Lue keskustelun säännöt.
Nuoruuden rakkaudet jää usein kokematta rumuuden takia?
15.03.2015 |
Kyllä se niin on, että nuoruuden rakkaudet jää usein kokematta jos on ruma tai ei kovin hyvännäköinen. Rumana miehenä ei ollut toivoakaan saada tytöiltä rakkautta, koska aina ne jääkiekkojoukkueiden komeat kovikset tai hiphop fruittarit veivät kaikki tytöt. Nyt on mahdollista saada sitä rakkautta kun on hankkinut hyvän ammatin ja tehdä rahaa. Nuoruudessa vain ulkonäöllä oli väliä. Menetettyjä vuosia ei saa enää takaisin.
Kommentit (43)
mutta joskus vaan ihan oikeasti käy niin että ihmiset ihastuu toistensa luonteisiin ja persoonaan. Siis ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä mieti enää menneitä. Itse olin epäviehättävä nuori nainen. Ensimmäinen miesystävä kolmekymppisenä. Elämä ei ole tasapuolinen. Minäkin huomasin sitten kolmekymppisenä, että olinkin aika kaunis. Olin pitänyt hyvin huolta itsestäni, vartaloni oli aivan jumalainen ja kasvotkin loppujen lopuksi ihan kauniit, kun itsetuntoni kasvoi elämänhallinnan ja koulutuksen myötä.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 10:47"]
Ai. Oon kyllä törmännyt ilmiöön, että hyvännäköisillä muijilla ei todellakaan välttämättä ole mikään erityisen komea poikaystävä. Esim. Meidän koulussa suurin osa tytöistä (3/4) on luokiteltavissa hyvännäköisiksi, kun taas pojista hyvännäköisiä on korkeintaan 1/4, ehkä jopa 1/5. Loput on suht koht tavallisen näköisiä ja tietenkin osa on niitä "rumia".
[/quote]
Tämä on surullisen totta oleva kuvaus tilanteesta, jossa nuoret miehenalut joutuvat elämään. Vaikka tosiasiassa ulkonäölliset lahjat ovat jakautuneet sukupuolittain jotakuinkin tasan, tytöt osaavat laittautuneina antaa itsestään ulos huomattavasti näyttävämmän vaikutelman. Lisäksi tyttöjen kauneusmielikuvaa korostaa että heillä keskustelukulttuuriin kuuluu poikiin verrattuna ihan erilainen keskinäinen sparraus ("ai kun sä olet nätti/ihana jne" FB:ssä ja livenä), puhumattakaan siitä, millaista makeilua he saavat kuulla seksin perässä olevilta bilenuljaskoilta...
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 10:22"]
No enpä tiedä. En ole saanut kilteiltä miehiltä koskaan huomiota, vaikka sitä olen kaivannut. Vain kusipäät ja playerit ovat minua piirittäneet. Jäi paska maku miehistä. Sinkkuna mennään edelleen, kun ei sitä sopivaa jäbää ole vastaan tullut.
N24
[/quote]
Katso edellistä viestiä - kun nuorilta miehiltä, jotka eivät ole siinä komeimmassa viidenneksessä on jo kättelyssä lyöty naisten puolelta sisu kaulaan, on tosin suuri kynnys uskaltaa lähteä edes yrittämään mitään. Odotusarvot kun ovat niin toivottoman heikot.
Taikasana on ennakkoluuloton vastaantulo, todennäköisesti olisit saanut haluamasi olemalla rohkaisevampi ja ilmaisemalla, että mahdoton on sittenkin mahdollista, etkä vain jäämällä odottamaan piirittämistä.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 10:50"]
Niin.. Mutta en tiedä olisko oma nuoruuteni ollut mitenkään kurja vaikken olisi saanutkaan paljon huomiota pojilta, tuskin se koko elämä siitä kuitenkaan rakentuu.
[/quote]
eiköhän se itsetunnon kehittymiseen vaikuta.
[/quote]
Kyllä. Lisäksi seurustelukokemus on kuin työkokemus, etenkin kun vuosia ehtii kertyä: jos CV:si on tyhjä, olet epäilyttävä ja putoat jo alkukarsinnassa pois.
