Luulin haluavani monta lasta
Neljälle oli nimet mietitty ja viidennestäkin joskus haaveilin. Nyt on kaksi, enkä kyllä jaksa enää yhtään. Näissäkin on kädet täynnä ja kovasti odotan, että kasvavat. Ristiriitaista, mutta harmittaa ettei tuo haave isosta lapsikatraasta toteudu...
Onko muita, joilla samoja ajatuksia? Yleensä kun äidit näyttävät kertovan juuri päinvastoin, että ajattelivat haluavansa vain kaksi ja sitten onkin yhtäkkiä neljä tmv. Omat ei edes ole mitään erityisen vaativia ja olen aina ollut lapsirakas, joten nämä ajatukset on tulleet melko lailla yllätyksenä.
Kommentit (3)
Vähän sama täällä. Viidestä olen haaveillut, mutta kolmeen taitaa jäädä, kun ei riitä sittenkään resursseja (oma jaksaminen, aika, raha) enemmälle.
Pikkulasten kasvattaminen on ihan hirveän työlästä. Luin just Tiede-lehdestä siitä, että ihmisen lajityypillisissä olosuhteissa arvellaan perheen käsitteen olleen sellainen, että isompi joukko aikuisia on kasvattanut lapset yhdessä. Esim. vauva on ollut jatkuvasti sylissä, muttei koko ajan äidin sylissä, vaan sukulaisista ja ystävistä koostuvan joukon hoidossa. Aina, kun on vähän isommalla porukalla pitemmän aikaa, helpottaa, kun ei tarvitse menoilla koko ajan itse niitä omien lasten juttuja. Tähän liittyen, tutkimusten mukaan isovanhempien (tai muiden ydinperheen ulkopuolisten aikuisten) panostus vaikuttaa lapsilukuun.
Periaatteessa voisin haluta enemmän kuin kaksi lasta, mutta käytännön järjestelyjen takia en. Mulle tää pikkulapsiaika on hirveän kuluttavaa, vaikka toisaalta se on ihanaakin. Jos olisi enemmän apua säännöllisesti, niin miksei.
Miksi kukaan haluaisi monta lasta?