Lue keskustelun säännöt.
Sosiaali-ja terveysalan työntekijöiden ylimielisyys
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 15:04"]
[/quote]
Asenne on ihan sama muuallakin terveydenhuollossa. Olen mielenterveyspotilas, mutta siitä huolimatta täysin järkevä ja käyttäydyn lääkärissä aina asiallisesti ja ystävällisesti. Sairastan siis "vain" masennusta joka ei vaikuta järkeen. Joudun käyttämään kunnallista terveydenhuoltoa ja kerta kerran jälkeen saan todeta että potilaalla ei saa olla mielipidettä omasta hoidostaan. Mielenterveyspotilas ei henkilökunnan mielestä ole kykenevä arvioimaan omaa tilaansa tai esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksia, vaan lääkäri, joka on pahimmassa tapauksessa tutustunut papereihin minuutin ennen potilaan tapaamista, tietää aina paremmin. Olen myös huomannut että masennukseen sairastuttuani minun pitäisi ymmärtää että myös fyysiset vaivani, esimeriksi välilevyongelmat johtuvat masennuksestani eivätkä näin ollen ole "todellisia". Kirjoittamalla tätä asennetta on hyvin vaikea kuvailla, mutta törmään tähän joka kerran lääkärissä asioidessani. Näin maalaisjärjellä kuvittelisin että paras hoitotulos tulee kun potilaan vointia kuunnellaan ja se otetaan huomioon, mutta todennäköisesti en ole vain masentunut vaan esimerksi psykoosissa ja tarvitsen terveyskeskuslääkäriä päättämään elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 08:07"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 06:47"]
Tuosta tunteella töitä tekevästä hoitajasta. 30 vuoden kokemuksella hoitoalalta, itselleni haluan hoitajan, joka on hyvä ammatissaan, eikä tunteella töitä tekevä hoitaja.
Työkaveriksikin valitsen hyvän ammattilaisen, enkä tunteella tekevää hoitajaa. Ai miksikö? Koska työtä ei voi tehdä ns. tunteella, musta tuntuu, että tää olis kiva ja voi kun musta tuntuu,että mulla käy sääliksi ja musta tuntuu, että nyt mullon burnoutti, kun mullon niin isot tunteet.
Ammattitaitoinen hoitaja, kenellä on ammatillinen asenne hoidettaviin, osaa viedä mennessään, tuoda tullessaan, organisoi työn ja osaa tehdä yhteistyötä työkavereiden kanssa.
[/quote]
Mä olen hyvä ammatissani ja teen työtä tunteella. Nuo kaksi ei sulje toisiaan pois.
Mä kunnioitan vanhuksia, tykkään heistä juuri sellaisina kuin ovat ja teen työni hyvin. Vanhukset tykkäävät minusta, samoin kolleegat. Mä teen työtäni sillä ajatuksella, että hoitamani vanhukset ovat omaisilleen rakkaita, jonkun äiti tai isä, mummo tai pappa. Teen työni sillä periaatteella, miten haluaisin itseäni tai omia vanhempiani hoidettavan.
Ei ole burnouttia ja tunteet on mulle vain positiivinen kannustin työssä. Eikö ne tunteet juuri tee sen, että haluaa tehdä parhaansa - ja tekee parhaansa!
[/quote]
ei, näitä kutsumushoitajia en haluaisi työkaveriksi, enkä itseäni hoitamaan.
Ammatillinen ihminen on hyvä työssään, ei sekoita tunteitaan työhön, eikä anna niiden vaikuttaa työn tulokseen. Ammatillinen hoitaja ymmärtää, ettei ole äiti teresa ja veny ja pauku yli rajojen, vaan ymmärtää tekevänsä palkkatyötä ja tarjoavansa hyvän ammattitaitonsa työnantajalle palkan edestä. Ammatillinen hoitaja tekee työnsä hyvin ja hoitaa vanhukset ja muut hyvin, mutta ei sekoita vanhusten hoitoon omia vanhempiaan ja tunteitaan heitä kohtaan. Ammatillisuuteen kuuluu juuri se, että hoitaa vanhukset hyvin, eikä sekoita siihen omia tunteitaan ja uhrautumistunteita, eikä kutsumusta.
