät pyrkiä. Ne tekevät kukin hetki sen mitä vaistot käskee tehdä ja tilanne vaatii.
Samaan tapaan minäkin, tavoitteeton ihminen, elän. Kyllä minä käyn töissä ja hoidan kotini ja teen kaikenlaista muutakin kuin vain makaisin sohvalla räkimässä kattoon. Mutta teen sen hetken impulsseista, en siksi että olisin asettanut tulevaisuuteen mielessäni jonkun tavoitteen, mitä minun on saavutettava, ja jonka saavuttamiseen tämä nykinen toiminta olisi askel.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 11:04"]
Pidän suhteellisen vajaaälyisenä ihmistä (kaikista upeista meriiteistään huolimatta), joka hokee tuota aivopesun tuottamaa mantraa eteenpäin menemisestä ja menestymisestä ja asettaa vaatimuksia jopa muillekin ihmisille. Se on viisauden puutetta. Seuraan mm. erään harrastuksen puitteissa näitä juoksupyöräihmisiä silleen sivusilmällä, ja arvatkaa mitä? Yksikään heistä ei näyttäisi olevan kovinkaan onnellinen, siis sellainen seesteinen ja vakaa, vaan ihan päin vastoin. Pinnan alla kuplii vain vaivoin peiteltyä aggressiivisuutta ja röyhkeyttä. Silmissä katse, joka ei pysähdy näkemään mitään(?) oikeasti, elämä pelkkää suorittamista, suorittamista, suorittamista...
[/quote]
Millä ihmeen perusteella halu menestyä on aivopesun tulosta ja viisauden puutetta? Kyllä on ylimielinen kommentti.
Ja miksi onnellisuus näkyisi ulospäin aina vain seesteisyytenä ja vakautena? Joku voi olla hyvinkin onnellinen saadessaan asettaa tavoitteitaan koko ajan korkeammalle. Ei kaikille se pysähtyneisyys ole tavoiteltava olotila.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 11:06"]
Niin. Tavallinen elämä on ihan riittävää elämää. Aika harvalla on oikeasti jotain yleviä tavoitteita kuten keksiä rokote HIViä vastaan tai voittaa olympiakultaa. Eihän yhteiskunta edes pyörisi jos kaikki tavoittelisivat jotain todella erikoista. Mutta on iso liuta ihmisiä jotka eivät tavoittele edes normaalia selviytymistä. Vaikkapa rapajuopot tai itsensä elämäntavoillaan sairastuttaneet.
[/quote]
Ohis: Suomalainen tutkimusyhtiö on kehittänyt rokotteen HIViä vastaan. Jo sairastuneille henkilöille tarkoitettu hoitava rokote on jo varsin pitkällä kliinisessä tutkimusvaiheessa, mutta myös ennaltaehkäisevä HIV-rokote on edennyt kliiniseen vaiheeseen. Yhtiö kehittää uuden sukupolven dna-rokotteita ja geeniterapiaa - kyseessä merkittävä parannus verrattuna perinteisiin rokotteisiin.
Linkki FIT Biotech Oy:n sivulle, jossa asiasta kerrotaan:
Kai se 'eteenpäin meneminen' on enemmänkin jonkinlaista sosiaalista velkaa tai velvollisuudetunnetta, joka täytyy jokaisella maksaa pois olemalla niin hyvä jossakin, kuin vaan rahkeet riittää. Vapaalla tahdollahan asiassa ei ole nykyään mitään virkaa, koska jos ei halua tätä 'eteenpäin menemistä' maksaa, kuolee pois l. yhteiskunta kääntää selkänsä sinulle. Oikeudenmukaisuuden käsitys yhteiskunnassa on tasan se, mitä enemmistö sen haluaa olevan - ja kun yhteiskunta polarisoituu, niin ruumiiltakaan ei voi välttyä.
Mutta hei...se on sitä 'eteenpäin menemistä'.
Mun mielestä elämässä pitää ehdottomasti olla tavoitteita, ja tavoitteilla tarkoittelen haaveiden toteuttamista. Minä olen ainakin koko elämäni haaveillut kaikenlaisesta; matkoista, kivoista asuinalueista, hyvistä työpaikoista sun muusta. Ja elän niin, että koitan määrätietoisesti tavoitella niitä haaveitani. Ei se tarkoita hampaat irvessä puurtamista, vaan tietynlaista suunnitelmallisuutta ja "määränpäätä". Ne saattaa muuttua matkan varrella paljonkin, mutta ei se mitään haittaa.
