Lue keskustelun säännöt.
80- ja 90-luvun vaihteen tienoilla syntyneet, oliko teillä ruumiillista kurittamista? Katsottiinko sitä tuolloin vielä läpi sormien?
12.12.2021 |
Kuulin vasta vähän aikaa sitten, että kurittaminen kiellettiin lailla jo 1984. Meillä oli ihan ns. tavallinen hyvä ja lainkuuliainen perhe, mutta kyllä minä vielä 90-luvun lopulle asti olen saanut ruumillista kurittamista (vyöllä kuritettiin), enkä tuolloin tosiaan edes tiennyt, että se oli laitonta ja ihmettelen tosiaan sitä nyt, koska muuten oltiin kaikessa kunnollisia ja tunnollisia ja lainkuuliaisia.
Oliko yleinen asenne tuolloin vielä se, että juuri tätä kohtaa laista katsottiin läpi sormien? Millaista teillä oli?
- Nainen vm-88
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisissa väleissä olette vanhempienne kanssa nyt? Te joita kuritettiin lapsena?
Erittäin hyvissä väleissä, miksi ei oltaisi?
Sama juttu, hyvissä ja kunnioitettavissa väleissä.
Ja teille nyt aikuisena tulee riitaa, isä hakee edelleen vyön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä aiheesta tuntuu uhriutuvan ja suivaantuvan pääasiassa ne, jotka eivät ole kyseistä aikakautta eläneet. Ruumiillinen kuritus ei ollut 80-90 luvun taitteessa ainakaan oman kokemukseni mukaan ihan palstan antamien mielikuvien mukaista.
Muutamat kerrat jääneet mieleen kuinka suu pestiin saippualla kiroilun jälkeen, varsinkin jos sille ei muuten tullut loppua. Selkäsauna koettiin myös muutamia kertoja, mutta siinä itse kurinpito tapahtumana itketti enemmän kuin se, että isä olisi voimiensa edestä läiskinyt menemään. Mitään vyötä ei meillä tosin käytetty. Tukkapöllyä en muista saaneeni enkä mitään luunappeja. En koe saaneeni näistä mitään traumoja ja hyvissä väleissä olen vanhempieni kanssa edelleen.
Kurinpidon puute näkyy kyllä hyvin nykyaikana. Opettajilla ei ole mitään auktoriteettia ja rangaistuksen työkalut ovat lähinnä vitsi. Ei lapsia kiinnosta kun ovat kotona oppineet, että huutamalla saa tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa. Pahin rangaistus lienee vanhempien "ei" ja sekin on vain väliaikainen.
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta tuntuu uhriutuvan ja suivaantuvan pääasiassa ne, jotka eivät ole kyseistä aikakautta eläneet. Ruumiillinen kuritus ei ollut 80-90 luvun taitteessa ainakaan oman kokemukseni mukaan ihan palstan antamien mielikuvien mukaista.
Muutamat kerrat jääneet mieleen kuinka suu pestiin saippualla kiroilun jälkeen, varsinkin jos sille ei muuten tullut loppua. Selkäsauna koettiin myös muutamia kertoja, mutta siinä itse kurinpito tapahtumana itketti enemmän kuin se, että isä olisi voimiensa edestä läiskinyt menemään. Mitään vyötä ei meillä tosin käytetty. Tukkapöllyä en muista saaneeni enkä mitään luunappeja. En koe saaneeni näistä mitään traumoja ja hyvissä väleissä olen vanhempieni kanssa edelleen.
Kurinpidon puute näkyy kyllä hyvin nykyaikana. Opettajilla ei ole mitään auktoriteettia ja rangaistuksen työkalut ovat lähinnä vitsi. Ei lapsia kiinnosta kun ovat kotona oppineet, että huutamalla saa tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa. Pahin rangaistus lienee vanhempien "ei" ja sekin on vain väliaikainen.