Ammatillisuuteen kuuluu kunnioittava asenne ja se, että jokainen saa hyvän hoidon. Ei niin, että hoidetaan vanhuksia, kuten omia vanhempia hoidettaisiin. Siinä on se ero. Ammatillinen hoitaja jaksaa huonona päivänäkin, tunteilla menevä hoitaja ei sitä jaksa. Tunteilla menevä hoitaja palaa loppuun, kun kuolemia alkaa tulla paljon ja kyynistyy. Ammatillinen hoitaja pystyy toimimaan myös akuuteissa tilanteissa ja hätätilanteissa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 08:37"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 08:07"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 06:47"]
Tuosta tunteella töitä tekevästä hoitajasta. 30 vuoden kokemuksella hoitoalalta, itselleni haluan hoitajan, joka on hyvä ammatissaan, eikä tunteella töitä tekevä hoitaja.
Työkaveriksikin valitsen hyvän ammattilaisen, enkä tunteella tekevää hoitajaa. Ai miksikö? Koska työtä ei voi tehdä ns. tunteella, musta tuntuu, että tää olis kiva ja voi kun musta tuntuu,että mulla käy sääliksi ja musta tuntuu, että nyt mullon burnoutti, kun mullon niin isot tunteet.
Ammattitaitoinen hoitaja, kenellä on ammatillinen asenne hoidettaviin, osaa viedä mennessään, tuoda tullessaan, organisoi työn ja osaa tehdä yhteistyötä työkavereiden kanssa.
[/quote]
Mä olen hyvä ammatissani ja teen työtä tunteella. Nuo kaksi ei sulje toisiaan pois.
Mä kunnioitan vanhuksia, tykkään heistä juuri sellaisina kuin ovat ja teen työni hyvin. Vanhukset tykkäävät minusta, samoin kolleegat. Mä teen työtäni sillä ajatuksella, että hoitamani vanhukset ovat omaisilleen rakkaita, jonkun äiti tai isä, mummo tai pappa. Teen työni sillä periaatteella, miten haluaisin itseäni tai omia vanhempiani hoidettavan.
Ei ole burnouttia ja tunteet on mulle vain positiivinen kannustin työssä. Eikö ne tunteet juuri tee sen, että haluaa tehdä parhaansa - ja tekee parhaansa!
[/quote]
ei, näitä kutsumushoitajia en haluaisi työkaveriksi, enkä itseäni hoitamaan.
Ammatillinen ihminen on hyvä työssään, ei sekoita tunteitaan työhön, eikä anna niiden vaikuttaa työn tulokseen. Ammatillinen hoitaja ymmärtää, ettei ole äiti teresa ja veny ja pauku yli rajojen, vaan ymmärtää tekevänsä palkkatyötä ja tarjoavansa hyvän ammattitaitonsa työnantajalle palkan edestä. Ammatillinen hoitaja tekee työnsä hyvin ja hoitaa vanhukset ja muut hyvin, mutta ei sekoita vanhusten hoitoon omia vanhempiaan ja tunteitaan heitä kohtaan. Ammatillisuuteen kuuluu juuri se, että hoitaa vanhukset hyvin, eikä sekoita siihen omia tunteitaan ja uhrautumistunteita, eikä kutsumusta.
Ammatillisuuteen kuuluu kunnioittava asenne ja se, että jokainen saa hyvän hoidon. Ei niin, että hoidetaan vanhuksia, kuten omia vanhempia hoidettaisiin. Siinä on se ero. Ammatillinen hoitaja jaksaa huonona päivänäkin, tunteilla menevä hoitaja ei sitä jaksa. Tunteilla menevä hoitaja palaa loppuun, kun kuolemia alkaa tulla paljon ja kyynistyy. Ammatillinen hoitaja pystyy toimimaan myös akuuteissa tilanteissa ja hätätilanteissa.
[/quote]
Lisäksi ammatillinen hoitaja ei tee sitä, minkä kokee parhaakseen. silloin työn laatu vaihtelee hoitajilla, koska aina on hoitajia, jotka ei tee mitään, mutta koska se on hänen tunteille ja jaksamiselle parasta hoitoa, mitä pystyy antamaan, työn jälki on huono. Ammatillinen hoitaja ei tee PARASTAAN, MITÄ ITSESTÄ TUNTUU, vaan tekee sen työn, mitä työnantaja vaatii ja potilas tarvitsee. Ei sitä, mikä TUNTUU omalta parhaaltaan.
