Nainen luottaa kieroilevaan teiniin enemmän kuin minuun

Jätä ämmä!

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut Ap:n tilanteessa ja tuo ei tule onnistumaan. Tilannehan jatkuisi samanlaisena ainakin 3-4 vuotta...

Itse kestin vuoden. Mikä oli turhan pitkä aika.

Voi jatkua loppuiän. Onhan näitä manipuloivia häirikkö keski-ikäisiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Täältä kun lukee näitä juttuja, niin tulee aika kummallinen olo. Moni tuntuu rivien välistä sanovan, että juttu täytyy pitää pelkkänä kahden keskisenä panosuhteena ja tapailla suunnilleen vaivihkaa silloin tällöin. Onko siis yksinhuoltajilla sukupuolesta riippumatta oikeutta enää sellaiseen parisuhteeseen, jossa uuden kumppanin kanssa muutetaan saman katon alle? Vai pitääkö siinä odottaa tyyliin niin kauan, että toisen lapsi muuttaa pois kotoa? Minusta puoli vuotta seurustelua on jo merkittävä aina, sillä oletan, että he ovat tunteneet jo paljon ennen seurustelun virallista alkuakin. Harvemmin sitä oikealla aikuisiällä ruvetaan parin viikon tuntemisen jälkeen seurustelemaan.

Näihin juttuihin olisi kiva saada vastauksia ja ennen kaikkea kuulla, että mikä on se riittävä aika sitten oikeasti vakiintua tuollaisissa tilanteissa. Onko se kenties 2 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta?

Haluan, että mies seurustee minun kanssani, ei tyttäreni kanssa. Joku 6 kk seurustelu ei ole sellainen aika, jossa haluaisin olla hulvattoman rakastunut teini-ikäisen lapseni edessä, joten kiitos ei miestä meille muuten kuin sunnuntailounaalle ja sen jälkeen mennään yhdessä harrastuksiin. Koti on teininkin koti, hänellä on oikeus elää siellä teinielämää eikä niin, että kylppäristä tullessa äidin miesystävä tiirailee sohvalta, onko jotain näkyvissä.

Eri asia sitten, kun asutaan avoliitossa eli todella asutaan yhdessä ja perheen pelisäännöt on kaikille tutut. Omaa miesystävääni en esitellyt lapsille ennen kuin 4 vuotta seurustelua oli takana, koska viikko-viikko -systeemi antoi meille ihan tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa ilman, että piti nolostuttaa ulkopuolisia.

Vierailija kirjoitti:

Hanki todisteita siitä teinin valehtelusta. Toki joku teidän keskustelun nauhoitus saattaisi aiheuttaa kitkaa suhteeseen, mutta ainakin nainen tajuaisi että ipana valehtelee.

Samalla hän toteaa, että mies on sekopää.

Miksi moni pitää pahana asiana sitä, että teinin äiti uskoo lastaan?! Minusta olisi paljon pahempi juttu, jos teini yrittäisi kertoa ikäviä asioita äitinsä seurustelukumppanista ja äiti kuittaisi huolet höpöhöpönä…

Ja tuli nyt tässä ap muutenkin mieleen, että onkohan sinulla ihan puhtaat jauhot pussissa. Millaisia asioita teini sinun mielestäsi ”vääristelee”? Mitä siis esim. väittää sinun tehneen?

Miksi teinin elämä pitää sotkea äidin miesjutulla. Eikö aikuiset voi hoitaa parisuhdettaan niin, ettei teinin tarvitse olla siinä osallisena. Tätä aina jaksan ihmetellä. 

Tähän olisi kiinnostavaa kuulla teinien kokemuksia vastaavista tilanteista.

Ongelma on se, että naiset itse aina haluaa sekaannuttaa miehen asiaan. Monelle miehelle kyllä kävisi, että akka antaisi vain persettä ja that's it, mutta tämä ei käy juuri koskaan naisille itselleen, vaan haluavat sitoa miehen vakavampaan suhteeseen, jotta tämä ei laukkaisi muuallakin hässimässä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että naiset itse aina haluaa sekaannuttaa miehen asiaan. Monelle miehelle kyllä kävisi, että akka antaisi vain persettä ja that's it, mutta tämä ei käy juuri koskaan naisille itselleen, vaan haluavat sitoa miehen vakavampaan suhteeseen, jotta tämä ei laukkaisi muuallakin hässimässä.

Tämä! Harvalle naiselle kelpaa pelkkä panosuhde. Tässäkin se on sitten miehen vika, että ajattelee homman muka liian vakavana, vaikka nimenomaan naiset haluaa sen vakituisen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi moni pitää pahana asiana sitä, että teinin äiti uskoo lastaan?! Millaisia asioita teini sinun mielestäsi ”vääristelee”? Mitä siis esim. väittää sinun tehneen?

