Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on itsetunto-ongelma. Liian hyvännäköinen mies.
19.03.2015 |
Olemme olleet 17 vuotta naimisissa ja ollaan nyt nelissäkymmenissä. Kun aloimme seurustella, olimme molemmat ihan tavallisen suomalaisen näköisiä - nätisti sanottuna mitäänsanomattomia hiirulaisia. 13 tusinassa.
Minä olin pitkään kotona ja mies teki uraa. Olen edelleen suorittavan tason töissä ja mies on edennyt todella pitkälle. Nykyään mies esiintyy paljon työnsä puolesta ja joutuu siksi panostamaan ulkonäköönsä enemmän. Tyköistuvia pukuja ja kroppa kuosissa, työn puolesta hiukset ja naamakin aina huollettuna. Itsehän värjäilen edelleen itse näitä maantienvärisiä hiuksiani ja ylipainoa on kertynyt 10 kiloa..
Meistä on tullut ihan epäsuhta pari. Mies ei tästä välitä ja rakastaa minua, mutta minulla on itsetunto ihan nollissa. Tiedän, että moni nainen pyrkii miehen lähelle (ihan jo aseman takia) ja ne naiset ovat sellaisia kaikessa miljoona kertaa minua parempia.
Miten tästä pääsee eteenpäin? Mies menee nuorimmaisen kanssa muskariin ja näyttää tältä (joo, ihan täydellinen isä, vie muskariin, siivoaa, tekee ruokaa, hellii mua): http://3.bp.blogspot.com/-SdBDLJBjHfw/TrYGtrlOD3I/AAAAAAAAGbE/cZbagLnUThg/s1600/man+with+baby.png
Ja minä taas oikein yritän laittautua vaikkapa kahdenkeskistä treffi-iltaamme varten ja näytän tältä: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/bb/30/03/bb3003e556b2909487886604cb0c5882.jpg
Ihan epäsuhta pari. Pelkään, että mun huono itsetunto ja jatkuva itseni mollaaminen tulee meidän väliin. On sellainen olo, etten ansaitse tuollaista miestä. Mulla pitäisi olla joku perusjamppa nykäsenmatti.
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 12:42"]
Mietin ihan samaa ap. Minullakin pitkä liitto takana. Ei ole edes ylipainoa ja minulla on itsellänikin hyvä ura (kuten miehellänikin), mutta ikä ja elämä (väsymys, kiire, valvominen, stressi) on rupsahduttanut naamani, ihon ja hiukset totaalisesti. Yritän panostaa ulkonäkööni ja liikkuakin minkä ehdin, mutta silti näytän harmaavarpuselta mieheni rinnalla. Kohta varmaan joku luule minua mieheni isosiskoksi tai äidiksi. Enkä vain kuvittele asiaa pääni sisällä, vaan kyllä päät kääntyvät ja kummasti hyvännäköisten naisten hymyt aina kääntyvät miestäni kohti vaikka olisin itse mieheni vierellä. Olen kuin ilmaa.
Mies tapaa paljon ihmisiä työssään ja työkaveritkin on suoraan jostain mallikatalogista. Siltä minusta ainakin tuntuu. Minulla on huono itsetunto, soimaan itseäni herkästi kaikesta. Mies on edelleen ulkoisesti kuin parikymppinen ja duracell-pupu. Tuntuu, että kaikki varmasti ihmettelevät, miten tällainen rumilus on saanut tuollaisen komistuksen (nuorena oli toisinpäin, olin hyvännököinen ja mies tavis).
Uusi mekko tai kampaus ei paljon auta kun naama on kuin kurttuisella eläkeläisellä, jotain tällaista katsoo aamulla peilistä:http://3.bp.blogspot.com/-rfdk0BKI4rg/URLn1gzb6mI/AAAAAAAAAVk/s4yy-GgyRn4/s400/saggy+face+asian+lady.jpg
Olen ajatellut, että tavallaan ainoa, mistä voin miehestäni edelleen "taistella" on iloinen luonne, sisäinen kauneus ja toimiva seksielämä. Kiireinen ura ja lapsiperhe-elämä verottavat, joten stressi ja väsymys ovat varmasti ulkonäköni pilannut. Olen oikeasti alkanut säästää kasvojenkohotukseen. Koska en itse ole itseeni tyytyväinen näin - miten muutkaan voisivat olla?
Tsemppiä ap, meitä on muitakin!
[/quote]
Kiitos tästä. Nuo miehen työkaverit ovat juuri sellaisia mallivartaloisia, menestyviä naisia. Omassa päässä siis kaikkea sitä, mitä minä en ole. Mies kuitenkin usein valittaa, miten niiden kanssa on vaikea tehdä töitä. Yksi ei saa mitään aikaiseksi, toinen on kamala höösääjä ja häsläri, kolmas on jatkuvasti sairaslomalla.. Näitä asioita en mieti yhtään, työnteossa ei kauneus auta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 12:30"]
Nykyihmisten tuntuu olevan kauhean vaikea uskoa että ihan oikeasti kaikki ihmiset eivät ole kovin ulkonäkökeskeisiä eikä pinnallisia. Esim. tuo mun mies ei ole. On toki juteltu tästä asiasta, olen kysellyt että miksi halusit tämmöisen vanhan ja ruman naisen kun olisi kauniita ja nuoriakin tarjolla varmasti. Mutta hän sanoo ettei sillä ulkonäöllä oikein mitään vakavassa suhteessa tee, että tärkeintä on että on mukava olla yhdessä ja henkisellä tasolla toimii. Ja seksi tietysti, se on meillä toiminut erinomaisesti aina.
