Kamalimmat metsäkokemukset

Munkin pahimmat kokemukset liittyy hirvikärpäsiin, jostain 1980-luvulta kun ei vielä osattu suojautua. Eksynyt en ole koskaan, vaika laupungeissa mulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa.

Kamalin kokemukseni oli kun huomasin olevani eksynyt metsään. Jouduin viettämään siellä 4 viikkoa ennen kuin löysin ihmisten ilmoille. Tein laavun ja nukuin siellä yöni. Öisin pelotti. Siinä kolmannen viikon alussa amputoin toisen jalkani ja söin sen kun oli niin nälkä. Onneksi seuraavalla viikolla marjasta tuli luokseni ja kysyi, että "Onks se sun katumaasturi joka tukkii ton metsäautotien?"

Hirvikärpäsiin ja hyttysiin liittyvät pahimmat metsäkokemukset.

Taitaa olla kehä IIi ihmisiä täällä aika paljon ! Kuin tuollaisista asioista valitatte! Heh, olen 55v metsurimies ja koko ikäni metsässä viettänyt , minua ei pikku asiat pelota!

Käärmeitten näkeminen metsässä on aina yhtä kauheaa.

Kävin sienessä ja astuin maa ampiaispesään. Kyllä siinä paniikki tuli kun joka paikkaan pisti!! Tätä ennen olin vielä kehuskellut että ikinä ei ole ampiainen pistänyt! No pistipä sitten ihan menneiden vuosien edestä :D

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:30"]Pienenä pelotti että tipun suohon ja se imaisee minut
[/quote] minulla oli aivan sama pelko! Monena iltana itkin, kuinka voin tippua suonsilmään metsässä ollessani. Karhuja ym. villieläimiä en niinkään pelännyt, mutta suot olivat niin pelottavia:D

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:43"]

Taitaa olla kehä IIi ihmisiä täällä aika paljon ! Kuin tuollaisista asioista valitatte! Heh, olen 55v metsurimies ja koko ikäni metsässä viettänyt , minua ei pikku asiat pelota!

[/quote]

Totta, olen hienostunut kaupunkilaislady joka kirkuu ötököitä nähdessään. :)

Kamalin metsäkokemus oli asua elämän ekat 17 vuotta metsän keskellä. :D Anteeksi kun mua naurattaa toi aloitus, siis otsikko Kamalimmat metsäkokemukset. Toi on niin kaupunkilaisen otsikko, ei siis pahalla. Enkä vähättäle, eksyminen on kamalaa. Mut metsän keskellä kasvaneelle tuo otsikko loi suuren huvin, kiitti :-) Ja oikeesti siis rakastan metsää, mutten ikinä halua siellä enää asua :D

No ei nyt mitään kamalampaa, kuin että hyttys- tai paarmaparvi tulee kiusaksi. Mitäs suomalaisia tekin ootte olevinanne? Itse olen ihan pääkaupunkiseudun lapsi ja tottunut kulkemaan metsässä. Ei sitä tarvitse pelätä.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:43"]

Taitaa olla kehä IIi ihmisiä täällä aika paljon ! Kuin tuollaisista asioista valitatte! Heh, olen 55v metsurimies ja koko ikäni metsässä viettänyt , minua ei pikku asiat pelota!

[/quote]

55v metsurimies vauvapalstalla? Onko se sun salainen perversio?

Kamalin kokemukseni oli, kun yritin lähteä metsästä pois polkua pitkin. Polun ylitse kaartui heinä, jonka päälle laskeutui aivan kamala hyönteinen. Vielä kun joku toinen ötökkä alkoi jahtaamaan minua, oli kamala metsäkokemus taattu D:

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:47"]

Kamalin metsäkokemus oli asua elämän ekat 17 vuotta metsän keskellä. :D Anteeksi kun mua naurattaa toi aloitus, siis otsikko Kamalimmat metsäkokemukset. Toi on niin kaupunkilaisen otsikko, ei siis pahalla. Enkä vähättäle, eksyminen on kamalaa. Mut metsän keskellä kasvaneelle tuo otsikko loi suuren huvin, kiitti :-) Ja oikeesti siis rakastan metsää, mutten ikinä halua siellä enää asua :D

[/quote]

No oikeaan osuit, kaupunkilainen olen :)

Olen metsästänyt 12 vuotiaasta, eikä metsässä mitään kovin kamalia ole tapahtunut.

Kerran oltiin kavereiden kanssa sorsastamassa iltalennolla. Pimeyden laskeuduttua oltiin lähdössä mopoilla kotiin. Jäin tekemään vielä jotain ja kaverit lähtivät edeltä. Mopopa ei lähtenytkään käyntiin ja oli säkkipimeää. Ei auttanut muu kuin jäädä niille sijoilleen odottelemaan aamua. Kun pimeys alkoi väistyä niin aloin tutkia mopoa ja lopulta löynin katkojan kärjen välistä jonku roskan ja siitä se mopo sitten lähtikin käyntiin. Mutsi oli kotona aivan raivona ja "katoamisestani" kauhuissaan, ei varmaan vieläkään usko että odottelin korvessa aamun valkenemista, vaan luulee että olin jossain juopottelemassa.

