Lue keskustelun säännöt.
And just like that - en kestä!
10.12.2021 |
Oletteko jo katsoneet HBOlta Sinkkuelämää jatkosarjan. Katsoin ne kaksi ekaa jaksoa ja oli aivan kamala aloitus! Ihan epäuskoinen olo tuosta juonenkäänteestä Mr Bigiin liittyen.
Harmittaa! En ole varma haluanko katsoa enempää, kun julkaisevat.
Kommentit (2789)
Itse tykkäsin tästä, varsinkin loppupuolella sarja parani kun alkukauden pakolliset uusien henkilöiden esittelyt oli saatu tehtyä. Alussa woke oli turhan yliampuvaa, mutta sen mukana tulleet henkilöt olivat kuitenkin kokonaisuuden kannalta onnistuneita. Eniten ehkä häiritsi liiallinen kiire, esimerkiksi uusille henkilöille olisi voinut antaa enemmän aikaa ja monia juonenkäänteitä olisi voinut käsitellä rauhallisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain nyt katsottua tän loppuun. Alun shokin jälkeen, siis shokki siitä kuinka huonosti oli kirjoitettu, selvästi keskivaiheella parani. Loppukin oli ok.
Itseä ehkä vaivasi eniten SJPn hahmon narsistinen persoona ja "shallowness" mitään kasvua ei ole, eikä mitään tapahtunut edes miehen kuoleman siivellä. Jotain mystisyyden kokemusta oli kirjoitettu mutta se vaikutti päälleliimaukselta.
Charlotte oli hienosti kirjoitettu, rikas kotiäiti ja vaimo.
Mirandan hahmo oli mulle ainakin realistisin. Näitä tarinoita oon nähnyt paljon. Juurikin kriisissä sekoilua ja isoja muutoksia.
Samanthaa oli kyllä ikävä, itselle se tärkein hahmo, anarkisti ja sekoittaja.
Che oli liian raskas tyyppi omaan makuun, hieman pienemmällä osuudella ois toiminut paremmin.
Mut yllättävän ok kokonaisuus, tyyli/vaate jutut huippua, New York satu ihanaa, oma kevyt maailma ilman isoja ongelmia.
Oon ns fani ja tämäkin uppos todellakin, mutta se on pakko sano että ne ekat 2 jaksoa oli niin kurjia katottavia. Oikein negatiivisuudessa lillumista. Se oli kauheeta! Loppua kohden parani ja oon tosi pettynyt jos ei jatkoa saada.
Kun on kattonu koko sarjan alusta niin ne ekat jaksot koko sarjasta on kans vähän ihmeellisiä irrallisia kokonaisuuksia kun sitten taas 2-4 kaudet super. Parhaita on naisten yhteiset keskustelut pöydän äärellä.
En mä tiedä, jotain näissä naisissa on. Aikamme ikoneita jollain tavalla. Kritiikki oli täysin odotettua.
Vielä edelliseen, että enemmän new york katukuvaa jos saisi niin avot.
Kovasti haukutaan SJPn ulkonäköä. Minusta hän on hyvin elegantti edelleen. Tottakai ikä näkyy, mutta eikös se ole ihan normaalia. Kaikille ne rypyt jossain vaiheessa tulee, joillain aiemmin ja joillekin myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt HBO Maxilta löytyy dokkari siitä miten sarjaa tehtiin. Nimi on And Just Like That Documetary :D
Se oli itseasiassa parempi kuin tuo sarja itsessään… Tosin ihmettelen, miten kaikki seisoo vahvasti oman työnsä takana ja ovat tyytyväisiä siihen mitä tekivät. Samathan poissaolon selitys oli kaikkien mielestä järkevä ja hyvä (ei ollut), erirotuisten ihmisten tuominen sarjaan oli long overdue ja hyvä juttu, eri seksuaalisten suuntautumisten korostaminen edelleen hyvä juttu, käsikirjoitus oli heidän mielestään hyvä, jne jne. Ainakin se omituisen näköinen pieni mies joka on luonut koko sarjan, oli varsin tyytyväinen tekeleeseensä.
Dokkarissa tosin keskityttiin enimmäkseen käymään läpi Carrien upeita vaatteita, mistä mikäkin luomus on löytynyt ja mitäs me sille puettais päälle. Sitä oli kyllä vaate- ja kenkäfanina kiva katsoa.
Olikohan tekijöille ja castille yllätys, että sarjasta ei ole tykätty? Kuvaaminen ja kässärin hiominen ja kaikki oli niin hitsin kivaa! Ei kai ne sitten nähty metsää puilta, ja dokkarissa huomaa että se pieni omituisen näköinen mies päättää loppujen lopuksi kaikesta, tykkäs muut tai ei.