Höpön löpön. Asiakaslähtöisyyttä on nimen omaan, että resursseja lisätään -> lisää aikaa / asiakas.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 08:40"]
Höpön löpön. Asiakaslähtöisyyttä on nimen omaan, että resursseja lisätään -> lisää aikaa / asiakas.
[/quote]
Eli kiirettä ei saa olla, lasketaan kauanko kestää yhden pukeminen ja vessattaminen ennen aamupalaa ja ei luullakkaan että se hoituisi nopeammin, ihan kellon kanssa katsotaan kussakin paikassa. Se kiireen tunne siitä pois, pitää voida ajatella, että tämä on se minun työni jota teen nyt ja hyvin teenkin.
Siivous ja petaaminen sitten eri henkilölle kokonaan, viemästä aikaa hoitotyöstä. Samoin ruuanlaittoon oma työntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" ...toimin Espoossa vanhusten palvelujen johtajana. Tuolloin seurasin läheltä appivanhempieni hoitoa Espoossa. Muutaman kerran ajattelin, että valittaisin vanhusten palvelujen johtajalle, ellen itse olisi se..." http://yle.fi/uutiset/jaakko_valvanne_vanhustyo_tarvitsee_iloista_vallankumousta/7159028
Hmm... kai sen valituksen olisi silti voinut tehdä.
Tuttu opiskelee lähihoitajaksi ja suuntautuu vanhustyöhön. Toimii nyt ja on jo ennen koulutuksen alkamista toiminut yrityksessä, jolta kunnat ostavat vanhuksille palveluja kotiin. Kirjoittelee fb:ssa tyyliin "Ei jeesus mikä työpäivä! Ei näitä enää!" ja "Lähdenpä taas mummoja pappoja viihdyttämään".
Mummoja ja pappoja? "Vanhustenhoito paranee Valvanteen mukaan heti, kun hoitohenkilökunta hyväksyy, että vanhukset ovat iäkkäitä aikuisia. Subjekteja, joiden toiveet on otettava huomioon."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 08:40"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 08:37"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 08:07"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 06:47"]
Tuosta tunteella töitä tekevästä hoitajasta. 30 vuoden kokemuksella hoitoalalta, itselleni haluan hoitajan, joka on hyvä ammatissaan, eikä tunteella töitä tekevä hoitaja.
Työkaveriksikin valitsen hyvän ammattilaisen, enkä tunteella tekevää hoitajaa. Ai miksikö? Koska työtä ei voi tehdä ns. tunteella, musta tuntuu, että tää olis kiva ja voi kun musta tuntuu,että mulla käy sääliksi ja musta tuntuu, että nyt mullon burnoutti, kun mullon niin isot tunteet.
Ammattitaitoinen hoitaja, kenellä on ammatillinen asenne hoidettaviin, osaa viedä mennessään, tuoda tullessaan, organisoi työn ja osaa tehdä yhteistyötä työkavereiden kanssa.
[/quote]
Mä olen hyvä ammatissani ja teen työtä tunteella. Nuo kaksi ei sulje toisiaan pois.
Mä kunnioitan vanhuksia, tykkään heistä juuri sellaisina kuin ovat ja teen työni hyvin. Vanhukset tykkäävät minusta, samoin kolleegat. Mä teen työtäni sillä ajatuksella, että hoitamani vanhukset ovat omaisilleen rakkaita, jonkun äiti tai isä, mummo tai pappa. Teen työni sillä periaatteella, miten haluaisin itseäni tai omia vanhempiani hoidettavan.
Ei ole burnouttia ja tunteet on mulle vain positiivinen kannustin työssä. Eikö ne tunteet juuri tee sen, että haluaa tehdä parhaansa - ja tekee parhaansa!
[/quote]
ei, näitä kutsumushoitajia en haluaisi työkaveriksi, enkä itseäni hoitamaan.
Ammatillinen ihminen on hyvä työssään, ei sekoita tunteitaan työhön, eikä anna niiden vaikuttaa työn tulokseen. Ammatillinen hoitaja ymmärtää, ettei ole äiti teresa ja veny ja pauku yli rajojen, vaan ymmärtää tekevänsä palkkatyötä ja tarjoavansa hyvän ammattitaitonsa työnantajalle palkan edestä. Ammatillinen hoitaja tekee työnsä hyvin ja hoitaa vanhukset ja muut hyvin, mutta ei sekoita vanhusten hoitoon omia vanhempiaan ja tunteitaan heitä kohtaan. Ammatillisuuteen kuuluu juuri se, että hoitaa vanhukset hyvin, eikä sekoita siihen omia tunteitaan ja uhrautumistunteita, eikä kutsumusta.
