Lue keskustelun säännöt.
Nuoruuden rakkaudet jää usein kokematta rumuuden takia?
15.03.2015 |
Kyllä se niin on, että nuoruuden rakkaudet jää usein kokematta jos on ruma tai ei kovin hyvännäköinen. Rumana miehenä ei ollut toivoakaan saada tytöiltä rakkautta, koska aina ne jääkiekkojoukkueiden komeat kovikset tai hiphop fruittarit veivät kaikki tytöt. Nyt on mahdollista saada sitä rakkautta kun on hankkinut hyvän ammatin ja tehdä rahaa. Nuoruudessa vain ulkonäöllä oli väliä. Menetettyjä vuosia ei saa enää takaisin.
Kommentit (43)
Olisi kannattanut sunkin katsoa ihan oman tason tyttöjä nuoruudessa - niille jääkiekkoilijoille menivät juuri kauneimmat tytöt. Me hiljaiset ja ei-niin hyvännäköiset tytöt jäätiin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä tiedä. En ole saanut kilteiltä miehiltä koskaan huomiota, vaikka sitä olen kaivannut. Vain kusipäät ja playerit ovat minua piirittäneet. Jäi paska maku miehistä. Sinkkuna mennään edelleen, kun ei sitä sopivaa jäbää ole vastaan tullut.
N24
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 10:20"]
Olisi kannattanut sunkin katsoa ihan oman tason tyttöjä nuoruudessa - niille jääkiekkoilijoille menivät juuri kauneimmat tytöt. Me hiljaiset ja ei-niin hyvännäköiset tytöt jäätiin yksin.
[/quote] Ei niille vähemmän näteille tytöillekään nyt ihan kuka tahansa poika kelpaa. Kyllä hekin haluavat vähintään 8.5-9 ulkonäöllä olevan kiharatukkaisen ruskeasilmäisen kiiltokuvapojan. Sosiaalinen status on niin tärkeä.
Ai. Oon kyllä törmännyt ilmiöön, että hyvännäköisillä muijilla ei todellakaan välttämättä ole mikään erityisen komea poikaystävä. Esim. Meidän koulussa suurin osa tytöistä (3/4) on luokiteltavissa hyvännäköisiksi, kun taas pojista hyvännäköisiä on korkeintaan 1/4, ehkä jopa 1/5. Loput on suht koht tavallisen näköisiä ja tietenkin osa on niitä "rumia". Mutta kyllä "rumatkin" pojat saavat tyttöjä siinä missä muutkin jos etsivät oman tasoisensa tytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin.. Mutta en tiedä olisko oma nuoruuteni ollut mitenkään kurja vaikken olisi saanutkaan paljon huomiota pojilta, tuskin se koko elämä siitä kuitenkaan rakentuu.
En minäkään ole saanut koulussa huomiota pojilta (paitsi kiusaamisen muodossa) enkä saa edelleenkään miehiltä, enkä ole ole edes poikkeuksellisen ruma vaan varsin tavallinen. Sinkkuna siis aina vaan.
t. nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 10:50"]
Niin.. Mutta en tiedä olisko oma nuoruuteni ollut mitenkään kurja vaikken olisi saanutkaan paljon huomiota pojilta, tuskin se koko elämä siitä kuitenkaan rakentuu.
[/quote]
eiköhän se itsetunnon kehittymiseen vaikuta.
Miehet ne haluaa aina sen hyvännäköisimmän prinsessan eikä meille tavallisille suoda kuin haukut ja kaltoinkohtelu! Eikä näin käy pelkästään nuoruudessa vaan myös aikuisiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 10:58"]
Miehet ne haluaa aina sen hyvännäköisimmän prinsessan eikä meille tavallisille suoda kuin haukut ja kaltoinkohtelu! Eikä näin käy pelkästään nuoruudessa vaan myös aikuisiässä.
[/quote]
Niinpä. Tälläkin palstalla ihan tavalliset miehet haukkuvat suomalaisnaisia yleisesti siitä etteivät he ole riittävän kauniita yms.
Perusmies alkaa kelvata vasta, kun nainen on ylittänyt keskimäärin 25 vuoden iän. Vähemmän halutut naiset ovat yläasteella ja lukiossa mieluummin yksin ("ehdin seurustella myöhemminkin"). Opiskelujen alettua tulee seksikkyyden löytymisen vaihe, jolloin uskaltaudutaan ostamaan vähän paljastavampaa paitaa. Siitä pyörähtää käyntiin periodi, jolloin kohotellaan itsetuntoa antamalla pelimieskomistuksille ja olemalla kevytsuhteissa, joissa haluttu mies lähinnä varmistaa vakipillun.
Kaksvitosena tajutaan, että mahdollisuuksia halutun miehen saamiseksi vakavaan suhteeseen ei ole, jolloin itsepetoksen hengessä aletaan selitellä, että ei-kilpailtu betauros onkin se, mitä "oikeasti" halutaan. Todellisuudessa tietysti vaan otetaan se, mitä saadaan, mutta yhtä kaikki, lopputulos on sama.
Rumien ja vakiintumista janoavien naisten maailmassa ap:kin on kuningas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta kyllä tuntu teininä, että vain ne kaikkein komeimmat fruttarit ym. uskalsivat pyörittää tyttöjä. Sitten ne rumat/tavallisen näköiset pojat olivat ainakin peruskoulussa niin ujoja hiiriä vielä, etteivät uskaltaneet edes "oman tasoistaan" tyttöä yrittää.
