Nainen luottaa kieroilevaan teiniin enemmän kuin minuun
Olen mies, ja olen nyt seurustellut noin puoli vuotta naisen kanssa jolla on entuudestaan 13-vuotias tytär. Tämä tytär on ottanut raskaasti vanhempiensa eron ja ei selkeästikään halua äitinsä elämään uusia miehiä. Tämän on myös kumppanini todennut, että hänkin on asian jollain tasolla huomannut.
Itse yritän käyttäytyä sopuisasti, mutta tästä huolimatta tytär pyrkii luomaan eripuraa ja huonoa ilmapiiriä. Hän lisäksi vääristelee usein sanomisiani itselleen edullisempaan suuntaan, jotta saisi minut huonompaan valoon. Eniten tässä ärsyttää se, että usein näyttää siltä, että hänen äitinsä uskoo nämä asiat ainakin pääpiirteittäin. Tämä aiheuttaa välillemme välillä kireyttä ja juuri tähän tämä teinitytär pyrkii.
En tiedä, että kauanko jaksan tätä tiettyä epäluottamuksessa elämistä. Välillä on ollut jo likellä, että tokaisen "Nyt riittää!", mutta vielä se on jäänyt sanomatta. Tilanne on kuitenkin kuin venyvä kuminauha ja jossain välissä se kamelin selkä katkeaa.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nähnyt samantyylisen tilanteen läheltä ja voin hyvin uskoa aloittajaa. Lapsi voi olla todellakin kiero kuin korkkiruuvi tuollaisessa elämäntilanteessa.
Ja lapsella on täysi oikeus olla!
En ikinä toisi tyttäreni kotiin hänelle vierasta miestä jonka seurassa on vaikeaa ja vaivaannuttavaa. Aikuiset voivat tapailla missä lystäävät, mutta tytärtä ei voi pakottaa pitämään miehestä ja sietämään häntä omassa kodissaan, vaikka koti on myös äidin.
Jaa ettäkö lapsella on täysi oikeus olla kiero kuin korkkiruuvi, valehdella, mustamaalata toista ja olla kusipää vieraita kohtaan, niinkö? Ja vain sen vuoksi kun vanhempi on tuonut kotiin vieraan/ystävän käymään, josta tämä lapsi ei nyt satu itsekkäistä syistä pitämään?
Eli täysin lapsen tahdon mukaan mennään ja vanhemmat ja heidän vieraansa/ystävänsä vain joutuvat sietämään lapsen oikkuja, niinkö? Ei helvetti, kyllä on huitua. Juuri tuollaisella asenteella ja vapaakasvatuksella niistä penskoista kasvaa niitä narsisteja lumihiutaleita jotka saavat tahtonsa läpi joka asiassa. Mitään käytöstapoja ei tarvitse opetella eikä hankalia asioita koskaan tarvitse kohdata?
Kyllä minun lapsuudessani olisi tullut ympäri korvia jos oltaisiin valehdeltu tai kohdeltu vieraita epäkunnioittavasti. He ovat siellä kylässä ja vieraita tulee kohdella kohteliaasti ja kunnioituksella, vaikka ei heistä erityisemmin pitäisikään. Ymmärrän hyvin että teini-ikäistä tuollainen tilanne saattaa ahdistaa, ja omaa vanhempaa ei vieras ihminen voi niin vain korvata. Ei teinin tarvitse olla äitinsä miesystävän paras kaveri. Mutta käytöstavat täytyy opetella, ja tuollaista käytöstä ei katseltais hetkeäkään. Totta kai se on teininkin koti, mutta kun yhdessä eletään niin silloin myös niihin yhteisiin oloihin sopeudutaan. Ja lähimmäisiä tuetaan heidän elämänvalinnoissaan, vaikkei aina itse samaa mieltä olisikaan kaikesta.
Vai mitäköhän se teini olisi mieltä jos äitinsä käyttäytyisi samalla tavalla tytön poikaystävää kohtaan kun tyttö tuo hänet näytille/käymään. Luuletko että teini kiittelisi äitiään jos tämä mustamaalaisi ja käyttäytyisi törkeästi poikaystäväehdokasta kohtaan täysin ilman syytä, siksi kun nyt vaikka sattuisi tykkäämään teinin ex-poikaystävästä enemmän?
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia lähipiirissäsi. Ei ihme, että eroperheiden teinit oirehtivat.
Se on teinin koti, jonne on ägennyt teinille täysin tuntematon mies. Ilmeisesti myös viettää liikaa aikaa siellä. Miksi et tapaile lapsettomia naisia?
Vierailija kirjoitti:
Tässä on syy minkä takia itse en tapaile naisia jolla on entuudestaan lapsia. Miehellä on siinä yhtälössä ainoastaa syyllisen ja maksajan rooli
Ei läheskään aina. Oma isäpuoleni ei tasan tarkkaan ole maksanut mitään lasten kuluja eikä sen puoleen omiaankaan vaan maksattaa kaiken äidilläni. Ei maksa asumiskuluja, ruokaostoksia - ainoastaan suoraan itseeään koskevat kulut maksaa, kuten oman autonsa bensan.
