Lue keskustelun säännöt.
Kamalimmat metsäkokemukset
18.03.2015 |
Mikä on kamalin metsässä sattunut kokemuksesi?
Minulla se kun eksyin ja pelkäsin etten löydä pois sieltä. Paniikki oli kova mutta kaikki päättyi parhain päin, se helpotuksen tunne oli mahtava kun kuulin autotien äänen ja tiesin olevani turvassa!
Kommentit (49)
Olimme poikaystäväni kanssa marjassa hyvin tiheässä ja kallioisessa maastossa. Lähimpään asutukseen, mummoni taloon, oli 10 km matka, joten kuvittelimme olevamme aivan rauhassa. Kapea ja kivinen metsäautotie näkyi juuri ja juuri siihen, missä keräsimme marjoja. Huomasimme, että tumma auto ajoi hyvin hitaasti tietä. Kyyristyimme hieman matalammaksi ja katsoimme kun auto pysähtyi melkein kohdallemme tiellä. Autosta nousi kaksi nuorta miestä ja saksanpaimenkoira. Miehillä oli haulikot lapio. Sanoin poikaystävälle, että näyttääpä pelottavalta, ja yritimme olla mahdollisimman hiljaa. Painauduimme kiinni kallioon ja vaivihkaa katsoimme kun miehet ja koira astuivat metsään. Miehet alkoivat kaivaa sammalikosta jotain, ja ymmärsimme heidän puheistaan että kyse olisi jonkinlaisesta kätköstä. Miehet nostivat kaivamastaan maasta muovipussin, jossa selvästikin oli jotain.
Tajusimme että kyse ei voi olla mistään päivänvaloa kestävästä. Siinä vaiheessa alkoi tosissaan pelottaa tuo aseistautuneiden miesten läheisyys, ja ymmärsimme myös riskin että metsässä saattaisi olla muitakin tapaukseen liittyviä. Mietin sydän pamppaillen, että mitä jos koira hoksaa meidät ja tulee luoksemme. Olisimme silminnäkijöitä ilmeisen rikolliselle piilolle, joten aika hiessä oltiin :( Onneksi koira ei ainakaa kovin aktiivisesti pyrkinyt meidän suuntaan. En ole koskaan pelännyt niin paljon. Yritimme avata taskumme hiirenhiljaa jotta saisimme laitettua kännykät äänettömälle. Onneksi mitään ei tapahtunut meille, mutta tämä on ehdottomasti kamalin metsäkokemukseni. Ylittää jopa sen kerran kun törmäsin kyyhyn, vaikka uskomaton käärmefobia minulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 19:06"]
Olimme poikaystäväni kanssa marjassa hyvin tiheässä ja kallioisessa maastossa. Lähimpään asutukseen, mummoni taloon, oli 10 km matka, joten kuvittelimme olevamme aivan rauhassa. Kapea ja kivinen metsäautotie näkyi juuri ja juuri siihen, missä keräsimme marjoja. Huomasimme, että tumma auto ajoi hyvin hitaasti tietä. Kyyristyimme hieman matalammaksi ja katsoimme kun auto pysähtyi melkein kohdallemme tiellä. Autosta nousi kaksi nuorta miestä ja saksanpaimenkoira. Miehillä oli haulikot lapio. Sanoin poikaystävälle, että näyttääpä pelottavalta, ja yritimme olla mahdollisimman hiljaa. Painauduimme kiinni kallioon ja vaivihkaa katsoimme kun miehet ja koira astuivat metsään. Miehet alkoivat kaivaa sammalikosta jotain, ja ymmärsimme heidän puheistaan että kyse olisi jonkinlaisesta kätköstä. Miehet nostivat kaivamastaan maasta muovipussin, jossa selvästikin oli jotain.
