Lue keskustelun säännöt.
Nautitteko kun tunnette vauvan potkut?
21.03.2015 |
Odotan nyt klmatta, enkä ole vieläkään oppinut tykkäämään näistä tuntemuksista...
Ne ihan ekat liikkeet on ihan jees kun tekevät raskaudesta todellisemman kun tuntee että siellä todellakin on joku , mutta kun ne potkut vavistuvat...
Kaikki kolme ollut erittäin vilkkaita, ja liikkeet on tuntunut suht aikaisin.
Esikoisesta vissiin rv17, toinen ja kolmas rv15.
Nyt menossa rv29+0, ja muhun sattuu.
Tämä jätkä riehuu todella paljon, koko maha vaan hytkyy kun se bilettää.
Tavallaan huvittaa, ja joo, ei tartte ainakaan murhetia että onko hänellä kaikki hyvin, mutta en vain osaa nauttia tästä... Ainakaan keskellä yötä kun itse haluaisi nukkua, ja toinen pitää hereillä potkimalla.
No, enää 11vkoa +/- 2vko =D
Kommentit (10)
Joudun juoksemaan oksentamaan aina kun monotus alkaa. Järkyttävä kipu ja huono olo. Alkoi heti kun liikkeet rupesi tuntemaan ja on jatkunut lakkaamatta siihen asti. Oksentelen myös aamuisin... Vielä pitkä aika jäljellä. Jos voisin vain jotain tehdä niin tekisin. Tuntuu välillä etten jaksa enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 13:22"]Joudun juoksemaan oksentamaan aina kun monotus alkaa. Järkyttävä kipu ja huono olo. Alkoi heti kun liikkeet rupesi tuntemaan ja on jatkunut lakkaamatta siihen asti. Oksentelen myös aamuisin... Vielä pitkä aika jäljellä. Jos voisin vain jotain tehdä niin tekisin. Tuntuu välillä etten jaksa enempää.
[/quote] Voi ei :(
Kyllä minä periaatteessa tykkäsin, mutta rasittavaa yöllä ja kivuliasta loppuraskaudesta. Ei niistä voi sanoa kauheasti nauttineensa. Enkä kyllä nauttinut raskaudesta muutenkaan viimeisten viikkojen aikana.
MInä olen nyt myös "kärsinyt" jo pitkään harjoitussupistuksista, eivät vielä satu kunnolla mutta ovat in napakoita että ei pysty kunnolla hengittämään supistuksen aikana. Joskus myös satuu ja vihloo selkään asti.
Näistä olen kuitenkin oppinut jollain kierolla tavalla nauttimaan, ehkä siksi että tämä on nyt ehdottomasti viimeinen raskaus ja on ollut jotenkin huijattu olo aikaisemmissa synnytyksissä, eka kesti n. 5h tipanlaitosta (vedet mei, käynnitettiin pari päivää myöhemmin kohonneiden tulehdusarvojen takia), ja toisessa kesti 6,5h ekasta supistuksesta... Tämäkin saattaa olla nopeasti ohi.
Meni vähän ohikseksi, mut eipä haittaa kun omaa ketjua vain "pilaan" höpinälläni =D
Sama. Mahassa riehuminen tuntui epämukavalta ja valvotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nauttinut, sattui ja tuntui epämukavalta. Toisaalta jos ei potkuja tullut sai olla hirveän huolissaan onko vauvalla kaikki hyvin.
Mä tykkään vieläkin nyt rv 37+1, ensimmäinen tulossa.
Istukka etuseinämässä vaimentanut potkuja aika tehokkaasti.
Nyt jo sattuu kuitenkin potkut.
Eilen illalla nauroin ja valitin samaan aikaan kun teki niin ilkeää. :D Tuntui vaan niin erikoiselta kun joku myllää tuolla mahassa.
Muuten kyllä ahdistaa jo ihan tarpeeks tää olo tila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi kyllä! Parasta koko raskaudessa :) oli ihana tuntea, että vauva voi hyvin.
Potkut tuntuu joissain tilanteissa kivalta, esimerkiksi kun esikoinen köhnöttää mun vieressä ja juttelee tai lukee pikkuveljelle massuun, ja välillä suukottelee vauvaa. Tulee fiilis että sellaista äitiys voisi ehkä sitten parhaina hetkinä olla kahden lapsen kanssa :)
Ei mua muulloinkaan potkut kauheasti haittaa, välillä kun vauva monottaa suoraan virtsarakkoon tai kohdunsuulle niin pitää vinkaista.
Enemmän vituttaa harjotussupistukset, liitoskivut, venyvien kudosten aiheuttamat kivut, kipujen aiheuttama yleinen liikkumisvaikeus, ja liikkumisvaikeuden aiheuttama hitaus ja tämä uskomaton avuttomuus joka asiassa.
Mulla viikkoja myös 29+0 enkä jaksa odottaa että tämä odotus on ohi. Taitaa jäädä viimeiseksi.
Tykkäsin kyllä ihan hirmuisesti eikä koskaan sattunut mikä johtui varmaan siitä, että olen pitkä joten vauvoilla oli paljon tilaa temmeltää loppuun asti :) Oli ihanaa aamuisin odotella koska pikkuinen herää ja toivottaa huomenet ja illalla taas rauhoitella nukkumaan :) Kolmas lapsi toiveissa, toivottavasti saan vielä kerran kokea tuon ihanan tunteen!