Lapsellista ehkä, mutta itselleni dokumentissa oli yllätys miten mukavan oloinen ja jalat maassa-tyyppi SJP on, verrattuna roolihahmoonsa. Okei, on villinä kenkiin ja design-vaatteisiin omana itsenäänkin, mutta jotenkin kaikki ne haastattelut ja kuvaustilanteet toi esiin aika hauskan ja kivan ihmisen. SJP oli muuten kuvausporukasta ainoa, jolle ”Stanford” oli kertonut sairaudestaan, ja kaikille oli jälkeenpäin yllätys että näkivät miehen viimeistä kertaa Bigin hautajaisissa. Oli hyvin salannut järkyttävät kipunsa ja pahan olonsa kuvauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt HBO Maxilta löytyy dokkari siitä miten sarjaa tehtiin. Nimi on And Just Like That Documetary :D
Se oli itseasiassa parempi kuin tuo sarja itsessään… Tosin ihmettelen, miten kaikki seisoo vahvasti oman työnsä takana ja ovat tyytyväisiä siihen mitä tekivät. Samathan poissaolon selitys oli kaikkien mielestä järkevä ja hyvä (ei ollut), erirotuisten ihmisten tuominen sarjaan oli long overdue ja hyvä juttu, eri seksuaalisten suuntautumisten korostaminen edelleen hyvä juttu, käsikirjoitus oli heidän mielestään hyvä, jne jne. Ainakin se omituisen näköinen pieni mies joka on luonut koko sarjan, oli varsin tyytyväinen tekeleeseensä.
Dokkarissa tosin keskityttiin enimmäkseen käymään läpi Carrien upeita vaatteita, mistä mikäkin luomus on löytynyt ja mitäs me sille puettais päälle. Sitä oli kyllä vaate- ja kenkäfanina kiva katsoa.
Olikohan tekijöille ja castille yllätys, että sarjasta ei ole tykätty? Kuvaaminen ja kässärin hiominen ja kaikki oli niin hitsin kivaa! Ei kai ne sitten nähty metsää puilta, ja dokkarissa huomaa että se pieni omituisen näköinen mies päättää loppujen lopuksi kaikesta, tykkäs muut tai ei.
SJP oli muuten kuvausporukasta ainoa, jolle ”Stanford” oli kertonut sairaudestaan, ja kaikille oli jälkeenpäin yllätys että näkivät miehen viimeistä kertaa Bigin hautajaisissa. Oli hyvin salannut järkyttävät kipunsa ja pahan olonsa kuvauksissa.
Oi että, ajattelepa miten raskasta Willie Garsonille on ollut näytellä hautajaiskohtausta tietäen että kohta on päähenkilönä 😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos! Täytyypä katsoa tuo dokumentti myös.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se siltakohtaus ei ollut onnistunut. Kuka hankkisi tuollaisen mekon muistotilaisuuteen, oli ylimapuva jopa Carrielle.
Ja se komea tuottaja ei voisi kiinnostua tuollaisesta kävystä. Vaikka onkin kyseessä fiktio, niin jotain rajaa.
Kävystä? Minusta hän on aivan upea edelleen, sirot ja herkät kasvonpiirteet ja todella kauniit silmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt HBO Maxilta löytyy dokkari siitä miten sarjaa tehtiin. Nimi on And Just Like That Documetary :D
Se oli itseasiassa parempi kuin tuo sarja itsessään… Tosin ihmettelen, miten kaikki seisoo vahvasti oman työnsä takana ja ovat tyytyväisiä siihen mitä tekivät. Samathan poissaolon selitys oli kaikkien mielestä järkevä ja hyvä (ei ollut), erirotuisten ihmisten tuominen sarjaan oli long overdue ja hyvä juttu, eri seksuaalisten suuntautumisten korostaminen edelleen hyvä juttu, käsikirjoitus oli heidän mielestään hyvä, jne jne. Ainakin se omituisen näköinen pieni mies joka on luonut koko sarjan, oli varsin tyytyväinen tekeleeseensä.
Dokkarissa tosin keskityttiin enimmäkseen käymään läpi Carrien upeita vaatteita, mistä mikäkin luomus on löytynyt ja mitäs me sille puettais päälle. Sitä oli kyllä vaate- ja kenkäfanina kiva katsoa.
Olikohan tekijöille ja castille yllätys, että sarjasta ei ole tykätty? Kuvaaminen ja kässärin hiominen ja kaikki oli niin hitsin kivaa! Ei kai ne sitten nähty metsää puilta, ja dokkarissa huomaa että se pieni omituisen näköinen mies päättää loppujen lopuksi kaikesta, tykkäs muut tai ei.
SJP oli muuten kuvausporukasta ainoa, jolle ”Stanford” oli kertonut sairaudestaan, ja kaikille oli jälkeenpäin yllätys että näkivät miehen viimeistä kertaa Bigin hautajaisissa. Oli hyvin salannut järkyttävät kipunsa ja pahan olonsa kuvauksissa.