Monelle taitaa ruumiillisesta kurittamisesta tulla heti sellainen mielikuva, että lasta hulluna hakataan päivittäin ja koko elämä on jatkuvaa väkivallan pelkoa. Varmasti sellaistakin valitettavasti oli, mutta ei minulla elämä juuri eronnut siitä, miten lapsia nykyään kasvatetaan. Erona oli vaan se, että siitä mistä nyt annettaisiin jokin nykyaikainen rangaistus, meillä se rangaistus oli fyysinen vyöllä kurittaminen. Mutta puhutaan siis muutamista kerroista vuodessa, ei päivittäistä todellakaan.
Keskustelu keskittyy liikaa johonkin välineeseen, vaikka paljon enemmän merkitsee kokonaisuus. Kuritetulla voi olla ollut hyvä lapsuus ja kurittamattomalla huono lapsuus. Moni muukin asia merkitsee, ei pelkästään se, onko annettu remmiä vai ei.
Se on juuri näin. Väitän, että takavuosina niillä, jotka silloin tällöin sai remmiä kasvatusmielessä oli parempi ja turvallisempi lapsuus kuin niillä, jotka siltä "säästyivät". Remmikuri kun oli yleensä merkki välittävistä vanhemmista. Ei aina näin eikä tämä ole mikään sääntö kumpaankaan suuntaan, mutta noin yleisesti ottaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin näissä ketjuissa aina korostuu huonot ääriesimerkit. Itse 80-luvun alussa syntynyt mies enkä koskaan saanut minkäänlaista ruumiillista kuritusta eikä se tietääkseni ollut mitenkään hirveän yleista muutenkaan. Toki tiedän joitain kavereita joita on kuritettu ruumiillisesti. Mutta tästä ketjusta saa kuvan niin kuin joka perheessä olisi lapsia piesty päivittäin mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Varmasti suuri muutos pois ruumillisesta kurituksesta oli tuossa vaiheessa jo pitkälti tapahtunut.
En nyt halua vähätellä kenenkään kokemuksia, sanon vain omat kokemukseni.
En siis itse ole tuota ikäluokkaa vaan olen saanut esikoiseni v.90. Omasta lähipiiristä en tiedä ketään, joka olisi kurittanut selkäsaunalla tai tukistamalla lapsiaan, puhun siis niistä, joilla on samanikäisiä lapsia.
Meillä kaikilla kurinpitokeinot oli jäähyt, karkkipäivän menetykset, peliajan poistaminen/vähentäminen, uhkaus suunpesemisestä saippualla, kotiaresti jne. Eihän nämäkään ilmeisesti nykyään ole hyviä kasvatustapoja.
Pahimman ylilyönnin näin kerrostalomme leikkipaikalla, kun itänaapurista kotoisin oleva nainen surutta läpsäisi lastaan poskelle ja lapsi rupesi itkemään. Me muut olimme jotenkin järkyttyneitä eikä osattu sanoa mitään. Jälkeenpäin puhuttiin, ettei kehdata puuttua kun heillä voi olla erilaiset kasvatustavat.
Mutta niinkuin sanoin, siihen aikaan kyllä ymmärrettiin, ettei ruumiillinen kuritus ollut sallittua ja varmaan sitä tapahtui, mutta ei se niin yleistä enää ollut kuin omassa lapsuudessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt halua vähätellä kenenkään kokemuksia, sanon vain omat kokemukseni.
En siis itse ole tuota ikäluokkaa vaan olen saanut esikoiseni v.90. Omasta lähipiiristä en tiedä ketään, joka olisi kurittanut selkäsaunalla tai tukistamalla lapsiaan, puhun siis niistä, joilla on samanikäisiä lapsia.
Meillä kaikilla kurinpitokeinot oli jäähyt, karkkipäivän menetykset, peliajan poistaminen/vähentäminen, uhkaus suunpesemisestä saippualla, kotiaresti jne. Eihän nämäkään ilmeisesti nykyään ole hyviä kasvatustapoja.
