Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi sanoo ihan kaikkeen EI! Hermo menee!
18.03.2015 |
Meillä 4v poika, vanhemmilla hermot riekaleina lapsen kanssa. Lapsi on todella yhteistyöhaluton (ei kuitenkaan -kyvytön) ja päivät todella rasittavia. En oikein muuta osaa tehdä kuin venyttää pinnaa. En vain yksinkertaisesti pysty ymmärtämään, missä mättää. Perus päivä on aikalailla tälläinen:
- herää aamulla, tänään ei ollut kotona maitoa joten äksyili siitä koko aamun; ei suostunut pukeutumaan, ei päiväkotiin, ei vessaan, ei hammaspesulle, ei mehua, ei vettä
- minä yritän sanoa lapselle moikat ja lähteä töihin: en sano sulle moikka, tulee kuitenkin vielä ovelle hyvästelemään äkkiä, päiväkotiin lähdöstä ei tietenkään tullut mitään vaan kiukutteli sitäkin
- haen päiväkodista, ei kotiin, alkaa käyttäytymään tyhmästi heti kun saavun paikalle kun kaikki lapset on pukemassa (kertoilemaan pissakakka yms. juttuja), ei suostu pukeutumaan, ei halua lähteä, poistun hetkeksi ja lapsi saa puettua, hoitaja laittaa nopeasti ovesta ulos kun valmis, mitään kuulumisia ei vaan ehditä vaihtamaan (päiväkodissa menee tosi hyvin, siellä ei mitään ongelmaa)
- seuraavaksi: ei kauppaan, ei rannalle, ei kotiin. Ehdotin, että haetaanko jätskit ja mennään aurinkoon syömään (joo jäätelölle!! ei auringolle), ei rantaan, mutta sinne pitää sitten kuitenkin mennä, väärä ranta, ei sinne, sitten kun aika lähteä ei kotiin
- sanoin, että nyt mennään suoraan kotiin eikä jäädä hiekkalaatikolle enää leikkimään, no, sinnehän se jäi kun vein pyörää ja sain hakea taas kädestä pitäen
- kotiin > ei käsienpesua!!!
Ja homma jatkuu iltaan saakka: ei syömään, ei pesulle, vinkumista ja marinaa, ei iltapalalle, ei nukkumaan. Iltasatu sentäs kelpaa. Viikonloppuisin käydään esim kylässä > ei kylään, vieraita tulee > ei vieraita, mennään ulkoilemaan > ei ulkoilemaan. Mitä tahansa yritetään tehdä > ei. Että sellaista, onko muilla tälläistä? On vaan pinna niin kireällä.
Ja kyllä, ruokarytmi, unirytmi kunnossa, lapsi terve, päiväkodista/neuvolasta ei mitään huolta kehityksestä, päiväkotipäivät kohtuullisia alle 8h ja perjantaisin reilusti lyhyempi, lomailemme, ulkoilemme, olemme paljon perheenä, parisuhteemme voi hyvin ja kaiken kaikkiaan haluisimme nimenomaan viettää aikaa perheenä. Mutta sitten meillä on tämä yksi joka sanoo kaikkeen ei...
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja TIETENKIN asioista jotka on itsestäänselviä vain ilmoitetaan: käy pesemässä kädet, nyt on ruoka (toisen, kolmannen ja neljännen kerran!!!), nyt lähdetään päiväkotiin, vanhemmat menee töihin (pue päälle noin 200 kertaa). Kun kaikkeen vastaus on ei ja karjunta niin minkä tässä voi? En olisi näin hukassa jos "perinteiset" keinot mitä lapsiin käytetään tepsisi. Tai jos lapsi olisi jotenkin normaalilla uhmakkuudella varustettu.. Plaah..
Meillä on samanlainen poika 3.5 vuotta. Ollut aina tosi voimakas temperamentti, nyt välillä ihan mahdotonta kun aamusta alkaen kaikki on taistelua. Sun kirjoitus olis voinut olla mun kirjoittama!
välillä on vaikea pysyä positiivisena. Lelut jäähylle, herkkukielto, joskus auttavat. Tällä hetkellä parhaiten auttaa tarrojen kerääminen. Kun on tarpeeksi tarroja pääsee jonnekin tyyliin leffaan tai teatteriin.