Kylmästi sanottuna ei todellakaan pitäisi odottaa nuorena sitä aitoa rakkautta, vaan hoitaa seurustelun peruskurssi mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksellä. Liian kiltille tämä voi olla vaikea asia käsittää, ennen kuin on liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joskus tuntenut sääliä rumia naisia kohtaan ja miettinyt miten rumuudestaan tietoisiin naisiin pitäisi suhtautua. Pitäisikö heihin suhtautua erityisen lämpimästi tai jopa ehdottaa jotain yhteistä tekemistä säälistä vai saisiko se heidät tuntemaan itsensä surkeiksi kerjäläisiksi ja jopa loukkaisi heitä, jos he ovatkin onnellisia yksin?
-Mies 29v-
Ei sillä koulutuksella tai rahalla sitä "oikeaa" rakkautta saa sen enempää kuin ulkonäöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 11:11"]
Perusmies alkaa kelvata vasta, kun nainen on ylittänyt keskimäärin 25 vuoden iän. Vähemmän halutut naiset ovat yläasteella ja lukiossa mieluummin yksin ("ehdin seurustella myöhemminkin"). Opiskelujen alettua tulee seksikkyyden löytymisen vaihe, jolloin uskaltaudutaan ostamaan vähän paljastavampaa paitaa. Siitä pyörähtää käyntiin periodi, jolloin kohotellaan itsetuntoa antamalla pelimieskomistuksille ja olemalla kevytsuhteissa, joissa haluttu mies lähinnä varmistaa vakipillun.
Kaksvitosena tajutaan, että mahdollisuuksia halutun miehen saamiseksi vakavaan suhteeseen ei ole, jolloin itsepetoksen hengessä aletaan selitellä, että ei-kilpailtu betauros onkin se, mitä "oikeasti" halutaan. Todellisuudessa tietysti vaan otetaan se, mitä saadaan, mutta yhtä kaikki, lopputulos on sama.
Rumien ja vakiintumista janoavien naisten maailmassa ap:kin on kuningas.
[/quote]
Tuskin kovin moni nainen pettää itseään tuossa asiassa. Eiköhän se mene niin, että todetaan että nyt on vain otettava joku jos haluaa perustaa perheen. 15 vuotta myöhemmin, kun lapset on kasvatettu, otetaan ero.
Rumalle miehelle voi tehdä seksuaalisen palveluksen, naiselle ei.
Seksuaalisen palveluksen tekeminen kaikille naisille on erittäin vaikeaa, koska naisten halut ovat vähäiset ja naisia on vaikeampi hyväillä kuin miehiä. Mies voisi hyvää hyvyyttään hyväillä rumaa naista käsin tai suun avulla, mutta naisen alapää on paljon tunnottomampi ja hitaampi reagoimaan positiivisesti kuin miehen, joten yhdyntä on erityisen tärkeää naiselle. Mies voisi ehkä esittää kiihottuvansa naisesta ja sitten tarjota yhdyntäpalveluksen, mutta naisen rumuuden takia miehellä ei vain jäykisty ja kun mies ei ole kiihottunut, ei nainen tunne pääsevänsä objektin asemaan. Mies taas ei odota tai vaadi naiselta kiihottumista.
-Mies 29v-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:49"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 11:11"]
Perusmies alkaa kelvata vasta, kun nainen on ylittänyt keskimäärin 25 vuoden iän. Vähemmän halutut naiset ovat yläasteella ja lukiossa mieluummin yksin ("ehdin seurustella myöhemminkin"). Opiskelujen alettua tulee seksikkyyden löytymisen vaihe, jolloin uskaltaudutaan ostamaan vähän paljastavampaa paitaa. Siitä pyörähtää käyntiin periodi, jolloin kohotellaan itsetuntoa antamalla pelimieskomistuksille ja olemalla kevytsuhteissa, joissa haluttu mies lähinnä varmistaa vakipillun.
Kaksvitosena tajutaan, että mahdollisuuksia halutun miehen saamiseksi vakavaan suhteeseen ei ole, jolloin itsepetoksen hengessä aletaan selitellä, että ei-kilpailtu betauros onkin se, mitä "oikeasti" halutaan. Todellisuudessa tietysti vaan otetaan se, mitä saadaan, mutta yhtä kaikki, lopputulos on sama.
Rumien ja vakiintumista janoavien naisten maailmassa ap:kin on kuningas.
[/quote]
Tuskin kovin moni nainen pettää itseään tuossa asiassa. Eiköhän se mene niin, että todetaan että nyt on vain otettava joku jos haluaa perustaa perheen. 15 vuotta myöhemmin, kun lapset on kasvatettu, otetaan ero.
