miksi veteraaneille ja sotiemme naisille yhä kerätään rahaa, kun eihän heitä enää ole elossa?
Sitähän mainostetaan joka vuosi, tänäkin vuonna joku mainos pyörii "kun ostat, välität ja tuet sotiemme naisia".
Minun oma Mummuni on jo yli 80, ja hän on ollut sotalapsena. Kovinkaan monia veteraaneja ja sotien naisia ei enää ole, joten kenelle sitä rahaa nyt oikein kerätään?
Kommentit (139)
Viime sodissa oli myös pikkupoikia lähetteinä ym. Tämä on häpeä Suomelle (lapsisotilaat) ja on väärin pitää heitä veteraaneina.
Onhan heitä, sankareitamme, vielä elossa tuhansittain!
42, niin väärin heitä on myös sitten tukea🙄🙄 voi jessus.
Auttakaa niitä ukkejanne suoraan, eikä minkään järjestön kautta joka nyysii rahoista 95% omaan käyttöönsä.
Te ketkä täällä hiillytte kun mummo ne ja pappa ne ovat vielä hengissä ja olivat sodassa: ovatko he saaneet mitään noilta järjestöiltä? Kuntoutusta, kylpylää, apua kotiin?
40, oliko pappasi rintamalla vai muualla, sekin vaikuttaa. Kyllä oikeasti sotineet on saaneet tukea ja apua paljon.
Suomessa on n. 6000 henkilöä elossa, joilla on sotaveteraanitunnus.
Ja ap. 80v mummi ei kuulu millään tavalla sotaveteraaneihin, sillä hän on syntynyt vasta sodan aikana, eikä ole millään tavalla ollut sodassa mukana.
Ja ap. väitteeseen, ettei heitä ole edes elossa, niin mites esim. Aira Samulin, hän on lotta.
Ja myös minun mummini on rintamalla palvellut muonituslotta.
18-vuotias vuonna 1944 on nyt 95. Muutama tuollainen elää.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on n. 6000 henkilöä elossa, joilla on sotaveteraanitunnus.
Ja ap. 80v mummi ei kuulu millään tavalla sotaveteraaneihin, sillä hän on syntynyt vasta sodan aikana, eikä ole millään tavalla ollut sodassa mukana.
Ja ap. väitteeseen, ettei heitä ole edes elossa, niin mites esim. Aira Samulin, hän on lotta.
Ja myös minun mummini on rintamalla palvellut muonituslotta.
Ei ap varmaan olekaan sitä mieltä, että hänen mumminsa pitäisi saada jotain tukea, vaan että kun hänen mumminsakin on jo niin vanha, niin mahtaako niitä oikeasti sodassa olleita olla enää elossa. No on niitä vielä jonkun verran, ei enää kovin paljon, mutta on.
Kyllä heitä on edelleen elossa, mutta hyvin vähän. Lapin sodassa vuonna 1945 mukana ollut 18-vuotias on nyt 94-vuotias. Talvisodassa 18-vuotiaana ollut olisi nyt taas 100-vuotias. 1920-luvulla syntyneelle ikäluokalle päälle 90 vuoden elinikä on todella kova saavutus, suurin osa edellisellä 20-luvulla syntyneistä on ollut jo useamman vuoden toisessa hiippakunnassa.
Toki nuorempiakin on ollut sotien aikaan erilaisissa avustavissa tehtävissä, pikkulottina jne., ehkäpä heille myös veteraanijärjestöt kerää rahaa?
Oma isoisäni oli talvi- ja jatkosodassa rintamalla ukkoiässä, yli kolmikymppisenä pidettiin ihan kehäraakkina. Hän loukkaantui lievästi, mutta pysyvinä vammoina jäi vain heikentynyt kuulo. Vanhana pääsi kuntoutusjaksoille nimenomaan rintamamiesstatuksen takia, ja niistä oli hyvinkin hyötyä, psyykkiselle puolelle. Isoisä oli pitäny itseään vanhana ja raihnaisena, ja siellä kuntoutuksissa näki paljon huonompikuntoisia nuorempia sotaveteraaneja. Piristyi ja sai ihan uutta potkua.
Isoäitini sai myös rintamamiesstatuksen, ulkomaalaistaustaisena ei ollut aina kovin arvostettu - en puhu lähipiiristä tai edes lähialueesta, vaan se yleinen ilmapiiri. No, se yleinen ilmapiiri oli kyllä 70-luvulla mitäs läksit-tyyppistä muutenkin, mutta isoäidille oli tärkeä saada se tunnustus. Ylpeänä siitä kertoi.
Iso osa rahoista menee todennäköisesti rakennuskannan kunnossapitoon. Hoidettavia ei ole enää kovin paljoa, ehkä aikoinaan koko säätiö perustettiin sillä ajatuksella, että sotia tulee säännöllisin väliajoin.