Hemmetin raskasta kun kaikki päivät ja hetket poika on negatiivinen ja vastustaa kaikkea. Yks päivä aloin itkeä, kun olin keksinyt jotain kivaa ja poika oli heti että ei halua.
14 jatkaa:
Sanoin hänelle yks päivä, että huomaatko että sanot usein ei tai pistät hanttiin. Sitten muistuttelin joka kerta kun hän teki niin. Hän kyllä huomasi sitten itsekin ja naureskeli tilanteille. Jaksoin itse tätä vaan päivän, ehkä pitäis koittaa taas. Poika alkaa olla jo niin iso etten jaksa kantaa häntä, kun karkaa jonnekin ja ei suostu tulemaan mukaan. Hävettää päiväkodistakin hakea, pikkuveli samassa päiväkodissa, tämä juoksee karkuun jokaiseen vastaantulevan kopperoon, vessaan, jumppasaliin. En kehtaa siellä karjua vaikka mieli todellakin tekisi. Huomenna lahjon että saa karkin autossa jos tulee kiltisti. En jaksa enää taistella.
kysy siltä tahtooko se viikkorahaan korotusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:02"]No kokeile olla kertomatta mitään. Teet vaan ja vedät perässä. Jos mennään kauppaan niin sinne mennään ilman keskustelua. Jäätelöt jää saamatta kun ei voi asiasta kysyä ym. Meillä toimi tämä. Kyllästyin vaan saamaan kuraa niskaani neljä vuotiaalta
[/quote]
En ole ap, mutta jos ap:n lapsi vastaa noin usein kielteisesti ja ap lopettaisi kerronnan niin eipä he paljon puhuisi mitään.EIKÄ se ole hyvä. Keskusteluyhteys on pidettävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet lapset - pienet murheet. Isot lapset - isot murheet.
Meidän uhma/tahdo/EI/Mikälie-ikäinen vastasi viime viikonloppuna ainoan kerran joo, kun kysyin, että ärsyttääkö? Muihin kysymyksiin tai kysymättömiinkin juttuihin vastaus oli EI!! Että sillei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käytän purkkaa lahjuksena lähtemisiin,saa joko kun ulkovaatteet on päällä tai turvavyö kiinni, riippuu siitä kumpi vaikeampi kohta, pukeminen vai autoon meno. Samoin kotiinlähtötilanteissa autossa odottaa purkkapussi. Uhmisaikaan en kysy mitään mihin ei saa vastata ei vaan ilmoitan tapahtuvat asiat ajoissa ja koska näin tapahtuu. Pitkää pinnaa tarvitaan ja kärsivällisyyttä koska tilanteet pahenee jos aikuinen menettää malttinsa. Muutenkin yritän harhauttaa siirtymätilanteissa lapsen ajatukset tulevaan kivaan esim. kavereiden tapaamiseen tai herkkuruokaan mitä kotona valmistetaan tms. niin pukeminen ja lähteminen menee siinä sivussa.
Ja me siis nimenomaan kerromme lapselle mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi, koska muuten ei hommasta tule mitään. Tuo pukeutumishaluttomuus on joka kerta, samoin ruokailua vastustaa aina. Päiväkodissa on kavereita ja hoitajat on "rakkaita". Voiko temperamentti vain olla tälläinen? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile käänteitä keskustelua, meillä se tehosi kunnes lapsi tajusi mistä on kyse. Esim. pukemisessa sano että Mikko ei saa pukea itse, niin varmana vaatteet on päällä alta aikayksikön.
Minä laulan laulua KUNINGAS EI, se on niin osuva, googlaa.