[/quote]
Mulla meni kymmenen vuotta myöntää itselleni että lasteni isä vain sattui olemaan paikalla sopivalla hetkellä. Vauvakuume oli kova ja olin ihan varma etten saa ketään koskaan, niin halusin ajatella että tässä on elämäni mies. Mutta ei kaduta. :)
Mitä väliä sillä sitten enää vanhempana on? Ei mullakaan ollut mitään ihailijoita nuorena, mutta niin vaan kivan ja hyvän miehen löysin parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvänä kakkosena rumuuden jälkeen tulee pili(kompleksit). Siinä on nouruuden ja aikuisuuden rakkaudet taputeltu alta kaskymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tässä asiassa varmaan ennätys. Olen 40 v nainen, enkä ole koskaan saanut edes seksiä miehiltä. Saati mitään seurustelua. Kiva olla ruma ja ujo nainen...
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 15:13"]
Mä olen tässä asiassa varmaan ennätys. Olen 40 v nainen, enkä ole koskaan saanut edes seksiä miehiltä. Saati mitään seurustelua. Kiva olla ruma ja ujo nainen...
[/quote]
Miksi valitat? Suomalaiset miehet on ihan ala-arvosia. Täyttä sekundaa, parempi elää ilman.
Olen tullut siihen tulokseen, että kaikki ei todellakaan kiinni ulkonäöstä. Iso osa on oikeasti sisäistä itsevarmuutta, iloisuutta ym positiivisia asioista. En ollut koulussa suosittu ja ekoille treffeilekin menin vasta päälle 20v. Olin kyllä iloinen ja sosiaalinen, mutta poikia hieman pelkäävä. Se varmasti vaikutti siihen, että kukaan ei kiinnostunut minusta. Vanhemmpiten minusta on kuoriutunut itsevarmempi nainen ja sitä myötä olen alkanut saamaan enemmän huomiota myös miehiltä.8842
Naisten intressi ja unelma ei ole kerätä mahdollisimman paljon kaatoja. Se on miesten unelma. Siksi naisen maailma ei mene piloille vaikka hän vasta 25 vuotiaana valitsee prinssinsä.
Mies sen sijaan itkee siitä asti kun on 16 vuotias, joka kerta kun näkee nätin tai kauniin naisen, kun hän ei anna. Selittelee itselleen kuinka muut saavat, siis pelimiehet, vaikka asia ei ole ehkä edes totta. Pelimiehetkin lisäävät tätä, liioittelemalla kaatojaan.
Ei jollain keskiarvo 20 vuotiaalla naisella ole mitään 50 miestä takana. Halukkaita miehiä korkeintaan, mutta ei nuoret naiset mitään huoria ole, vaikka toiset niin tahtovat kuvitella. Ei jokainen baarissa tanssittu hidas, tarkoita jatkoja sängyssä.
Voisit laittaa ilmoituksen homosivulle. Sitten olisit ehkä haluttu. Saisit paljon huomiota ja rakkautta. Tietäisit miltä se tuntuu. Samalla huomaisit ettei sillä ole mitään merkitystä paljonko huomiota saat, jos se tulee sinulle ei sopivalta tyypiltä ja joka haluaa muuta kuin sinä.
Ei sellaisesta kannata olla kade.
Voit olla hyvä, kiva, ystävällinen, puhdas, kiinnostava, kärsivällinen ja kunnollinen. Jossain vaiheessa löydät kyllä ihmisen joka sitä arvostaa.
Jos sen sijaan haluat pelkkää seksiseuraa, niin hae sitä sitten sellaisista ja siihen tarkoitetuista paikoista. Anna olla nuorten naisten jahtaaminen pelkän seksin takia. Hekin ansaitsevat enemmän.
Sinun nuoruutesi ei mene pilalle siksi ettei sinulla ollut panopuuta. Jonkun nuoren naisen ehkä menee, koska häntä pidetään sellaisena.
No tiedän kyllä tuon tunteen. Itse olin koko lapsuuden ja teinivuodet pullea/ylipainoinen, enkä muutenkaan kaunein kasvoiltani ja mikä pahinta todella arka etenkin poikien suhteen ja muutenkin ujo. Eihän niitä poikaystäväehdokkaita sitten yläasteella eikä oikeastaan lukiossakaan vielä näkynyt. Kesällä ennen 18-vuotispäivääni onnistuin viimein kuitenkin laihduttamaan niin, että painoindeksini oli normaalin ylärajoissa ja samalla naamasta suli ylimääräistä rasvaa pois ja parin vuoden ajan pidin jopa itsekin itseäni naamasta ihan nättinä. Pojat lukiossa eivät edelleenkään vaikuttaneet kiinnostuneen minusta, mutta baareissa aloin saada jo hieman huomiota.
