Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi sanoo ihan kaikkeen EI! Hermo menee!
18.03.2015 |
Meillä 4v poika, vanhemmilla hermot riekaleina lapsen kanssa. Lapsi on todella yhteistyöhaluton (ei kuitenkaan -kyvytön) ja päivät todella rasittavia. En oikein muuta osaa tehdä kuin venyttää pinnaa. En vain yksinkertaisesti pysty ymmärtämään, missä mättää. Perus päivä on aikalailla tälläinen:
- herää aamulla, tänään ei ollut kotona maitoa joten äksyili siitä koko aamun; ei suostunut pukeutumaan, ei päiväkotiin, ei vessaan, ei hammaspesulle, ei mehua, ei vettä
- minä yritän sanoa lapselle moikat ja lähteä töihin: en sano sulle moikka, tulee kuitenkin vielä ovelle hyvästelemään äkkiä, päiväkotiin lähdöstä ei tietenkään tullut mitään vaan kiukutteli sitäkin
- haen päiväkodista, ei kotiin, alkaa käyttäytymään tyhmästi heti kun saavun paikalle kun kaikki lapset on pukemassa (kertoilemaan pissakakka yms. juttuja), ei suostu pukeutumaan, ei halua lähteä, poistun hetkeksi ja lapsi saa puettua, hoitaja laittaa nopeasti ovesta ulos kun valmis, mitään kuulumisia ei vaan ehditä vaihtamaan (päiväkodissa menee tosi hyvin, siellä ei mitään ongelmaa)
- seuraavaksi: ei kauppaan, ei rannalle, ei kotiin. Ehdotin, että haetaanko jätskit ja mennään aurinkoon syömään (joo jäätelölle!! ei auringolle), ei rantaan, mutta sinne pitää sitten kuitenkin mennä, väärä ranta, ei sinne, sitten kun aika lähteä ei kotiin
- sanoin, että nyt mennään suoraan kotiin eikä jäädä hiekkalaatikolle enää leikkimään, no, sinnehän se jäi kun vein pyörää ja sain hakea taas kädestä pitäen
- kotiin > ei käsienpesua!!!
Ja homma jatkuu iltaan saakka: ei syömään, ei pesulle, vinkumista ja marinaa, ei iltapalalle, ei nukkumaan. Iltasatu sentäs kelpaa. Viikonloppuisin käydään esim kylässä > ei kylään, vieraita tulee > ei vieraita, mennään ulkoilemaan > ei ulkoilemaan. Mitä tahansa yritetään tehdä > ei. Että sellaista, onko muilla tälläistä? On vaan pinna niin kireällä.
Ja kyllä, ruokarytmi, unirytmi kunnossa, lapsi terve, päiväkodista/neuvolasta ei mitään huolta kehityksestä, päiväkotipäivät kohtuullisia alle 8h ja perjantaisin reilusti lyhyempi, lomailemme, ulkoilemme, olemme paljon perheenä, parisuhteemme voi hyvin ja kaiken kaikkiaan haluisimme nimenomaan viettää aikaa perheenä. Mutta sitten meillä on tämä yksi joka sanoo kaikkeen ei...
Kommentit (30)
Ei tietenkään kaikki ole samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samaa. Poika on 3-vvuotias, ja kaikki muu paitsi herkut on ei. Ja herkutkin on ei, jos ei samalla saa jostain muusta tahtoaan läpi. "Otatko maitoa?" "Ei" ja samalla ojentaa kättään, että anna se maito, tai pyytää 5s päästä sitä itse. Olo on kamala, kun mikään keskustelutapa ei toimi. Nyt tuli vielä päivähoidosta viestiä, että pitää pitää erikoisneuvottelu mahdollisesta puheterapiasta, kun ennen osasi totella peruskäskyjä, mutta nyt ei.
Kai tässä ei vaan osata olla vanhempia ollenkaan, kun lapsi ei mitään osaa. Kuivaksi ei saada opeteltua, kun potta on ei (tarrat toimi 3 päivää, sitten niistäkin tuli ei), vaippaa ei saa vaihtaa, varsinkaan jos on kakka, kakka ei ole koskaan tullut, vaikka olisikin, ruokaa ei halua syödä, jne. Piirtää alkaa, ja. Kojta huutaa "en osaa", ja sitten ei enää jatketa. Kehutaan ja kannustetaan, syliä saa ja tukea, vaan ei vaan mikään onnistu. Sitten tehdään väkisin, joka on kamalaa ison voimakkaan pojan kanssa.
ADHD, tutulta kuulostaa! Miten nyt, 7vuotiaana, ap!!?
Meillä aivan sama tilanne, poika nyt 6v. Meillä vaan ei mennä kuitenkaan pojan pillin mukaan, vaan vaikka sanoisi "En halua mummilaan", niin jos se on sovittu, niin sinne mennään. Joka asiaan silti "EI" on se vastaus.
Hän ei halua harrastusta, ei halua nähdä kavereita (tai haluaa harvemmin kuin kerran viikossa), päiväkodin jälkeen haluaa rauhoittua kotona, sen olen huomannut. Väsyy ihmisten joukossa. Saa vääntää, että innostuu lähtemään puistoon, uimaan kyllä lähtisi aina. Myöskään ei kehu asioita, vaan aina on eri mieltä meidän vanhempien kanssa.
"Eikö ookin ihana ----", niin vastaus on että "ei ku ruma". Jne.
Nepsypiirteitä on paljon, myös adhd:ta alettu epäillä. Kärsivällisyyttä vaaditaan ja sitä, että pysyy itse positiivisena ja kannustavana, vaikka toista tuntuisi tympivän koko ajan jokin. Ensi vuonna menee kouluun, sehän tässä jännittääkin, miten ne tehtävät siellä alkavat sujua, kun eskarikin on "Kuraa ja kakkaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko mitään asettaa rajoja uhmaikäiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö te ihmiset perehdy lainkaan lapsen kehitysvaiheisiin kun ihmettelette tällaisia asioita ikään kuin tulisivat jotenkin yllätyksenä???
Alue: Aihe vapaa
Apua mua pelottaa, kun meidän puolitoista vuotta ensi viikolla täyttävä on nyt jo ei kaikelle. Erityisesti pukuminen ja vaipanvaihto on ei ja karkuun juostaan ja sit itketään, kun käydään syliin koppaamassa. Usein syöminenkin on ei ja syöttötuolista pois nostaminen. Kai se on varhaista uhmaa, mutta sanokaa, että tää on ihan normaalia? Onko kaikki tän ikäiset yhtä temperamenttisia?