Itse en myöskään kestäisi sellaista elämää, että kelluisin vailla mitään suunnitelmia. Elämää se suunnitelmien toteuttaminenkin on, siinä vaan koitetaan pyrkiä johonkin määränpäähän. Itselläni on aina isoja ja pieniä tavoitteita. Esim. haluan valmistua mahdollisimman nopeasti ja pyrin määrätietoisesti kivaan työpaikkaan. Kivan työpaikan avulla voin ostaa joskus sellaisen kivan puutalon, mitä aina ihastelen. Ja joskus olisi mahtavaa omistaa vene, koska olisi ihanaa viettää aikaa merellä ja se vene nyt on suhteellisen pakollinen materia sitä varten. Nyt tavoitteeni on se, että voin lomallani lähteä pitkälle ulkomaanmatkalle, johon ei olisi mahdollisuutta lähteä ilman tietoista pyrkimistä. Ylipäänsä en halua ns. tyytyä mihinkään, vaan tavoittelen aina elämässäni sitä mikä on mielestäni minulle parasta.
Mielenkiintoinen keskustelu tämä kyllä on, koska en ole aiemmin ajatellut, että jotkut kokevat nämä elämän tavoitteet näin. Kukin taplaa tyylillään ja minulta se ei ole mitenkään pois, jos jollekkin se elämä missä asiat tapahtuu, jos tapahtuu tuo sen onnen ja ilon. En ole kuitenkaan osannut ajatella, että tavoitteellisuus koetaan materialismina tai maineen ja kunnian tavoitteluna.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 17:47"]
Mun mielestä elämässä pitää ehdottomasti olla tavoitteita, ja tavoitteilla tarkoittelen haaveiden toteuttamista. Minä olen ainakin koko elämäni haaveillut kaikenlaisesta; matkoista, kivoista asuinalueista, hyvistä työpaikoista sun muusta. Ja elän niin, että koitan määrätietoisesti tavoitella niitä haaveitani. Ei se tarkoita hampaat irvessä puurtamista, vaan tietynlaista suunnitelmallisuutta ja "määränpäätä". Ne saattaa muuttua matkan varrella paljonkin, mutta ei se mitään haittaa.
Itse en myöskään kestäisi sellaista elämää, että kelluisin vailla mitään suunnitelmia. Elämää se suunnitelmien toteuttaminenkin on, siinä vaan koitetaan pyrkiä johonkin määränpäähän. Itselläni on aina isoja ja pieniä tavoitteita. Esim. haluan valmistua mahdollisimman nopeasti ja pyrin määrätietoisesti kivaan työpaikkaan. Kivan työpaikan avulla voin ostaa joskus sellaisen kivan puutalon, mitä aina ihastelen. Ja joskus olisi mahtavaa omistaa vene, koska olisi ihanaa viettää aikaa merellä ja se vene nyt on suhteellisen pakollinen materia sitä varten. Nyt tavoitteeni on se, että voin lomallani lähteä pitkälle ulkomaanmatkalle, johon ei olisi mahdollisuutta lähteä ilman tietoista pyrkimistä. Ylipäänsä en halua ns. tyytyä mihinkään, vaan tavoittelen aina elämässäni sitä mikä on mielestäni minulle parasta.
Mielenkiintoinen keskustelu tämä kyllä on, koska en ole aiemmin ajatellut, että jotkut kokevat nämä elämän tavoitteet näin. Kukin taplaa tyylillään ja minulta se ei ole mitenkään pois, jos jollekkin se elämä missä asiat tapahtuu, jos tapahtuu tuo sen onnen ja ilon. En ole kuitenkaan osannut ajatella, että tavoitteellisuus koetaan materialismina tai maineen ja kunnian tavoitteluna.
[/quote]
Ja siis itse en ainakaan kuvittele niin, että joskus kaikki haaveeni on täyttynyt ja elämäni on täydellistä. Vaan koko ajan tulee matkan varrelle uusi haaveita, mitä lähtee tavoittelemaan seuraavaksi - ja sitä matkaa taittaessakin voi nauttia elämästä.
Eivät läheskään kaikki ajattele, että tavoitteiden pitäisi olla jotain urakehitystä, materian haalimista tms. Monilla ihmisillä tavoitteena on esim hypätä pois oravanpyörästä joko pysyvästi tai tilapäiväisesti vaikkapa sapattivapaan muodossa, tavoitteena voi olla omavaraistalous tai mahdollisimman omavarainen elämä. Joillakin tavoitteena on jonain päivänä laittaa rinkka selkään ja lähteä Nepaliin. Jonkun tavoite voi olla oppia uusi vieras kieli tai oppia soittamaan kitaraa. Tunnen ihmisiä, jotka ovat toteuttaneet unelmansa lähtemällä kehitysmaihin avustustyöhön muutamaksi kuukaudeksi tai vuodeksi.