Toisen sanomiset pystyy helposti vääristämään, kun poimii sieltä vain tiettyjä kohtia ja jättää osan kertomatta. Näin et periaatteessa valehtele, mutta kuitenkin vääristät asiat. Minäkin pystyn helposti antamaan sinusta vääristyneen kuvan, kun sanon sinun haukkuneen minua kusipääksi, mutta jätän samalla kertomatta, että sitä ennen olin kähminyt sinua perseestä ja yrittänyt väkisin suudella.

Vierailija kirjoitti:

Täältä kun lukee näitä juttuja, niin tulee aika kummallinen olo. Moni tuntuu rivien välistä sanovan, että juttu täytyy pitää pelkkänä kahden keskisenä panosuhteena ja tapailla suunnilleen vaivihkaa silloin tällöin. Onko siis yksinhuoltajilla sukupuolesta riippumatta oikeutta enää sellaiseen parisuhteeseen, jossa uuden kumppanin kanssa muutetaan saman katon alle? Vai pitääkö siinä odottaa tyyliin niin kauan, että toisen lapsi muuttaa pois kotoa? Minusta puoli vuotta seurustelua on jo merkittävä aina, sillä oletan, että he ovat tunteneet jo paljon ennen seurustelun virallista alkuakin. Harvemmin sitä oikealla aikuisiällä ruvetaan parin viikon tuntemisen jälkeen seurustelemaan.

Näihin juttuihin olisi kiva saada vastauksia ja ennen kaikkea kuulla, että mikä on se riittävä aika sitten oikeasti vakiintua tuollaisissa tilanteissa. Onko se kenties 2 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta?

Olisi kiva kun joku huomioisi teinitkin, jotka jätetään yksin pärjäämään, kun sekä äiti että isä deittailevat tahoillaan. Kenelle se teini on ykkösprioriteetti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on teinin koti, jonne on ägennyt teinille täysin tuntematon mies. Ilmeisesti myös viettää liikaa aikaa siellä. Miksi et tapaile lapsettomia naisia?

No sanotaanko näin, että minulla ja tällä naisella kemiat toimii. Jos toteaisin hänelle nyt, että eiköhän tämä ole tässä, niin tiedän että itku ja parku hänen puoleltaan alkaisi. Olen yleensäkin sellainen ihminen, että en parisuhteessa löysin perustein ole, enkä lopeta sitä jos ei jotain todella radikaalia tapahdu. Muuten elämä olisi pelkkiä ainaisia pätkäsuhteita.

Ap

Onko asia niin että olet jo salamana muuttanut tämän teinin äidin kanssa yhteen ja teini ei pidäkään siitä uudesta, tuntemattomasta ihmisestä kodissaan. Muutenhan te voisitte tapailla sinun luonasi tai ulkona ilman teinin seuraa?

Ymmärrän ap:ta hyvin. Mun mielestä olisi parempi, että tapaatte ainoastaan sinun ap omalla asunnolla kahdestaan naisen kanssa tai naisen asunnolla silloin kun hänen lapsensa ei ole paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa sinä uskoisit enemmän: Henkilöä, jonka olet aina tuntenut vai henkilöä, joka on uusi tuttavuus? Esim. äitisi väittää että deittisi olisi varastanut häneltä rahaa ja deittisi kieltää asian. Kumpaa uskoisit?

No ei kai kukaan usko suorilta käsin ketään, vain sen perusteella kuinka kauan on tuntenut. Vaan millaisena on oppinut tuntemaan.

Jos tiedät, että äitisi on taipuvainen kelpottelemaan ja manipuloimaan, mutta puoli vuotta tuntemasi ihminen on osoittautunut hyvin tunnolliseksi ja rehelliseksi (ei pelkästään itseäsi kohtaan, vaan toimii muita kohtaan hyvin korkeamoraalisesti). Kumpaa itse uskoisit silloin?

Vierailija kirjoitti:

Se on teinin koti, jonne on ägennyt teinille täysin tuntematon mies. Ilmeisesti myös viettää liikaa aikaa siellä. Miksi et tapaile lapsettomia naisia?

Koska sit täällä olis taas yks onneton yh-mamma ulisemassa, miksi ei kelpaa

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että naiset itse aina haluaa sekaannuttaa miehen asiaan. Monelle miehelle kyllä kävisi, että akka antaisi vain persettä ja that's it, mutta tämä ei käy juuri koskaan naisille itselleen, vaan haluavat sitoa miehen vakavampaan suhteeseen, jotta tämä ei laukkaisi muuallakin hässimässä.

Onpa iljettävän rumaa kielenkäyttöä!