Pahimman ylilyönnin näin kerrostalomme leikkipaikalla, kun itänaapurista kotoisin oleva nainen surutta läpsäisi lastaan poskelle ja lapsi rupesi itkemään. Me muut olimme jotenkin järkyttyneitä eikä osattu sanoa mitään. Jälkeenpäin puhuttiin, ettei kehdata puuttua kun heillä voi olla erilaiset kasvatustavat.
Mutta niinkuin sanoin, siihen aikaan kyllä ymmärrettiin, ettei ruumiillinen kuritus ollut sallittua ja varmaan sitä tapahtui, mutta ei se niin yleistä enää ollut kuin omassa lapsuudessani.
Vastauksiin tullee harhaa siitä, että otsikkoon tarttuu ne, joita aihe koskettaa, muut jatkaa keskustelemaan rokotesalaliitoista!
Mutta et sinäkään varmaan kaikista perheistä osannut sanoa, että kuritettiinko heillä. Minä olin ala-asteella hyvin kiltti ujo lettipää, eikä ehkä olisi muut arvanneet, että olisi ollut tarvetta kurittaa. Mutta kyllä silti meilläkin vyö välillä tuli tutuksi.
Vierailija kirjoitti:
En nyt halua vähätellä kenenkään kokemuksia, sanon vain omat kokemukseni.
En siis itse ole tuota ikäluokkaa vaan olen saanut esikoiseni v.90. Omasta lähipiiristä en tiedä ketään, joka olisi kurittanut selkäsaunalla tai tukistamalla lapsiaan, puhun siis niistä, joilla on samanikäisiä lapsia.
Meillä kaikilla kurinpitokeinot oli jäähyt, karkkipäivän menetykset, peliajan poistaminen/vähentäminen, uhkaus suunpesemisestä saippualla, kotiaresti jne. Eihän nämäkään ilmeisesti nykyään ole hyviä kasvatustapoja.
Pahimman ylilyönnin näin kerrostalomme leikkipaikalla, kun itänaapurista kotoisin oleva nainen surutta läpsäisi lastaan poskelle ja lapsi rupesi itkemään. Me muut olimme jotenkin järkyttyneitä eikä osattu sanoa mitään. Jälkeenpäin puhuttiin, ettei kehdata puuttua kun heillä voi olla erilaiset kasvatustavat.
Mutta niinkuin sanoin, siihen aikaan kyllä ymmärrettiin, ettei ruumiillinen kuritus ollut sallittua ja varmaan sitä tapahtui, mutta ei se niin yleistä enää ollut kuin omassa lapsuudessani.
Minua ei kuritettu 80-90-luvulla, mutta useampikin tuttava- ja sukulaisperhe oli, jossa kuritettiin, ja nyt ajatellen on kyllä outoa, että meidän perheessä ei mitenkään huomioitu tai tuomittu sitä, vaan suhtauduttiin kuin se olisi ihan normaalia ja oltiin ihan normaalisti tekemisissä heidän kanssaan. Jos nyt tietäisit, että tuttavaperheessä lyötäisiin lapsia nahkavyöllä, ei taatusti kukaan haluaisi olla tekemisissä eikä päästäisi lapsiaan heidän lasten kanssaan sinne leikkimään. Melko iso ero ajattelussa tapahtunut kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt halua vähätellä kenenkään kokemuksia, sanon vain omat kokemukseni.
En siis itse ole tuota ikäluokkaa vaan olen saanut esikoiseni v.90. Omasta lähipiiristä en tiedä ketään, joka olisi kurittanut selkäsaunalla tai tukistamalla lapsiaan, puhun siis niistä, joilla on samanikäisiä lapsia.
Meillä kaikilla kurinpitokeinot oli jäähyt, karkkipäivän menetykset, peliajan poistaminen/vähentäminen, uhkaus suunpesemisestä saippualla, kotiaresti jne. Eihän nämäkään ilmeisesti nykyään ole hyviä kasvatustapoja.