Itsehän vain laittaisin seuraavalla kerralla takin päälle ja lähtisin sen kummemmin perustelematta kun seuraava länkytyskierros ja valehtelurumba alkaa. Vaikka teini saisikin tahtonsa läpi, niin kannattaako sellaiseen tilanteeseen jäädä taistelemaan, koska tollaisen mahdollistaminen kertoo paljon myös teinin vanhemmasta eli seurustelukumppanistasi. Jos hänellä on vanhemmuus ja oman elämänsä balanssi hukassa, niin en kuluttaisi enempää aikaani tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Se on teinin koti, jonne on ägennyt teinille täysin tuntematon mies. Ilmeisesti myös viettää liikaa aikaa siellä. Miksi et tapaile lapsettomia naisia?
Se on myös kaikesta huolimatta teinin äidinkin koti. Mikä tämä toksinen asenne oikein on ja mistä se kumpuaa?
Meidän perheessä äiti meni välittömästi eron jälkeen iskemään itselleen miehen, ja muistan ettei hän ottanut kuuleviin korviinsa eikä älynnyt millään, että tilanne oli kaikin tavoin sairas. Kun hän itse kyllästyi mieheen, niin sitten hänelle valkeni, että se oli mies joka valehteli meidän lasten tekemisistä ja äiti oli luullut kaiken aikaa että kaikki sodankäynti kotona oli meidän lasten aikaansaannoksia.
Silti hän ei suostunut millään eroamaan, vaikka olimme aivan puhki siihen mieheen. Meille sanottiin kaiken aikaa muiden sukulaisten taholta että äiti päättää millainen mies meillä elää (nykytiedon valossa tiedän, ettei se mene aivan niinkään) ja meidän pitää vain sopeutua. Lisäksi meille puhuttiin, että onneksi teillä ei asu tällaista ja tällaista tyyppiä.. Joo, hyvä juttu, että kaikki nuo mainitut piirteet vain oli nimenomaan tuossa tyypissä.
Lopulta kun me lapset olimme jo murrosikäisiä, niin me yksinkertaisesti kannoimme sen läjän ulos asunnostamme. Kaikki tavarat ulos vain ja tyypille kengänkuva perseeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on teinin koti, jonne on ägennyt teinille täysin tuntematon mies. Ilmeisesti myös viettää liikaa aikaa siellä. Miksi et tapaile lapsettomia naisia?
Se on myös kaikesta huolimatta teinin äidinkin koti. Mikä tämä toksinen asenne oikein on ja mistä se kumpuaa?
Teini on aikuisten armoilla. Aikuisten on syytä huomioida myös teinin tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on syy minkä takia itse en tapaile naisia jolla on entuudestaan lapsia. Miehellä on siinä yhtälössä ainoastaa syyllisen ja maksajan rooli
Ei läheskään aina. Oma isäpuoleni ei tasan tarkkaan ole maksanut mitään lasten kuluja eikä sen puoleen omiaankaan vaan maksattaa kaiken äidilläni. Ei maksa asumiskuluja, ruokaostoksia - ainoastaan suoraan itseeään koskevat kulut maksaa, kuten oman autonsa bensan.
Ompa viisas ja tarkka mies. Säästyy mukavasti pesä munaa.
Menkään naimisiin, niin sitten suhde on vakiintunut! Ei voi kukaan sanoa, että ettei suhde olisi vakava tai vaikiintunut.
Tässä ei ole mitään todisteita siitä, että teini olisi kiero. Mitä he* vettiä ap on jatkuvasti kahden kesken hoitonsa 13v tyttären kanssa ja miksi näitä tilanteita syntyy? Yök. Ei ihme, että teiniä oksettaa ap.
Joko sä ap siedät tai sitten et siedä. Tiedä että samat taistelut sulla on vielä 5 vuoden päästäkin, teini ei sua siedä omista syistään.
Sinuna nostaisin kytkintä, mikään suhde ei ole niin kovan vaivan väärti.
Tai sitten tapaatte muualla kuin teinin kotona etkä tapaa teiniä ennenkuin hänen lakkiaisissa.
Äitini on ollut naimissa yhden ääliön kanssa jo yli 20v. En tiedä, miksi en äijää sulata. Kaipa se omalla tavallaan on ok, en vaan siedä. Enkä ole tekemisissä.
Itsekin eronneena äitinä mietin että en voisi olla ihmisen kanssa jota lapseni ei siedä koska kokemuksesta tiedän ettei se laannu. Ehkä sun puoliso ei sitä tiedä. Onko elämäsi kärsimyksen väärti?
En antaisi seurustelukumppanin jäädä 13 v tyttäreni kanssa kahden enkä edes keksi, mikä tuollainen tilanne olisi. Miksi mies olisi kotonani niin, että minä en ole siellä?
