Miten hoidella masennus salassa?
Olen ihan ryytynyt tähän elämiseen enkä saa revittyä itseäni tekemään juuri mitään. Tuntuu että kaikki on ihan ylivoimaisen vaikeaa, yksinkertaisimmatkin asiat. Släminen ei enää kiinnosta, mutta lasten takia olisi vielä vähän aikaa jaksettava. Jotain tarvii tehdä, mutta kotimaiselle lääkärille en voi mennä, koska sukulaisissani on todella paljon lääkäreitä ja pelkään että joku kumminkin jossain vaiheessa onnistuu näkemään potilastietoni. En siis kerta kaikkiaan voi myöntää tätä sairautta kenellekään.
nyt siis kehiin lääkärit kiertäviä vaihtoehtoja! Voiko masennuslääkkeitä tilata netistä? ovatko ne turvallisia? Entä onko olemassa luonnonlääkintäkeinoja joita saa käsiinsä ilman reseptiä. Liikuntaa ja kavereille puhumista on turha ehdottaa, kumpaankaan en suostu.
Kommentit (30)
tekstisi saa sinut kuulostamaan siltä, ettet välitä tippaakaan lapsistasi. Ei lasten tehtävä ole hoitaa kotia tai tehdä ruokaa " pakosta" kun äiti ei jaksa.
Kanattaisi sinus ottaa myös yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, että saat kodinhoito ym, apua vaikka tukiperheen. Tajuatko, että tuo tilanne jättää jäljet myös lapsiin.
Valitettavasti tekstisi kuulostaa siltä, että melkeinpä toivon ja rukoilen, että joku ystäväsi tuttavasi taijoku koulussa taijossain huomaa tilanteesi ja ilmoittaa sosiaalitoimeen.
Meinaan äidin syvä masennus on vaaralista lapsille jos ei ihan fyysisesti niin psyykkisesti kyllä!!!
RAKASTA lapsiasi edes niin paljon että HAET APUA HETIPAIKALLA!!!!!!!
Oikeesti tuohdun tästä tekstistä niin paljon että tekisi mieleni tulla ja ottaa hartioista kiinni ja ravisttaa jotta isopyörä päässä kolahtaa paikoilleen!!!
Mies on vain mies ja suku on vain suku, mutta lapset on lapsia ja ne ei voi puolustautua sinua vastaan!!! Ja hakea apua koska ovat lojaaleja sinulle!! heillä on oikeus lapsuuteen TURVALLISEEN selaiseen. eikä mihinkään pakko tehdä kun äiti ei viitsi /jaksa!!!!!!!!!! voi kiehu sentään.
Meillä oli neuvolan terkka tonkinut tiedoista tietoonsa, että olen saanut masennuslääkityksen. Saman terveyskeskuksen lääkäriltä siis, mistään synnytyksen jälk. masennuksesta ei ollut kyse, vaan ihan muista asioista. Ihmettelen vaan, että millä oikeudella se oli niitä potilastietoja mun lääkärikäynnistä käynyt itsekseen lukemassa!
Samaan hengenvetoon minun on todettava, että käyn yksityisellä terapeutilla, enkä ole hakenut edes Kelan tukea (vaikka sen saisin), sillä en tahdo nimeäni noihin potilasjärjestelmiin, enkä Kelalle tässä yhteydessä.
Onhan siinä maksamista, mutta mieluummin näin.
Uskon, että tuollaisia miehiä on, sillä exäni oli samanlainen heikkouksien vihaaja. Perhettä en onnekseni hänen kanssaan perustanut, mutta varmaan tuota rataa meilläkin olisi mennyt koska henkistä väkivaltaa hän harjoitti ja musersi itsetuntoni.
Toivon, että ap, nyt kävisit yksityisellä. Saisitko naamioitua reissun joksikin muuksi miehen silmissä? Sinä tarvitset apua ja sitä saatuasi pystyt paremmin tekemään tarvitsemasi ratkaisut. Toivon sinulle kovasti voimia ja hae heti hoitoa. Eka askel on vaikea, mutta siitä se alkaa helpottamaan.
ei kannata hävetä ollenkaan. myös lääkärit itse voivat sairastua siihen. heillä on kaiken lisäksi vaitiolovelvollisuus, eivätkä saa tutkia tuttavien tms. papereita. nyt niskasta kiinni, mene vaikka yksityiselle. aurinkoista mieltä sulle!
Sen tiedän, että koskaan et varmaan parannu, jos asenteesi on se, ettei kukaan saa sairaudestasi tietää. Minä ainakin aloin toipua vasta sitten, kun myönsin asioitten tilan sekä itselleni että muille.
Ainoa mitä voin neuvoa, on seurakunta. Diakonit ja diakonissat voivat tarjota keskusteluapua. Vai ulottuvatko sukusi lonkerot sinnekin?