Oi että, ajattelepa miten raskasta Willie Garsonille on ollut näytellä hautajaiskohtausta tietäen että kohta on päähenkilönä 😭
Mulle jäänyt mieleen se miten se Anthony katsoi siellä hautajaisissa Stanfordia silmät täynnä tunnetta. Vaikka näytteli, niin siinä katseessa oli valtavasti myötätuntoa ja surua nimenomaan näyttelijäkollegaa kohtaan, ei Bigiä. Siinä kohtaa varmaan tiesi jo miehen sairaudesta ja mietti miten raskasta on istua roolihahmon hautajaisissa, kun omat päivät on luetut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi että, ajattelepa miten raskasta Willie Garsonille on ollut näytellä hautajaiskohtausta tietäen että kohta on päähenkilönä 😭
Mulle jäänyt mieleen se miten se Anthony katsoi siellä hautajaisissa Stanfordia silmät täynnä tunnetta. Vaikka näytteli, niin siinä katseessa oli valtavasti myötätuntoa ja surua nimenomaan näyttelijäkollegaa kohtaan, ei Bigiä. Siinä kohtaa varmaan tiesi jo miehen sairaudesta ja mietti miten raskasta on istua roolihahmon hautajaisissa, kun omat päivät on luetut.
Niinpä :( minulle sarjan ainoa kunnolla liikuttava kohta oli se lopputeksti, jossa luki "To our beloved Willie Garson".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se siltakohtaus ei ollut onnistunut. Kuka hankkisi tuollaisen mekon muistotilaisuuteen, oli ylimapuva jopa Carrielle.
Ja se komea tuottaja ei voisi kiinnostua tuollaisesta kävystä. Vaikka onkin kyseessä fiktio, niin jotain rajaa.
Kävystä? Minusta hän on aivan upea edelleen, sirot ja herkät kasvonpiirteet ja todella kauniit silmät.
Sirot piirteet??? 🐴🐴🐴
Mun teki pahaa siinä jaksossa missä standford oli carrien luona ja piiloutu. Otti siinä juoksuaskelia ja tuli hirvee olo hänen puolestaan kuk tiesi että kuolemansairas.
Täytyypä joku kerta kattoo koko höskä alusta loppuun uudelleen.
Sarah Jessica on oikeassa elämässä supermukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se siltakohtaus ei ollut onnistunut. Kuka hankkisi tuollaisen mekon muistotilaisuuteen, oli ylimapuva jopa Carrielle.
Ja se komea tuottaja ei voisi kiinnostua tuollaisesta kävystä. Vaikka onkin kyseessä fiktio, niin jotain rajaa.
Kävystä? Minusta hän on aivan upea edelleen, sirot ja herkät kasvonpiirteet ja todella kauniit silmät.
Sirot piirteet??? 🐴🐴🐴
Pitkänmalliset mutta sirot kasvot hänellä, ei ole mikään pallinaama.
SJP näytti sirolta ja kauniilta ja luonnolliselta. Viihdyin sarjan parissa, kun otin sen vastaan uutena sarjana. En odottanut näkeväni alkuperäistä sarjaa. Me kaikki muutumme!
Mäkään en kestäää!!! Apuaaa!!! Eikä mun 12v kaveritkaan!!
No hienoo hei, kaveruksista kertova sarja loppuu niin että kaveri heittelee ilman kavereita miehensä tuhkat kun kavereilla oli niin paljon muuta hommaa ja se radiotuottajamies on inisevä-ääninen nobody.
Miranda jättää kaikki hommansa että pääsee itsekeskeisen muijan typerän shown nauhoituksiin??? Ei siinä oikeesti menis kuin viikko ja molemmat olis jo takaisin Nykissä.
Tämä sarja oli niin hirveän huono, kuin jonkun ekat ideat äkkiä kuvattu, "antaa nyt vaan mennä, ihmiset kattelee vaan niitä vaatteita ja sisustuksia ja johki väliin joku seksivitsi".
Vierailija kirjoitti:
SJP näytti sirolta ja kauniilta ja luonnolliselta. Viihdyin sarjan parissa, kun otin sen vastaan uutena sarjana. En odottanut näkeväni alkuperäistä sarjaa. Me kaikki muutumme!
Ainoa ilo tässä oli nostalgia, jos olisin ottanut tämän uutena sarjana olisin jaksanut noin kolkyt sekkaa. Uskomattoman huono.
Woke-kuraa. Menen mielummin (tarpeettomaan) juurihoitoon kuin katson.
Siihen nähden miten tärkeä juhla bar/bat mitsva juutalaisille on, niin siitä ei tosiaan kieltäydytä kun kaikki on valmiina ja vieraat odottaa. Sama kuin Suomessa juhlittava ylioppilas tai vaikka ripille päässyt sanoisi, että mua ei sitten juhlita samana aamuna kun juhlapäivä koittaa, on leivottu ja siivottu ja ekat vieraat ajaneet pihaan.