Seurustelu on seurustelua, ei avoliitto. Parempi tapailla miehen luona kaikessa rauhassa ja antaa teinin elää huolettomana vailla pelkoa siitä,mitä wanna-be isäpuoli voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä äiti meni välittömästi eron jälkeen iskemään itselleen miehen, ja muistan ettei hän ottanut kuuleviin korviinsa eikä älynnyt millään, että tilanne oli kaikin tavoin sairas. Kun hän itse kyllästyi mieheen, niin sitten hänelle valkeni, että se oli mies joka valehteli meidän lasten tekemisistä ja äiti oli luullut kaiken aikaa että kaikki sodankäynti kotona oli meidän lasten aikaansaannoksia.
Silti hän ei suostunut millään eroamaan, vaikka olimme aivan puhki siihen mieheen. Meille sanottiin kaiken aikaa muiden sukulaisten taholta että äiti päättää millainen mies meillä elää (nykytiedon valossa tiedän, ettei se mene aivan niinkään) ja meidän pitää vain sopeutua. Lisäksi meille puhuttiin, että onneksi teillä ei asu tällaista ja tällaista tyyppiä.. Joo, hyvä juttu, että kaikki nuo mainitut piirteet vain oli nimenomaan tuossa tyypissä.
Lopulta kun me lapset olimme jo murrosikäisiä, niin me yksinkertaisesti kannoimme sen läjän ulos asunnostamme. Kaikki tavarat ulos vain ja tyypille kengänkuva perseeseen.
Meille sen sanoi sossu, että äiti päättää. Sukulaiset tekivät lasuja, aiheesta. Ei auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Se on teinin koti, jonne on ägennyt teinille täysin tuntematon mies. Ilmeisesti myös viettää liikaa aikaa siellä. Miksi et tapaile lapsettomia naisia?
No sanotaanko näin, että minulla ja tällä naisella kemiat toimii. Jos toteaisin hänelle nyt, että eiköhän tämä ole tässä, niin tiedän että itku ja parku hänen puoleltaan alkaisi. Olen yleensäkin sellainen ihminen, että en parisuhteessa löysin perustein ole, enkä lopeta sitä jos ei jotain todella radikaalia tapahdu. Muuten elämä olisi pelkkiä ainaisia pätkäsuhteita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on syy minkä takia itse en tapaile naisia jolla on entuudestaan lapsia. Miehellä on siinä yhtälössä ainoastaa syyllisen ja maksajan rooli
Ei läheskään aina. Oma isäpuoleni ei tasan tarkkaan ole maksanut mitään lasten kuluja eikä sen puoleen omiaankaan vaan maksattaa kaiken äidilläni. Ei maksa asumiskuluja, ruokaostoksia - ainoastaan suoraan itseeään koskevat kulut maksaa, kuten oman autonsa bensan.
Miksi ihmeessä olisi pitänyt maksaa lasten kuluja? Sehän on isän ja äidin tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on teinin koti, jonne on ägennyt teinille täysin tuntematon mies. Ilmeisesti myös viettää liikaa aikaa siellä. Miksi et tapaile lapsettomia naisia?
No sanotaanko näin, että minulla ja tällä naisella kemiat toimii. Jos toteaisin hänelle nyt, että eiköhän tämä ole tässä, niin tiedän että itku ja parku hänen puoleltaan alkaisi. Olen yleensäkin sellainen ihminen, että en parisuhteessa löysin perustein ole, enkä lopeta sitä jos ei jotain todella radikaalia tapahdu. Muuten elämä olisi pelkkiä ainaisia pätkäsuhteita.
Ap
Tunnistan tilanteen, teini joutui "kilpailu tilanteeseen". Isä ja äiti eronneet ja nyt äidin huomio ei enää olekaan 100% teinissä.
Täältä kun lukee näitä juttuja, niin tulee aika kummallinen olo. Moni tuntuu rivien välistä sanovan, että juttu täytyy pitää pelkkänä kahden keskisenä panosuhteena ja tapailla suunnilleen vaivihkaa silloin tällöin. Onko siis yksinhuoltajilla sukupuolesta riippumatta oikeutta enää sellaiseen parisuhteeseen, jossa uuden kumppanin kanssa muutetaan saman katon alle? Vai pitääkö siinä odottaa tyyliin niin kauan, että toisen lapsi muuttaa pois kotoa? Minusta puoli vuotta seurustelua on jo merkittävä aina, sillä oletan, että he ovat tunteneet jo paljon ennen seurustelun virallista alkuakin. Harvemmin sitä oikealla aikuisiällä ruvetaan parin viikon tuntemisen jälkeen seurustelemaan.
Näihin juttuihin olisi kiva saada vastauksia ja ennen kaikkea kuulla, että mikä on se riittävä aika sitten oikeasti vakiintua tuollaisissa tilanteissa. Onko se kenties 2 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta?
Teini, äiti ja miesystävä. Kaksi aikuista ja teini. Jos kahden aikuisen suhde ei toimi teinin takia, nii ei se oikeasti ole teinin syy. Kaksi aikuista kestää teinin oikut.
No vuosi pari ja se teini elää yhä enemmän omaa elämäänsä. Jos suhde muuten toimii, katsoisin vielä.
Turha se on itseään tuollaisessa porukassa kiusata. Oireista päätellen tuosta ei tule mitään pitemmän päälle.