Mä olin ihan tavallisen näkönen tyttö. Joskus kun näille peruspojille jotain juttelin, niin aika lyhyeksi jäivät keskustelut. Eivät ilmeisesti uskaltaneet höpöttää, vaan vetäytyivät kuoreensa. Tytöt kai kypsyvät sosiaalisissa taidoissakin sitten nopeammin?
Mikä on tässä tapauksessa nuoruus? 17-20 v?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en naista saanut ennen kuin reilu parikymppisenä, vaikka pyörin normaaliin tapaan bileissä ja harrastuksissa jne. Kyllä se vaikutti seksuaaliseen itsetuntoon niin, etten edelleenkään koe, että seksuaaliset asiat ikään kuin kuuluisivat minulle, vaikka suhteessa olenkin. Olen vain se kiva juttukaveri naisille.
Kuka edes jaksaa miettiä jotain peruskouluaikaista "seurustelua"? Eikö ole parempi vain, ettei kakarat leiki aikuisia? Ei varmaan haluta lisää teiniäitejä ja ne on ne wt-teinit, jotka silloin seukkailee. Sen takia juuri ne suhteet alkavat vain ulkonäköjen perusteella.
Ihan samanlaisia kokemuksia mulla. Olen susiruma 23v. nainen.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 11:11"]
Perusmies alkaa kelvata vasta, kun nainen on ylittänyt keskimäärin 25 vuoden iän. Vähemmän halutut naiset ovat yläasteella ja lukiossa mieluummin yksin ("ehdin seurustella myöhemminkin"). Opiskelujen alettua tulee seksikkyyden löytymisen vaihe, jolloin uskaltaudutaan ostamaan vähän paljastavampaa paitaa. Siitä pyörähtää käyntiin periodi, jolloin kohotellaan itsetuntoa antamalla pelimieskomistuksille ja olemalla kevytsuhteissa, joissa haluttu mies lähinnä varmistaa vakipillun.
Kaksvitosena tajutaan, että mahdollisuuksia halutun miehen saamiseksi vakavaan suhteeseen ei ole, jolloin itsepetoksen hengessä aletaan selitellä, että ei-kilpailtu betauros onkin se, mitä "oikeasti" halutaan. Todellisuudessa tietysti vaan otetaan se, mitä saadaan, mutta yhtä kaikki, lopputulos on sama.
Rumien ja vakiintumista janoavien naisten maailmassa ap:kin on kuningas.
[/quote]
Onpa sulla kamalat mielenmaisemat, huh.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 11:11"]
Perusmies alkaa kelvata vasta, kun nainen on ylittänyt keskimäärin 25 vuoden iän. Vähemmän halutut naiset ovat yläasteella ja lukiossa mieluummin yksin ("ehdin seurustella myöhemminkin"). Opiskelujen alettua tulee seksikkyyden löytymisen vaihe, jolloin uskaltaudutaan ostamaan vähän paljastavampaa paitaa. Siitä pyörähtää käyntiin periodi, jolloin kohotellaan itsetuntoa antamalla pelimieskomistuksille ja olemalla kevytsuhteissa, joissa haluttu mies lähinnä varmistaa vakipillun.
Kaksvitosena tajutaan, että mahdollisuuksia halutun miehen saamiseksi vakavaan suhteeseen ei ole, jolloin itsepetoksen hengessä aletaan selitellä, että ei-kilpailtu betauros onkin se, mitä "oikeasti" halutaan. Todellisuudessa tietysti vaan otetaan se, mitä saadaan, mutta yhtä kaikki, lopputulos on sama.
Rumien ja vakiintumista janoavien naisten maailmassa ap:kin on kuningas.
[/quote]
Sinun sanavarastoosi ei taida kuulua "rakkaus" tai "kiintymys".
No, minulla oli aika ristiriitaiset fiilikset sitten, kun elämäni "oikeasti alkoi". Tunsi vain katkeruutta entisestä elämästään ja sitä ihmistä kohtaan, joka silloin oli. Sitten myöhemmin hämmensi, koska olin itse asiassa nätimpi ja hoikempi aikana, jolloin pidin itseäni maailman vastenmielisimpänä ihmisenä. Nykyään olen melkolailla sinut sen kanssa, ettei minulle kertynyt muuta kuin surkuhupaisia rakkauskokemuksia (toisin sanoen typerryksensekaisia pakkeja)... mutta sen verran asia vaikuttaa, että minua ahdistaa tavata tuon ajan ihmisiä, ja tuon ajan muistelu ahdistaa.
Olen nykyään suhteessa, mutta ehkäpä noiden vanhojen kokemusten vuoksi aloitteentekokyky on lähellä nollaa, ja vieläkin saa tehdä paljon työtä sen eteen, ettei vetäydy jo valmiiksi tilanteesta kuin tilanteesta sillä oletuksella, että "eihän tällaisen ruman kanssa...".
Vähän surkeaa tekstiä, mutta menköön yhden ruman kokemuksesta.
Ei siinä rakkaudesta ole ollut kyse vaan itserakkaudesta ja hyväksikäytöstä.