Lue keskustelun säännöt.
Miehelläni ei ole kavereita tai kodin ja työpaikan ulkopuolista sosiaalista elämää
08.12.2021 |
Hän ei koskaan käy muualla kuin töissä ja vapaa-ajalla menee ulos ainoastaan minun kanssani. Käymme usein omien vanhempieni luona, mutta miehen vanhempia emme nää kuin korkeintaan jouluisin. Onko teillä samanlaisia miehiä?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Tuota kutsutaan syrjäytyneisyydeksi.
En sanoisi yksin/oman perheen kanssa viihtyviä syrjäytyneiksi vaan heitä joille se ei ole oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekään emme mieheni kanssa tarvitse muita ihmisiä. Me riitämme itsellemme ja toisillemme. Pari kertaa vuodessa nähdään vanhempiamme.
No ei miehen kaverit liity naiseen kyllä milläänlailla.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mutta olen itse sellainen. Vanhempia kyllä tapaan. Lasten takia joutuu vähän jossain välillä käymään. Kavereita on kyllä muutama, mutta kaikki asuu eri pakkokunnilla kauempana. Koronakin kun tuli niin eipä olla enää sitäkään vähää nähty. Olen aina ollut hyvin kotona viihtyvä, mutta iän myötä pahentunut. Parasta kun saa olla vaan kotona.
Hetken luulin, että olin itse kirjoittanut tämän tekstin, mutta en ollutkaan.
Huolestuttava tilanne ihan jo "miehen" itsensä kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On / oli (olemme asumuserossa).
Mies on nyt erillään asumisen aikana aktivoitunut enemmän sosiaalisesti, käynyt jollain kursseilla ja tavannut harvakseltaan kavereita. On todennut huomanneensa, ettei vaan tarvinnut yhdessä asumisemme aikana juuri muita kontakteja, kun hänen mittansa sosialisoinnille täyttyy niin nopeasti. Itse taas olen huomattavasti sosiaalisempi. Ero ei haitannut minua, mutta suhteessa häntä kuitenkin haittasi oma haluni mennä ja sosialisoida kodin ulkopuolella häntä enemmän (sekään kuitenkaan ei ole asumuseroon syy).
Toiset eivät vaan kaipaa juurikaan perheen / työn ulkopuolisia kontakteja. Voi olla kyllä puolisolle raskasta, jos asiasta ei päästä hyvään yhteisymmärrykseen siten, että molemmat pääsevät toteuttamaan omia tarpeitaan ja myös tarpeet yhdessäoloa koskien.
Olen prikulleen tuollainen naispuolinen puoliso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuollainen mies. En kaipaa mitään ihmiskontakteja/ulosliikkumisia töiden jälkeen. Käyn yksin joskus peurametsällä tai pilkillä/perhokalassa, mutta enpä juuri muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon tuollainen nainen - mutta on kiva, että miehellå on kavereita, joiden kanssa flirttailla miehen selån takana
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen mies. En kaipaa mitään ihmiskontakteja/ulosliikkumisia töiden jälkeen. Käyn yksin joskus peurametsällä tai pilkillä/perhokalassa, mutta enpä juuri muuta.
Sama. Tosin omat työni on 100% etänä ja olen yhteydessä työkavereihin vain Slackin ja Teamsin välityksellä. Ei vaan kiinnosta ihmisten kanssa oleminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaat maagisen pillun ja miehesi on eristäytynyt sen takia kavereistaan ja suvustaan. Kun jätät hänet niin se ajaa auton päin rekkaa.
Ei kai aikuinen,perheellinen ihminen välttämättä kavereita tarvitse.Hänellä on kuitenkin perhe ja sukulaiset.Joillekin se riittää aivan hyvin.Nuoruuteen enemmänkin kuuluu aika kavereiden kanssa,sitten useimmiten tulee perheen vuoro.On vähän ärsyttävää,jos naimisissa olevat ihmiset lähtevät kavereiden kanssa reissuun tms.ja perhe jää kotiin.Voihan tietysti muutenkin pitää yhteyttä vanhoihin kavereihin ,jos sellaisia on,kuin reissuun tai kaljalle lähtemällä,mutta kaikki eivät kaipaa sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hey kilt kilt kiltman, put ice in your hat and cool it.
Mulla vaimo samallainen. Tosin työt niin tärkeät, ettei tee juuri minun kanssa mitään. Vapaat pakkomielteenä tekee tietyt hommat, että voi rauhoittua. Sitten aloittaa levon uuteen työrupeamaan. Taidan erota koko akasta
Minä ja mieheni olemme tuollaisia erakkoja. Ei ole kavereita, eikä juuri tavata sukulaisia. Meillä on hyvä näin.
Jännä miten monet pitävät erakoitunists ja yksinäisyyttä hyvänä asiana. Kuitenkin mikä tahansa tutkimus kertoo, että onnellisuutta ja terveyttä edistävät merkitykselliset ihmissuhteet.
Elämän kovissa kriiseissä merkitykselliset ihmissuhteet kannattelevat. Jollekin voi se puoliso riittää, mutta mites sitten jos puoliso sairastuu ja kuolee? Ja tietenkin voi olla aika raskasta puolisolle, jos toisella ei ole ketään muuta.
Suomessa ihannoidaan yksinpärjäämistä ja varmaan välttelevä kiintymyssuhdekasvatus suosiikin sitä. Lapsissa ja nuorissa on tässäkin tulevaisuus, ehkä he pärjäävät paremmin kuin me.
Meillä molemmat on tuollaisia. Itse tapaan harvakseltaan paria sukulaista ja yhtä kaveria, miehen vanhemmilla käydään joskus. Olen yrittänyt miestä kannustaa pitämään välejä niihin vähiin kavereihinsa, mutta se mieluummin nyhjää kotona harrastuksensa parissa ja pitää harrastuskavereihin somessa yhteyttä.
Eron tai leskeytymisen sattuessa voi jäädä kumpikin melko yksin, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Mee too