Pahimman ylilyönnin näin kerrostalomme leikkipaikalla, kun itänaapurista kotoisin oleva nainen surutta läpsäisi lastaan poskelle ja lapsi rupesi itkemään. Me muut olimme jotenkin järkyttyneitä eikä osattu sanoa mitään. Jälkeenpäin puhuttiin, ettei kehdata puuttua kun heillä voi olla erilaiset kasvatustavat.
Mutta niinkuin sanoin, siihen aikaan kyllä ymmärrettiin, ettei ruumiillinen kuritus ollut sallittua ja varmaan sitä tapahtui, mutta ei se niin yleistä enää ollut kuin omassa lapsuudessani.
Minua ei kuritettu 80-90-luvulla, mutta useampikin tuttava- ja sukulaisperhe oli, jossa kuritettiin, ja nyt ajatellen on kyllä outoa, että meidän perheessä ei mitenkään huomioitu tai tuomittu sitä, vaan suhtauduttiin kuin se olisi ihan normaalia ja oltiin ihan normaalisti tekemisissä heidän kanssaan. Jos nyt tietäisit, että tuttavaperheessä lyötäisiin lapsia nahkavyöllä, ei taatusti kukaan haluaisi olla tekemisissä eikä päästäisi lapsiaan heidän lasten kanssaan sinne leikkimään. Melko iso ero ajattelussa tapahtunut kyllä.
Jonkilainen siirtymävaihe tuolloin. Osa oli siirtynyt muihin menetelmiin ja osa jatkoi vanhoilla. Ehkä se tuntui yhtä pieneltä jutulta silloin kuin vaikka nykyään se, että jos sinä et anna lapsille koskaan arestia, mutta tiedät toisen perheen antavan, ei se estä sinua olemassa heidän kanssaan tekemissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt halua vähätellä kenenkään kokemuksia, sanon vain omat kokemukseni.
En siis itse ole tuota ikäluokkaa vaan olen saanut esikoiseni v.90. Omasta lähipiiristä en tiedä ketään, joka olisi kurittanut selkäsaunalla tai tukistamalla lapsiaan, puhun siis niistä, joilla on samanikäisiä lapsia.
Meillä kaikilla kurinpitokeinot oli jäähyt, karkkipäivän menetykset, peliajan poistaminen/vähentäminen, uhkaus suunpesemisestä saippualla, kotiaresti jne. Eihän nämäkään ilmeisesti nykyään ole hyviä kasvatustapoja.
Pahimman ylilyönnin näin kerrostalomme leikkipaikalla, kun itänaapurista kotoisin oleva nainen surutta läpsäisi lastaan poskelle ja lapsi rupesi itkemään. Me muut olimme jotenkin järkyttyneitä eikä osattu sanoa mitään. Jälkeenpäin puhuttiin, ettei kehdata puuttua kun heillä voi olla erilaiset kasvatustavat.
Mutta niinkuin sanoin, siihen aikaan kyllä ymmärrettiin, ettei ruumiillinen kuritus ollut sallittua ja varmaan sitä tapahtui, mutta ei se niin yleistä enää ollut kuin omassa lapsuudessani.
Vastauksiin tullee harhaa siitä, että otsikkoon tarttuu ne, joita aihe koskettaa, muut jatkaa keskustelemaan rokotesalaliitoista!
Mutta et sinäkään varmaan kaikista perheistä osannut sanoa, että kuritettiinko heillä. Minä olin ala-asteella hyvin kiltti ujo lettipää, eikä ehkä olisi muut arvanneet, että olisi ollut tarvetta kurittaa. Mutta kyllä silti meilläkin vyö välillä tuli tutuksi.