Kyllähän sitä itsekin vähän ihastui niihin koulun komeimpiin poikiin toisinaan ihan ulkonäöllisistä syistä, mutta hieman mulkunoloisia kyllä olivat suurin osa ja tasan pyörittivät vain näitä näteimpiä jä suosituimpia tyttöjä, että ihan kohtuu omantasoinen poikaystävä olisi varmasti kelvannut.
Kyllähän se nuoruusiän syrjintä poikienkin puolelta on jättänyt jälkensä, mutta tärkeintä on, jos edes jossain kohtaa löytää onnensa (joka ei perustu pelkkään pinnallisuuteen).
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 12:52"]
Rumalle miehelle voi tehdä seksuaalisen palveluksen, naiselle ei.
Seksuaalisen palveluksen tekeminen kaikille naisille on erittäin vaikeaa, koska naisten halut ovat vähäiset ja naisia on vaikeampi hyväillä kuin miehiä. Mies voisi hyvää hyvyyttään hyväillä rumaa naista käsin tai suun avulla, mutta naisen alapää on paljon tunnottomampi ja hitaampi reagoimaan positiivisesti kuin miehen, joten yhdyntä on erityisen tärkeää naiselle. Mies voisi ehkä esittää kiihottuvansa naisesta ja sitten tarjota yhdyntäpalveluksen, mutta naisen rumuuden takia miehellä ei vain jäykisty ja kun mies ei ole kiihottunut, ei nainen tunne pääsevänsä objektin asemaan. Mies taas ei odota tai vaadi naiselta kiihottumista.
-Mies 29v-
[/quote]
Oletpas vielä kovin hukassa..
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 11:31"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 11:11"]
Perusmies alkaa kelvata vasta, kun nainen on ylittänyt keskimäärin 25 vuoden iän. Vähemmän halutut naiset ovat yläasteella ja lukiossa mieluummin yksin ("ehdin seurustella myöhemminkin"). Opiskelujen alettua tulee seksikkyyden löytymisen vaihe, jolloin uskaltaudutaan ostamaan vähän paljastavampaa paitaa. Siitä pyörähtää käyntiin periodi, jolloin kohotellaan itsetuntoa antamalla pelimieskomistuksille ja olemalla kevytsuhteissa, joissa haluttu mies lähinnä varmistaa vakipillun.
Kaksvitosena tajutaan, että mahdollisuuksia halutun miehen saamiseksi vakavaan suhteeseen ei ole, jolloin itsepetoksen hengessä aletaan selitellä, että ei-kilpailtu betauros onkin se, mitä "oikeasti" halutaan. Todellisuudessa tietysti vaan otetaan se, mitä saadaan, mutta yhtä kaikki, lopputulos on sama.
Rumien ja vakiintumista janoavien naisten maailmassa ap:kin on kuningas.
[/quote]
Sinun sanavarastoosi ei taida kuulua "rakkaus" tai "kiintymys".
[/quote]
Mitä tarkoitat? Kuuluuko rakkaus tai kiintymys jotenkin niihin nuoruuden irtosuhteisiin, joissa suomalaiset naiset ovat tilastojen valossa maailman aktiivisimpia?
Vai tarkoitatko, että rakkaus ja kiintymys ovat jotain mystisiä asioita, jotka määrittävät ihmisten parinvalinnan jo ennen kuin niitä on voinut sitä uutta kumppaniehdokasta kohtaan syntyäkään? Arkikokemus kertoo, että parit ovat yleensä varsin samantasoisia perinteisillä haluttavuusmittareilla, eikä kovin moni hottisbeibe anna perusmiehelle mahdollisuutta rakkauden tai kiintymyksen muodostumiselle.
En tarkoita, etteikö se oma pieni lähiökämppä voisi olla todella tärkeä paikka, mutta kyllä suurin osa olisi silti alunperin ottanut mieluummin asunnon Eirasta, jos vain rahat olisivat riittäneet. Sinänsä on toki hieno asia, että ihmiseen on rakennettu mekanismi, joka luo tyytyväisyyttä niillekin, jotka ovat hierarkian alaosassa.