Onko sinulla pokkaa huutaa ihmiselle/ihmisille?
Mitä ajattelet ihmisestä joka huutaa toiselle? Ymmärrän joskus puolisolle pienen huudon, mutta toisille ihmisille se on kyllä vähän epäasiallista ja tekee huutajasta hiukka oudon ja tosi nolojen tilanteiden ihmisen🙄
Kommentit (92)
10 ihmistä pölötti ryhmänä kun selitin sanaa. Miten asia meni ohi? Heidät piti hiljentää.
Minulla on se selityskortti kädessäni, oletteko kaikki sokeita? Blaa blaa ei omaa ääntä kuule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En periaatteesta korota ääntäni. Siinä vaiheessa jos ihminen joutuu (aikuisille) niin tekemään, on peli menetetty. Räyhääjät ovat säälittäviä.
Kovat on luulot. Veikkaanpa, että sinäkin huutaisit tosipaikan tullen, jos vaikkapa näkisit jonkun kiduttavan läheistäsi…
No tuo oli nyt aika älytön vertaus.
Kyse oli ilmeisestikin sellaisesta huutamisesta, että esim. ollaan jstkn asiasta harmissaan niin sitten huudetaan vastapuolelle. Totta kai joka ikinen huutaa jos on itse tai toinen ihminen hengenhädässä, ellei nyt satu täysin jäätymään shokissa.
Joskus töissä joutuu hämmästelemään joidenkin työkavereiden huutamista tai oikeastaan useimmitenhan se on äänen korottamista. Kaikissa tapauksissa se on ollut mielestäni täysin tarpeetonta, vaikka ei olekaan kohdistunut minuun. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy osata hillitä itsensä, kun kyse ei ole mistään henkeen tai terveyteen kohdistuvasta harmistumisesta.
Itse huudan joskus kotona lasten hölmöilyille. Mutta minulla ei ole ollut koskaan tarvetta huutaa kenellekään muulle ihmiselle, vaikka olen jo yli viisikymppinen.
En huuda, paitsi jos minulle huudetaan ensin.
Jokainen huutaa jossakin vaiheessa elämää ja päinvastaista väittävien muistikuvat saattavat erota kanssaihmisten näkemyksistä.
Heitän vielä villin arvauksen, että nämä omista hyvistä käytöstavoista kerskuvat ovat juuri niitä ihmisiä, joiden huonoa käyttäytymistä saa hämmästellä. On meninaan sen verran älytön väite, että ihminen ei koskaan menettäisi elämänsä aikana hermojaan jossakin tilanteessa.
Jos noin monta ihmistä on äänessä yhtä aikaa ja sosialisoi kun minun täytyy kuvailla sana toiselle.
Mä tykkään huutamisesta. Mutta en toiselle ihmiselle.
Kaikissa Suomalaisissa leffoissa huudetaan ja toivotaan. Se on meidän suomalaisten mielestä hauskaa, paitsi sitten tosi elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen huutaa jossakin vaiheessa elämää ja päinvastaista väittävien muistikuvat saattavat erota kanssaihmisten näkemyksistä.
Heitän vielä villin arvauksen, että nämä omista hyvistä käytöstavoista kerskuvat ovat juuri niitä ihmisiä, joiden huonoa käyttäytymistä saa hämmästellä. On meninaan sen verran älytön väite, että ihminen ei koskaan menettäisi elämänsä aikana hermojaan jossakin tilanteessa.
Riippuu ihan kasvatuksesta, minun lapsuudenkodissa kukaan ei saanut päästää ääntäkään (paitsi se yksi raivohullu vanhempi) joten nykyään jos suutun, jäädyn enkä todellakaan edes pystyisi huutamaan. Mitä vihaisempi olen, sitä hiljaisempi olen. Muutun kylmäksi ja sarkastiseksi tai sanon ihan suorat sanat mutta hiljaisella ja matalalla äänellä.
En muuten tajua sitäkään kun täällä jotkut sanoo että huutavat "vain lapsille" mutta ei muille? Lopettakaa se lapsille raivoaminen, ette ole valmiita vanhemmiksi jos ette osaa tuon verran hillitä itseänne.
En huuda kellekkään. Yleensä pyrin keskustelemaan asiat rauhallisesti halki. En oikeastaan edes pysty huutamaan koska ääni sortuu kesken :D Mutta hyvin napakasti osaan ja pystyn sanomaan jos on sellainen tarve.
Tiedän eräässä työpaikassa työntekijän joka huusi huoneessaan kovaa kuin kiukutteleva pikkulapsi. En tiedä uskoisinko korviani kun kiukuttelu ulina alkoi ja sitä kesti jonkin aikaa. Ei ollut mikään huudahdus vaan kuin pienen lapsen kiukuttelutuokio. Pomo meni supattaan työntekijän korvaan jotain että tämä hiljenisi.
Häviämässä oleva alkaa huutamaan kun ei muuta keksi. Aika noloa kun sitä kuulee.
Oletteko huomanneet, että esim. saksalaisissa poliisisarjoissa pomo voi huutaa alaisilleen ja työntekijäkin voi huutaa, jos on muiden kanssa eri mieltä ja varma asiastaan?
Minusta huutaminen voi olla normaali reaktio joissakin tilanteissa. Ihminen, joka ei huuda koskaan, ei minusta vaikuta oikein luonnolliselta.
Huudan heille jotka huutavat minulle.
Normaalilla äänenkäytöllä pääsee ihan hyviin tuloksiin, kun osaa asiansa.
Ei ole ,minua on vaikea suututtaa joskus kännissä hirveä älämölö tinkataan turhanpäiväisistä ,kunnes sanoin ette kai vaan suuttuneet..rauha maassa.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun tuntee tarvetta huutaa, kenelle tahansa, on hävinnyt pelin.
Huudan kun huvittaa, sinä jäät pelailemaan ihan keskenäsi.
Kyllähän joka nainen muille huutaa mutta kuitenkin itse ahdistuu ja alkaa itkemään kun pikkuvauva jos naiselle huutaa takaisin
Ei ole. En tykkää huutamisesta enkä epäasiallisesta käytöksestä.
En huua, jos olen vihainen niin kuiskin tai pikapuhun nopeemmin ku Frederik potenssiin Mertaranta.