Minun masennukseni on kyllä perheen, lähisuvun ja ystävien tiedossa. Ei sitä kannata salailla. Sairaus, mikä sairaus. Mitä hävettävää siinä olisi? Sitä paitsi lääkärit osaavat suhtautua siihen asiaan kuuluvasti, olivatpa sitten sukulaisia tai eivät. Luontaishoidolla voi apua saada kyllä myös. Itse käyn vyöhyketerapiassa ja syön e-epaa ja muitakin lisäravinteita. Otsonoitu vesi voi auttaa myös.
Sitten onhan näitä e-epoja, omegakolmosia jne.
kuvittelet toisten lukevan potilastietojasi...?
terveyskeskuksessa tai sairaalassa työskentelevä lääkäri ei voi lukea tietojasi. Rohkeasti vain vastaanotolle, siitä parantuminen alkaa!
yksityinen lääkäriasema voisi olla vaihtoehto, mutta ei kotikunnan eikä naapurikaupungin, koska joku tuttu voi nähdä minut siellä odotushuoneessa tms. Seurakunta ei käy missään nimessä, siellä kaikki tuntevat minut.
Mieskään ei saisi saada tietää masennuksestani, joten lääkärikäynnit ja -maksut pitäisi voida hoitaa niin ettei hän näe laskuja tai tiliotteita.
Minulla on paljon tuttuja jotka ovat avoimesti masentuneita, enkä minä siitä heitä halveksi. Mutta minä en sellaista ikinä halua tunnustaa kenellekään, minun täytyy olla vahvempi kuin muitten yhteensä.
kalaöljyjä olen nappaillut silloin tällöin mutten kovin säännöllisesti, toistaiseksi ei ainakaan vaikutusta...
ap
" Mutta minä en sellaista ikinä halua tunnustaa kenellekään, minun täytyy olla vahvempi kuin muitten yhteensä."
Yritähän nyt kuitenkin kertoa ainakin miehellesi. Kirjoita vaikka kirje, jos ei muuten onnistu.
Olen tavannut masentuneen henkilön. Hän ei jaksanut nousta sängystä ylös, ei pesulle ja lopulta ei edes vessaan. Kyllä sen mies sitten huomasi, että jokin oli vialla vaikka kovasti yritti aluksi asiaa salata.... Nyt kuule vaan tohtorin puheille! Mitä sen sitten on väliä, jos joku näkee sut odotushuoneessa. Kai sitä lääkärissä saa käydä.
Masennus on tosiaan sairaus, kuten moni täällä on jo todennut, ja läheisten tuki on todella tärkeää sitä vastaan kamppaillessa. Jos rehellisesti sanon mielipiteeni, niin sinä et tule parantumaan tuosta ennen kuin myönnät ongelmasi ja keskustelet asiasta myös kotona. Ei masennus ole mikään klamydia, joka hoituu antibioottikuurilla kenenkään tietämättä..
Voimia sulle, ja PUHU ihmeessä miehesi kanssa!
Jos saat ajan yksityiselle psykiatrille (ei millekään lääkäriasemalle), niin ei ole edes vaaraa siitä, että odotushuoneessa näkisit tuttuja.
Joko tosiaan sairautesi tekee sinusta noin epäluuloisen tai sitten et ole vielä " riittävän" masentunut tekemään ratkaisua. Kun piikki painaa perseessä tarpeeksi kauan, on valmis jopa pyllistämään lääkärille jotta se irrotettaisiin.
Toki hän pitää mua laiskana paskana kun en pidä kotia siistinä, mutta se on pienempi paha kuin masentunut. Hän onneksi on aamusta iltaan ja viikkojakin töissä niin ettei hän huomaa että vanhemmat lapset meillä siivoaa sen mitä siivotaan ja kukaan muu ei mun toimestani saa ruokaa kuin 1-vuotias purkista.
ap
Kai sitä nyt masentuu, jos ei saa koskaan olla heikko ja tarvita tukea. Ymmärrät tämän varmaan itsekin? Puhu miehesi kanssa, ihan oikeasti. Ja jos hän ei ymmärrä, että masennus on _SAIRAUS_ eikä heikkous, niin anna koko miehen olla. Saatko edes sairastaa flunssaakaan ilman että miehesi heti ylenkatsoo sinua?
kun olen itsekkin ollut samassa tilanteessa enkä ole kuullut tuollaisesta!
Ja olen huolissani lapsienne henkisestä elämästä. Kyllä jää lapsille arvet kun äiti sairastaa eikä viitsi itseään kunnolla hoitaa kun ei kehtaa. Kumpi tässä on tärkeämpää, se mitä naapurit ajattelevat vai mitä lapsesi ajattelevat?