Eipä taida olla enää sodan käyneitä miehiä elossa. Jos niin laitoshoidossa ja yhteiskunta maksaa heidän hoitonsa-ei siis mikään järjestö, Myös veteraanien leskille hoito ilmaista. Olen taksiyrittäjä ja kuskasin heitä, kyydit oli ilmaisia heille. Ei ole enää muutamaan vuoteen ollut yhtään veteraani kyytiä. Heille oli useita kuntoutuslaitoksiakin jonne pääsivät puolison kanssa ilmaiseksi. Nämä kuntoutuslaitokset on muutettu muihin tarkoituksiin. Tunsin kymmeniä veteraaneja, mutta nyt ei ole heistä enää ketään. Mutta valtava kunnioitus niille jotka joutuivat lähtemään tappamaan ja tapettaviksi. Nyt kotimaamme palvelut on avoinna myös niille nuorille miehille, jotka ovat jättäneet oman kotimaansa lapset. äidit ja vanhukset.
On saanut tukea rintamalla sotinut pappani (ei enää elossa) hän sai niin hyvän vanhuuden ja kunnon hoidon sekä laadukkaat terveyspalvelut sekä hautajaiset. Kiitos järjestön.
Kun veteraanit ovat vähentyneet kovasti, on veteraanikeräyksen mainostukseen otettu mukaan myös epämääräinen kategoria "sotiemme naiset". Tarkemmin kun selvittää, niin huomaa että tähän kategoriaan kuuluvat mm. sotaveteraanien puolisot ja lesket. Heillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sota-ajan sankaritekojen kanssa! Silloin sodan aikana ei ole välttämättä oltu naimisissa tai edes seurusteltu, ja koska keskimäärin heterosuhteessa naisosapuoli on miestä hieman nuorempi, on moni veteraanin vaimo ollut itse sodan aikana lapsi tai teini. Tykkäisin itse enemmän niin, että varsinaisten veteraanien huvettua näitä sinänsä kannatettavia vanhusten tukijuttuja jaettaisiin enemmän taloudellisin perustein, siis niin että kohdentuisivat köyhimmille vanhuksille, kuin sillä perusteella kuka onnistuu keksimään jonkinlaisen hataran kytköksen sotiin.
On vuosien saatossa mietitty miten kerättyjä varoja on hyödynnetty. Asia on hieno ja tärkeä, mutta lähipiirimme sotaveteraanin eivät koskaan saaneet minkäänlaista tukea / apua. Elivät kunnioitettavaan yli 80 -vuoden ikään.
Tukien tasapuolinen jakautuminen ei ainakaan ole toteutunut.
Mielestäni tukea olisi ansainnut ihan jokainen rintamalla isänmaataan puolustanut.
Kiitos veteraanit ❤️
Vierailija kirjoitti:
Te ketkä täällä hiillytte kun mummo ne ja pappa ne ovat vielä hengissä ja olivat sodassa: ovatko he saaneet mitään noilta järjestöiltä? Kuntoutusta, kylpylää, apua kotiin?
Kommentisi on todella loukkaava niitä ihmisiä kohtaan, jotka taistelivat omalla verellään ja kärsimyksillään itsenäisen Suomen ja korkean elintason.
Ja kyseenalaistat koko järjestön toiminnan.
Anna kun arvaan, euroakaan et ole lahjoittanut, mutta kovin huolissasi olet järjestön toiminnasta, mihin rahat menevät.
Tuo suututtaa,mm appiukkoni (en kerennyt nähdä,),ikinä saanut mitään,14vuotiaana lähti ensin,sotaan, kaikki kolme sotaa sotinut.Ikinä yhteiskunta missään muistanut,tuskin mitään kaipasikaan!!!.Sodalla oli iso henkinen trauma,kotikin menetetty.Kerätään rahaa pomoille,organisaatiolle,minkä saisi lakkauttaa.Kun sanotaan sodantrauma periytyy,näin on käynyt,lapsiin..onneksi ne seur.ei peri muuten kuin tarinoita.Katkeruus,pelko,.alakulo.Senhän perhe lataa ,sodan kokoneet lapsiinsa....
Eikö kukaan nyt huomioi että sotaveteraani voi olla myös se tänä päivänä 30- vuotias suomalaismies, joka on mennyt sotimaan afganistaniin ja palannut sieltä. Aina kun ajatellaan veteraania, ajatellaan pelkästään suomen vuoksi sotineita.
Tässä on ollut sellainen vuosikymmeniä jatkunut kohtaanto-ongelma. Ensin veteraaneja oli liikaa, kaikki eivät voineet saada tukea ja sitten mentiin sen pisteen yli, että heitä alkoi olla yhä vähemmän, mutta silti keräysvaroja ei alettu kohdentamaan niin, että kaikki saisivat jotain tai jotain mikä todella olisi vaikuttanut. Jotkut ovat saaneet tukea kauan, jotkut eivät juuri sitä joulukukkaa kummempaa.