[/quote]
Olet kai kuitenkin ymmärtänyt, että sinä olet pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen, kun itseäsi kokeneeksi puumaksi, eli nuoria miehiä metsästäväksi tituleeraat ja toteat olevasi äärimmäisen onnekas, kun olet komean ja nuoren latinon löytänyt? Ei sillä, että olisit toisin väittänytkään. Mutta jos et ajattele itseäsi pinnalliseksi, niin ajattelepa uudestaan.
Jossain vaiheessa sitä vaan voi pysähtyä ja miettiä, voisko elämässä olla vaikeampiakin asioita kuin komea puoliso ja hyvä elämä?Lopulta miehesikin ulkonäkö rapistuu,rakastatko häntä silti?Luultavasti kyllä.Miksei hän voisi rakastaa sinua vaikka kulkisit joka päivä pussi päässä?
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 12:39"] [quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 12:13"] Ongelma nimenomaan on itsetunto-ongelmasi, ei se "epäsuhta" ulkonäöissänne. Meillä myös valtava ulkonäköepäsuhta, mutta minulla ei ole mitään itsetunto-ongelmaa asiasta. Minä olen miestäni 11 vuotta vanhempi, merkittävästi ylipainoinen ja aina ollut ruma. Mieheni on veistoksellisen komea latino. Mutta eipä tuo minua ulkonäön takia ottanut, vaan itse valitsi tietäen että hänelle olisi ulkoisesti paljon kauniimpia tarjolla joka sormelle. Joten päättelen, että ulkonäkö ei miehelleni merkkaa kovinkaan paljoa. Ja kun se ei häntä kerran kiusaa, niin miksi minuakaan? Minä vaan nautin siitä että minä keski-ikäisenä läskinä rupsahtaneena akkana olen vielä tuollaisen herkun vierelleni löytänyt :D [/quote] Kröhöm :D Ap:n jutun uskon ja uskon, että mies rakastaa vaimoaan ihan vilpittömästi. Ovat rakastuneet toisiinsa nuorina ja kasvaneet aikuisiksi yhdessä. Mutta että joku läski keski-ikäinen suomalaisnainen saisi jonkun kuuman latinon ihan vain rakkaudesta? Juuei, ei mene läpi. Kauanko olette olleet yhdessä? Eipä ole tuolla latinolla ihan puhtaat jauhot pussissa. Oleskelulupa? Raha? Hämäräbisneksiä? Joku mättää, sori vaan. [/quote] Niin samaa mieltä tän kommentin kanssa. Epäsuhdaksi pariksi voi kasvaa, muttei todellakaan mikään kuuma hottis latino rakastu johonkin suomalaiseen lihavaan puumaan :D [/quote] Jep. Sitä paitsi monet latinot on luonteeltaan todella karismaattisia ja flirttailevia, joten luontaista heille on vikitellä montaa naista ja päätyä sänkyynkin asti. Ja tosiaan tiedän tämmöisen pariskunnan, on huvittava näky. Mies tuijottaa ihan avoimesti kauniimpia naisia ja iskee silmää. Ei tunnu olevan kiinnostunut rupsahtaneesta naisestaan.
[/quote]
No tämä ei kyllä todellakaan ole karismaattinen ja flirttaileva, vaan ihan aito introvertti nörtti ja kotihiiri. Sellainen vähän asperger-piirteisen oloinen kuin minä itsekin. Pettämistä en ole koskaan epäillyt, koska mies on aina kotona silloin kun ei ole töissä, ja töissäkin ollaan samassa paikassa. Eikä tuo kyllä ole sen luonteinen muutenkaan että epäilisin että pettää, eihän se edes huomaa mitään naisia edes silloin jos ne yrittävät kaikin tavoin herättää hänen huomiotaan. Yleensä on omissa ajatuksissaan niin syvällä ettei huomaa flirttiä, ja jos huomaa, niin vaivautuu ja vetäytyy.
Sille joka epäili meidät tietävänsä niin varmaan on eri tapaus kun puhui lapsista, meillä on 1 lapsi ainoastaan.
Alue: Aihe vapaa
http://verkkokauppa.facefactory.fi/category/48/lahjakortit
Sain tuolta sen 420e:n lahjakortin jossa väri, meikkausopastus ja muuta. Koko tyyli muuttui vähitellen ja ekaa kertaa OMAN näköiseksi ja tyylikkääksi. Tosi skeptinen olin kun anoppi tuon minulle osti ennen töihin paluuta äitiysvapaiden jälkeen. :D mutta pelkkää hyvää sanottavaa!
Olisiko sinulla mahdollisuutta johonkin tuollaiseen, aika monilta paikkakunnilta löytyy vastaavia.?