Lyhyen tähtäimen tavoite on vetää huomenna pää täyteen. Toinen vaativampi tavoite on kannabiksen laillistaminen.
Pidän suhteellisen vajaaälyisenä ihmistä (kaikista upeista meriiteistään huolimatta), joka hokee tuota aivopesun tuottamaa mantraa eteenpäin menemisestä ja menestymisestä ja asettaa vaatimuksia jopa muillekin ihmisille. Se on viisauden puutetta. Seuraan mm. erään harrastuksen puitteissa näitä juoksupyöräihmisiä silleen sivusilmällä, ja arvatkaa mitä? Yksikään heistä ei näyttäisi olevan kovinkaan onnellinen, siis sellainen seesteinen ja vakaa, vaan ihan päin vastoin. Pinnan alla kuplii vain vaivoin peiteltyä aggressiivisuutta ja röyhkeyttä. Silmissä katse, joka ei pysähdy näkemään mitään(?) oikeasti, elämä pelkkää suorittamista, suorittamista, suorittamista...
Niin. Tavallinen elämä on ihan riittävää elämää. Aika harvalla on oikeasti jotain yleviä tavoitteita kuten keksiä rokote HIViä vastaan tai voittaa olympiakultaa. Eihän yhteiskunta edes pyörisi jos kaikki tavoittelisivat jotain todella erikoista. Mutta on iso liuta ihmisiä jotka eivät tavoittele edes normaalia selviytymistä. Vaikkapa rapajuopot tai itsensä elämäntavoillaan sairastuttaneet.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt tuota ihmisten halua sanoa että PITÄÄ olla tavoitteita. Minusta asia on täysin vallinnainen. Tavoitteita saa olla, ja niitä saa tavoitella, mutta ei niitä mikään pakko ole olla. Riippuu perusluonteesta ja elämänvaiheesetakin, onko tavoitteita vai ei.
Itse olen aina ollut sellainen aika tavoitteeton. Minulle riittää eläminen "virran vietävänä", annan elämän kuljettaa minne kuljettaa ja katselen ihmetyksellä maisemia joita tulee vastaan. En myöskään ole välittänyt pyrkiä henkiseen kehitykseen tai tulla paremmaksi ihmiseksi: minä nautin olemisesta ihan tällaisenani. Koen olevani hyvin sisäisesti rauhallinen ja onnellien ihminen, huolimatta tästä kammottavasta tavoitteettomuudestani ja pyrkimättömyydestäni - tai ehkä juuri sen takia.
Ainoa tavoite elämässä on kuolla. Siihenhän tämä päätyy kaikilla. Muuta ei tarvita
Mun tavoite on nykyään, että saan olla rauhassa ja puuhata omia juttujani. Aikani tavottelin omaa asuntoa, omakotitaloa yms. mutta kun en niitä saanut, päätin ottaa lusikan kauniiseen käteen ja lopettaa koko turhan touhun. Nyt mulla ei ole enää tavoitteita varsinaisest. Teen vain sen mitä saan tehdyksi ja relaan.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 11:12"]
Ainoa tavoite elämässä on kuolla. Siihenhän tämä päätyy kaikilla. Muuta ei tarvita
[/quote]
Kuolema on kyllä vääjäämätön päätepiste, mutta ei kai se tavoite ole? Tavoite on käsittääkseni jotain mitä kohti tietoisesti pyritään, tehdään työtä että saavutetaan haluttu.
Mulla on pakko olla jotaintavoitteita aina, edes pieniä, muuten en voi elää. En vaan kestä sellaista elämää jossa vaan ollaan samassa pisteessä koko ajan..
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 11:22"]
Mulla on pakko olla jotaintavoitteita aina, edes pieniä, muuten en voi elää. En vaan kestä sellaista elämää jossa vaan ollaan samassa pisteessä koko ajan..
[/quote]
Mutta kun on mahdottomuus olla samassa pisteessä koko ajan, tätähän te ette käsitä. :)
Hyvä aihe. Tavoitteita pitää olla mutta tavoitteista hokeminen imagosyistä ---> uskottavuus mennyt eikä palaudu. Aivan sama kuin joillakin jotka hokee että pitää siivota. Kysypä että miksi. "No kun pitää olla siistiä". Mutta miksi? "No kun pitää olla vaan."
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 20:35"]
Tavoitteeton ihminen = laiska ihminen
[/quote]
Tyypillinen dippainssi ahtopaineissaan vaikeroi.