Tässä on niin paljon vivahde-eroja perheiden välillä. Jossain perheissä on tottelevaiset ja kiltit lapset joita ei kuriteta koskaan, joissain oikeat villivekarat, joita ei myöskään kuritetaan koskaan. Joissain perheissä kuritetaan joskus ja joissain on niin kova kuri, että rangaistuksia satelee pienimmästäkin rikkeestä vaikka tenava olisi varsinainen pyhäkoulutyttö tai -poika. Jokainen perhe ja vanhempi toimii omien periaateidensa mukaan ja mielestään kuten parhaaksi näkee eikä perheen sisäisiin kasvatusperiaatteisiin ja -menetelmiin tulisi yhteiskunnan tai ylipäätään muiden puuttua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 83 lääkäriperheeseen kolmanneksi lapseksi. Meitä rakastettiin ja meistä huolehdittiin, mutta tarpeen vaatiessa myös annettiin tukkapöllyä. Jonkun selkäsaunankin saatoin joskus saada, kädellä korkeintaan, jos siis edes sain enkä muista väärin.
Ja joo, aina oltiin tehty kolttosiamme eikä koskaan syyttä tai mielivaltaisesti lyöty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt halua vähätellä kenenkään kokemuksia, sanon vain omat kokemukseni.
En siis itse ole tuota ikäluokkaa vaan olen saanut esikoiseni v.90. Omasta lähipiiristä en tiedä ketään, joka olisi kurittanut selkäsaunalla tai tukistamalla lapsiaan, puhun siis niistä, joilla on samanikäisiä lapsia.
Meillä kaikilla kurinpitokeinot oli jäähyt, karkkipäivän menetykset, peliajan poistaminen/vähentäminen, uhkaus suunpesemisestä saippualla, kotiaresti jne. Eihän nämäkään ilmeisesti nykyään ole hyviä kasvatustapoja.
Pahimman ylilyönnin näin kerrostalomme leikkipaikalla, kun itänaapurista kotoisin oleva nainen surutta läpsäisi lastaan poskelle ja lapsi rupesi itkemään. Me muut olimme jotenkin järkyttyneitä eikä osattu sanoa mitään. Jälkeenpäin puhuttiin, ettei kehdata puuttua kun heillä voi olla erilaiset kasvatustavat.
Mutta niinkuin sanoin, siihen aikaan kyllä ymmärrettiin, ettei ruumiillinen kuritus ollut sallittua ja varmaan sitä tapahtui, mutta ei se niin yleistä enää ollut kuin omassa lapsuudessani.
Vastauksiin tullee harhaa siitä, että otsikkoon tarttuu ne, joita aihe koskettaa, muut jatkaa keskustelemaan rokotesalaliitoista!
Mutta et sinäkään varmaan kaikista perheistä osannut sanoa, että kuritettiinko heillä. Minä olin ala-asteella hyvin kiltti ujo lettipää, eikä ehkä olisi muut arvanneet, että olisi ollut tarvetta kurittaa. Mutta kyllä silti meilläkin vyö välillä tuli tutuksi.
Tässä on niin paljon vivahde-eroja perheiden välillä. Jossain perheissä on tottelevaiset ja kiltit lapset joita ei kuriteta koskaan, joissain oikeat villivekarat, joita ei myöskään kuritetaan koskaan. Joissain perheissä kuritetaan joskus ja joissain on niin kova kuri, että rangaistuksia satelee pienimmästäkin rikkeestä vaikka tenava olisi varsinainen pyhäkoulutyttö tai -poika. Jokainen perhe ja vanhempi toimii omien periaateidensa mukaan ja mielestään kuten parhaaksi näkee eikä perheen sisäisiin kasvatusperiaatteisiin ja -menetelmiin tulisi yhteiskunnan tai ylipäätään muiden puuttua
Aha, oletko sitä mieltä, että nykyäänkin pitäisi saada kurittaa ja sitä pidettäisiin "perheen sisäisenä kasvatusperiaatteena ja -menetelmänä" ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt halua vähätellä kenenkään kokemuksia, sanon vain omat kokemukseni.
En siis itse ole tuota ikäluokkaa vaan olen saanut esikoiseni v.90. Omasta lähipiiristä en tiedä ketään, joka olisi kurittanut selkäsaunalla tai tukistamalla lapsiaan, puhun siis niistä, joilla on samanikäisiä lapsia.