Perus uhma, voit kokeille tuota käänteistä, joskus voi lapsi ymmärtää ja ei onkin vitsi. Ihan turha yrittää olla mieliksi uhmaikäiselle, se on hieno juttu kun tajuaa että voi kieltäytyä asioista. Itse lapsen kanssa puhuinkin uhmaiästä ja edelleenkin kerron lapselle iltaisin sängyssä että lasten kuuluukin kiukutella, se on normaalia, lasten kuulukin olla joskus tottelemattomia, ei haittaa. ( oma lapseni siis lupailee aina illalla halin ja pusun kera että huomenna on aivan varmasti kiltti, huono omatuntokin kolkuttelee, syyllistää itseään siitä että taas oli tuhma)
Sun pitää havainnollistaa miltä se EI tuntuu, alat sanoa EI jäätelölle ja ei kaikille kivoille jutuille sitä mukaa mitä lapsi kiukuttelee.
No kokeile olla kertomatta mitään. Teet vaan ja vedät perässä. Jos mennään kauppaan niin sinne mennään ilman keskustelua. Jäätelöt jää saamatta kun ei voi asiasta kysyä ym. Meillä toimi tämä. Kyllästyin vaan saamaan kuraa niskaani neljä vuotiaalta
Joskus on oikeasti ihan hyvä taantua lapsen tasolle, fiksu lapsi tajuaa että toi matkii mua ja sitä kautta voi miettiä seuraavan kerran että onko kivaa vai ei. En nyt tarkoita että pitäis aina tälläistä pitää, mut joskus toinen ihminen tajuaa oman tyhmän käytöksensä vasta koettuaan sen itse.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:02"]
No kokeile olla kertomatta mitään. Teet vaan ja vedät perässä. Jos mennään kauppaan niin sinne mennään ilman keskustelua. Jäätelöt jää saamatta kun ei voi asiasta kysyä ym. Meillä toimi tämä. Kyllästyin vaan saamaan kuraa niskaani neljä vuotiaalta
[/quote]
Komppi tälle! Miksi näitä kohdellaan kuin kuninkaallisia? Haluatko, sopiiko sinulle, saanko, mitäs jos varovasti ehdottaisin? Jos tosiaan mennään jonnekin, niin mennään, tai tehdään, tai syödään sitä mitä on. Valita annetaan niistä pienistä, lapsen kokoisista asioista, kuten sukan väri puettaessa tai tuutti vai puikko kaupassa. Jos ei hellanteltulle nyt sitten sovi tai ei maistu, niin so? Jää sitten omaa tyhmyyttään jäätelöttä. Entäs jos näitä olisi 3-4 kpl? Ja tuo uhma kestää niin kauan, kuin uhmis muuttaa omilleen, jos sen vaan antaa tapahtua.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:02"]
No kokeile olla kertomatta mitään. Teet vaan ja vedät perässä. Jos mennään kauppaan niin sinne mennään ilman keskustelua. Jäätelöt jää saamatta kun ei voi asiasta kysyä ym. Meillä toimi tämä. Kyllästyin vaan saamaan kuraa niskaani neljä vuotiaalta
[/quote]
Komppi tälle! Miksi näitä kohdellaan kuin kuninkaallisia? Haluatko, sopiiko sinulle, saanko, mitäs jos varovasti ehdottaisin? Jos tosiaan mennään jonnekin, niin mennään, tai tehdään, tai syödään sitä mitä on. Valita annetaan niistä pienistä, lapsen kokoisista asioista, kuten sukan väri puettaessa tai tuutti vai puikko kaupassa. Jos ei hellanteltulle nyt sitten sovi tai ei maistu, niin so? Jää sitten omaa tyhmyyttään jäätelöttä. Entäs jos näitä olisi 3-4 kpl? Ja tuo uhma kestää niin kauan, kuin uhmis muuttaa omilleen, jos sen vaan antaa tapahtua.
[/quote]
Minä kyllä ihan ilmoitan että nyt on sitä ja sitä tiedossa. Ei meillä kysellä lapselta tai ehdotella niissä asioissa mitä aikuiset päättää. Kaupassa voidaan poiketa päiväkotimatkalla, kysyy tietty mihin ollaan menossa kun ei ajetakaan kotiin. Siitähän se ilo irtoaa kun kerron että mennään kauppaan. Käänteiset jutut ei toimi lapseen sitten ollenkaan, ei mitään tehoa. Eikä millään muullakaan. Kaikki kikkakolmoset kokeiltu.