Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?

Vierailija kirjoitti:

On alkanut hirvittää tavaramäärä talossa. En halua että lapseni joutuvat roudailemaan niitä mihinkään.

Voi kuule, anna niiden roudata ne aikanaan.  Miksi sinun pitäisi uhrautua tulevien sukupolvienkin puolesta?

Se ottaa päähän. Ja kaikenlaiset intopinkeät "elän elämäni parasta aikaa!"-viiskymppiset käyvät hermolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On alkanut hirvittää tavaramäärä talossa. En halua että lapseni joutuvat roudailemaan niitä mihinkään.

Voi kuule, anna niiden roudata ne aikanaan.  Miksi sinun pitäisi uhrautua tulevien sukupolvienkin puolesta?

Perinnöt varmasti kelpaavat, ainakin vävyille ja miniöille, niin sittenpä sortteeravat mieleisensä:))

Vierailija kirjoitti:

Vuodet 50 - 56 olivat ihan hyviä. Nyt kun kuusikymppiset koputtelee ovella, huomaan todella vanhentuneeni.  Minä aina hoikka, olen lihonut 10 kiloa ja ulkonäkö rupsahtaa päivä päivältä enemmän. Myös muisti reistailee, unettomuus vaivaa ja kuntoakaan ei jaksaisi enää pitää yllä. Olen myös huomannut itsessäni selviä masennuksen oireita. Joten viisikymppiset: Nauttikaa vielä, kun voitte.

Mitä ihmettä, joko kirjoitin oman kommenttini, muistiko petti. Ei vaan, olen just samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Kilotkin täsmää. 10 vuotta sitten painoin 10 kiloa vähemmän. Kesäkuussa synttärit ja mittariin tulee 60 vuotta. Huhhei 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua elää lähellekkään satavuotiaaksi. Ap.

Eräässä tutkimuksessa kysyttiin eri-ikäisiltä ihmisiltä, haluaisivatko he elä satavuotiaaksi- Poikkeuksetta nuoret ihmiset vastasivat kyllä, mutta mitä vanhempi vanhempi vastaaja, sitä varmemmin vastaus oli ei.

En ihmettele. Satavuotiaalta on ystävät jo kuolleet, kenties jopa omat lapsetkin. Nuorena sitä ajattelee, että ystävyyksiä ja tuttavuuksia voi solmia kuten nuorenakin, mutta ei se ihan niin mene. Jotenkin sosiaalinen elämä jähmettyy vanhetessa, eikä sinne enää tule samalla tavalla uusia ihmisiä. Olisi väsyttävää olla vanhana ihan yksin omien ajatustensa kanssa, oma sukupolvi jo haudassa ja uusien sukupolvien kotkotukset ei enää kiinnosta.

Kyllä se suurin syy taitaa olla ihan fyysisen terveyden menetys. Useimmat meistä eivät elä terveenä yli 70-vuotiaiksi, joten se viimeiset 30 v voi olla aikamoista kituuttamista, vaikka hengissä pysyisikin.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia yli 50-vuotias edes käyttää nettiä? Ette te siitä nuorennu vaikka kuinka yritätte olla cooleja.

Kuules penska, netti on jo niin vanha juttu että me olemme jo siihen nuoruudessa aikoinaan kasvaneet niin kuin sinäkin.

Elä, äläkä ihmettele ikääsi. Ikää vaan tulee lisää jos saat elää. Kokemusta 65 vuotta.

Minä aloin käyttää nettiä 90-luvun jälkipuoliskolla. Nämä nykyajan pikkuhintit eivät olleet edes syntyneet vielä silloin.

Yksi inkarnaatio muiden lukemattomien joukossa. Intialaisen filosofian superstaran, Shrii Shankara Bhagavatpaadan (n. 800 jaa?) tunnetun pläjäyksen nimeltään  Viveka-cuuDaa-maNi (~viveeka-tshuudaa-mani, Crest jewel of discrimination) mukaan inkarnaatioita on "tyypillisesti"* shata-janma-koTi (~shata-dsanma-kooti: kymmenen miljoonaa [kooti] sadan [shata] "nippua" syntymiä [dsanma] ), joten yksi ihmiselämä siinä joukossa on kuin kuzen luikaus, eikä sen takii kande paljon pulttia ottaa vanhenemisesta, IMHO.

* Kun en muista niin tarkkaan tuota värssyä, vaikea sanoa tarkoittaako tuo lukumäärä vain ihmisenä elämistä vai illaako hän myös eläimenä tai kasvina ym. elämisen??