Ammatillisuuteen kuuluu kunnioittava asenne ja se, että jokainen saa hyvän hoidon. Ei niin, että hoidetaan vanhuksia, kuten omia vanhempia hoidettaisiin. Siinä on se ero. Ammatillinen hoitaja jaksaa huonona päivänäkin, tunteilla menevä hoitaja ei sitä jaksa. Tunteilla menevä hoitaja palaa loppuun, kun kuolemia alkaa tulla paljon ja kyynistyy. Ammatillinen hoitaja pystyy toimimaan myös akuuteissa tilanteissa ja hätätilanteissa.
[/quote]
Lisäksi ammatillinen hoitaja ei tee sitä, minkä kokee parhaakseen. silloin työn laatu vaihtelee hoitajilla, koska aina on hoitajia, jotka ei tee mitään, mutta koska se on hänen tunteille ja jaksamiselle parasta hoitoa, mitä pystyy antamaan, työn jälki on huono. Ammatillinen hoitaja ei tee PARASTAAN, MITÄ ITSESTÄ TUNTUU, vaan tekee sen työn, mitä työnantaja vaatii ja potilas tarvitsee. Ei sitä, mikä TUNTUU omalta parhaaltaan.
[/quote]
Sä et osaa nyt lukea. Mä en uhraudu, enkä ole missään sanonut, että hoidan, kuin hoitaisin omia vanhempiani. Kirjoitin, että hoidan, kuten toivoisin itseäni tai omia vanhempiani hoidettavan. Siinä on vissi ero.
Tunteet on voimavara niinä huonoinakin päivinä. Mä jaksan, koska tykkään työstäni ja vanhuksista. Tunteet estää sen kyynistymisen kun kuolemia tulee. Ei kuolema ole mulle mikään loppuun palamisen syy. Se on usein odotettu ja toivottukin.
Eikä tunteet estä toimimasta akuuteissa tilanteissa tai hätätilanteissa. Miksi ihmeessä tunteet olis este ammatilliselle hoitajuudelle? Mun kokemukseni mukaan tunteet on juuri se asia, mikä monelta hoitoalan ammattilaiselta puuttuu ja mitä alalla tarvittaisiin enemmän. Me hoidetaan ihmisiä.
Ehkä sulla tunteet estää järjen ja lamaannuttaa, mulla tunteet on voimavara. Mä olen todella harvoin sairas, olen järkkymättömän tasapainoinen ihminen ja työskentelen ammattitaitoisesti - tunteella. Kutsumushoitaja? Enpä usko. Mä olen vain normaali ihminen, tunteineen päivineen. En mä osaa sulkea tunteitani työpäivän ajaksi. Kyllä ne on koko ajan matkassa.
En mä osaa olla välittämättä vanhuksista, joita autan päivittäin ja joiden tarinoita kuuntelen. Jokainen on oma persoonallisuutensa, jokaisella on se oma elämäntarina. En mä pysty suhtautumaan heihin tunteettomasti, kuin olisivat kasa paperia tai huone kakkosen dementikko.
Mistä lähtien tunteet on olleet heikkous? mun mielestäni asia on pikemminkin niin, että tunteettomuus on heikkous - erityisesti, jos työskennellään ihmisten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 09:34"]
Mummoja ja pappoja? "Vanhustenhoito paranee Valvanteen mukaan heti, kun hoitohenkilökunta hyväksyy, että vanhukset ovat iäkkäitä aikuisia. Subjekteja, joiden toiveet on otettava huomioon."
[/quote]
Tästä olen kyllä ihan samaa mieltä. Palvelutaloissa asuvia raihnaisia vanhuksia (erityisesti muistisairaita) kohdellaan usein isoina lapsina ei aikuisina. Vanhainkotien ei pitäisi olla lastentarhoja vaan vanhusten elämän kokemuksen huomioon ottavia koteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 09:34"]
Mummoja ja pappoja? "Vanhustenhoito paranee Valvanteen mukaan heti, kun hoitohenkilökunta hyväksyy, että vanhukset ovat iäkkäitä aikuisia. Subjekteja, joiden toiveet on otettava huomioon."
