Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsette yli siitä tunteesta, kun olette mokannut jotain?
11.12.2021 |
Mä en meinaa päästä millään. Sätin itseäni samasta asiasta jopa monta päivää. En osaa kertoa huonosta olosta kellekään, edes puolisolle. Odottelen vain että aika parantaa haavat.
Kommentit (33)
Ajan kanssa. Saatan miettiä monta viikkoa, mutta sitten se asia unohtuu. Mutta palaa mieleen aina välillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaan menee ohi ajan kanssa. En käytä mitään erityisiä tekniikoita pettymysten ylitse pääsemisessä.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
En kai mitenkään. Aina välillä sanon ihan ääneen "ÄÄÄÄÄH" kun mieleen tulee jotain idioottimaista, mitä sanoin tai tein vaikka 10 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Mutta tiedän, että ajan kanssa helpottaa kun on tarpeeksi asiaa veivannut mielessään.
Joskus kun menen ihan pääni sisään, niin ajattelen ettei muut edes mokaile. Silloin kaikki muut tuntuvat niin täydellisiltä ihmisiltä. Joten tämä jo helpottaa pikkuisen, kun huomaan että meitä märehtijöitä on enemmänkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla voi joskus vuosien jälkeen tulla se sama tunne päälle, kun muista jonkun mokan. Siinä se nolouden viitta sitten on ja sitä yrittää karistaa yltään pois. Kaikki me mokailemme, joten parempi on vain oppia nauramaan itselleen ja unohtamaan menneet.
Yhden teiniajan kesätyömokan takia yhden tyypit palkanmaksu myöhästyi varmaan kuukaudella (tai parilla viikolla). Kukaan ei koskaan tiennyt että vika olisi juuri minun, mutta minä olen ainoa joka tiedän miten siinä tilanteessa kävi. Hävettää ihan järkysti välillä vieläkin. Tein vain mitä kerran aikaisemminkin oli pyydetty. Toisella kerralla sitä samaa palvelusta olikin pyydetty joltain toiselta ja minä olin siinä välissä ehtinyt siihen väliin ja asiat sotkeentui. Ei voi mitään. Opin toki, että en koske mihinkään ellei erikseen pyydetä.
Itse olen joskus jopa ajatellut vastaavassa tilanteessa, että kunpa joku antaisi remmiä, niin olisi se asia sitten sovitettu, eikä tarvitsisi murehtia enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelen Pauli Hanhivaaran biisin Muutkin mokaa. Jos ei tee virheitä, ei tee mitään muutakaan.
”En tee virheitä, niitä tulee tekemättäkin.”
Käytän Susanna Koski-tekniikkaa. Olen kuin en olisikaan, mitään en myönnä ja jatkan eteenpäin kylmän viileästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja tunnelmia ja tunteita täältäkin! Aika hoitaa ainakin välillä unohduksiin, kunnes mokat palaavat uudelleen mieleen..
Otan hyvä kirjan kainaloon.
t. Tytti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kai mitenkään. Aina välillä sanon ihan ääneen "ÄÄÄÄÄH" kun mieleen tulee jotain idioottimaista, mitä sanoin tai tein vaikka 10 vuotta sitten.
Juuri eilen muistelin teiniaikojen mokaamisia ja vaikka olen jo vanha mummo, ne aiheuttavat VIELÄKIN reaktioita. Eli ei niistä omista mokista taida päästä koskaan eroon, ellei tule sellainen muistisairaus mikä armollisesti pyyhkii menneisyyden pois.
Vierailija kirjoitti:
itsarilla
Minä mokasin siinäkin. Siksipä tässä edelleen olen..
Häpeä hälvenee hitaasti, ja kuitenkin niitä vanhoja ponnahtaa joskus jostain vuosien takaa mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen joskus jopa ajatellut vastaavassa tilanteessa, että kunpa joku antaisi remmiä, niin olisi se asia sitten sovitettu, eikä tarvitsisi murehtia enempää.
Juuri näin. Meilläkin töissä siis vaan sipinää selän takana ja silmien pyörittelyä, jos joku mokaa. Ehkä joku heittää jonkun nasevan piikin kaikkien kuullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itsarilla
Minä mokasin siinäkin. Siksipä tässä edelleen olen..
Minä en uskaltanut edes yrittää, pieleen olisi mennyt kumminkin.
Märehdin ja murehdin aikani ja sitten siirryn seuraavan mokan pariin.