Fyysinen rupsahtaminen, kaihi ja kolotukset harmittavat, mutta muuten olen kohtuullisen hyvällä mielellä. Päätin alkaa elää ja toteuttaa haaveitani niin kauan, kun vielä ehdin. Lopetin työt kun sain pienen osaeläkkeen ja muutin Espanjaan. Tarkoitus on täältä käsin matkustella enemmän muutenkin, covidin salliessa. Onhan täällä nyt ihan kivaa auringosta ja valosta tykkäävälle, en ole ennen viettänyt helmikuuta +20 asteen lämpötiloissa ja lähes joka päivä on aurinkoinen. Linnut tekevät jo pesää ja salaatintaimet kasvavat parvekkeella. Kohta pääsee mereen uimaan. En aio palata Suomeen enää, en kesäksi enkä muutenkaan, kotimaa on tullut hyvin tutuksi, nyt jotain muuta vaihteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua elää lähellekkään satavuotiaaksi. Ap.

Eräässä tutkimuksessa kysyttiin eri-ikäisiltä ihmisiltä, haluaisivatko he elä satavuotiaaksi- Poikkeuksetta nuoret ihmiset vastasivat kyllä, mutta mitä vanhempi vanhempi vastaaja, sitä varmemmin vastaus oli ei.

En ihmettele. Satavuotiaalta on ystävät jo kuolleet, kenties jopa omat lapsetkin. Nuorena sitä ajattelee, että ystävyyksiä ja tuttavuuksia voi solmia kuten nuorenakin, mutta ei se ihan niin mene. Jotenkin sosiaalinen elämä jähmettyy vanhetessa, eikä sinne enää tule samalla tavalla uusia ihmisiä. Olisi väsyttävää olla vanhana ihan yksin omien ajatustensa kanssa, oma sukupolvi jo haudassa ja uusien sukupolvien kotkotukset ei enää kiinnosta.

Kyllä se suurin syy taitaa olla ihan fyysisen terveyden menetys. Useimmat meistä eivät elä terveenä yli 70-vuotiaiksi, joten se viimeiset 30 v voi olla aikamoista kituuttamista, vaikka hengissä pysyisikin.

Nuo on asioita mihin voi vaikuttaa. Ylös, ulos ja lenkille ja huomenna kuntosalille.

mies54v

En ole 50 vielä mutta vaihdevuodet ja sitä seuraava ulkonäön rupsahtaminen pelottaa tosissaan, ei mikään muu oikeastaan.

Olisi hieno olla 18v tällä kokemuksella ja elämänviisaudella.

Vanheneminen tuntu varmaan aika samalta kuin muistakin miljardeista ja miljardeista tyypeistä ennen meitä, nyt olleet kuolleina jo päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia, vuosisatoja ja -tuhansia ympäri planeettaa. Ja uusia tulee tilalle kuin sieniä sateella. Isossa pyörässä on omat hetket elon varrella aika ohimenevä henkäys.

Se tuntuu kivalta, että n. 50 v. lähtien ihminen muuttuu koko ajan näkymättömämmäksi länsimaisissa yhteiskunnissa, tapahtuu automaattinen totuttelu olemattomiin katoamiseen. Harva edes huomaa, saati murehtii tai ikävöi, kun "ylimääräiset" poistuu pelistä. Turhaa nostalgiaa haaveilla elämän jatkumisesta pitkälle yli 50v., eläkeläisen elämä on aivan yliarvostettua, kun todellisuudessa koko ajan riutuu raihnaisemmaksi ja joka paikka reistailee. Yksinäiseksikin tuntee itsensä. Eikä rahat riitä sellaiseen elämään, mihin olisi aikaa (joskus myös mahdollisuus).

Ikä on vaan nro, joku jolle on joskus todennut. Päivä kerrallaan mennään ja kattellaan. Töitä en oo tehny se on vähän pänniny muuten mennee.

Iällä sinänsä ei ole mitään merkitystä, koska kukaan ei tiedä jäljellä olevien päiviensä määrää

Mies51 kirjoitti:

Olin 40v:nä huonossa kunnossa,  oli ylipainoa ja alkoholia kului. Tajusin etten elä 50-vuotiaaksi niillä elämäntavoilla. Aloin liikkumaan ja treenaamaan salilla ja laitoin ruokavalion uusiksi.

Nyt 51v. ja kymmenen vuoden treeni tehnyt tehtävänsä, kunto on kova ja kroppa mallia pyykkilauta, lihaksia juuri sopivasti. Asiantuntijatyötä ja palavereita jaksaa hyvin ja mieli on virkeä ja energiaa on vaikka kuinka paljon.

Harmittaa kun muutamaa vuotta nuorempi vaimo on lösähtänyt, lihonnut tosi paljon ja vetää vain karkkia valittaen negatiivisena. Haluja on, mutta vaimo ei kiihoita yhtään negativisen asenteen ja lihomisen takia. Kateellisena katson jossain Ikeassa timmissä kunnossa olevia naisia joitka raahaa perässään lihonutta ukkoa. 'Olisin onnellinen jos olisi itsestään huolehtiva vaimo. Pitäisi varmaan hankkia rakastajatar ennekuin pää hajoaa seksin puutteesta.