Tajusimme että kyse ei voi olla mistään päivänvaloa kestävästä. Siinä vaiheessa alkoi tosissaan pelottaa tuo aseistautuneiden miesten läheisyys, ja ymmärsimme myös riskin että metsässä saattaisi olla muitakin tapaukseen liittyviä. Mietin sydän pamppaillen, että mitä jos koira hoksaa meidät ja tulee luoksemme. Olisimme silminnäkijöitä ilmeisen rikolliselle piilolle, joten aika hiessä oltiin :( Onneksi koira ei ainakaa kovin aktiivisesti pyrkinyt meidän suuntaan. En ole koskaan pelännyt niin paljon. Yritimme avata taskumme hiirenhiljaa jotta saisimme laitettua kännykät äänettömälle. Onneksi mitään ei tapahtunut meille, mutta tämä on ehdottomasti kamalin metsäkokemukseni. Ylittää jopa sen kerran kun törmäsin kyyhyn, vaikka uskomaton käärmefobia minulla on.
[/quote]
Kai ilmoititte poliisille?
Illalla pimeällä lenkitimme koiria kaverini kanssa, kun taaksemme parinkymmenen metrin päähän ilmestyi pitkään tummaan takkiin pukeutunut hahmo seisomaan, katsoi vain meitä kohti. Kyseisestä paikasta (pellonreunaa) oli näkyväisyyttä (valaistu hiekkatie) molempiin suuntiin satoja metrejä, eikä muita ihmisiä ollut hetkeä aiemmin näkynyt missään. Tietä pitkin tyyppi siis ei tullut, se oli saletti. Tien toisella puolen oleva metsä oli aika läpitunkematonta ryteikköä, ei siellä kukaan lenkkeilijä koskaan liikkunut. Lähdettiin pinkomaan hiton kovaa vauhtia kotiin (toista kilometriä), katsottiin vielä kerran taaksemme ja tyyppi oli kadonnut.
oltiin kundien kans saalistamassa keskellä korpea. ihminen tuli vastaan ja oltiin käymässä aterialle, mutta se puri takaisin! menetin vasemman käden pikkurillin, nyyh. ja haava on alkanut mädäntyä :(
t.zombi
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 19:24"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 19:06"]
Olimme poikaystäväni kanssa marjassa hyvin tiheässä ja kallioisessa maastossa. Lähimpään asutukseen, mummoni taloon, oli 10 km matka, joten kuvittelimme olevamme aivan rauhassa. Kapea ja kivinen metsäautotie näkyi juuri ja juuri siihen, missä keräsimme marjoja. Huomasimme, että tumma auto ajoi hyvin hitaasti tietä. Kyyristyimme hieman matalammaksi ja katsoimme kun auto pysähtyi melkein kohdallemme tiellä. Autosta nousi kaksi nuorta miestä ja saksanpaimenkoira. Miehillä oli haulikot lapio. Sanoin poikaystävälle, että näyttääpä pelottavalta, ja yritimme olla mahdollisimman hiljaa. Painauduimme kiinni kallioon ja vaivihkaa katsoimme kun miehet ja koira astuivat metsään. Miehet alkoivat kaivaa sammalikosta jotain, ja ymmärsimme heidän puheistaan että kyse olisi jonkinlaisesta kätköstä. Miehet nostivat kaivamastaan maasta muovipussin, jossa selvästikin oli jotain.
Tajusimme että kyse ei voi olla mistään päivänvaloa kestävästä. Siinä vaiheessa alkoi tosissaan pelottaa tuo aseistautuneiden miesten läheisyys, ja ymmärsimme myös riskin että metsässä saattaisi olla muitakin tapaukseen liittyviä. Mietin sydän pamppaillen, että mitä jos koira hoksaa meidät ja tulee luoksemme. Olisimme silminnäkijöitä ilmeisen rikolliselle piilolle, joten aika hiessä oltiin :( Onneksi koira ei ainakaa kovin aktiivisesti pyrkinyt meidän suuntaan. En ole koskaan pelännyt niin paljon. Yritimme avata taskumme hiirenhiljaa jotta saisimme laitettua kännykät äänettömälle. Onneksi mitään ei tapahtunut meille, mutta tämä on ehdottomasti kamalin metsäkokemukseni. Ylittää jopa sen kerran kun törmäsin kyyhyn, vaikka uskomaton käärmefobia minulla on.