[/quote]
Tästä olen kyllä ihan samaa mieltä. Palvelutaloissa asuvia raihnaisia vanhuksia (erityisesti muistisairaita) kohdellaan usein isoina lapsina ei aikuisina. Vanhainkotien ei pitäisi olla lastentarhoja vaan vanhusten elämän kokemuksen huomioon ottavia koteja.
[/quote]
Juuri nämä "mummojen ja paappojen tunnehoitajat" ovat näitä kukkahattutätejä, jotka istuvat kahvilla tuntikausia puhumasta mummon ja paapan herättämistä tunteista, sillä aikaa, kun muut tekevät töitä. Testeissä pitäisi mitata älykkyyttä ja fyysistä kuntoa, eikä hoitajan tunteiden suuruutta. Siksi nykyään lähäreiksi valmistuu niitä vaaleanpunaiset lasit silmillä olevia kutosen tyttöjä, jotka luulee pelastavansa maailman ja kolmikymppisinä itkevät, etteivät jaksa henkisesti näin raskasta työtä.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 08:21"]
Vaipaŧ vaihdetaan kerran päivässä ja joskus vähän ruokitaan. Muuten kaikki hoitajien aika meneekin raportilla, osastonkokouksissa, kehittämiskokouksissa, koulutuksissa, pullakahvilla, kansliassa juoruillessa, harjoittelijoita mustamaalaamassa ym. näennäistoiminnassa. Oikeasti hoitajat haluaisivat olla "asiantuntijoita", jonka vuoksi on kehitetty hoito"tiede" palvelemaan ei-yhtään-mitään tieteellistä ongelmaa. Hoitaminen ei kiinnosta, mutta asiantuntijan leikkiminen kiinnostaa. Juoruilun ja pullakahvien lomassa.
[/quote]
Ja mihin perustat tämän avautumisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 08:21"]
Vaipaŧ vaihdetaan kerran päivässä ja joskus vähän ruokitaan. Muuten kaikki hoitajien aika meneekin raportilla, osastonkokouksissa, kehittämiskokouksissa, koulutuksissa, pullakahvilla, kansliassa juoruillessa, harjoittelijoita mustamaalaamassa ym. näennäistoiminnassa. Oikeasti hoitajat haluaisivat olla "asiantuntijoita", jonka vuoksi on kehitetty hoito"tiede" palvelemaan ei-yhtään-mitään tieteellistä ongelmaa. Hoitaminen ei kiinnosta, mutta asiantuntijan leikkiminen kiinnostaa. Juoruilun ja pullakahvien lomassa.
[/quote]
Ja mihin perustat tämän avautumisen?
[/quote] Tarkoitat varmaan: "Ja perustat tämän avautumisen mihin?"
Juuri nämä "mummojen ja paappojen tunnehoitajat" ovat näitä kukkahattutätejä, jotka istuvat kahvilla tuntikausia puhumasta mummon ja paapan herättämistä tunteista, sillä aikaa, kun muut tekevät töitä. Testeissä pitäisi mitata älykkyyttä ja fyysistä kuntoa, eikä hoitajan tunteiden suuruutta. Siksi nykyään lähäreiksi valmistuu niitä vaaleanpunaiset lasit silmillä olevia kutosen tyttöjä, jotka luulee pelastavansa maailman ja kolmikymppisinä itkevät, etteivät jaksa henkisesti näin raskasta työtä.
[/quote]
Tunteet ja äly ei sulje toisiaan pois. Mutta juu ennemmän vamasti tarvittaan tunneälyä kuin tunteiden vatvomista tai mummojen ja paappajen säälittelyä.
Rakettitiedettä hoitotyö ei ole pärjätä työssä voi sillä kuutosen keskiarvollakin. Enemmän kuin älykkyyttä vaadittaisii mielestäni koulutusta ja työssä oppimista. Ongelma resurssien puolella on myös se että koulutuksiin ei ole varaa ja vaikka olisi varaa kouluttaa henkilökuntaa työssä ei ole varaa palkata sijaisia töihin koulutuksen ajaksi. Uudistuksia tai vanhustyön vallankumousta ei voi syntyä jos ei kouluteta myös jo työssä olevia hoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No juu minulla on lähihoitaja tuttavana ja mielummin tapan itseni ennemmin, kuin vanhenen. Mussuttaa vaan miten kaikki muut tekee hommat huonosti ja asiakasta kohti on varattu aikaa 20 minuuttia, että siitä ne maksaa (kotihoidossa). Sitten ämmä alkaa chättäämään hoidettavan eteisestä, että "mun pitää tääl nyt olla 8 minuuttia viel ku toi maksaa mulle ja en saa lähtee vaikka tein jo kaiken". Kotihoidettavat vanhukset siis maksavat siitä, että joku luuska piileskelee puolet ajasta eteisessä. Paska hoito on vain "tuen itsenäisyyteen".