Meillä kaikilla kurinpitokeinot oli jäähyt, karkkipäivän menetykset, peliajan poistaminen/vähentäminen, uhkaus suunpesemisestä saippualla, kotiaresti jne. Eihän nämäkään ilmeisesti nykyään ole hyviä kasvatustapoja.
Pahimman ylilyönnin näin kerrostalomme leikkipaikalla, kun itänaapurista kotoisin oleva nainen surutta läpsäisi lastaan poskelle ja lapsi rupesi itkemään. Me muut olimme jotenkin järkyttyneitä eikä osattu sanoa mitään. Jälkeenpäin puhuttiin, ettei kehdata puuttua kun heillä voi olla erilaiset kasvatustavat.
Mutta niinkuin sanoin, siihen aikaan kyllä ymmärrettiin, ettei ruumiillinen kuritus ollut sallittua ja varmaan sitä tapahtui, mutta ei se niin yleistä enää ollut kuin omassa lapsuudessani.
Vastauksiin tullee harhaa siitä, että otsikkoon tarttuu ne, joita aihe koskettaa, muut jatkaa keskustelemaan rokotesalaliitoista!
Mutta et sinäkään varmaan kaikista perheistä osannut sanoa, että kuritettiinko heillä. Minä olin ala-asteella hyvin kiltti ujo lettipää, eikä ehkä olisi muut arvanneet, että olisi ollut tarvetta kurittaa. Mutta kyllä silti meilläkin vyö välillä tuli tutuksi.
Tässä on niin paljon vivahde-eroja perheiden välillä. Jossain perheissä on tottelevaiset ja kiltit lapset joita ei kuriteta koskaan, joissain oikeat villivekarat, joita ei myöskään kuritetaan koskaan. Joissain perheissä kuritetaan joskus ja joissain on niin kova kuri, että rangaistuksia satelee pienimmästäkin rikkeestä vaikka tenava olisi varsinainen pyhäkoulutyttö tai -poika. Jokainen perhe ja vanhempi toimii omien periaateidensa mukaan ja mielestään kuten parhaaksi näkee eikä perheen sisäisiin kasvatusperiaatteisiin ja -menetelmiin tulisi yhteiskunnan tai ylipäätään muiden puuttua
Aha, oletko sitä mieltä, että nykyäänkin pitäisi saada kurittaa ja sitä pidettäisiin "perheen sisäisenä kasvatusperiaatteena ja -menetelmänä" ?
Kyllä, tämä olisi ihannetilanne. Venäjällä ruumiillinen kuritus on perheen sisäinen, johon ulkopuoliset ei puutu. Ei se ole siellä toki laitonta eikä paheksuttavaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt halua vähätellä kenenkään kokemuksia, sanon vain omat kokemukseni.
En siis itse ole tuota ikäluokkaa vaan olen saanut esikoiseni v.90. Omasta lähipiiristä en tiedä ketään, joka olisi kurittanut selkäsaunalla tai tukistamalla lapsiaan, puhun siis niistä, joilla on samanikäisiä lapsia.
Meillä kaikilla kurinpitokeinot oli jäähyt, karkkipäivän menetykset, peliajan poistaminen/vähentäminen, uhkaus suunpesemisestä saippualla, kotiaresti jne. Eihän nämäkään ilmeisesti nykyään ole hyviä kasvatustapoja.
Pahimman ylilyönnin näin kerrostalomme leikkipaikalla, kun itänaapurista kotoisin oleva nainen surutta läpsäisi lastaan poskelle ja lapsi rupesi itkemään. Me muut olimme jotenkin järkyttyneitä eikä osattu sanoa mitään. Jälkeenpäin puhuttiin, ettei kehdata puuttua kun heillä voi olla erilaiset kasvatustavat.
Mutta niinkuin sanoin, siihen aikaan kyllä ymmärrettiin, ettei ruumiillinen kuritus ollut sallittua ja varmaan sitä tapahtui, mutta ei se niin yleistä enää ollut kuin omassa lapsuudessani.