Kamalin kokemus metsästä on kun olin teltassa yötä ja ulkona oli -48C ja teltan sisällä -28C. Toiseksi kamalin oli se kun helteellä autosta hajosi rengas ja vararengasta ei ollut eikä kännykässä kenttää. Jouduin kävelemään 17 km jotta pääsin niin isolle tielle, että voi liftata. Kolmanneksi kamalin kokemus oli kun koira loukkasi jalkansa ja jouduin sitä läskiä kantamaan 2 km autolle.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:33"]

12 km riistakolmiolaskenta=parisataa hirvikärpästä

[/quote]

Sinun oli vielä pakko olla siellä ja tehdä homma loppuun. ;D

Minä olin kerran metsässä ihan vain käppäilemässä, kun tulin pienen metsälammen rantaan. Siellä paikallani pällistellessäni ensimmäinen hirvikärpänen viuhahti takilleni. Sitä pyydystäessäni napsahti toinen, kolmas, neljäs... Äkkiä hirvikärpäsiä ropisi kuin olisi satanut niitä. Siinä vaiheessa otin jalat alleni ja juoksin suoraan kotiin, missä vietin loppuillan etsien vaatteistani ja tukastani aitoja ja kuviteltuja (aina vain tuntui kuin joku olisi ryöminyt siellä...) hirvikärpäsiä.

Olin mukana etsimässä metsässä kadonnutta. Löytyi lopulta kuolleena :/

Vihdyin nuorena paljon ulkona, mutta muutama kamalampi on jääny mieleen :D
Yksi on suunnistuskisa joskus 8-10vuotiaana. Muistan että jossain puolivälissä kisareittiä sain perääni ampparin tmv ötökän. Noh kai se jätti rauhaan aika nopeasti, eikä pistämään onnistunut, mutta pingoin koko loppumatkan ihan täysiä maaliin. 
Toinen kun olin 12 vuotiaana mukana isän kanssa metsästysreissulla. Tai no oltiin vasta menossa... reissu meni pieleen heti alkuunsa, kun beagleamme pisti ampiainen. Ja niitä amppareita oli kertakaikkiaan joka puolella. Ihan hirmusesti, mökin pihasta metsään ja koko aika vaan pörräs ympäriinsä niitä, samaan tapaan ku viime kesänä, olivat ihan kimpussa :P
11 vuotiaana söin jäätelön kotimatkalla metsän lähellä. Sain jäätelön loppuun, ja ei mennyt kauaa, kun amppari tuli ja istu huulelleni. Olivat ilmeisesti vielä makeat jäätelön jäljiltä. Siinä se istuskeli ainakin minuutin, ja minä vaan seisoin paikalleni kauhusta jähmettyneenä ja melkein aloin jo itkeen pelosta. Lopulta se sitten onneksi lähti.

Ja 15vuotiaana mentiin serkkuni kanssa Nuuksioon muutaman päivän vaellukselle kahdestaan. Yhdessä saaressa ampiainen tuli siihen riesaksemme yrittäen tunkea ruokaamme. Noh hakattiin se häirikkö makuupussilla pulitajuttomaksi, ja pingottiin pienen saaren toiselel puolen yöksi sitten...

Okei huomaa että pelkään ampiaisia :D  Vaikkeivät ole vielä koskaan pistäneet... Vanhemmiten olen alkanut inhoomaan luonnossa kesäsin kulkemista, niin paljon inhoan amppareita x) tyhmäähän se on.

Alokkaiden kanssa metsäleirillä, ne oli kaikki poikia. Eka yönä teltassa makuupussissa tuli kuuma, kun kipinämikot piti kaminan kuumana piti ottaa paita pois. Myöhemmin heräsin ja huomasin että olin tullut sieltä makuupussistakin puoleksi pois ja kipinämikko oli ainakin nähnyt ja innostui laittamaan lisää puita kaminaan.
Kuulemma meillä olikin koko leirillä ainoa teltta, jossa kipinämikot eivät edes meinanneet nukahdella.
- kersantti karoliina

Pimeässä lähimetsässä kävelin yksin myöhään yhtenä syysiltana polkua pitkin ja kuulin aivan hirveää parkumista ja rääkynää puskista. Ei ollut ihminen, en tiedä vieläkään mikä oli koska en pystynyt menemään sinne peloltani eikä ollut taskulamppua. Kuolevaksi jänikseksi ovat väittäneet. En tiedä voiko jäniksestä lähteä selalinen ääni, juoksin kotiin lujaa.