Kyllä se ylimielinen asenne on monesti itsestä kiinni. Kun kuvittelee olevansa muita hienompi ja parempi niin kyllä minä ainakin tajuan sen hetimmiten. Olen ollut sairaalatyössä ja hymy ei maksa mitään. Eräs potilas tuumasi minut nähdessään "voi kun mukavaa, että olet työvuorossa, on kuin aurinko olisi tullut huoneeseen". Helpottaa omaa työtä kun on ystävällinen. Huumori samoin. Joskus minulta potilaat kysyivät onko paljonkin epämiellyttäviä potilaita? Sanoin ettei, 99,9 ihmiset ovat mukavia ja ystävällisiä petin pohjalla. Oma asenne ja ihmiskuva vaikuttaa paljon. Tietysti joskus on tullut sellaisiakin vastaan, jotka ovat niitä tod.kaameita ja saavat minutkin rypistämään kulmiani. Heistäkin on selvitty.
^
*JOS rajoittamatta jättäminen vaarantaa
Toimin fyssarina, enkä kyllä koe edustajiamme ylimielisiksi. Pointtin juurikin on olla asiakaslähtöinen
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:16"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 15:48"]Olin vanhainkodissa työharjoittelussa ja siellä lukittiin yöksi joidenkin vanhusten ovet, ettei ne pääse vaeltelemaan.
Vanhainkoti on vankila.
[/quote]
No mitä sitten pitäs tehä? Sitten huudetaan ku muorit karkailee ulos ja kuolee lumihankeen
[/quote]
Ilmeisesti lääkitä niin että nukkuvat varmasti, niin tämä vaeltelija kui ne muut asukkaat joiden yöunta mahdollisesti tämä vaeltelija häiritsee.
Tottapuhuen asiakkaan estäminen tai rajoittaminen fyysisesti tai kemiallisesti pitäisi olla se äärimmäinen keino kun mikään muu ei tehoa. Joskus valitettavasti niitäkin tilanteita syntyy. Valitettavasti muistisairaissa vanhuksissa sen verran on karkailevia joskus tosi hyvä jalkaisia vanhuksia että useissa yksiköissä ulko-ovet joudutaan lukitsemaan. Muuhun rajoittamiseen pitää (pitäisi) löytyä perustelut ja lääkärin lupa.
Ongelma vanhuskeskustelussa on se että keskitytään ongelmiin ja puutteisiin. Myöskään artikkelissa ei ilmene mitä se hyvä johtajuus olisi käytännössä tai edes sitä kenen tehtävä hoidon johtaminen on tai olisi hyvässä hoidossa, lääkärin, (mahdollisesti geriatrin), vanhustyön johtajan, osastonhoitajien (joita ei nykyisin edes ole kaikissa yksiköissä), sairaanhoitajan, lähihoitajan geronomin vai jonkun muun? Tai mitä hyvä hoito on? Mitä on muistisairaan itsemääräämis oikeuden kunnioittaminen (Onko se sitä että vanhus voi halutessaan lähteä tapaamaan kotiin äitiä joka todellisuudessa on kuollut jopa yli 30 vuotta sitten?)
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 07:52"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 07:44"]
Mä ainaki otan vanhempani meille asumaan, jos eivät itse kotona pärjää. Ihmiset on nykyään niin vieraantuneita yhteisöllisyydestä että on luonnollista laittaa oma äiti tai isä johonki koppiin asumaan kuin hoitaa kotona.
[/quote]
Onnea matkaan! Minä en ottaisi omiani, enkä aio hoitaa edes miestäni, jos sairastuu esim. muistisairauteen. Ja jos itse sairastun sellaiseen, niin otan avioeron välittömästi.
T. vanhustenhoitaja
[/quote]
Minä taas olen hoitanut hautaan omat vanhempani.
t. perushoitaja