Vastauksiin tullee harhaa siitä, että otsikkoon tarttuu ne, joita aihe koskettaa, muut jatkaa keskustelemaan rokotesalaliitoista!
Mutta et sinäkään varmaan kaikista perheistä osannut sanoa, että kuritettiinko heillä. Minä olin ala-asteella hyvin kiltti ujo lettipää, eikä ehkä olisi muut arvanneet, että olisi ollut tarvetta kurittaa. Mutta kyllä silti meilläkin vyö välillä tuli tutuksi.
Tässä on niin paljon vivahde-eroja perheiden välillä. Jossain perheissä on tottelevaiset ja kiltit lapset joita ei kuriteta koskaan, joissain oikeat villivekarat, joita ei myöskään kuritetaan koskaan. Joissain perheissä kuritetaan joskus ja joissain on niin kova kuri, että rangaistuksia satelee pienimmästäkin rikkeestä vaikka tenava olisi varsinainen pyhäkoulutyttö tai -poika. Jokainen perhe ja vanhempi toimii omien periaateidensa mukaan ja mielestään kuten parhaaksi näkee eikä perheen sisäisiin kasvatusperiaatteisiin ja -menetelmiin tulisi yhteiskunnan tai ylipäätään muiden puuttua
Aha, oletko sitä mieltä, että nykyäänkin pitäisi saada kurittaa ja sitä pidettäisiin "perheen sisäisenä kasvatusperiaatteena ja -menetelmänä" ?
Kyllä, tämä olisi ihannetilanne. Venäjällä ruumiillinen kuritus on perheen sisäinen, johon ulkopuoliset ei puutu. Ei se ole siellä toki laitonta eikä paheksuttavaakaan.
No Venäjähän se onkin hieno mallimaa meille! Njet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt halua vähätellä kenenkään kokemuksia, sanon vain omat kokemukseni.
En siis itse ole tuota ikäluokkaa vaan olen saanut esikoiseni v.90. Omasta lähipiiristä en tiedä ketään, joka olisi kurittanut selkäsaunalla tai tukistamalla lapsiaan, puhun siis niistä, joilla on samanikäisiä lapsia.
Meillä kaikilla kurinpitokeinot oli jäähyt, karkkipäivän menetykset, peliajan poistaminen/vähentäminen, uhkaus suunpesemisestä saippualla, kotiaresti jne. Eihän nämäkään ilmeisesti nykyään ole hyviä kasvatustapoja.
Pahimman ylilyönnin näin kerrostalomme leikkipaikalla, kun itänaapurista kotoisin oleva nainen surutta läpsäisi lastaan poskelle ja lapsi rupesi itkemään. Me muut olimme jotenkin järkyttyneitä eikä osattu sanoa mitään. Jälkeenpäin puhuttiin, ettei kehdata puuttua kun heillä voi olla erilaiset kasvatustavat.
Mutta niinkuin sanoin, siihen aikaan kyllä ymmärrettiin, ettei ruumiillinen kuritus ollut sallittua ja varmaan sitä tapahtui, mutta ei se niin yleistä enää ollut kuin omassa lapsuudessani.
Vastauksiin tullee harhaa siitä, että otsikkoon tarttuu ne, joita aihe koskettaa, muut jatkaa keskustelemaan rokotesalaliitoista!
Mutta et sinäkään varmaan kaikista perheistä osannut sanoa, että kuritettiinko heillä. Minä olin ala-asteella hyvin kiltti ujo lettipää, eikä ehkä olisi muut arvanneet, että olisi ollut tarvetta kurittaa. Mutta kyllä silti meilläkin vyö välillä tuli tutuksi.
Tämä on nyt kamalaa sukupuolisortoa kun sanon näin, mutta on helpompi käsittää sitä, että ilkikurista pojanviikaria on joskus vähän muistuteltu sopivasta käytöksesta, mutta miksi jo lähtökohtaisesti kilteiltä tytöiltä on saatettu edellyttää lähes tulkoon täydellistä käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt halua vähätellä kenenkään kokemuksia, sanon vain omat kokemukseni.