Vaimosi negatiivisuus, masennus ja tarve makean syömisellä kompensoida pahaa oloa johtuu mitä todennäköisimmin sinusta. Itsekeskeisyytesi ja ajattelutapasi on vastenmielistä. Tuskin saat "rakastajaa" (sanajuuri ei resonoi arvomaailmasi kanssa) . Suosittelen, että hoidat itse itsesi ja tarpeesi, kun olet noin viehättynyt olemuksestasi.

Vierailija kirjoitti:

En ole 50 vielä mutta vaihdevuodet ja sitä seuraava ulkonäön rupsahtaminen pelottaa tosissaan, ei mikään muu oikeastaan.

Minulla vaihdevuodet alkoivat vasta, kun olin 56- tai 57-vuotias. Ihmeekseni en saanut saanut niitä ikäviä vaihdevuosioireita, joista olin kuullut muilta ja lukenut. Olin päinvastoin odottanut ja toivonut jo vuosien ajan vaihdevuosien alkamista, koska halusin päästä lopullisesti eroon runsaista kuukautisvuodoista. En ole ainakaan itse huomannut vaihdevuosien vaikuttaneen ulkonäkööni, mihin voi vaikuttaa se, että harrastan sellaista liikuntaa mistä pidän ja yritän myös muistaa huolehtia riittävästä levosta sekä riittävän hyvästä ravitsemuksesta.  Ei kannata pelätä etukäteen vaihdevuosia, koska on turha kuluttaa voimiaan sellaisten asioiden murehtimiseen, joita ei ehkä tapahdukaan. Ja jos hankalia vaihdevuosioireita tulee, ainakin tuttavieni kokemus on ollut se, että he ovat saaneet niihin hyvin tehokasta apua gynekologeilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua elää lähellekkään satavuotiaaksi. Ap.

Eräässä tutkimuksessa kysyttiin eri-ikäisiltä ihmisiltä, haluaisivatko he elä satavuotiaaksi- Poikkeuksetta nuoret ihmiset vastasivat kyllä, mutta mitä vanhempi vanhempi vastaaja, sitä varmemmin vastaus oli ei.

En ihmettele. Satavuotiaalta on ystävät jo kuolleet, kenties jopa omat lapsetkin. Nuorena sitä ajattelee, että ystävyyksiä ja tuttavuuksia voi solmia kuten nuorenakin, mutta ei se ihan niin mene. Jotenkin sosiaalinen elämä jähmettyy vanhetessa, eikä sinne enää tule samalla tavalla uusia ihmisiä. Olisi väsyttävää olla vanhana ihan yksin omien ajatustensa kanssa, oma sukupolvi jo haudassa ja uusien sukupolvien kotkotukset ei enää kiinnosta.

Kyllä se suurin syy taitaa olla ihan fyysisen terveyden menetys. Useimmat meistä eivät elä terveenä yli 70-vuotiaiksi, joten se viimeiset 30 v voi olla aikamoista kituuttamista, vaikka hengissä pysyisikin.

Nuo on asioita mihin voi vaikuttaa. Ylös, ulos ja lenkille ja huomenna kuntosalille.

mies54v

Aina ei voi vaikuttaa.Vanhana tulee vääjäämättä kulumia ja joku sairaus voi iskeä,vaikka kuinka hoitaisi kuntoaan ja eläisi terveellisesti.Tietysti on hyvä jos yrittää parhaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vanheneminen tuntu varmaan aika samalta kuin muistakin miljardeista ja miljardeista tyypeistä ennen meitä, nyt olleet kuolleina jo päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia, vuosisatoja ja -tuhansia ympäri planeettaa. Ja uusia tulee tilalle kuin sieniä sateella. Isossa pyörässä on omat hetket elon varrella aika ohimenevä henkäys.

Se tuntuu kivalta, että n. 50 v. lähtien ihminen muuttuu koko ajan näkymättömämmäksi länsimaisissa yhteiskunnissa, tapahtuu automaattinen totuttelu olemattomiin katoamiseen. Harva edes huomaa, saati murehtii tai ikävöi, kun "ylimääräiset" poistuu pelistä. Turhaa nostalgiaa haaveilla elämän jatkumisesta pitkälle yli 50v., eläkeläisen elämä on aivan yliarvostettua, kun todellisuudessa koko ajan riutuu raihnaisemmaksi ja joka paikka reistailee. Yksinäiseksikin tuntee itsensä. Eikä rahat riitä sellaiseen elämään, mihin olisi aikaa (joskus myös mahdollisuus).

Jaa-a, kuulostaa että koetat paeta ikääntymisen tuomia ahdistavia tunteita nihilismiin= millään ei ole mitään merkitystä kuitenkaan. Elikkä onko kyse enemmänkin siitä, että et itse koe itseäsi merkitykselliseksi, riippumatta nyt mistä se johtuu?

Eihän kaikki yli 50 veet ole merkityksettömiä ja näkymättömiä elämässään. Toisaalta taas itse olen kolmenkympin puolella ja koen merkityksettömyyden ja näkymättömyyden tunteita johtuen ihan vaan läheisten ihmissuhteiden puutteesta.