[/quote]
Kai ilmoititte poliisille?
[/quote]
Ilmoitettiin. Huumekätköksihän se sitten paljastui myöhemmin. Oli todellista tuuria, että äitini toi ja haki meidät, ettei meidän auto ja rekkari ollut siellä tien varressa näkyvillä. Sitten en tiiä olisiko uskaltanut ilmoittaa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksyin Lapissa metikköön pitkän ajomatkan (ja työpäivän) jälkeen. Oli ns. iso väsy. Tajusin vain, että autolle ei voi löytää hosumalla, joten istuin siihen jäkälälle kelaamaan. Noint tunnin päästä siihen tupsahti sitten jostain nuori pariskunta, joka neuvoi suuntaa tienvarteen, jossa autoni oli parkissa. Iso käsi heille! Never forget <3
Kotimetsässä kuljin toukokuun alussa meidän kissan kanssa. Kissa irti, se oli tullut vierellä jo tunnin metsälenkin. Oltiin juuri ylitetty jyrkkä lohkareinen kivikko kun takaa kuului vihaista naukuvaa murinaa...
Alueella on sanottu olevan runsaasti ilveksiä, mutta eihän sitä usko ennen kuin sellaisen kohtaa. Lisättiin kissan kanssa vauhtia , mutta murina kuului taas ihan kannoiltamme. Kissa kainaloon ja juoksujalkaa kotiin joka näkyi jo puiden läpi. Perään ei ehditty katsoa!!!
Kotona etsin tietoa ilveksistä. Tekevät pesän usein vaikeakulkuiseen kivikkoon. Pennut syntyy toukokuun alussa. Oltiin siis todennäköisesti eksytty tuoreen ilvesäidin pesälle, eikä se ollut mielissään. Tai sitten se vain halusi syödä kissan. Kissarukka ei tämän jälkeen ole lähtenyt kanssani metsäretkille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:54"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:33"]
12 km riistakolmiolaskenta=parisataa hirvikärpästä
[/quote]
Sinun oli vielä pakko olla siellä ja tehdä homma loppuun. ;D
Minä olin kerran metsässä ihan vain käppäilemässä, kun tulin pienen metsälammen rantaan. Siellä paikallani pällistellessäni ensimmäinen hirvikärpänen viuhahti takilleni. Sitä pyydystäessäni napsahti toinen, kolmas, neljäs... Äkkiä hirvikärpäsiä ropisi kuin olisi satanut niitä. Siinä vaiheessa otin jalat alleni ja juoksin suoraan kotiin, missä vietin loppuillan etsien vaatteistani ja tukastani aitoja ja kuviteltuja (aina vain tuntui kuin joku olisi ryöminyt siellä...) hirvikärpäsiä.
[/quote]
Metsässä nypin joku 50 pois, sitten en enää jaksanut. Kotona suihkun jälkeen kammatessa löytyi vikat 40. Pitkän tukan iloja....
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 23:51"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:30"]Pienenä pelotti että tipun suohon ja se imaisee minut [/quote] minulla oli aivan sama pelko! Monena iltana itkin, kuinka voin tippua suonsilmään metsässä ollessani. Karhuja ym. villieläimiä en niinkään pelännyt, mutta suot olivat niin pelottavia:D
[/quote]
Mä en pelkää metsiä, koska mitään hirveä kummempaa en siellä ole säikähtänyt, mutta soita mä kammoan. Muutama vuosi sitten olin marjassa ja kävelin soistuneen järven rantaa karpaloita keräten, kun yhtäkkiä hulahdin vyötäröä myöten karhunsammalien sekaan... Vieläkin tunnen sen kuvottavan kauhun tunteen, kun kuvittelin uppoavani kokonaan suonsilmään. Pääsin ilman apua kuiville.
Se ajatus, ettei olisi jäänyt jäljelle kuin punainen muoviämpäri...