En siis itse ole tuota ikäluokkaa vaan olen saanut esikoiseni v.90. Omasta lähipiiristä en tiedä ketään, joka olisi kurittanut selkäsaunalla tai tukistamalla lapsiaan, puhun siis niistä, joilla on samanikäisiä lapsia.
Meillä kaikilla kurinpitokeinot oli jäähyt, karkkipäivän menetykset, peliajan poistaminen/vähentäminen, uhkaus suunpesemisestä saippualla, kotiaresti jne. Eihän nämäkään ilmeisesti nykyään ole hyviä kasvatustapoja.
Pahimman ylilyönnin näin kerrostalomme leikkipaikalla, kun itänaapurista kotoisin oleva nainen surutta läpsäisi lastaan poskelle ja lapsi rupesi itkemään. Me muut olimme jotenkin järkyttyneitä eikä osattu sanoa mitään. Jälkeenpäin puhuttiin, ettei kehdata puuttua kun heillä voi olla erilaiset kasvatustavat.
Mutta niinkuin sanoin, siihen aikaan kyllä ymmärrettiin, ettei ruumiillinen kuritus ollut sallittua ja varmaan sitä tapahtui, mutta ei se niin yleistä enää ollut kuin omassa lapsuudessani.
Vastauksiin tullee harhaa siitä, että otsikkoon tarttuu ne, joita aihe koskettaa, muut jatkaa keskustelemaan rokotesalaliitoista!
Mutta et sinäkään varmaan kaikista perheistä osannut sanoa, että kuritettiinko heillä. Minä olin ala-asteella hyvin kiltti ujo lettipää, eikä ehkä olisi muut arvanneet, että olisi ollut tarvetta kurittaa. Mutta kyllä silti meilläkin vyö välillä tuli tutuksi.
Tämä on nyt kamalaa sukupuolisortoa kun sanon näin, mutta on helpompi käsittää sitä, että ilkikurista pojanviikaria on joskus vähän muistuteltu sopivasta käytöksesta, mutta miksi jo lähtökohtaisesti kilteiltä tytöiltä on saatettu edellyttää lähes tulkoon täydellistä käytöstä?
Koska ei haluttu kasvattaa niistä pissiksiä.
Muistan pari perhettä joissa fyysinen kurittaminen kyllä vedettiin ihan överiksi, ja sen huomaa näistä nykyään aikuisista lapsista. Omassa perheessä sai ehkä luunapin tai tukkapöllyä, mutta vain syystä, eikä niistä mitään traumoja jäänyt, enemmän vihasin sitä silloista häpeällä ja nolaamisella kasvattamista, kuten joku jo sanoikin, silloin lapsien mielipide tai versio jostain tapahtumasta ei merkinnyt yhtään mitään. Luulen että siitä johtuu että itselläni on nyt pahoja auktoriteettiongelmia.
Minkä ikäisiin tämä ruumiillinen kurittaminen yleensä kohdistui? Kun alle kouluikäinen on kuitenkin niin pieni, että ei kai kukaan olisi vyöllä pystynyt kurittamaan ja sitten joku 12-vuotias on niin iso, että pystyy hyvin keskutelemaan jo asioista. Onko vyöllä kurittamisen kohderyhmä ollut siis ala-asteikäiset?
Siis lähinnä miksi ei? Fyysisiä kurinpitokeinoja on käytetty perinteisesti kautta aikojen ympäri maailmaa ja joskus tuntuu omien lasten kanssakin, että jotkut asiat saattaisi mennä paremmin perille kun ne jäisi "istumalihas"-muistiin. Ei polkupyörää tartte aina keksiä uudelleen. Jos joku on toiminut kymmeniä vuosia sitten lastenkasvatuksessa hyvin, miksi ei toimisi yhä?